Ei yhtään jännitä...

Nyt ton poni pesty, puunattu ja paketoitu huomista varten. Huh. Ihan pikkasen jännittää. Häntä lähti melko valkoiseksi fairylla ja sitruunamehulla, kahteen kertaan pesten. Kolme hirvikäspästäkin löytyi ponin karvoista pesun yhteydessä. Yök.

En voinut vastustaa enää, kun Hööksillä oli nuo litteää nahkaa olevat suitset hyvällä alennuksella (25e). Tilasin riskillä cob-kokoiset (kun ei ollut muita) ja olivat kyllä todella sopivaa kokoa! Kerkesivät vieläpä saapua juuri sopivasti näyttelyihin! 


Huomenna pakataan ennen kasia poni kyytiin ja matka kohti Vihtiä voi alkaa. Mittauksessa pitäisi olla klo 11! Nämä olivatkin sitten sen sortin pippalot, että luvassa on myös irtohypytystä ja -juoksua. 
 

Pesun jälkeen kuivattelemassa. Testattiin samalla uudet suitset ja kokeiltiin laukan ravin esittämistä.

112

Jouduimpa elämäni ekaa kertaa soittamaan hätäkeskukseen. Tallikaveri putosi maastolenkillä hevoseltaan, kun se pukitti laukassa. Ilmalento oli iso. Huudon määrästä pystyi päättelemään, että nyt kävi huonosti. Nappasin hevosen talteen ja soitin tallilta apukäsiä. Sitten soitin hätäkeskukseen.
Oma haasteensa vastailla esitettäviin kysymyksiin ja yrittää samalla pitää kahta hevosta paikallaan ja irti toisistaan ja kaukana maassa makaavasta kaverista. Onnettomuuspaikan selventäminen olikin sitten vähän hankalaa (koska hätäkeskus sijaitsee ihan toisella puolella Suomea). Tiellä ei ole mitään nimeä, vaikka sinne autolla pääseekin. Tuuri kävi, kun tallilta paikalle lähteneet ajoivat sattumalta ambulanssia vastaan ja he pääsivät opastamaan sen perille.
Ambulanssin saapuessa hevoset meinasivat lähteä lentoon, koska auto tuntui pelottavan niitä muutenkin jännässä tilanteessa. Onneksi pysyivät käsissä ja vein ne puskaan "turvaan". Kun apu loukkaantuneelle sitten saapui, niin me lähdettiin ratsastamaan heppoja kotiinpäin.

Miten siinä tippumiseessa kaverilleni sitten kävi? Reisiluu on poikki ja vaatii leikkauksen.

Ei sitä koskaan tiedä, että milloin käy pahasti ja menee suunnitelmat uusiksi. Ja älkää ikinä lähtekö maastoon ilman puhelimia!

Villivalkean taltuttaja

Sonniriimulla pysyy ponipappakin näpeissä, kun lähdetään pihan ulkopuolelle. Tähän asti olen joutunut suitsimaan sen, mutta onhan tuo riimu huomattavasti helpompi ja mukavampi. Pystyy syömäänkin samalla. :) Taaville tämä on aikanaan ostettu, mutta sen päähän se oli auttamatta pieni turvan kohdalta. Ripelle riimu istuu hyvin.

Kokeiltu on ihan tositoimissa, kun itse siirryin hölkälle. Vieressäni innosta kihisevä poninen syöksyi laukalle. Hyvin pysähtyi, kun naru kiristyi. Onhan tuo kova, mutta niin on ponin pääkin.