Uudet heinäviritelmät ja varatohveli käytössä

Hevosilla oli heinää vielä iltapäivälläkin tänään, kun eilen viriteltiin verkot uuteen uskoon. Tiheäsilmäiset verkot on viritetty molemmista päistään kiinni ja jätettu roikkumaan mahdollisimman ilmavasti. Ne pyörivät ympäri ja keikkuvat holtittomasti. Siinä on vähän pojille askaretta ja päiväksi on sitten jokaisella puolella, jotta kaikille riittää. Pihatossa on lisäksi kaksi isoa verkkoa täynnä heinää. Ne on olleet kaikkein vähiten suosiossa, eikä koskaan tyhjillään.
Tänään pojat sai illaksi vielä irtoheinääkin enemmän, kun ilma on pakkasen puolella. Taavi arkoi melko voimakkaasti kengätöntä kaviotaan, kun tarha oli jäätynyt muhkuraiseksi. Laitoin sille tohvelin ja huomenna pitäisi kengittäjänkin tulla käymään. On nuo varatohvelit vaan kätsyt!

Sunnuntaina me käytiin Taavin kassa lyhyt, mutta vauhdikas lenkki. Taavi liikkui tosi hyvin, rennon pitkää ravia ja hyvää laukkaa jaksoi pyörittää kokonaisen loivan ylämäen. Kotitielläkin taas tapansa mukaan innostui ravaamaan ja laukkaamaan. Taitaa olla asiat aika hyvin tällähetkellä. :)

Haastetta pitkästä aikaa

Sain haasteen Takaisin Lähtöruutuun -blogin pitäjältä m:ltä. Ruvetessani lueskelemaa tarkemmin, huomasin, että olen kerran jo vastannut tällaiseen. Laitan tähän kuitenkin uusien kysymysten vastaukset. :) En haasta myöskään ketään, koska olen sen jo kertaalleen tehnyt (tosin pienemmässä mittakaavassa).


Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista. 


11 asiaa

Nämä on kopioitu suoraan edellisestä vastaavasta postauksesta.

1.  Pelkään epäonnistumista, pelkään niin paljon, että olen todella huono kokeilemaan mitään uutta, varsinkaan jos joku näkee. Ennen olin myös hyvin ujo, mutta olen saanut rutkasti itsevarmuutta lisää.

2. Pidän itseäni ihmisten kanssa pitkäpinnaisena, kuuntelen kauan kaikenlaista ilkeilyä yms., mutta sitten, kun kuppi kaatuu, se kaatuu kunnolla. Silloin satan sanoa paljon sellaista, jota en tarkoita. 

3. Maistan melkein kaikki hevoselle ostamani ruuat. Pitäähän se tietää, mitä se syö. :D

4. Inhoan soittamista, en tiedä mitään kamalampaa. Ihan oikeasti. Jos tiedän, että minun pitää soittaa jollekin (varsinkin vieraalle), tsemppaan itseäni siihen pitkään ja hermoilen asiaa etukäteen. Kirjoitan usein kaiken paperille nimestäni lähtien, jotten mene sanoissa sekaisin.

5. Kohdasta neljä johtuen, tykkään hoitaa asiat ja ajanvaraukset kasvotusten.

6. Olen äkäinen ollessani nälkäinen tai jos syöminen venyy liian pitkälle. Aika usein meillä kotona kuuleekin kysymyksen "oletko syönyt" tai "otatko suklaata", kun alan kirota jotain asiaa. ;)

7. Olen Coca-Cola-addikti. Välillä pääsen siitä eroon, kunnes taas huomaan ostaneeni kaupasta Colaa. Muut cola-juomat eivät vedä vertoja aidolle.

8. Pureskelen kynsiä. Olen pureskellut niitä aina, eikä tapa ole saatu kitkettyä. Ainoastaan geelaus saa minut lopettamaan, mutta ne tulevat arkikäytössä armottoman kalliiksi, eivätkä ne pysy silloin, kun olen töissä (puhdistusaineet liuottavat ne). 

9. Noudatan pääpiirteittäin gluteenitonta ruokavaliota, vaikkei minulla ole keliakiaa. Pitkään jatkuneet mahaongelmat ovat kadonneet, nykyään voin syödä silloin tällöin viljoja. 

10. Olen välillä ärsyttävän epäileväinen ja nirso eri ruokien suhteen, enkä uskalla esim. ravintolassa maistaa mitään kovin erikoista. Otan melkein aina tuttua ja turvallista, hyväksi havaittua. Ärsyttää, jos uusi ruoka onkin pahaa. ;)

11. Sensijaan en ole kovinkaan tarkka hygienia-asioista tai ruokien parasta ennen-päiväyksistä, enkä pelkää pöpöjä. Olenkin aniharvoin kipeänä.



11 kysymystä

ravurista ratsuksi -projekti Matte muutama vuosi sitten

1. Mikä on tai mitkä ovat olleet hienoimpia hetkiä hevosten kanssa?
- Elmon kanssa aikanaan mieleen jäänyt hetki oli, kun se makaamassa ollessaan päästi minut ekaa kertaa ihan viereen. Se oli silloin ollut minulla jo useamman vuoden.
 
Ratsastettavallani (nyt jo edesmenneellä) lämminveri-tamma Matella ratsastus valmennuksissa sai aikaan monta hienoa hetkeä. Kaikkein paras hetki oli, kun se ravasi täysin tahdikkaasti ympyrällä pyöreässä muodossa hyvällä ulko-ohjan tuntumalla, mihin oli koko valmennuksen ajan pyritty. Valmentaja käski minun heittää sisäohjan pois "pelottele itseäsi vähän ja kokeile mitä tapahtuu". Kun toimin ohjeen mukaan, hevonen jäi edelleen ravaamaan alleni ilman minkäälaista muutosta tahdissa, muodossa tai vauhdissa. Se oli yksi hienoimpia hetkiä. Matte oli erittäin haastava, mutta palkitseva hevonen ratsastaa.

Taavin kanssa olen kokenut monia hienoja hetkiä, ei niin suuren suuria, mutta tärkeitä. Ne liittyvät lähinnä tähän uuteen opintiehen hevosen käsittelyssä. Kun joskus keksin uuden tavan saada Taavi toimimaan palkitsemalla ja se juttu todellakin saadaan toimimaan, niin se tunne on todella mahtava.

2. Entä mitkä kauheimpia tai ikävimpiä?
- Yksi kaikkein kauhein hetki on saada puhelu, jossa ystäväsi soittaa sinulle ja kysyy, että ovatko hevoset karanneet, kuinka niin, kysyin. Hänen autonsa edestä pyyhälsi kuulemma juuri aivan Elmon näköinen hevonen. Tässä kohtaa sydän jättää lyönnin välistä. Tallille soittaessa kerrotaan, että hevoset tosiaan ovat karanneet ja ystäväni mukaan juoksevat tiellä jossa kulkee rekkoja, pilkkopimeässä ilman yhtää heijastinta. Koskaan isäni ei ole ajanut yhtä lujaa tallille, jonne matkaa oli kuitenkin meiltä 35km. Ja minä tutisin koko matkan ja olin lähellä oksentaa. Hevoset saatiin ystäväni tuttavien avulla kiinni ja ne talutettiin kotiin täysin ehjinä, vaikkakin väsyneinä. 

Ikävin asia on ehdottomasti Elmon lopetus, muistan sen vieläkin, kun eilisen. Kun vielä kanyylin laiton jälkeen mietin, että pitäisikö päätös kuitenkin pyörtää, se tilanne tuntui niin uskomattomalta ja pahalta. 

3. Millaisen hevosen/ponin ottaisit, jos nyt olisit ostamassa?
- Etsisin varmaan itselleni sen amerikkalais-ranskalaisen lämminveri-ruunan, haluaisin samanlaisen, kun Matte oli, mutta ruunana kiitos. Ja nimenomaan sellaisen, josta saisin itse tehdä ratsun alusta alkaen. Ehkä voisin harkitä myös varsaa.

4. Mikä sinulle on tärkeintä hevosharrastuksessa?
- Tärkeintä on hyvä suhde omaan hevoseen ja se, että sen olot olisivat mahdollisimman mukavat ja luonnolliset. En niinkään ole innostuntu ratsastuksesta esim. kilpailumielessä. Minusta on mukavaa nähdä, miten hevoseni toimii laumassa, seurata sen olemista ja tekemisiä, opettaa sille temppuja ja oppia enemmän käsittelystä ja hevosen ajatuksista ja oppimisesta.

5. Minkä blogin hevostähden haluaisit itsellesi tai mitä haluaisit "testata"?
- Ei tule nyt kyllä yhtäkään erityistä mieleen. Ehkä joku vähän hienompi kouluhevonen olisi kiva kokeilla, sellainen osaava ja liidokkaasti liikkuva, kun harvemmin sellaisen selkään pääsee.

6. Ketä ihailet?
- Empäs tiedä, Tuire Kaimio ja Minna Tallberg ovat sellaisia ihmisiä, joiden työskentelystä ja ajatuksista olen kiinnostunut ja voi kun osaisi yhtä hyvin nähdä milloin palkitaan ja mitä ongelmatilanteissa pitäisi tehdä.

7. Miksi kirjoitat blogia?
- Itselleni muistioksi. :) Lisäksi tarvitsen paikan, jossa voin pohtia ja kirjoitella mieleeni tulevia juttuja ja näin saan ajatuksia selvemmiksi omassa päässäni. Alunperin perustin blogin myös siksi, että säästäisin läheisiäni hevosjutuilta, mutta se ei silti (ikävä kyllä?) ole vähentynyt. :D

8. Millaisista blogeista itse pidät?
- Hevoslähtökohtaisista, ei-kilpailuhenkisistä, sellaisista missä on jotakin minua kiinnostavaa, esim. kuolaimettomuus, pihattohevosia, sairaskertomuksia (omien vastapainoksi), hevosen koulutusta jne.

9. Mitä muuta harrastat kuin hevosia?
- En mitään. Ei ole aikaa.

10. Mitä harrastusta haluaisit kokeilla? (Hevosten parissa tai muualla.)
- Olen kokeillut joogaa ja se oli mielenkiintoista! Pyöräilystäkin tykkään/tykkäsin, varsinkin siihen asti, kun auto ajoi suojatiellä päälleni. Muuta ei oikeastaan nyt tule mieleen.

11. Kenelle haluaisit lähettää terveisiä? Millaisia?
- Haluaisin lähettää terveisiä meidän nykyiselle tallinpitäjälle, että on mahtavaa olla sellaisella tallipaikalla, jossa asioista voi keskustella avoimesti ja saan toteuttaa ideoitani melko vapaasti. Samat päämäärät auttavat asioiden tekemisessä. ;)

Laidunpaikalla ennen siirtymistä nykyiseen pihattoon

Poikien maasto

Eilen olisi jo kunnon puolesta voinutkin ratsastaa, mutta aivan älytön tuuli antoi suunnitelmille kenkää. Kävin siis tallilla vain harjailemassa ja pesemässä suun sekä hoitamassa muut käytännön asiat.

Tänään olikin maailma vähän erilainen herätessä ja lumen- tai rännäntulo jatkui läpi päivän. Kotisiivouksen jälkeen päätettiin lähteä yhdessä K:n kanssa lenkittämään Taavi. Pitkästä aikaa siis sain K:n ratsaille. :)

Taavi lähti meidän mukaan mielellään ja laiteltiin se tallissa kuntoon. Se sai samalla mutustella vähän heinää. Meni satulanlaitto ja kaikki hyvin, kun pääsin kunnolla palkkaamaan  nameilla. Tarvitsisin useammin avustajan mukaan, jotta saisin satulan yhdistettyä positiiviseen asiaan.
Taavilta oli myös irronnut kenkä toisesta etusesta, katselinkin sitä eilen, että se oli hitusen löysällä. Laitettiin lenkkari suojaamaan anturaa jos maastossa olisi jotain epätasaisia tai teräviä paikkoja, lumi tietystä suojaa ja pehmentää aika hyvin.

Käytiin perinteinen maston lenkki ja meni oikein hyvin. Taavi napsi välillä välipalaa ja välillä ravailtiin. Osittain oli jäätää lumen alla ja niissä kohdissa ratsukko siirtyi sivummalle, nimittäin nastattomassa bootsissa pito ei ole jäällä paras mahdollinen, eikä tilsat muissa kavioissa auttaneet yhtään asiaa.

Allekirjoittanut sensijaan otti kahdet lennot jäätiköllä lenkin aikana, ensimmäisellä kerralla muksahdin ilmalennon päätteeksi lonkka edellä maahan ja hetken kuluttua (juuri kun sain naurun loppumaan), otin lipat tälläkertaa suoraan sujuvasti selälleen. Ja mun piti olla se jäävahti, ainakin kerroin selkeästi, missä oli jäätä. :D On vähän jäykkää meno nyt, kun taisin jossain vaiheessa hiukan venäyttää myös toista lonkkaa/nivusta.

Loppulenkki meni hyvin ja pihatiellä K otti vähän ravia ja laukkaakin. Taavi valitsi yllätykseksi vasemman laukan!

Kuvia reissusta:

Venytyksen hoituu samalla

Pientä ojaa ollaan tässä ylittämässä. :D

Tyytyväinen ratsukko ojan jälkeen "kato miten hyvä mie olin" :D

Rosvo ratsuineen

Lenkin jälkeen pestiin suu ja pohdittiin tarviiko loimittaa ulos. Sade alkoikin jo lakata, joten jätettiin Taavi nakuna ulos. Pesin vesikupin pihatossa, lisäsin uusia olkia ja annettiin pojille iltaruuat. Täyteltiin heinäverkot (jotka eivät ole enää riittäneet koko päivää) ja viriteltiin ne vähä uudella tavalla kiinni, jotta niistä olisi hankalampi nyppiä. Taavin ilme oli aika pahansuopa tästä kiusanteosta. ;)

Päivällä Taavi oli kuulemma saanut irrotettua yhden verkon pariinkin otteeseen ja nyt viimeisellä kerralla siinä ei ollut enää edes palohakaa kiinni! Mysteeriksi jää, miten se on saant verkon irroitettua ehjänä, kun se roikkuu sellaisessa narussa isolla palohaalla. Voiko hevonen muka avata palohakasen?