sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Turpaterapiaa



Viimeinkin! Ripen näkeminen piristi kummasti, vaikka toisaalta samainen reissu palautti minut maanpinnalle. Autossa istuin pää polvissa ja pidättelin oksennusta - eli en todellakaan ajanut itse autoa kotiin, mikä oli tarkoitus. Ahdistaa - ahdistaa todella paljon. Sairasloma loppuu tiistaihin, enkä millään haluaisi ottaa lisää. Mutta jos ei pysty ajamaan autoa eikä istumaan edes kyydissä, niin 25km on pitkä matka.
Perkuleen selkäydinpunktio! Tai ainakin toivon, että tämää johtuu siitä.

Huomenna on lääkärille soittoaika, katsotaan mitä hän tuumaa. Nyt kuitenkin pystyn jo kotona toimimaan melko hyvin ja pääsen ennen iltapäivää ylös sängystä. En usko, että laittavat päivystyksessä mulle veripaikkaa sinne pistoskohtaan enää..

4 kommenttia:

  1. Luin taas hetkeen aikaan kuulumisianne ja ihan säikähdin että mitä sulle on sattunutkaan! Toivottavasti olosi helpottaa. Kovasti tsemppiä lähettelen sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ehkä tästä nyt päästäisiin pikkuhiljaa ylöpäin.

      Poista
  2. Koitahan toipua. Hurja juttu kyllä. Onneks pääsit tallille toipumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oman hevosen läheisyys kummasti piristää. :) Nyt on tulehdusarvot saatu alas, mutta päänsärkyä siitä selkäydinnäytteestä on vielä..

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.