maanantai 20. elokuuta 2018

Lihavuus ei koskaan ole terveellistä


 Kaivelin muissa asioissa vanhoja kuvia Ripestä ja törmäsin kuviin vuodelta 2005. Kuten huomaatte, Rippekään ei ole ollut samalla tavalla lihava aina. Nuorempana rasva on kerääntynyt pitkälti keskivartaloon ja takaosaan.

Kuitenkin vuosien lihavuus on jossain vaiheessa saanut aikaan sen, että Rippe on sairastunut hevosten elintasosairauksiin, insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään. Sille on tullut aineenvaihduntaongelmia ja rasva on alkanut kertyä metabolisesta oireyhtymästä kärsivälle hevoselle tyypillisiin paikkoihin.

Alakuvan tilanteessa ollaan auttamatta myöhässä - hevonen on jo sairastunut. Tuollainen rasvaniska on hälytysmerkki, johon jokaisen hevosenomistajan pitäisi puuttua! Se merkkaa erittäin korkeaa riskiä sairastastua kaviokuumeseen aivan hetkenä minä hyvänsä.
Tällainen hevonen vaatii vähä-hiilarisen ruokavalion loppuelämäkseen, koska kehon kyky säädellä sokereita ja tärkkelystä on häiriintynyt lopullisesti.

Molemmissa kuvissa hevonen on sairaalloisen lihava. Puuttumalla lihavuuteen ajoissa, voit säästää hevosen myöhemmiltä sairauksilta ja kivuliaalta kaviokuumeelta. On aina helpompi ja halvempi ennaltaehkäistä, kun hoitaa jo sairastunutta. Uskokaa minua - tiedän todellakin mistä puhun.

Ja eniten tilanteesta kärsii hevonen - jonka ruokinta ja hyvinvointi on täysin ihmisen armoilla.






16 kommenttia:

  1. Erittäin havainnolliset ja hyvät kuvat! Tässä huomaa, että miten helposti lihavuus varsinkin metabolinen sellainen saattaa aiheuttaa efektin lihaksista ja hevosta pidetään oikein kunnon ratsutyyppisenä lihaskimppuna vaikka se olisi toki myös lihaksikas, mutta sairaalloisen lihava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Hevosen laihtuessa sitten tuskastellaan, kun "lihakset" tippuivat. :)

      Poista
  2. Hyvät kuvat. Jos katson ihan ylimmäistä kuvaa, hevosella on vatsaa, mutta nykyiseen tasoon, mitä katsoo hevosia sehän näyttää ihan hieman pullealta. Alemmassa kuvassa näyttää hyvältä, mutta niskassa on rasvaa. Noin yleisesti ottaen jos pitäisi arvioida, en itse sanoisi hevosen olevan kovin lihava. Mutta näin se omakin silmä on tottunut pitämään niitä lihavia hevosia normaalina. Koska niitä on aika paljon ja se on ikäänkuin normaalia ja hyväksyttävää.

    Omani on pyöreärunkoinen, mutta on se ollut metabolisen lihava. Ja sitä ei muuten huomannut vaan tulikin nopeasti ja ensialkuun pidin, että hevonen on kasvanut siis säkäkorkeutta. Mutta sitten tajusin, että hitsit sehän on lihonut. Ja kun sen näkee jokapäivä, ei se näytä niin lihavalta kuin on. Harmitti toki, etenkin kun joutui ostamaan uuden satulavyön ja tajusi, että se tosiaan lihoo. Sitten huomautti lihavuudesta hieroja, mikä on tosiaan harvinaista. Kun siitä harvemmin eläinlääkäritkään niin oma-alotteisesti huomauttaa. Näin jälkikäteen katsottuna sitä tajuaa, miten lihava se tosiaan oli, siis todella lihava. Nyt on saatu suht hyvään lihavuuskuntoon ja vointikin on hyvä kaikinpuolin. Lihavuudelle sokeutuu - helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nämä silmiä avaa. Se on tullut selväksi, että kylkiluut on suuri huolen aihe ja pelko, lihavuudesta harvemmin huomautellaan.

      Alemmassa kuvassa niskan lisäksi rasvaa on myös pylyn päällä ja kupeissa. Suurin osa "lihaksikkuudesta" on rasvaa.

      Lääkärien ja muiden alan ammattilaisten pitäisi minusta rohkeammin alkaa huomautella liian lihavista hevosista. Omalleen sokeutuu nopeasti ja helposti.

      Poista
  3. Onpa todellakin havainnolliset kuvat!

    Ruusalla on myös vähän tuollaista ihraniskaa, vaikka se ei ole ollut koskaan sairaalloisen lihava. Tosin sillä oli sellainen jo maitovarsana. Mahtaako tämä tarkoittaa, että se on sairastunut jo pienenä vai voiko tammalla olla muusta syystä "oriniska"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen antanut itseni ymmärtää, että welsheillä on jonkin verran rasitteena EMS:ää ja insuliinirresistenssiä? Eli voisi tavallaan sanoa, että tila voi olla myös synnynnäinen. Mutta onhan toisilla hevosilla myös ns. parempi ylälinja luonnostaan.

      Minua kiinnostaisi kovasti se, että onko tammahevoset alttiimpia sairastumaan ja onko tammoja esim. vaikeampi laihduttaa. Ihmisillähän se on tutkittu, että miehen on helpompi laihduttaa. Ja naisilla rasva kertyy helposti ihan eri tavalla. nimim. reitevä ja persevä..
      Tiedetään kuitenkin, että tammoilla hormonit vaikuttavat mm. kaviokuumeen syntyyn. Jotkut tammat oireilevat aina kiiman aikaan.

      Poista
    2. En ole hirveän hyvin perillä noista perinnöllisyyksistä. Mutta onhan kaikissa alkuperäroduissa aika paljon kaviokuumeherkkiä poneja.

      Ruusa ei itse asiassa ole mitenkään hirveän helposti lihovaa tyyppiä ja sitä on myös ollut helppo laihduttaa, jos vaan on ollut mahdollisuus rajoittaa heinämäärää. Nyt se on kuitenkin liian pulska, koska saa laumatarhauksessa on aina tehtävä vähän kompromisseja heinän määrän suhteen.

      Uskon, että Ruusan viimekesäinen kaviokuume oli pitkälti hormonaalinen ja ehkä myös osittain mekaaninen. Toki se samaan aikaan myös sai ruoassa paljon sokeria. Eli varmaan syy on onnettomien yhteensattumien summa.

      Poista
    3. Mulla on sellainen kutina, että olisin asiasta joskus lukenut. Ja sitä on jonkin verran tuolla kaviokuumeryhmissä sivuttu. Ja onhan monen welshin ulkomuoto pitkälti EMS-tyyppinen kauloineen ja pyllyrasvoineen. Ja jo hyvin nuorena niillä todetaan sitten insuliiniresistenssiä ja muuta ongelmaa.
      Kuinka paljon ollaan siis jalostuksellakin vaikutettu siihen, että nykyajan ponit on herkkiä sairastumaan? Hyvä kysymys.

      Kaviokuumeethan on nykytutkimuksen mukaan 90% hormonaalisia eli niiden takana on joko EMS tai PPID (joihin sitten vaikuttaa ne tamman omat hormonit). Totta on kuitenkin se, että yleensä sen puhkeaminen on monen tekijn summa, joista joku sitten katkaisee sen kamelin selän.

      Poista
    4. Jep, mä löysin kanssa noita lihavuus/EMS/IR -lähteitä penkoessani että welshit ovat kovin alttiilta näille vaivoille. Ja jos miettii esim. mounttien rakennetta, niin ihraahan niillä on siellä niskassa ja pehvassa, mikä tekee niiden kroppaan tunnistettavan mallin. "Ylälinja", jep jep.

      Tosin Penallakin on sydänpylly, vaikka se ei ole lihava. Welshingeeneistä sen rakenteen on tultava, sillä muut osat Penassa ovat xx ja ox, jotka ovat kaikkea muuta kuin pyöreäpyllyisiä.

      Poista
    5. Kiitos Sanna, näin minäkin muistan lukeneeni ja käytännösäkin todenneeni.

      Poista
  4. Minulla on juuri samanlainen ihraniska-kaviokuume poni. Aina pienesti pyöreä muttei koskaan ollut tuollaista niskaa, kunnes iski ensimmäinen kaviokuume ja sen jälkeen ei ole yksikään kilo tippunut yrityksistä huolimatta. Ruokinta kuivaheinää ja vitamiinikivennäinen, liikutuksena ajoa ajoa ajoa. Olisiko sinulla muita vinkkejä miten puuttua tähän? Kaula on pysynyt samanlaisena kovana ihrana (kesäihottuma ei sekään hirveästi auta...), mahasta välillä lähtee muutamia kiloja mutta nekin tulevat heti takaisin. Maha vetää kuralle jos hirveästi heinästä nipistää joten sitäkään en haluaisi tehdä, syö jo nyt slowfeeding verkoista. Millainen liikunta olisi parasta? Pitkät kävelylenkit vai juurikin reipas, nopeatempoinen liikunta jossa hiki nousee pintaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensimmäiseksi ottaisin heinästä analyysin ja laskisin sen mukaan hevosen tarvitseman energian tarpeen. Ikävä kyllä suurin osa heinästä on sen verran energiarikasta, että tarve täyttyy vähänkään suuremmasta heinämäärästä. Ihraniska sulaa osittain, mutta se helposti jää näkyviin, kun sen kerran on saanut (Ripelläkin on edelleen huomattava niska). Mutta sen pitäisi olla pehmeähkö.
      Mahan kuralle menemisen syy kannattaa selvittää. Onko taustalla kenties valmiiksi rikkinäinen maha tai hiekkaa. Voisiko hevoselle antaa sen pienennetyn heinämäärän sijaan muuta pureksittavaa (olkia, puun runkoja) tai hyviä kuitua esim. melassileikkeestä? Moni kauhistelee ruuan lisäämistä lihavalle, mutta joskus korkeasokerisen tai - energisen heinän korvaaminen osittain muilla vaihtoehdoilla voi auttaa. Esim. melassileikkeen energia on samaa luokkaa heinän kanssa, mutta 4dl pellettiä tulee kolme litraa ruokaa turvotettuna. Kyseinen määrä painaa noin 300g eli siinä ei ole paljon energiaa, mutta mahaa hoitavia kuituja reilu annos. :)
      Kun liotusveden kaataa pois, niin sokeritkin lähtevät (alunperinkin sokerin määrä on 9% eli ei vaarallista).
      Rippe syö tällähetkellä 3-4dl Farmarin raeleikettä, kun tuntui nyt syksyä kohti hoikistuvan liikaa. Lisäksi sen heinämärää on vähän nostettu varovasti. Ja senlisäksi se saa edelleen sen puoli kiloa heinäpellettiä (sekin muuten hyvä vaihtoehto, meillä tämä auttoi vatsan kurailuun!).

      Kivennäisissä suosin oman kokemuksen mukaan raudattomia valmisteita, koska lisätyn raudan vaikutuksesta insuliiniin on olemassa tutkimuksia. Tällainen on esimerkiksi Amequn Metavital, kyseisessa valmisteessa on myös riittävästi seleeniä ja jodia sekä sinkkiä näiden yksilöiden tarpeeseen.
      Hyviä rasvahhappoja näille myös suositellaan. Eli joko pellavansiemenrouhetta (mielellään sitä mistä ei ole puristettu öljyä pois) tai -öljyä ruuan sekaan loraus.
      Magnesium on hyvä lisä EMS-yksiön ruokintaan. Se vaikuttaa aineenvaihduntaan ja rasvanpolttoon. Ja on halpa lisä. :)

      Kuinka paljon ponilla ajetaan? Hikoileeko se?

      Rippehän tuossa lihavassa kunnossa on todellakin ollut ihan aktiivisessa hikitreenissä. Mutta kun heinää menee yli tarpeen, niin sekään ei riitä. Sitten mulla on myös omia havaintoja ja mietelmiä, mutta nämä tosiaan aivan MUTUlla kirjoitettu. Eli olen huomannut, että liian "raju" liikuttaminen on myös johtanut siihen, että paino junnaa paikallaan ja niska kovettuu entisestään. Hevonen menee ikäänkuin tukkoon.

      Rippe liikkui laihdutuksen aikaan pitkään pelkästää reippaita kävelylenkkejä (ei matelua, vaan reipasta yhtäjaksoista kävelyä väh. 30min). Kun mukaan sai ottaa myös muita askellajeja, niin olen pyrkinyt saamaan sille hikeä pintaan 1-2 kertaa viikossa. Käytän paljon laukkaa ja ravautan vähemmän, koska se tuntuu sopivan Ripelle paremmin.
      Eli itse tykkään yhdistää juurikin pitkät reippaat kävelyt (rentoa tekemistä) ja sitten välillä kunnon hiki pintaan. Silloinkin ehkä enemmän teen lyhyitä vetoja, enkä juoksuta kilometritolkulla.

      Mukavaa, että olet valveutunut ja kiinnostunut ponisi kunnosta! :) Joskus rasva istuu tiukassa ja silloin kannattaa miettiä, että voisiko kokeilla muuttaa jotain. Kun ponin saa hoikemmaksi, sen oma keho alkaa toimia paremmin ja painoa on helpompi hallita.

      Poista
  5. Tosi hyvät ja havainnollistavat kuvat! Mulla myös tamma joutunee piakkoin laihikselle, jahka varsa saadaan vieroitettua. Se on tallilla, jossa on vapaa heinä, joten tarkoitus on lisätä liikuntaa runsaasti jahka varsa on vieroitettu. Kun varsa ei syönyt muuta kuin maitoa, tamma pysyi hyvin linjoissaan mutta nyt kun varsakin syö jo paljon muutakin, on tammalle kertynyt jo mahaläskiä. Pakko kuitenkin vielä malttaa liikutuksenkin kanssa, kun kyseessä on nelivuotias varsonut tamma, ettei sitten laihduttaessaan riko mitään muuta, kun tietenkin tuolta on lihakset varsomisen myötä löystyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varovaisesti kannattaa tosiaan aloittaa. Ei sitten hevosellakaan into lopahda kipujen takia. :) Tsemppiä laihdutusurakkaan!

      Poista
  6. Kiitos hyvästä ja mietteitä herättävästä kirjoituksesta. Kovasti itselläkin mietteissä nämä lihavuusasiat, kun oma on tuollainen helposti muhkuksi muuttuva connemara. Joka toinen päivä olen ihan epätoivoinen kun poni näyttää liian paksulta, ja joka toinen päivä se on mun mielestä ihan ok. Hassua, että tuntuu kuin se olisi aina hoikempi heti, kun sitä on liikutettu kunnolla. Vapaapäivän jälkeen on paksumman oloinen....ei kai ne nyt sentään niin nopeasti muutu? :O Reinolla on myös tuollaista kaulapahkuraa. Kuulemma myös sen isällä ja äidillä on ollut vastaava, jopa selloin kun ne muuten ovat olleet hoikassa kunnossa. Molemmat ovat eläneet vanhalle iälle ilman kaviokuumeita tai muita ongelmia. Reinon digipulssit kokeilen joka päivä eikä ainakaan vielä ole tuntunut lainkaan(?) pulssia. Myöskin se liikkuu halukkaasti.
    Reino on toistaiseksi siis ollut pihatossa ja laitumella, vain heinäkuuksi otin sen hiekkatarhaan, kun kesän alussa lihosi ihan muodottomaksi. Nyt laidun on aika syöty, mutta silti saa siitä ihan tarpeeksi. Laitumen lisäksi saa vain kivennäisen.
    Pihatto on ihana, ja niin monin tavoin hyvä hevoselle, enkä haluaisi millään laittaa hevosta talliin/hiekkatarhaan, ellei ole pakko. Sitten ongelmaksi tulevat tylsistyminen, hiekansyönti, stressaus ruoka-ajoista jne. Ainoa ongelma pihattoelämässä on tuo herkkä lihoaminen. Talvella niillä on vapaa heinä, katsotaan kuinka käy. Huhti-toukokuun Reino ehti olemaan siellä eikä silloin lohonnut pahasti, laidun lihottaa enemmän. Liikutusta sillä on niin paljon kun nyt viisivuotiaalla voi olla ja isolla laitumellakin kävelevät jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se liikutuksen jälkeinen "laihtuminen" olla esim. liikkeelle lähtenyttä nestepöhöä?

      Nämä on aina vähän hankalia valintakysymyksiä, kun harvassa paikassa on mahdollista saada juuri sitä optimia. Ripen kanssa vapaa heinä on ehdottomasti poissuljettu ja siksi se sitten seisoo yksin hiekkatarhassaan.. kavereitahan se ei oikein samassa siedä, se joko pelkää tai jahtaa.

      Eihän kaviokuume kaikille tulekaan ja toiset saattaa elää lihavanakin terveinä elämänsä loppuun saakka. Eihän kaikki lihavat ihmisetkään sairastu.
      Mutta jos hevosella on yhtään taipumusta kerätä niskarasvaa, niin lihavuuskuntoa on syytä tarkkailla tavallista tarkemmin. Ei siitä haittaakaan ole. Onhan hevosen helpompi suorittaakin hoikkana, kun ylipainoisena.

      Sinä olet kyllä senverran tarkka, että uskoisin sinun huomaavan jos Reino lihoo liikaa. Painomittanauha on myös hyvä apu.

      Minä käytän paljon mittanauhaa kaulan ja rinnanympäryksen mittaamiseen, koska silmä hämä yllättävän paljon.

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.