sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tuntiponina jälleen + muuta puuhailua (mm. Timillä ratsastusta)!



Taavi oli tänään taas tuntiponin hommissa! Tosin tänään tunnin taso oli aivan alkeistasoa (ratsastaja ei käsittääkseni ollut aikaisemmin ratsastanut), joten erityisen rankkaa puuha ei ollut.

Näin unta, että Taavilta oli takasesta kenkä irronnut ja kun menin tallille, uni muuttui todeksi.. En ollut uskoa silmiäni, kun kaviota putsatessa huomasin kengän puuttuvan. Kengätln takakavio ei näyttänyt häiritsevän samalla tavalla, kun etukavio, joten Taavi pystyi hyvin menemään tunnille.

Taavi vähän possuili ja jääräili tunnilla, mutta onneksi ratsastaja oli todella napakka ja raipan saatuaan alkoi homma myös luistaa ja Taavi liikkua. Nätisti se puksutti ravilla kenttää ympäri. Kiva oli katsella. 







  


 
Lopuksi päästettiin molemmat hepat hetkeksi kentälle irti ja laitettiin vähän kavioihin liikettä. Ensin Taavi juoksi yksinään, kunnes Mauno innostui ja Taavi sitten jo kyllästyi. Tuli sieltä pari kunnon spurttiakin. :) 
 
 




 

Muutenkin tuli vietettyä koko päivä tallilla kaikenlaista puuhailtua. Siivottiin pihatosta isompi kasa olkia pois, harjattiin Väinö (kun se lopulta saatiin kiinni) ja ratsastettiin Timillä! Oli huisin jännää ja lähinnä itse vain koetin onnistua edes keventämään sen isossa ravissa. Aika outoa Taavin tasaisen puksutuksen jälkeen. Ensi kerralla kokeilen mennä kuolaimettomalla, koska silloin minulla on itsellä mukavampi olo ja uskallan ehkä ottaa ohjaakin enemmän käteen. Timi oli ihana, oikein herkkä ja miellyttävä hevonen.

Mukavan rentouttava päivä kaikenkaikkiaan ja eihän näin kauniilla ilmalla malta sisälläkään olla!





lauantai 29. maaliskuuta 2014

Mitä huominen ottaa antaa, sitä tänään vielä et voi kantaa



Tänään meillä oli helppo ja kiva päivä, kun eilen ralliteltiin. Taavi oli aamupäivällä ollut tallityttöjen harjattavana, kun annoin siihen luvan. Se olikin oikein puhdas, kun itse saavuin paikalle.
Sen verran juoksuttelin Taavia kentällä irtona, että vähän sai lihakset liiketta ja näin kaiken olevan ok. Taavi oli ilmeisesti eilisestä saanut uusia ideoita, kun oli niin kiva pukitella laukannostoissa ihmisen suuntaan ja kun komesin, niin se ampaisi hurjaa laukkaa karkuun ja pukitteli vielä uudestaan kentän toisessa päässä. :D Hah!

Pelattiin  myös vähän aikaa pallolla ja vietettiin ain aikaa yhdessä.






Pestiin hampaat, venyteltiin ja pitkästä aikaa kumarrettiinkin. Taavi oli todella hyväntuulinen, eikä kipeä ollenkaan. Ehkä sen kanssa siis uskaltaa lähteä toistekin reippaalle lenkille.
Täyttelin myös pihaton verkot ja siivoilin pihaton, lisäsin uusia olkia vanhojen päälle ja jätin mattoja rakosilleen, että saa tuulettua. Lisäksi istuskelin vesiastian reunalla, kun Taavi oli syömässä ja pidin sille seuraa. Ihanan kiireetöntä ja seesteistä.




Nyt, kun Taavi on ollut terve ja iloinen, niin olen taas päässyt nauttimaan kaikin siemauksin sen seurasta. Se on niin hyvässä kunnossa myös ulkoisesti, on saanut lihaksia ja massaa ihan eri tavalla. Vaikka se onkin nyt laihtunut, niin se on edelleen pyöreä, eikä ole tiputtanut ylälinjasta lihaksia pois. 
Niin moni asia on loksahdellut viime aikoina paikoilleen ja ollaan saatu olla terveitä ja hyvinvoivia, että odotan jo kauhulla milloin tämä ilo ja onni loppuu. Sormet ja varpaat on ristissä, että onni kestäisi ja tästä tulisi meidän ihan oikea arki.

Tänään Taavia katsellessani mietin taas, että on ollut yritystä ja epäonnistumisia, on ollut surua ja epätoivoa, on ollut vaikeita paikkoja ja päätöksiä eikä kaikkia ole voinut aina miellyttää (ei edes itseään), on pitänyt uskaltaa saada suunsa auki ja mennä omia teitään, niinkuin parhaaksi näkee ja hakea sitä kultaista keskitietä kaikessa. Ja minusta todella nyt tuntuu, ettei kaikki se ole mennyt hukkaan.

Voi, että mul on ihana hevonen ja se alkaa päivä päivältä tuntua enemmän mun omalta ja rakkaammalta.
Pitkä on ollut tie.



Meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen
iloon ja ukkosen jylinään
Meillä on aikaa vielä kääntää kellot kohdalleen
joka ainoa päivä on tänään

Juha Tapio - Meillä on aikaa

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Mulla on sellanen tunne, et ihan sama mitä tekee, niin hyvin se menee


 
Tänään käytiin laittamassa tossua toisen eteen, kun Camu oli meitä kirittämässä. Lenkki meni tosi hyvin ja Taavi tuntui pääosin hyvältä ja reippaalta. Se tosin laukkasi ennemmin, kun ravasi. Laukka pyöri ihan sairaan hyvin ja kotiinpäin otettiin yksi pätkä niin kovaa, kun jaloista lähtee. Ja kyllähän niistäkin aikamoista vauhtia saa, kun joku menee edellä. :) Oli hauskaa päästellä, tämä oli vasta toinen kerta meidän yhteiselon aikana ja tuntui aivan mahtavalta!
Yksin en saa Taavia koskaan laukkaamaan noin kovaa, vaan se tarvitsee eteen jonkun "vetohevosen". Ja kun Taavilla on ollut kipuja ja ongelmia, niin en ole edes halunnut kiusata sitä. Nyt kun tiesin sen itsekin olevan pirteä, niin uskalsin kokeilla. Eikä sitä tarvinnut edes erityisesti käskeä, pelkkä "japjap" riitti ja sitten sitä mentiin tukka suorana. :D

Ravissa Taavi tuntui hetkittäin vähän hassulle, lyhyelle ja "pystypäiselle" (eikä halunnut venyttää), tuntui jopa nilkuttelevan kotiinpäin. Kuitenkin taas hetken päästä ravi tuntui puhtaalle ja kaikesta huolimatta Taavi halusi ravata ja oli innokas liikkumaan. Esimerkiksi alamäissä se olisi ravannut mielellään, joten osasin jo silloin sanoa, että kyse ei ole luultavasti mistään varsinaisesti jalkavaivasta.

Syykin sitten selvisin, kun tultiin kotiin ja otin suojia pois; toisen putsin alla vuohiskuopassa oli hiertymä! Taavin tuntien uskon (ja toivon), että tämä oli se syy hassuu raviin. Hiertymä on varmaankin tullut jo lenkkarin kanssa, mutta on jäänyt huomaamatta, kun normaalisti en käytä suojia eikä haava ole ollut varmaan ollenkaan auki. Nyt herkistynyt iho oli hankautunut rikki. :( Puhdistelin haavan ja laitoin Vetramil-voidetta päälle.

Taaville tuli kerrankin ihan kunnolla hikikin, mutta se ei siltikään vaikuttanut nuutuneelta tai väsyneeltä lenkin jälkeen. Taavi myös palautui sen "kiitolaukka"-pätkänkin jälkeen nopeasti. Tallilla se sai palautusjuomaksi ämpärillisen laihaa melassivettä ja suolaa. Pestiin suu, kylmäsin jalkoja ja laitoin vielä kylmäsavea. Huomenna ei sitten tarvitsekaan koskea polviin tai jalkoihin yhtään millään, kun menin sitä kylmäävää töhnää laittamaan. ;)






Eilen Taavi olikin minua jo portilla höristellen vastassa, kun keskiviikkona oli se vapaa. :) Käytiin vähän laukkaamassa pihatiellä ja sitten tehtiin kentällä väistöjä ja muuta piiperrystä käynnissä. Lisäksi Taavilla oli tärkeä tehtävä olla Väinön henkisenä tukena harjauksen aikana (Väinö jännittää yksin jäämistä kovasti).

Jonkun ajan kuluttua Taavi alkoi kiemurrella vaikean näköisesti ja lopetti syömisen. Huomasin heti, että sillä on pissahätä. Se ei millään suostunut pissaamaan tarhan ulkopuolelle vaan pidätteli hirveässä hädässä. Kun se sitten viimein pääsi tarhaan, se kävi heti portin sisäpuolelle pissalle ja lorotteli kauan aikaa. :D Se on ihan hassu. 




Taavi eilen

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Paras ostos ikinä!

Nimittäin ajovehkeet! Eilen ajolenkillä taas kerran mietin, että miksen ole aiemmin hankkinut kärryjä, kun Taavikin nauttii kärryjen vetämisestä. Nyt, kun se on piristynyt entisestään, niin ajolenkit ovat täynnä vauhtia ja tyytyväisiä hevosia ja ihmisiä.

Kärryjen hankinnan alla lueskelin netistä juttuja takapolvivaivaisen ajamisesta ja arvoinkin sitä, että aiheutuuko Taaville enemmän haittaa ajamisesta. Paljon ollaan sitä mieltä, että takapolvivaivainen vaivaantuu lisää kärryjen vedosta. Ell oli sitä mieltä, että ajaakin voi ja tärkeää on vain pitää kaikki liikunta säännöllisenä.

Aloiteltiin ajelu melko varovaisesti ja ajan vieläkin kaikki mäet käynnissä ja otan muutenkin maltilla, Taavia kuunnellen. Pyrin ajamaan 1-2 kertaa viikossa, en enempää. Kuitenkin ajeluiden aloittamisen jälkeen Taavi on muuttunut paljon ja ainoastaan parempaan suuntaan. Se on saanut selkeästi lisää voimaa, vasen laukka on alkanut löytyä aina vain helpommin, laukat pyörivät paremmin jne.
Luulen, että Taaville ajaminen on tuonut mukavaa vaihtelua ja lisäksi sen polvet saavat kaipaamaansa vahvistusta, nivelhän tarvitsee ympärilleen vahvat lihakset. Ja lihaksia ei saa, ellei takajalkoja käytä. Eikä Taavi oli käyttänyt, mutta ajaessa sen on ollut pakko. Nyt se on alkanut käyttää jalkojaan muutenkin.







Tallilla on mukavia maastolenkkejä, joille pääsee myös kärryillä. Ei siis aina tarvitse ajaa vain teitä pitkin, varsinkin kesällä, kun tiet kovettuvat betoniksi. Taavikin tykkää vetää kärryjä metsässä, nytkin se halusi itse mennä mielummin metsään lenkille hiekkatien sijaan. Ja sopihan se. :)  Samalla tulee vähän eri tavalla vastusta, kun suoralla ja tasaisella tiellä. Jousitus ja leveät pyörät ovat onnen omiaan tuolla metsikössä. Ei tunnu missään!

Olen nyt muutamalla lenkillä kuunnellut Taavin kävelyä ja siinä aina ollut epätahtisuus on kadonnut! Ell totesi siitä viime kesänä, että se varmaan on hevosen ominaisuus, eikä poistu vaikka kipu on hoidettu. Nyt sitä ei ole kuulunut enää. Ääni oli kutakuinkin seuraanvanlainen: klipetiKLOP, klipetiKLOP klipetiKLOP. Jos nyt kukaan osaa tuosta yhtään hahmottaa. ;D En oikein koskaan hahmottanut, että mikä äänen synnytti tai rikkoi, mutta kiinnitin asiaan huomiota ihan ekalla maastolenkilläkin. Ikävä kyllä tätä ei ole varmaan koskaan tarkoituksella nauhoitettu.

Tässä kuitenkin eilisen kävelyääniä asfaltilta:



 
Ravissa minusta on ihana kuunnella, kun Taavi ravaa niin letkeästi ja pärskii tyytyväisenä. Se ei ole koskaan pärskinyt ravatessa eikä tuntunut nauttivan siitä. Nyt se pärskii aina ja jatkaisi ravia, vaikka kuinka.
Ja tässä lyhyt pätkä raviakin, on kyllä  muuttunut tuollaiseksi joustavammaksi ja letkeämmäks (tosin tässä pätkässä jouduin mauskauttamaan sille, kun se hiissasi vauhtia, ihmetteli kai, mitä puuhaan) :



 
Tänään Taavilla oli vapaa kuuden päivän liikutusputken jälkeen  ja se olikin päivällä ottamassa Maunon kanssa aurinkoa takalaitumella, en tohtinut häiritä. Huomenna jatketaan sitten työn merkeissä, koska perjantaina lähdetään Camun ja Sarin kanssa juoksemaan. Josko saataisiin Taavillekin hikeä pintaan ihan huomaamatta, kun kaverin perässä juokseminen on vaan niin paljon kivempaa.

Onnellinen yksisarvinen

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

23.3.2014 toinen


1.


2.


3.


4.


5.


6.


7.


8.


9.

23.3.2014 ensimmäinen



"Elämän antaminen toiselle on sitä
että on täynnä pyhää ihmettelyä ja kunnioitusta
toisen salaisuuden edessä;
että näkee kauneuden kaiken sen sisällä ja takana
mikä toisessa on särkynyt.
 

 
Rakastaminen ei ole sitä, että annat rikkauksiasi,
vaan että paljastat toisille heidän aarteensa,
heidän lahjansa, heidän arvonsa,
ja luotat heihin ja heidän kykyynsä kasvaa."

Jean Varnier



1.


2.


3.


4.


5.


6.


7.


8.


9.


10.


11.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Yhteismaasto ja muuta pientä pulinaa



Tänään oltiin ihanan sään kunniaksi yhteismaastossa. Mukana menossa ihmisten lisäksi oli Camu kärryjen kanssa, Timi ratsain, Marina ja me Taavin kanssa.
Taavista yhteismaasto oli kiva idea ja ravipätkällä se kyseli kokoajan päätään käännellen, että saisiko se laukata ja kun annoin luvan se lähti ihanaa ja pyörivää laukkaa innosta soikeana. :) Timi kuitenkin oli vähän rasavilli ja koska kuskia meno jännitti, niin käännyttiin sitten ratsujen voimin jo aikaisemmin kotiin. Camu kävi vielä vähän irrottelemassa.






Jäi niin hyvä fiilis lenkistä (vaikka loppu sitten menikin meidän osalta kävelyksi), että sovittiin Sarin kanssa ensi perjantaille uusi maasto, jolloin hän lähtee Camulla ajamaan ja minä lähden Taavin kanssa perään. Taavikin tulee liikkuneeksi reippaasti ihan huomaamattaan, kun on mielenkiintoista seuraa lenkillä. Ja onhan se kivaa vaihtelua ainaiseen yksin köpöttelyyn.

Eilenkin me käytiin Taavin kanssa maastossa, mutta osan lenkkiä jouduin tilsojen takia taluttamaan. Tänään lumi oli jo niin sohjoa, ettei tilsoja tullut. 




Tämän kuvan on ottanut Sami Ranta

Lisäksi Taavi kävi tänään katselemassa pupuja tallituvan puolella ja seurustelin sen kanssa pihalla pitkän aikaa. Eikä se olisi halunnut ulos edes palata. Outo hevonen.
Huomenna Heli tulee meitä kuvaamaan ja ideana olisi irtojuoksuttaa Taavia vähän.

Ruoka yrtteineen on maistunut hyvin, liiankin hyvin. Taavi oli syöyt omansa hetkessä ja mennyt sitten härkkimään Väinön kupille. Kun ruuasta on nyt kuurin ajaksi pitänyt jättää juurekset + muut tilpehöörit pois, niin 2dl greenlinea ja 1dl yrttejä ei kauaa vie. Ruokarauhan takaamiseksi lisäsin Greenlinen määrää ja piilotin pari herkkua pureskeltavaksi.

Meinasin ensin, etten tästä asiasta blogissa puhu, mutta Taavi on myös hoikistunut ja se näkyy jo selvästi. :)




Peppi...




... Ja Puppe

Yrttien voimalla



Sarjassamme kaikki kokeillaan, mitä kokeiltavissa on:

Tilasin Taaville Luontoäidin Hevosilta yksilöllisen yrttisekoituksen. Pitkät sähköpostittelut Niinan kanssa vakuuttivat minut siitä, että tätä ainakin kannattaa kokeilla. Hän nimittäin aloitti juuri sellaisilla kysymyksillä, jotka täsmäsivät Taaviin melko hyvin. Erityisesti hämmennyin kysymyksestä, onko kaula ollut turvoksissa, en voinut vastata, kun että onhan se ollut.

Hän lähtikin siitä ajatuksesta, että ongelman ydin piilee nimenomaan kilpirauhasessa ja koetetaan nyt saada hormoni- ja erityselimet kuntoon, jotta ongelma lähtisi ratkeamaan. Samalla hoidetaan vähän mahaa ja jalkojakin. Taavin seos sisältää mm. tyrniä, siankärsämöä, munkinpippuria, neidonhiuspuuta, voikukkaa, spirulinaa...

Kuuri kestää noin kuukauden ja katsotaan sitten, missä  mennään. Tätä havainnointia pikkuisen tietysti häiritsee se, että oireet katosivat jo ennen pussin saapumista.. Vain kaksi asiaa on muuttunut:
1. hampaat on hoidettu ja sitä myötä syöminen helpottunut (viime vuonna kortinen heinä aiheutti ongelmaa, josko nytkin huonosti pureskeltu heinä oli ainakin osittain syynä?)
2. olen huuhtonut veden lisäksi suuta siankärsämövedellä, johon Taavi on ollut aivan hulluna! Se on juonut jäljelle jääneen veden suurella intohimolla ja loput olen kaatanut sen iltaruokaan


Saa nähdä nyt sitten, ainakin Taaville oli maittanut uusi ruoka.


torstai 20. maaliskuuta 2014

Ontuvaa lenkkarimenoa, uutta kenkää ja irtojuoksutus ymmärretty



Meille kuuluu  vähän sitä sun tätä. Irronnutta kenkää ei saatukaan takaisin tiistaina, koska kengittäjä oli kuumeessa. Keskiviikkona sitten totesin, että Taavi arkoo jalkaa melko voimakkaasti, vaikka siinä on ollut lenkkari. Kentällä meno näytti tosi huonolle.

Taavi yllätti minut osaamalla juosta irtona. En ole siis koskaan saanut sitä juoksemaan vapaaehtoisesti kentällä irtona, en edes puoliksi vapaaehtoisesti ja sen saaminen jo pois ihmisen luota vaatisi järeämpää huitomista ja työntämistä. Ohjasajo on ilmeisesti ratkaissut viimein tämänkin ongelman ja Taavi ymmärtää raipan heilutuksesta vihjeen siirtyä juoksemaan. Ja keskiviikkona se siirtyi mukisematta raviin, vaikka jalka oli selkeästi kipeä. Aivan ihmeellistä!

Ahdistelin sitten keskiviikkona kengittäjää uudelleen ja hän olikin torstaina tulossa tännepäin, joten minun ei tarvinnut soitella vieraille kengittäjille. Huh!





Torstaina mulla sattuikin olemaan poikkeuksellisesti vapaapäivä, joten pääsin päivälläkin hakemaan Taavin kengitykseen. Odotellessa harjasin sen ja pestiin suu, Taavi seisoi toimituksen ajan vapaana pihalla. On se vaan niin mahtis kaveri. :) Minusta tuntuu, että se on alkanut viime aikoina toimia yhdessä sun toisessa asiassa paljon paremmin ja ollaan taas lähennytty paljon.

Saatiin kenkä takaisin ja lonksuva takakenkäkin kiristettiin. Päätin mennä heti kentälle kokeilemaan, että paraniko liikkuminen. En ollut uskoa silmiämi, kun taavi tepasteli hyvää ravia kenttää ympäri, eikä ontunut yhtään. Laukatkin nosti pyynnöstä. Vähän aikaa juoksuttelin siinä sitten, kun sujui niin hyvin ja sitten vein Taavin takaisin pihatolle.
Täyttelin vielä verkkoja valmiiksi iltaa varten, mutta yhden jätin vielä nypittäväksi, kun siinä oli vielä paljon syötävää. Ihanaa, kun viimeinkin on löytynyt keino, jossa heinää riittää koko päiväksi! 






 
 
 
Kutiavaa kuontaloa on mukava piehtaroinnilla helpottaa ja Taavi piehtaroikin kentällä oikein antaumuksella. Karva vaihtuu jo kovaa vauhtia ja näyttää tällähetkellä aika kauhtuneelle kaikkine vanhoine lommoineen. Odotan jo kovasti kesäkarvaista nahka-Taavia. :)

Huomenna päästään varmaan sitten jo ratsain puuhamaan. Tänään olisi ollut K:n äidin ratsastuspäivä pitkästä aikaa, mutta se piti perua, kun takeita ontuman loppumisesta kengityksen jälkeen ei ollut. Onneksi se kuitenkin loppui. Pitäisi muistaa seuraavaksi klinikalla mielenkiinnosta kuvauttaa kaviot. Nyt se unohtui kaikessa muussa hässäkässä.

Tärkeintä kuitenkin on, että Taavi liikkuu nyt niin mielellään ja on täynnä intoa. :)



Loppuun lyhyt video, kun Taavi tulee vauhdilla pihatosta (ja Väinö tietty myös), kun huutelin sitä. Kamera kuitenkin vähän ujostutti..