perjantai 30. marraskuuta 2012

Kiirettä pidelly

On ollut aika viime päivinä vähän kortilla ja Taavikin on oikeastaan saanut tyytyä ihan vaan pikaisiin tervehtimisiin ja lääkitsemiseen. Ehkä se näin alkuun onkin ihan hyvä juttu, ettei sen kanssa enempää puuhaillakaan.
Se on kuitenkin päässyt takaisin kaverien luokse isoon laumaan, joten tekemistä riittää päivällä ihan omastakin takaa. Se saa nyt heinää neljä kertaa päivässä ja viimeiset yöheinät tiheästä verkosta.

Eilen kävin antamassa sille toisen tuubin mahalääkettä ja Taavi suhtautui tuubiin vähän epäilevästi. Olisin kovasti toivonut, että se olisi ottanut pastan ihan vapaaehtoisesti, sillä se tuoksuu minusta ihan vastustamattoman hyvälle, ihan kuin jollekin piparkakulle! :)
Taavi on asiasta selvästi eri mieltä, mutta kun ottaa riimusta kiinni ja survasee tuubin sisällön mahdollisimman syvälle nieluun, niin ei se vastustele sen kummemmin. Se tuubi vaan on tyhjänäkin erittäin epäilyttävä ja sitä ei tohdi lähestyä. Palkaksi tästä urhoollisesti lääkkenotosta saa sitten porkkanaa ja heti on mieli parempi.

Eilen lisäksi vähän harjasin pahimmat irtoroskat pois ja mahan alta tuntuu olevan vielä arkaa. Häntä huiskaa ja ilme on mutrullaan.. Harjasin silti itsepäisesti myös koko mahanalusen, että oppii ettei se kuitenkaan onnistu luimimalla lopettamaan ikävää harjausta. Lisäksi annoin sille Greenline-puuron, jonka turpoamista Taavi aina kieli pitkällä tuijottaa. :) 



Taavi ja K peltokävelyllä lokakuun lopulla

Tänään kävin illasta vielä pikaisemman tallireissun, Taavi oli jo sisällä syömässä. Se oli niin keskittynyt heiniinsä, että puuhasin jonkun aikaa siinä omiani. Huutelin sitten Taavia nimeltä ja moikkasin, niin Taavi tuli hämmentyneenä katsomaan ja tulihan sieltä sitten se hörinätervehdyskin.
Urhoollisesti meni koko tuubi lääkettä, tälläkertaa ihan ilman riimun laittoakin selvittiin. Harjasin taas ja Taavi oli rauhallisempi kuin eilen, vaikkakin kun väistätin sitä ryntäistä, niin se luimi. Komensin, koska se nyt ei ollut minusta mahaan liittyvää, väistää pitää kuitenkin.

Kävin täyttämässä verkkoja valmiiksi, niin riittää sitten varmasti, tällähetkellähän niitä ei kulu kun yksi päivässä. Greenline-puuron jälkeen hain kupin karsinasta ja koetin silitellä, mutta Taavi oli tosi äkäinen enkä olisi saanut edes selän päältä silitellä..? En sitten tiedä, että tuliko maha puurosta hetkellisesti kipeäksi, vai mitä ihmettä se oikein puuhasi, rauhoittui kyllä siitä sitten ja päästä sekä kaulasta sai kyllä rapsutella.
Seurailin vielä hetken siinä ja kun kaikki vaikutti olevan ok, niin heitin kuppiin palan porkkanaa ja sanoin heipat.

Kuinkahan kauan siinä menee, että lääkkeen vaikutus pitäisi näkyä? Kyseessä kuitenkin oli hyvinkin pienet haavaumat.. Käytös tuntuu minusta hiukkasen ylisuurelta siihen nähden. Vai olisiko kyse testailusta? Vaikea sanoa, enkä toisaalta haluaisi kipeää hevosta komentaakaan. Olen nyt ottanut kiukutteluun sen kannan, että niin saa tehdä, mutta kesken oleva tekeminen ei siitä kuitenkaan keskeenny. Jos oikein pahasti meinaa mieltään osoittaa niin sitten olen komentanut.

Viikonloppuna ajattelin käydä Taavin kanssa ainakin maasta käsin kävelemässä. Nyt kun tännekin viimein tänään tuiskutti vähän lunta! Jospa vaan tuuli hiukan laantuisi viikolopuksi, eihän tonne tuiverrukseen oikein kukaan viitsi lähteä, siellä on ihan pirun kylmäkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.