Syksyn värisiä

Tänään värväsin K:n tallille mun kanssa, että saisin edes muutaman kuvan vaahteroista ja Ripestä. Meidän hovikuvaaja Heli opiskelee toisella paikkakunnalla ja sovittiin kuvaustreffit vasta lokakuun puolelle. En uskalla ottaa riskiä, että vaahteroissa vielä silloin on lehtiä. Toivotaan että olisi.
Käytössä meillä oli ihan tavan pokkari vaan, mutta joukkoon oli eksynyt muutama oikeinkin kiva kuva. Käytiin myös juoksuttamassa ponia pellolla, mutta kuvien lataus oli sen verran takkuista, että laitan tähän vaan nämä ihanat syksykuvat teille katsottavaksi ja palaan muiden kuvien ja kuulumisten kanssa tuonnempana. Koska oikeasti pitäisi olla jo nukkumassa. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja. 

Ei ehkä kuitenkaan mahahaava

Ei taida olla Ripellä mahahaavaa, ainakaan lääke ei ole millään tavalla vaikuttanut mahan toimintaan. Oikeastaan päinvastoin, koska lääkäri suositteli jättämään kaikki muut valmisteet siksi aikaa pois. Maha ihan kirjaimellisesti räjähti, joten palautin ruokintaan hiivan jo tänään.

Muuten on kyllä oltu pirteitä ja hyvinvoivia. Perjantaina Rippe sai uudet kengät alleen. On se vaan onni, että on hyvä kengittäjä. Sellainen, joka jaksaa vastailla ja auttaa. Tekee siistiä ja hyvää jälkeä, eikä ole koskaan tarvinut perään soitella missään asiassa.
Rippe on kuulemma vähän hoikistunut lisää.. Todennäköisesti mahaongelmat sen tekevät. Lisäsin nyt sitten ruokintaan mukaan taas kaikki normaalit protskut ja kivennäset, kun ei niiden poisjättö mahaa ole rauhoittanut. 

Olenkin viimein onnistunut tekemään sellaisen sörsselin, jonka Rippekin kelpuuttaa. Jopa niin hyvin, että sen seassa menee suolakin. Ja heinät jätetää kesken. Rippe nimittäin yleensä valitsee väkirehujen sijaan heinän jos mahdollista. Että Hallelujaa. Tämä viiden tähden sörsseli sisältää 2dl kivennäistä, 2dl protskua, 1dl Animixin pellavajauhetta ja suolaa.  

Maahan tippuneitakin jämiä koetettiin syödä. Oli vähän kameran linssi suttuinen.

Eilen Rippe oli maastossa vetohevosena tuntsareille. Paria pientä käännösyritystä lukuunottamatta oli kuulemma mennyt hyvin. Rippe sai kunnolla lenkkeillä, kun se teki kaksi tunnin maastoa peräkkäin. Todella hyvä, koska itse en ole nyt viikonloppuna kerennyt sitä liikutella, kun meillä on ollut K:n synttärijuhlat.

Selän kerkesin perjantaina hieroa ennen kengittäjän tuloa auki ja siitä tulikin todella hyvä.En tiedä tekeekö cushing sen, että Rippe tuntuu todella herkästi kylmettyvän, vaikka sillä on jo aika pitkä karva. Sillä on nytkin ollut ohut loimi päällä lähes kaikenaikaa, ei viitsi millään olla joka toinen päivä hieromassa lihaksia. 

Menin tässä joku aika sitten Sisulla kentällä. Siinä on kyllä kiva hevonen, vaikka ulkomuoto vähän hämääkin.

Pikapäivittelyä

Kävin marsun kanssa tänään vaihteeksi lääkärissä, niin kyselin samalla Ripen mahasta. Ell oli myös sitä mieltä, että olisi varmaan hyvä kokeilla vielä tää mahahaavalääkitys. Cushinghan altistaa mm. mahahaavalle, joten voisi olla peruja ajalta ilman lääkitystäkin. Mistä näistä tietää. Otin nyt kolme tuubia ja puolikas tuubi päivässä. Tulee viikon kokeilu, haen sitten lisää jos tuntuu auttavan. 
 

Ripellä on ollut nyt selän jumien kanssa vähän ongelmaa, kun yöt ovat olleet kylmiä. Se on pääasiassa ollut loimitettuna, mutta välissä meni yksi yö ilman. Seuraavana päivänä selkäfileet olivat todella kovat ja kylmät. Nyt on haudottu loimien alla, eilen käytiin metsäpoluilla jumppaamassa käynnissä ja tänään päätin pitkästä aikaa ohjasajaa, siinä saa hyvin selkää venymään.

Poni kävi kauhean kuumana, varmaan taas virtaa kertynyt, kun eilen oli vaan käyntipäivä ja sitä ennen vapaa. Väistöt sujuivat hyvin siihen asti, kun olisi pitänyt vaihdella suuntaa. Sillä ei ollut väliä kumpaan suuntaan olisi pitänyt mennä, mutta muutos aiheutti vastarintaa. Ja sitä myöten poni oli sitä mieltä, että tee yksinäs. Kuumentuminen purkautui pystyynhyppäämisenä, ilmaan pomppaamisena ja siitä laukalla. Ei ollut mulla mitään jakoa asiassa ja poni painoi tallille mun nauraessa pellolla. :D Kun huomasi olevansa irti, niin häntä nousi lipuksi ylös ja pörinä vaan kuului, kun pappa mennä posotteli koht tallia. 

 
Kävin sitten hakemassa sen takaisin ja viritin ohjat gramaaninkaltaisesti. Johan pysyi näpeissä, vaikka aika kovaa sain silti ottaa. Annoin ponin sitten laukata aikansa ympyrällä pahimmat virrat pois. Sitten siirsin ohjat kulkemaan etujalkojen välistä, jotta se houkuttelisi ponia laskemaan päätään reilusti alas. Toimi hyvin ja ponikin alkoi rentoutua. Lopuksi sitten vielä tehtiin niitä väistöjä vähän.. hah. 

Huomenna on kengitys ja viikonloppuna meillä on juhlat, joten tuskin kerkeän kovast ratsastamaan. Täytyy katsoa jos selkää kerkeisi vähän hieroa taas vähän auki. Edestä selkä on kovasti parempi, mutta takaa se meni uudelleen jumiin, kun pääsi kylmettymään. Välissä se oli jo todella pehmoinen.