Nyt olenkin miettinyt, että mistä voi ostaa hevoselle lisää itsevarmuutta ja uuden, suuremman egon. En ole vielä löytänyt. Ja sille tottatosiaan olisi nyt tarvetta.
Nyt saan varmaan taas kuraa niskaani, koska olen avoimempi, mutta olkoon menneeksi.
Nyt tilanne on juuri se, miten epäilinkin tässä käyvän. Rippe on alempi kahden hevosen "laumassa", eikä uskalla pistää yhtään hanttiin. Ja toinen hevonen käyttää tilaisuutta aivan häikäilemättömästi hyväksi. Pomohevosen ollessa muutenkin hapan luonteeltaan ja kärttyisä naamaltaan, Rippe menee karkuun melko liukkaasti.
Tänään oli vielä sattunut se, mitä eniten pelkäsin. Hevoset olivat menneet samaan mökkiin (koska johtaja ei halua yksin) ja Rippe oli jäänyt sinne jumiin (ei uskaltanut mennä oviliuskojen läpi) ja ryminä oli ollut valtava. Onneksi ei mitään pahempaa tälläkertaa, mutta Ripestä tuli entistä pelokkaampi.
Oviliuskat ovat yleensä olleet osittain ylhäällä juuri Ripen takia, mutta nyt ne ilmeisesti olivat tipahtaneet alas. Aiemmin samaan mökkiin meneminen ei ole aiheuttanut ongelmaa, vaan Rippe on kävellyt mökistä ulos. Nyt alhaalla olevat liuskat pelottivat liikaa.
Sain kyllä Ripen uudelleen mökkiin päivällä, mutta se oli melko varautunut. Ja johtajatamma oli kovasti tulossa taas samaan. Uskoi kyllä lopulta, kun en päästänyt sitä. Mutta eihän siellä ole kokoajan joku vartioimassa.
Pitäisi olla todella iso pihattomökki, jotta tämä toimisi. Koska ilman väliseiniä Rippe ei uskaltaisi sisälle sitäkään vähää.
Vaihtoehtoja ei ole kovin paljon, eikä mikään ole optimaalinen. Joko Rippe saa jäädä pihattoon ja sille voisi kokeilla toista kaveria. Mutta mitä jos sekään ei toimi? Vikaa on myös Ripessä, koska se on niin nössö ja väistää painetta herkästi ihmisenkin kanssa. Edes pieni lisä sen itsevarmuuteen tekisi jo ihmeitä. Kun ei tarvitsi niin kipakasti juosta karkuun ja pelätä kokoajan.
En tiedä, mitä sille on tapahtunut jossain vaiheessa, koska se ei ole aina ollut tuollainen. Ja keväällähän se vielä antoi Pipsalle kyytiä, kun aikansa katteli pomottelua. Nyt se ei uskalla edes ajatella sellaista, vaikka sitä toivoinkin.
Pipsa taas tuli ihan hyvin toimeen vähemmän herkän ruunan kanssa, joka ei väistänyt sitä (vaikka korvat olisikin päätä myöten), muttei myöskään provosoinut mitenkään.
Ripelle kaveriki sopisi parhaiten samanlainen nössykkä. Tai Ripen pitäisi päästä pomoksi. Tällätavalla homma vaan ei toimi. Eikä minulla riitä hermorakenne kovin kauaa kokeilla, josko tottuisivat. Koska minun hevoseni on se, joka ottaa turpiinsa (vaikkei tee mitään ansaitakseen sitä).
Pehmeämpien hevosten kanssa se on tullut ihan kivasti juttuun. Hemuli oli Rippeä alempana laumassa (mutta oli liian paini-intoinen nuorukainen noin muuten) ja hetken aikaa helmi-maaliskuussa samassa ollut Micky oli myös Ripen alapuolella, kaverukset tulivat ihan hyvin juttuun keskenään.
 |
| Rippe ja Taisto 2001 |
Toinen vaihtoehto on ottaa Rippe pois pihatosta ja siirtää se karsinapaikalle. En tekisi sitä mielelläni, koska Rippe on tykännyt pihatosta ja minusta se on hevoselle aina parempi vaihtoehto.
Sitten ongelmaksi muodostuu myös tarhan pohjat. Meillä ei ole hiekkapohjaisia tarhoja. Rippe ei voi seisoa mudassa ja kosteassa jatkuvasti, koska sillä on se surullisen kuuluisa sädemätä (tai ainakin se uusii erittäin herkästi). Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, pakkasia ei ole odotettavissa pitkiin aikoihin ja sitämyöten kurarallia kestää pahimmillaan koko talven. Ja tuskimpa kaveriongelma tarhassakaan poistuu, joten Rippe joutuisi (tai pääsisi) yksintarhaukseen.
Toisaalta; olisiko se kuitenkin Ripen kannalta optimaalisin vaihtoehto? Yksin omassa tarhassa, mutta kavereita mahdollisuus aidan yli rapsutella ja koskettaa. Ei tarvitsisi ainakaan stressata ja juosta karkuun kokoajan. Mutta, kun minä haluaisin hevoselleni ainakin sen yhden kaverin, koska hevonen on laumaeläin.
Onko hevosen parempi yksin silloin, kun vaihtoehtona on kaveri, mutta jatkuva stressi ja karkuunjuokseminen. Stressaako se väistely Rippeä vai onko ongelma vain minun pääni sisällä? Toisaalta, se viimekeväänä laihtui kokoajan, mutta kesän yksinollessaan pysyi ihan hyvin lihassa, oli tasapainoinen, nukkui hyvin jne.
En tiedä. En todellakaan tiedä.
Jos täällä kommenteissa tehdään huutoäänestystä niin sanoisin että on parempi olla yksin kuin pelätä seuralaistaan. Ideaalia olis tietty se sopiva kaveri. Tsemppiä!
VastaaPoistaNäin itsekin ajattelen. Mutta toisaalta, yksi ilta Rippe huuteli pomotamman perään, kun jäi yksin. Sitä se ei ole aiemmin tehnyt kellekään. Ja välillä jo tuntui, että tilanne on menossa parempaan, eikä Rippe enää jaksanut väistellä vauhdilla. En tiedä sitten paljonko tänään käynyt episodi heitti mittaria pakkaselle. Äh!
PoistaVasta viikko on kuitenkin takana. Haluaisin antaa kaksikolle vielä vähän aikaa.. Toisaalta kauhistuttaa. Toivoisin niin kovasti, että Rippe saisi ihan pikkiriikkisen itsevarmuutta. Edes sen verran, että uskaltaisi komentaa samaan mökkiin tunkevaa tarvittaessa.
Olisiko sinne pihattomökkiin mahdollista rakentaa väliaitaa, vaikka vain osittaista? Vai onko siellä vain yksi kulkuaukko?
VastaaPoistaVaikeita ovat nuo laumautumisasiat eivätkä ne aina mene niin kuin toivoisi. Stressissä ja pelossa eläminen ei ole hyvä sekään. Oma kokemukseni on että tuollainen "nössööntyminen" liittyy ikääntymiseen. Ainakin minun molemmat vanhukseni muuttuivat viimeisinä vuosinaan selvästi heikommiksi laumassaan, eivät enää antaneet takaisin jos (ja kun!) niitä kurmotettiin. Hevoset ovat kovin julmia kun joku laumanjäsen koetaan heikoksi lenkiksi. Enkä nyt siis sano että Rippe olisi jo toinen jalka haudassa, mutta on aika luonnollista että ikääntyvä hevonen väistyy eikä enää pidä puoliansa entiseen tapaan. Ja olen todennut myös sen, että mitä enemmän toinen väistelee niin sitä enemmän se provosoi tietyntyyppisiä hevosia kiusaamiseen. Usein nämä kiusaajat ovat tammoja.
Noh, tamma se on tämäkin. ;) Ja nimenomaan selvästi "intoutuu" siitä, kun Rippe menee karkuun.
PoistaMinäkin luulen, että iällä on asian kanssa tekemistä. Ja Rippe on tosiaan ihmisenkin kanssa melko herkästi paineeseen suhtautuva, vaikken muista sen aiemmin sellainen olleen. Minä epäilen, että sille on käynyt jotakin. Edellinen omistajahan kertoi, että se oli ollut hyvää pataa kotilaumassaan, mutta palatessaan parin kuukauden ylläpidosta, ei muu lauma ottanutkaan sitä enää porukkaan. Näin itsekin, miten sitä kurmutettiin ja ajettiin takaa. Hänkin sitä ihmetteli.
Rippe on tosiaan tullut tähän mennessä muiden (ruunien) kanssa paremmin toimeen ja ollut pomokin. Yksi suokkiruuna laitettiin kesällä samaan ja sen Rippe kyllä haastoi. Hetken aikaa karjuivat perseet vastakkain, jonka jälkeen Rippe laukkasi tilanteesta pois ja toinen hevonen oli istumassa maassa, kun episodi päättyi. Silti Rippe alkoi väistellä hysteerisesti tätä toista hevosta! Tämä ruuna ei tosin ajanut Rippeä takaa eikä edes luiminut sille. Rippe vain alkoi pelätä sitä.
Tämän samaisen pomotamman kanssa Rippe oli keväällä samassa ja silloinkin kaikki näytti ensin hyvälle, sitten Rippe alkoi väistelemään ja tamma käytti tilaisuutta hyödyksi. Viikon verran siinä meni, kun yhtenä päivänä ajoin autolla pihaan ja huomasin valtasuhteiden kääntyneen. Harmillisesti tämän jälkeen tamma meni laitumeen ja seuraavan yhdistymisen aikaan tamman onnistui potkaista Rippeä jalkaan (josta blogissa kerroinkin). Senjälkeen pelko on pysynyt.
Pihattomökkihän koostuu kahdesta karsinasta, joihin molempiin oma kulkuaukko. Eli väliseinä on, mutta tilaa vain vähän jos molemmat tunkevat samaan. Ja tosiaan, aiemmin Rippe on vain kävellyt rauhassa pois samasta karsinasta, mutta nyt liuskat olivat tippuneet eteen, eikä se uskaltanut tulla niiden läpi. Näin kertoivat silminnäkijät. Oli tullut vasta, kun ystäväni kävi nostamassa liuskoja. Nyt ne on taas kieritetty pois tieltä, jottei tällaista ongelmaa syntyisi.
Onnistuisiko sitten lyhentää tätä väliseinää tai tehdä siihen kulkuaukko? Tarkoitan, että jos molemmat menevät samasta ovenreiästä sisään samaan koppiin, pääsisi sieltä myös toista kautta ulos eli olisi kulku sinne toiseen karsinaan ja sen ovesta ulos. Olisi siis vain osittainen väliseinä. Kääk miten vaikea selittää, haluan kommenttiboksiin mahdollisuuden piirtää :D
PoistaSain kyllä ideasta kiinni. Se voisi toimiakin, olisi jopa melko ihanteellinen ratkaisu. Harmillisesti taitaa olla melko mahdoton toteuttaa hajottamatta väliseinää lopullisesti. Siinä on nimittäin metalliset kalterit yläosassa. Koko väliseinä on kuulemma alunperin ollut irrotettava (tilaa on käytetty varsomiskarsinana), mutta nyttemmin se on kiinnitetty tiukemmin. Eikä sitä kokonaan uskalla poistaa, koska silloin Rippe ei uskalla enää ollenkaan sisälle.
PoistaJos tila olisi omani, uhraisin väliseinän ja toteuttaisin ideasi. Se oikeasti varmaan toimisi. Olen joskus muulloinkin miettinyt, että itseasiassa monessakin pihatossa puolikas väliseinä antaisi hevosille varmaan sopuisuutta ja turvaa.
Me jo tallinpitäjän kanssa mietittiin, että mistä saisi sellaisen portin, joka päästäisi vain yhden hepan kerrallaan sisään. Taitaisi tulla melko kalliiksi. :D
Joo, harmillista kun toisen tiloja ei voi käyttää niin kuin itse ehkä haluaisi! JOS koko väliseinän saisi vielä jotenkin ehjänä pois, voisi siihen tilalle harkita esim. "puolikasta lauta-aitaa". Pystyparru keskelle koppia kiinni lattiaan ja kattoon, ja sen ja seinän varaan toiselle puolelle pari-kolme juoksua vahvaa lankkua ja toinen puolisko vapaaksi. Kohtuuhintainen toteuttaa, helppo purkaa myöhemmin.
PoistaToivottavasti keksitte ratkaisun! Mutta ei se yksinoleminenkaan huono vaihtoehto ole, stressissä eläminen sen sijaan on jos ei sopua löydy. Niinkun tietty tiedätkin :)
Hmm.... Tuo voisi toimia jos sen osan saisi sieltä irti. Pitää mennä tallille ihmettelemään.
PoistaJos hevonen noin vahvasti ylireagoi pomon komennukseen ja selvästi stressaantuu, lienee yksiöelämä sille vain ja ainoastaan helpotus. Siitäkin voidaan tietysti olla montaa mieltä, että onko lauman pomon käytös normaalia, jos se pitää alempansa jatkuvasti noin varpaillaan.
VastaaPoistaNössööntyminen voi olla näön heikentymistä tms, ikääntyvä hevonen tajuaa saavansa köniin nuoremmilta ja väistelee ongelmia nopeasti.
Ei taida olla nomaalia kummankaan käytös. :p
PoistaSe yksinoleminen tuntui tavallaan olevan Ripelle todellakin helpotus silloin kesällä. Sehän siis vietti koko kesän yksin katoksellisessa tarhassa syöden heinänsä tiheistä verkoista. Se ei koskaan huudellut muiden hevosten perään, eikä kaipailluit ketään. Se vaikutti todella tyytyväiselle. Mutta kyllähän se omia periaatteita vastaan sotii, että hevonen on yksin. Vaikeaa.
Toisaalta putkiaidassa sillä olisi kuitenkin mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen aidan yli halutessaan. Sekin tuntui olevan ihan hyvä ratkaisu, kun se hetken kerkesi siinä olemaan. Oma rauha, mutta kuitenkin kavereita ympärillä.
Hankalia juttuja. Viikko on lyhyt aika, tilanne voi vielä muuttua. Ei yksintarhaaminen näkö- ja kosketusetäisyydelläkään huono vaihtoehto ole, jos hevonen stressaa paljon. Toisaalta jotkut ovat luonteeltaan kiusaajia, hätistelevät toista koko ajan ilman syytä ja saavat lisää motivaatiota toisen hätääntymisestä.
VastaaPoistaVoitko tehdä itse omalla kustannuksellasi tarhan pohjan, jos kaviot eivät kestä mutaa? Päädyin itse tähän ratkaisuun, vaikka täysihoitopaikalla ollaan, koska en kestä mutaa, eikä poninkaan tarvitse kestää. ;)
Tänään on hevoset erotettu. Kävi senverran iso hässäkkä. Rippe on toistaiseksi pihatossa yksin, mutta luulen, että taivun siirtämään sen karsinaan ja tarvittaessa kustantamaan sille omaan pikkutarhaan hiekat...
PoistaHarmillista ettei yhteiselo onnistunut, mutta uskon että päätös osoittautuu ajan mittaan oikeaksi kun ei tarvitse pelätä että sattuu isommin.
PoistaKyllä se minustakin alkaa nyt tuntua parhaalta vaihtoehdolta näissä puitteissa ainakin. Mietin kyllä vielä, että pitäisikö sen pehmeämmän ruunan kanssa kokeilla. Hetihän sen sitten tietää jos Rippe karkuun lähtee, että tuleeko hommasta mitään.
PoistaToisaalta tällähetkellä tekisi mieli ihan suosiolla kääriä ystävä pumpuliin ja antaa sen olla omassa tarhassaan ainakin toistaikseksi. Stressitaso alkaa olla korkealla ja mahahaava lähellä. Taas kerran. :D
Olen ollut oman heppani kanssa useita kertoja samankaltaisessa tilanteessa. Koko homma on tasapainottelua, koska täysin luonnonmukaisia olosuhteita emme voi hevosille antaa. Romppu oli viime syksynä laumassa ja sai siellä turpiinsa koko ajan. Pakko se oli ottaa sieltä pois, koska ikäviä haavoja alkoi olla liikaa. Muutenkin heppa oli apaattinen. Kesä laumassa meni nyt kuitenkin hyvin ja nyt Rompulla on 4-vuotias arabiruuna kaverina. Sen kanssa homma toimii, Romppu ei ole liikaa altavastaajana kuten muiden kanssa on ollut vaan hepat ovat tasaveroisia, leikkivät keskenään jne. Eli meillä on nyt hyvä tilanne, toivottavasti sinäkin saat tasapainoiltua asiat niin että Ripellä olisi mahdollisimman hyvä. Ei ole hyvä, jos tulee fyysisiä vammoja, mutta henkinen stressikin on pahasta. Jos hyviä vaihtoehtoja ei ole, niin sitten pitää vaan valita huonoista vaihtoehdoista se paras. Onhan siinä miettimistä, koeta jaksaa. Eivät nämä ole helppoja eivätkä yksiselitteisiä asioita.
VastaaPoistaKiitos Amalia! Kiva, kun jaksat kommentoida ja jakaa omia kokemuksia.
PoistaRipelle rakennetaan nyt oma tarha, jossa se saa olla yksin. Aidan yli sillä on mahdollista koskea muihin hevosiin. Luulen, että se on sille kaikkein paras vaihtoehto. Se saa syödä rauhassa ja olla itsekseen halutessaan (ja se haluaa).