keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Voihan marsun ähky ja ponin sädemätä

Onks sul puuroo?

Se taannoinen kentällä nilkuttelukin luultavasti selvisi. Se on vanha ystävämme sädemätä taas kosteiden tullessa alkanut muhimaan. Päältä ehjä säde oli alta mennyt haperoksi ja kaviokoukun upotessa poni selkeästi säpsähti. Testiksi laitoin kentälle polarpadit sädettä suojaamaan ja poni kipitteli ihan toisella tavalla.

Reducineä sitten vaan kavionpohjiin hieromaan ja toivotaan ilmojen nopeasti kuivuvan.

Se sädemädän onkalo näkyy tuolla ylhäällä, mutta etenee paljon edemmäskin tuolla ehjän pinnan alla.

Muuten meille kuuluu ihan hyvä ja aurinkoista. Rippe sai jumppakuurin jälkeen vapaapäivään ja käytin aamun ennen töihin lähtöä tarhaa siivoten ja ponia rapsutellen. Rentouttavaa.
Rippe huiskutteli hännällä ja menin lähemmäs katsomaan, mikä vaivaa. No kutina. Kupeessa. Rippe näytti kohdan ihan itse ja katsoi minua kysyvästi. Sitten minä siitä haravalla kaaputin ja lopetuksesta sain yrmeä naamaa ja intensiivistä tuijotusta. 


Heinä on hyvää ja sitä on riittävästi T: Rippe (onneksi vielä ihan ok-mitoissa)



Rippe vaihtoi yös kesätakkiin, kun ilmat alkavat jo olla niin lämpöisiä. Tuuli on kuitenkin vielä melko kylmä, joten en uskalla sitä jättää ihan ilman loimea vielä. Loimi on aiheuttanut tallilla yleistä hyvää mieltä ja hilpeyttä.




Tänään Rippe oli Sisun ja omistajiensa kanssa maastossa, oli kuulemma pukitellut!! Mahtaa olla ponilla vetreä olo, en muista edes milloin Rippe olisi viimeksi pukitellut lenkillä. Haha. 
Tiesittekö muuten, että marsullakin voi olla ähky? Kun se suurimmaksi osaksi makoilee ja alkaa liikkuessaan pomppia takapäällään tasajalkaa (kuten sammakot) on syytä huolestua. Marsujen ähkyhoito eroaa hevosen vastaavasta siinä, että sitä pitää syöttää, jottei suolisto lamaannu. Muuten ohjeet ovat kutakuinkin samat, liikuntaa ja nesteytystä sekä kakkapökäleiden tarkkailua. Mahan hierontaa ja rukoilua, silittelyä ja tuskastelua. Sitten lopulta (kun apteekki aukeaa) sille haetaan  kaasukuplia pilkkovia tippoja ja siihen mennessä marsu onkin jo tottakai tokeentunut. :) 

Ähkyinen marsu

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen jumppailut



Pääsiäisen pyhien teema on ollut papparaisen jumppaus. Eksyin nimittäin perjantaina kentälle tarkoituksena tehdä vaan nopea liikutus. Nopea liikutus vaihtui melko nopeasti pulmapähkinään, kun emme ratsukkona onnistuneet ratsastamaan kokonaista (symmetristä) ympyrää ravissa. Uskokaa vaan.

Ensimmäinen puolikas ympyrästä sujui hyvin, mutta puolenvälin jälkeen olimme jo ajautuneet täysin eri raiteille, eikä kääntäminen enää onnistunut. Pysäytin hevosen ja aloin purkamaan ongelmaa osiin. Miksi poni ei käänny enää puolikkaan ympyrän jälkeen? Itse kääntyminen sinällään ei ole ongelma, vaan ongelman muodostaa ponin sekä kuskin armoton vinous ja kuskin apujen käyttö. 




Jos poni on ympyrällä täysin S:n muodossa, ei sillä käytännössä ole fyysisesti mitään mahdollisuutta suorittaa ympyrää kokonaan. Ripen tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että sen oikeassa kierroksessa sen takapää on oikealla ja etupää sitten taas vähän vasemmalla. Kuve on tavallaan ihan oikeaan suuntaan, joka taas hämää ratsastajaa luulemaan, että poni on taipuneena oikeaan suuntaan. 

Tämä kuva kertoo koko ongelman ytimen. Tässä tosin pää on jo menossa enemmän oikeaan suuntaan ja hevonen on rento.

 
Tässä ei tehdä väistöä.. On vaan takaosa vähän oikealle.
 
Lähdin ratkomaan ongelmaa ajatuksella, että takapää olisi saatava oikeaan linjaan muun hevosen kanssa, jotta etupäällä olisi mahdollisuus kääntyä oikealle. Ravissa tehtävä oli hevoselle aivan liian vaikea, joten aloitetiin käynnissä jumppaamaan. Alkuun Rippe vastusteli tätäkin, se koetti saada lisää ohjaa nykimällä päätään. Ennen olen tässä kohtaa ollut sille liian hellä ja antanut ohjaa, koska onhan tehtävä vaikea. Nyt en antanut, istuin alas, pidin käden paikalleen ja pyysin. Hyvinhän se poni tehtävästä selvisi.

Seuraavaksi siirryin tekemään tehtävää ympyrälle, ravasin kolme askelta, siirsin käyniin ja korjasin takapään. Toistin harjoitusta monen monta kierrosta, kunnes takapää siirtyi jo lähes ajatuksen voimalla oikealle paikalleen. Ensimmäiset yrityksen ravissa päättyivät hevosen jännitymiseen ja sekasotkuiseen ravitahtimiseen, mutta muutaman yrityksen jälkeen napautin raipalla takaosaa. Häntä heilahti ja takapää siirtyi oikealle paikalleen! Vapaat ohjat, kiitos ja leivänpala ponille. 

Tätä lisää!

Kyllä me sitten lopulta päästiin kokonainen ympyrä ravissa ja Rippekin alkoi vähän pyöristyä. Paljon auttoi myös se, kun ratsastaja löysi ulkoavut... Lopeteltiin siltä päivältä ja päätin, että tullaan kentälle myös muina päivinä. En ole kovin fanaattinen kenttäilijä ja se kyllä näkyy. Sitten, kun kerran sinne kentälle mennään, niin odotan täydellistä suoritusta. Kun meno ei ole täydellistä, turhaudun ja lähden maastoon. Haluaisin, että kaikki olisi täydellistä ja perfektionistin mieli on kovetuksella. 

Mutta jos kentälle eksytään kerran kahteen kuukauteen, niin eikai voikaan olettaa, että siellä tanssitaan balettia yhteisymmärryksessä? 
 
Ei ainakaan Ripen kanssa. Se on vanha tuntiponi, sillä on vinouksia ja varmasti kremppaa siellä jos täällä. Sillä on kummalliset liikkeet ja se on parhaimmillaan maastossa. Silti olisi varmasti senkin kropalle hyväksi välillä voimistella ja notkistella kentällä. Joskus olisi varmaan ihan hyväkin mennä rauhallista ravia. Heh..
 
 
 
Seuraavana päivänä alku oli heti parempi ja Rippe selviytyi siitä ympyrästä. Se oli vähän eilistä tahmeampi, mutta tahdikkaampi. Jatkettiin samoja harjoituksia, kun eilenkin. Siirtelin takaosaa vasemmalle ja oikealle taivuttelin niskaa vasemmalle ja oikealle. Tehtiin vähä väistöjä jne. Palattiin ympyrän pariin ja se sujui tosi paljon paremmin, loppuratsastuksesta Rippe alkoi liikkua todella kivasti ja kevyesti.

Tämä kannusti jatkamaan, koska ensimmäisen päivän jumppa oli tuonut jo niin hurjan parannuksen ongelmiin. Vieläkin pitäisi enemmän keskittyä siihen, että se takapää pysyisi oikeassa paikassa ja ravin tahti tarpeeksi aktiivisena. Liian hitaassa temmossa ravi alkaa mennä sotkuksi ja tahti katoaa.



Eilen mentiin Sisun porukoiden kanssa yhtäaika kentälle kuvaamaan ja he harjoittelivat raviohjelmaa kisoja varten. Minäkin sitten innostuin menemään sitä raviohjelmaa ja se oli ehkä virhe. Itse tykkään Ripen kanssa ravata kentällä vain lyhyitä pätkiä kerrallaa ja vain niin, että työstän jotain asiaa. Raviohjelmassa tulee pitkiä pätkiä ravia ja tiukkoja käännöksiä on paljon. Pakka hajosi yksi kortti kerrallaan ja sen kasaan saaminen ei sitten enää onnistu. Rippe myös kompastui jossain kohtaa alkuverkassa ja senjälkeen se liikkui ihan hyvin. Käynnin jälkeen siirsin sen raviin ja se minusta selkeästi nilkutti. Nilkutus kuitenkin lakkasi hetken päästä. Pitää seurata tilannetta.

Olisi vain edelleen pitänyt jatkaa lyhyillä pätkillä, loivilla kaarilla jne. Rippe oli alkuverryttelystä asti todella kiva ja rentoutui nopeasti. Sillä on ollut kokoajan aika hyvä motivaatio kentällä tekemiseen, enkä haluaisi menettää sitä. Siksikin tehtävät pitäisi pitää sille helppona ja lyhyinä.

Ahneus on pahasta. Siitä kun pääsisi kokonaan pois. 


 
 


Kuvista selvisi paljon ja niistä näkyy sekin, että olen saanut itseäni jo vähän suoremmaksi. Olen työskennellyt sen asian kanssa töissäkin istuessani satulatuolissa. Sekin on pitkä tie.

Lisäksi kuvat kertoivat itselle, ettei poni ole ollenkaan niin ryhditön, mitä se selkään tuntuu. Olen siis välillä pyytänyt sitä turhankin ylös edestä ja silloin se yllättäen jännittyy liikaa. Voin siis huoletta antaa sille ohjaa ja tilaa edestä, kunhan takaosan kanssa on tarkkana. 
 
 



Jumppa on kuitenkin tehnyt ponille selkeästi hyvää. Pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja vierailla kentällä taivuttelemassa vähän useammin. Vaikka olenkin melko helposti turhautuva, niin kärsiväliisyys kasvoi Taavin kanssa aikanaan ihan uusiin lukemiin. Senlisäksi ongelmanratkaisukyky on parantunut ja minusta koko ratsastuksen suola on juuri siinä. On palkitsevaa, että työ tuottaa tulosta ja olet itse keksinyt ratkaisun.  
 
Sen olen huomannut jo aiemmin, että esim. kisamaailma ei ole minua varten. Se luo liikaa paineita ja alan hätiköidä sekä ahnehtia. Koska haluan, että kaikki on täydellistä. Kun teen asiat omalla tavalla, niin en joudu siihen tilanteeseen, jossa tulee liikaa painetta suorittaa ja suoriutua.

Ripen kohdalla tavoitteet ovat lähinnä siinä, että se pikkuhiljaa vähän suoristuisi. Päaäsia kuitenkin on, että se suorittaisi hyvällä mielellä ja meillä olisi hauskaa keskenään. 
 


maanantai 21. maaliskuuta 2016

Villivalkea vauhdissa



Vieläkään en sitten uskonut, ettei tätä papparaista lähdetä taluttelemaan pelkällä riimulla kotipihan ulkopuolelle. Tallitien päässä huomasin, että poni meni jo. Häntä suorana, hippulat vinkuen kohti tallia takaisin. En saanut kuvaa, kun nauratti niin kauheesti. Siellä se seisoi oman tarhansa portilla ja koetti arvailla mun ilmeestä, että kantsiiko antaa kiinni. 
 




Käytiin sitten laittamassa suitset päähän ja uutta yritystä kehiin. Melko vauhdikas oli lenkin eka puolikas siivitettynä sinkoilevalla ja pörisevällä poniinilla. Loppulenkinkin sai aika reippahasti vieressä tallustella, vaikka Rippe pysyi jo vieressä kiltisti. Se siitä rennosta yhteisestä kävelystä.

Mie niin tykkään tosta ponista ja sen metkuista.



perjantai 18. maaliskuuta 2016

Elämä alkaa voittaa



Hiphurraa! Mie olen päässyt takaisin normaaliin arkeen pikkuhiljaa. Eilen kävin töissä kokeilemassa, miten työnteko sujuu ja hyvin selvisin. Rippeä kävin aamulla harjaamassa, mutta selkään en ole vielä uskaltanut, koska oma askel on vähän hutera ajoittain. Ripellä oli myös kengitys viimeviikolla maanantaina. Onneksi viimekerralla ilmestynyt uurre ei ollut pahasti kääntänyt kavion linjaa. Vaihdettiin pikaisesti kengittäjän kanssa uusimmat kuulumiset, kunnes oli pakko lähteä kotiin, kun en jaksanut olla pystyssä kauempaa.

Mysteerinen taudinkuva sai nimekseen virtsatietulehduksesta alkanut munuaisaltaan tulehdus, raju sellainen. Mitään muuta ei ainakaan löytynyt niistä lukuisista näytteistä. Antibioottikuuri loppui tänään. Loppuajan makailu johtuikin lähinnä siitä spinaalipäänsärystä joka vaivasi sitkeästi, tänään olisin saanut sen veripaikan. Ruokahalu palasi vasta toissapäivänä. Yhdet verikokeetkin otettiin tässä välissä, kun mulle nousi vähän lämpöä. Onneksi tulehdusarvoissa tai pissanäytteessä ei ollut mitään hälyyttävää.

Vihdoinkin eilen sain napattua teille kuvan Ripestä uuden riimun kanssa, jonka ostin sille Horse Fair -messuilta (mun vähäinenkin messuinnostus taisi kuolla, kun siellä kuumeessa koetin kaivaa sopivaa...).
Riimujen kanssa päänvaivaa aiheuttaa koon valinta ja oman hevosensa päätä on niin vaikea arvioida siellä messuilla riimu kädessä (olen yhden jos toisenkin kerran pätynyt liian pieneen). Onneksi Sisun omistajilla oli ennestään Eskadronin full-kokoinen riimu ja siitää pääteltiin, että Ripelle mahtuu cob. 

Lisäksi Rippe sai uuden harjalaukun, kun olen siitä pitkään haaveillut. Se on sattuneista syistä edelleen paketissaan.. Naurettiin, että mun ponista tuli kerralla merkkitietoinen. ;)


https://www.horsepro.fi/media/catalog/product/cache/2/image/1200x/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/3/5/358_83_12_28.jpg
Kuva Horsepron sivuilta

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Turpaterapiaa



Viimeinkin! Ripen näkeminen piristi kummasti, vaikka toisaalta samainen reissu palautti minut maanpinnalle. Autossa istuin pää polvissa ja pidättelin oksennusta - eli en todellakaan ajanut itse autoa kotiin, mikä oli tarkoitus. Ahdistaa - ahdistaa todella paljon. Sairasloma loppuu tiistaihin, enkä millään haluaisi ottaa lisää. Mutta jos ei pysty ajamaan autoa eikä istumaan edes kyydissä, niin 25km on pitkä matka.
Perkuleen selkäydinpunktio! Tai ainakin toivon, että tämää johtuu siitä.

Huomenna on lääkärille soittoaika, katsotaan mitä hän tuumaa. Nyt kuitenkin pystyn jo kotona toimimaan melko hyvin ja pääsen ennen iltapäivää ylös sängystä. En usko, että laittavat päivystyksessä mulle veripaikkaa sinne pistoskohtaan enää..

torstai 10. maaliskuuta 2016

Tallilta saatuja kuvaterveisiä

Rippe eilen lenkillä

Ihanat tallikaverit ja henkilökunta eivät ole unohtaneet ilahduttaa minua kuvaterveisillä. 

Rippe-ikävä on valtava, mutta onneksi saan vähän lievitystä siihen kertomuksista ja kuvista. Rippe on ollut vähän ihmeissän vieraista ihmisistä sen ympärillä mutta oli sitten kuitenkin uskaltautunut antamaan Elinalle ihan hyvät kyydit lopulta. ;) Se on uusien ihmisten kanssa vähän epäileväinen alkuun. Emmille se oli hörähtänyt iloisesti, kun Emmi meni siivoamaan tarhaa. Lähempänä se oli kääntänyt perseen ja kävellyt pois. Väärä ihminen! :D Sitten se oli napottanut portilla kuin odotellen, että milloin sen oma ihminen (tai tallihenkilökunta) tulee.

Huomenna sillä on kengitys ja jos päänsärky antaa myöten, niin yritän ainakin käydä nopealla tervehtimisreissulla. Jos K siis suostuu viemään minut, olen ollut aika tiukassa kotivalvonnassa viime päivinä. Heh.. ;)

Olo on tällähetkellä jo parempaan päin, kunhan tämä spinaalipäänsäärky ja lievä huimaus kokonaan lakkaisi. Välillä pystyn olemaan jo pidempiä aikoja pystyssä ja välillä pääsen hädintuskin edes vessaan ilman tunnetta, että pää räjähtää. 



Rippe aamupalalla tänään

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Ei lähde nyt nousuun ei..

Hupiranneke, jolla pääsee ajelemaan erilaisiin laitteisiin ja pääsee kokemaan muutakin mukavaa


Mitä hyvää on siinä, että siirtää ponin täysihoitoon? Voi sairastaa rauhassa.. hehheh. Alkaa käydä tuo paikallinen sairaala jo melko tutuksi tätä tahtia. Tällkertaa sinne vei mystiset oireet.

Sunnuntaina olin kaverien kanssa hevosmessuilla ja siellä ihmettelin päänsärkyä ja huteraa oloa, vähän kylmäkin oli. Kotona sitten selvisi, että oli vähän lämpöä. Puolentoista tunnin päästä mittari näytti jo 39 astetta, makasin fleecekerraston, olohousujen, fleecetakin ja sähköviltin alla tutisemassa. Niskoja särki ja päätä koski tajuttomasti. Lopulta burana ja panadol purivat ja kuume alkoi vähän laskea.

Aamulla olo oli normaali ja lähdin töihin (ensimmäinen työpäivä loman jälkeen). Aamupäivällä pää alkoi taas jumpsuttaa ja niskat jäykistyä, joten otin  buranaa. Olo helpotti pariksi tunniksi alkaakseen taas uudelleen. Kolmelta lähdin töistä ja ajoin suoraan kotiin. Kotiinpäästyä niskat olivat jo kivikovat, lonkkia särki ja olo oli huono. Kuume lähti taas hitaaseen nousuun ja pian tärisin taas horkan kourissa. Terveystaloon varattiin lääkäriaika kuudeksi. En meinannut pysyä enää edes pystyssä, kun olo oli kertakaikkiaan surkea.

Lääkäri epäili ensin influenssaa, mutta kokeiltuaan niskoja alkoi ilme muuttua vähän huolestuneeksi. Otettiin kuitenkin vielä influenssakokeet ja tulehdusarvot. On muuten ikävä tuo influenssakoe, tungetaan sellainen pieni pulloharja syvälle nenään ja pyöritetään. Jauts. Ei ollut influenssaa ja tulehdusarvot olivat koholla. Saatiin lähete sairaalaan virusperäisen aivokalvontulehdus -epäilyn vuoksi... 



Sairaalassa jouduttiin vieläpä vähän jonottamaan lähetteestä huolimatta ja olo kävi huonoksi. Lonkkia särki ja pää oli todella kipeä. Kuumeen nousu oli sentään jo vähän tasoittunut. Lopulta hoitaja iski mulle hengityssuojaimen päähän ja jouduin eristyksiin. Otettiin verta, pää ja niskat kuvattiin taas sillä samalla laitteella, kun 2,5 viikkoa sitten, annoin virtsanäytteen ja sain kipulääkettä laskemaan kuumetta.
Lääkäri tuli vasta yöllä katsomaan tilannetta, virtsanäytteessä oli bakteereja, mutta selässä ei koputusarkuutta. Niskat sensijaan olivat lähes liikkumattomat ja olo tukala, vaikkakin jo helpompi kuumeen laskettua lääkkeellä. Päädyttiin ottamaan selkäydinpunktio.
Se olikin yllättävän helppo toimenpide, mutta senjälkeen piti maata kaksi tuntia paikallaan. Sain taas kanyylin ja sen kautta tiputeltiin suoneen antibioottia ja viruslääkettä varmuudeksi. Kello oli neljä aamulla tässä vaiheessa. Pääsin hetkeksi nukkumaan.

Aamulla hoitaja tuli ja olo oli taas korjaantunut normaaliksi, kuume oli laskenut ja kivut poissa. Tosin päänsärky palasi hetken päästä, mutta sain siihen lääkettä. Pääsin pois eristyksistä, kun bakteeriperäinen aivokalvontulehdus suljettiin pois. Niskat sulivat aamulla kokonaan pehmeiksi. Päivä meni tarkkailussa maatessa ja odotellessa lääkäriä.

Lääkäri sitten sanoi, että bakteeriperäinen aivokalvontulehdus se ei ainakaan ole (se olisikin vienyt huonoon kuntoon todella nopeasti), eikä todennäköisesti myöskään virusperäinen aivokalvontulehdus. Mutta punktionäytteen virustulokset tulevat vasta myöhemmin.. Koska virtsassa oli bakteereja ja tulehdusarvot kävivät todella korkealla (ne nousivat sairaalassa illalla lisää) sain siihen antibiootin, joka on laajakirjoinen. Olisin saanut jäädäkin, mutta halusin kotiin nukkumaan. Pitää mennä takaisin jos olo huononee ja niitä tuloksia voi soitella omasta terveyskeskuksesta jossain vaiheessa. 
Eilen illalla kuume nousi uudelleen ja niskakin jäykistyi osittain, mutta onneksi se lähti laskuun, eikä sitten lähdetty enää sairaalaan. Nyt aamulla kuume oli laskenut taas kokonaan pois.

Siitä selkäydinpunktiosta tulikin sitten ihana spinaalipäänsärky, joka varmistaa totaalilevon. Päänsärky näes esiintyy vaan pystyasennossa ja asettuu lähes kokonaan makuulla. Kofeiini auttaa myös, joten kahvia ja colaa on mennyt reilusti. 
 
Nyt ei siis täysin tiedetä mistä tämä johtuu, mutta toivottavasti olo alkaa kohentua. Tallille menosta on turha haaveilla vielä ainakaan pariin päivään. Huoh.

Onneksi Sisu-hevosen omistajat ovat luvanneet vähän ulkoiluttaa Rippeäkin ja pitää huolen sen lääkityksestä. Muutenhan se hoidetaan kyllä tallinkin puolesta.. Mutta onhan sitä ikävä.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Taas horjutaan






Näköjään aurinkoisten päivien loppuminen tarkoitti myös hyvän flown kääntymistä päälaelleen. Lisäsin torstaina Ripen lääkitystä hitusen ja perjantaina sitten taas huojuttiin ja oltiin huonovointisia....

Minä näin sen heti ponin olemuksesta. Sehän on viimeaikoina ollut sellainen iloinen hörisijä, lähtenyt mielellään mukaan ja ollut aktiivinen kokoajan. Kuvasta varmaan tekin näette, mikä oli eilisen päivän ilme. Käytävällä sitten totuus paljastui. Ilman mitään ihmisen provosointia poni heilui ja huijui, muttei kuitenkaan kaatunut. Kintereet ja häntä olivat taas lannassa ja tarhasta löytyi yksi lehmänläjä.

Ripelle tulikin sitten vapaapäivä, jätin lääkkeen antamatta ja jäin miettimään seuraavaa siirtoa. Pitäisikö vielä mennä sopivaksi havaitulla pikkumurulla kontrollikokeeseen asti? Sitten saisi tietää, että onko siitä murun syöttämisestä mitään hyötyä, isompaa kun ei voi antaa.
Pitäisikö kenties jättää lääkekokeilu sikseen ja siirtyä miettimään muita ratkaisuja? Trilostaaniin mulla ei ole varaa (se on noin 8e/pv). Homeopaattiset jakaa ylipäätään mielipiteitä. Yrteistä moni on saanut apua, mutta tutkimukset eivät puolla niiden tehoa kovinkaan vakuuttuvasti.. Vai pitäisikö vaan antaa olla?

Asianhan tekee monimutkaiseksi juuri se, että pergolidilla olisi niin hyviä ominaisuuksia mm. kaviokuumeen hallitsemisessa. Karvan kasvuhan nyt ei ole ongelma, siihen on laitteet keksitty, mutta muiden oireiden pitäminen poissa ilman lääkitystä on hankalaa.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Mul on niin loistava meno et tarviin aurinkolasit.



Meillekin avautui viimein mahdollisuus päätä hankeen ratsastamaan ja viikon viimeinen aurinkoinen päivä käytettiin tietenkin kuvauksissa. Hankitreeni oli lyhyt, mutta ytimekäs. Rippe kaahasi aivan reikä pääsä, eikä lumi tuntunut hiljentävän sen vauhtia yhtään. Minä roikuin selässä parhaani mukaan. Ei menty kauaa tänään, ettei poni mene hapoille. Se kun ei osaa himmailla, eikä se myöskään ota vinkkejä siitä kuuleviin korviinsa. Se on sata prossaa tai ei mitään.

Selvästikään ei ollut kovin kummoinen treeni, hiki ei tullut ja Rippe kävi lämpimänä vielä pitkään hangesta päästyään. Pihassa ollut kuorma-auto me ohitettiin hallitusti laukalla.... Pörinää riitti.

Josko huomenna saataisiin Sisu mukaan hankilaukkailemaan! 













tiistai 1. maaliskuuta 2016

Akupunktiota ja polarpadien kiinnitys

Kiirettä on lomalaisella pitänyt, vaikkei ollut tarkoitus.. Uuden auton hankinta on vienyt useamman päivän. Yllättävän paljon tulee itselle kaikenlaisia kustannuksia ja ajankulua, vaikka itse on kolariin täysin syytön.. Auto siis lopulta meni lunastukseen ja päivitettiin se pari vuotta uudempaan samanlaiseen, ompahan sitten entistä turvallisempi. Tänään käytiin hakemassa se kotiin autoliikkeestä.



 
Poni on liikkunut säännöllisen epäsäännöllisesti. Ollaan menty jopa pari kertaa kentällä. Kyllä tauon selkeästi huomaa, sain taas hakea aika kauan suoruutta ja lisäksi vasemman laukan kanssa oli vähän nosto-ongelmia. Toisaalta laukka oli saanut ihan uutta puhtia ja Rippe jaksoi kantaa itseaan hitaassa laukassa! Kyllä se ravikin sieltä sitten löytyi, kun paikat lämpeni ja poni tuli paremmin molemmilla ohjille.

Lääkettä on nyt mennyt kokoajan pienellä annostuksella, eikä suuria ongelmia ole ilmennyt. Nyt en huomaa ponissa enää mitään epänormaalia, alkupäivinä se oli vähän vaisumpi. Olen nostanut annosta nyt ihan hitusen ja seuraavaksi koetan antaa taas vähän isompaa. Pyrkimys olisi päästä siihen 1/4 ainakin.

Herkkupuuron ääreltä yllätetty. :D

Eilen Rippe sai akupunktiota. Meidän tallinomistaja opiskelee sitä parhaillaan ja olen yllättäen tarjonnut Rippeä harjoittelukohteeksi. ;) Munuaisia taidettiin ainakin hoitaa ja maha alkoi toimia heti, kun neulat saatiin paikalleen. Aivan hurja meteli suolistossa ja poni oli todella levoton aluksi, tuijotteli kupeitaan ja seisoi selkä kyyryssä. Sitten se rentoutui ja nuokkui tyytyväisenä. Tänään tarhassa oli ainakin seitsemän kakkakasaa! Yleensä kerään sieltä ehkä 2-3 kasaa.
 



Niistä polarpadeista muistin jopa ottaa kuvat yksi päivä. Laatu tosin ei päätä huimaa, kun yksin kännykän kanssa taiteilin.

1. polarpadit muotoon leikattuna ja hokkiräikkä, erittäin hyvä kapistus tähän


2. Hokit pujotettuna Polarpadin kiinnikkeisiin


3. Polarpadi paikoillaan (kavionpohjassa on Reducinea)