Rippe lohikäärmepuvussaan

Tässä nyt olisi lohikäärmekuvia kyllästymiseen asti. Oli tosiaan tarkoitus ravata enemmänkin ja esittää väistöä, avoja jne. Pohja verotti tekemistä ja Rippe kompuroi melko paljon. Lisäksi tilanne oli ilmeisesti sen verran jännittävä meille molemmille, ettei oikein väistötkään sujuneet. Ja itseasiassa näissä kuvissa se syy näkyykin; poni katselee yleisöön päin melko huolestuneena.

Muuten Rippe oli oikein mallikas lohikäärme - ei mitään sinkoiluja tai muutakaan. Kiltisti se koetti suorittaa kentällä mitä pyysin.

Samaa ei kyllä voi sanoa tämän päivän taluttelulenkistä... Mulla oli heliumpallo narun päässä, joka singahteli sinne ja tänne aivan holtittomasti. Hahhaha.

Lohikäärme II ja muuta höpinää

Tallilla vietettiin tänään pikkujouluja. Rippekin osallistui tuntilaisten pikkujoulutapahtumaan, kun meiltä yksäreiltä pyydettiin jotain ohjelmaa. Jenna ja Fasu tietenkin esittivät kaulanarulla ratsastusta ja temppujaan, joita Fasu osaa paljon (ainakin kaikki samat, mitä Taavikin osasi). Me sitten tultiin vähän henkiseksi tueksi ja seuraksi, päätin lopulta ohjasajaa ja tallinpitäjä keksi sen lohikäärmepuvun. Se kaivettiin siis varastosta ja vähän kiireaikataululla sovitin sen ja vähän ehostelin sopivaksi Ripelle.
Pohja ei ollut mitenkään paras mahdollinen, kun yöllä satoi useampi sentti suojalunta.. Sain viritellä Polarpadeja vielä alle ennen esitystä. Kaksi niistä nimittäin jäi viikolla maastoon, kun Rippe meni ilmeisesti niin kovaa. Haha.
Esitettiin sitten vain vähän ravia ja käynnissä väistöjä muutama, nekin meni vähän nahkeasti jostain syystä. Ehkä olin itse epälooginen avuissani.

Harmikseni mulla ei ole tähän hätään, kun muutama kännykkäkuva. Kunhan saan parempia, niin julkaisen ne kyllä täällä blogin puolellakin. :) Rippe oli tosi pätevä ohjasajolohikäärme, vaikka vähän epäilyttikin, että muuttuuko näytös todelliseksi lohikäärmen kesyttämiseksi tuon puvun hännän takia. 

Muutenkin tämä viikko on pitänyt sisällään ohjasajoa ihan sattumalta, vaikkei mulla ollut hajua, että osallistutaan pikkujouluhin. Innoistuin pitkästä aikaa ohjasajamaan ponia tiistaina ja Rippe oli aivan mahtava. Se suoritti kaikki ne, mitkä ratsain tökkivät. Avot ja väistöt raissa, sekä sulkuakin tapailtiin käynnissä. Ravissa se myötäili kivasti niskastaan ja polki kunnolla.
Keskiviikkonakin palattiin kentälle, eikä tarvinut pettyä. Kerkesin juuri sanoa Jennalle, että olisi ihanaa jos Rippe joskus voisi kasata raviaan niin, että pystyn kävelemään sen perässä, kun se ravaa. Ja kuinka ollakaan - näin tapahtui! Ohjasajo on Ripenkin mielipuuhaa, se etenee siinä aina mielellään. Välillä kun tehdään kaikkea tylsää, niin sen on pakko ottaa pukkilaukkapyrähdys johonkin väliin. :D 

Taidetaankin taas ottaa ohjasajo mukaan viikko-ohjelmaan. Tekee itsellekin hyvää. Tilasin alennusmyynnissä myös lyhyemmät ajo-ohjat, jotta olisi helpompi tehdä noita väistöjäsun muita. 

Aamun ahkerat ponit ja omistajat

Torstaina me sitten käytiin ottamassa hiki pintaan. Se on insuliiniresistenssin hevosen kanssa tärkeää tehdä tarpeeksi usein. Onneksi Rippe on sen verran vilkas menijä, että hiki on helppo saada pintaan, eikä tarvitse hevosta hoputtaa. Nyt vaan karva alkaa taas olla sen verran pitkää, että hiki todella tulee ja kuivuminen ei ole enää niin nopeaa. Minusta on kurjaa seisottaa ponia kuivatusloimien ja villavuorisen sadeloimen alla, koska niiden istuvuus ei ole yhtä hyvä, kun liukasvuorisilla loimilla.
Täytyy miettiä, joko kohta olisi vauhtiraidan ajelun aika. 

Loimitusrumba on kyllä melko ärsyttävää, kun säät vaihtelevat kaikenaikaa kylmästä lämpimään. Nyt Rippe on ollut ulkona ohuessa sadeloimessa ja sen alla 200g tallitoppa, kaulakappale on kevyesti topattu. Se on tuntunut nyt riittävän, eikä lihakset ole jäykistyneet. Periaatteessa varmaan sisälläkin voisi olla ohuempi loimi päällä, mutta tuo 200g istuu Ripen päälle niin hyvin, etten mielellään vaihda sitä. Eikä mulla ole 100g tallitoppaa ollenkaan.

Oletteko muuten huomanneet kuvista, että Ripen harja on ohentunut hurjasti? Olen itse ajatellut, että se johtuu lääkityksestä, koska se vaikuttaa karvan kasvuun. On silti harmi, että harja on nykyään melko onneton.

Kaksi ekaa kuvaa on kesältä, loput on syksyn mittaan otettuja. Kaulakappalekaan ei asiaa selitä, koska viimetalvena harja pysyi ongelmitta ja se alkoi kulua jo ennen loimitusta.

Joulukuvia, terapiaratsun virkaa, kraniota, hiekkakuuri, uusi rehu jne.

Ihanat talviset kelit muuttuivat räntäsateen kautta silkaksi vedeksi. Juuri, kun alkoi tienpinnat olla sopivan lumipolanteen peitossa ja pystyi ravailemaan huoletta. Ääh!

Ripellä on ollut melko kevyttä nyt, mutta toisaalta se ei ole saanut yhtään kunnon vapaapäivää viikkoon. Viikko sitten keskiviikkona tallinpitäjä hoiti ponin kraniolla ja akupunktiolla. Rippe oli ollut melko jumissa ja varsinkin rintakoria käsitellessä se oli huokaissut syvään. Olenkin vähän mittinyt, että onko se etuosastaan jumissa, kun ei meinaa nousta sieltä edestä yhtään. Lisäksi sään alue oli ollut ponin mielestä ikävä hoidettava ja se oli ollut levoton. Se on se meidän ikuinen murheenryyni.

Viikonloppu meni omalta osalta vähän reisille, kun oli hirvipeijaisia ja isänpäivää. Lauantaina otettiin myös joulukorttikuvia, jotka onnistuivat siihen nähden erinomaisesti, että käytössä oli vain mun pokkari ja kuvaajana toimi K. Varsinaista liikutusta poni ei kuitenkaan saanut paria laukkapätkää lukuunottamatta. 

Rippe ja ystävät :)

Sunnuntaina käytiin K:n kanssa juoksuttamassa ponia kentällä vähän aikaa, että edes hengästyisi. Kyllä taisi kraniohoito ja neulat tehdä terää - sen verran komiasta nousi ponilla jalka. Virtaakin tuntui olevan. Muutaman kuvankin nappasin, vaikka alkoikin jo ilta hämärtyä. 


Selkälihaksetkin ponilla oli hoidon jäljiltä ihan hyytelöä, tuntui siis tehoavan todella hyvin. Kun sitten alkuviikosta pääsin selkään asti, niin poni tuntui kävelevän paljon paremmin. Sille ongelmallisin askellaji on käynti; tuntuu ettei jalat pysy rytmissä ja etupää notkahtelee ja pää heiluu miten sattuu. Nyt tahti pysyi paljon tasaisempana ja poni vaikutti rennommalle. 

Maanantaina kävin lyhyemmän lenkin ja lopuksi käytiin kävelemässä pelto kerran ympäri. Rippe vaikutti jotenkin nuutuneelta, mutten löytänyt siitä mitään varsinaista vikaa. Siksikin menin vähän kevyemmin.
Tiistaina käytiin Fasun vuokraajan kanssa maastoilemassa 9,5km lenkki. Otettiin ravia ja yksi laukkapätkäkin. Ripellä olisi ollut menohaluja vaikka kuinka paljon. 

Keskiviikkona sitten Emmi kiipesi Ripen selkään. Emmi on onnettomuuden jälkeen päässyt hevosen selkään pari kertaa ja Rippe sai oikeuden toimia ensimmäisten raviaskelien ratsuna. Laitettiin sille Sisun flättärisatula, kun se ei väännä istuntaa mitenkään ja satula on kapea istua. Kiltisti Rippe kuljetti Emmiä kierroksen kumpaankin suuntaan ravissa. Käynnissä Emmi vähän jumppasi. Tästä on taas hyvä jatkaa, Rippe saa jatkossakin toimia terapiaponina. vanha tuntiponi ei ihan kaikesta jaksa välittää ja osaa puksuttaa tasaisesti ja varmasti. Tästä pääset Emmin blogiin, jossa tosin ei ole vähään aikaan ollut uutta luettavaa. 

 Tänään ponilla olikin sitten se ansaittu vapaa ja se sai toisen kerran kraniota ja akupunktiota. Edelleen poni oli juminen ja levoton siitä sään alueelta. Sovittiin, että katsotaan jatkohoitoa vielä jos tarvitsee. Olisihan se hyvä saada auki kunnolla. Huomenna ponilla on myös vapaa.

Loppuun vielä siitä uudesta ruuasta: kelpaa. Nostin annoksen pikkuhiljaa litraan päivässä (puoli litraa aamuin-illoin). miatohappobakteeri seassa ei oikein mene alas.. Nyt kun tarjoilin ruuan ilman, niin poni kuulemma oli imaissut ruuat ongelmitta. Toivottavasti jatkossakin kelpaisi. 

Kivennäisen suhteen on varmaan pakko pysytellä siinä Mineral Plussassa, kun mikään muu ei uppoa. Harmi, ettei kukaan tunnun valmistavan sinkkilisää pellettimuodossa. Vai valmistaako?
 
Syötin Ripelle myös psylliumkuurin, kun maa jäätyi. Olin hyvin, hyvin skeptinen sen syömisen suhteen ja henkisesti valmistauduin hurjaan taistoon. Ensimmäisenä päivä Rippe ryysti siemenet alas pelkällä pellavalla, luulin nähneeni unta. :D
Seuraavina päivinä pelkkä pellava ei riittäny, mutta kun velliä maustoi aivan lorauksella omenamelassia, niin menestys oli taattu! Olin aivan hämmästynyt miten hyvin se iso määrä siemeniä lopulta sitten upposikaan!  Syötin viikon kuurin, kun ei oireita tullut. Pelkään psylliumin vaikuttavan lääkkeen imeytymiseen, joten en ainakaan tässä vaiheessa anna pidempää kuuria.

16.11.

"mä muistan vielä liian hyvin
mä muistan miten sä kävelit
ja miten katsoit kun pysähdyit
mua oottamaan

päivät oli kauniita niinkuin ohutta paperia
tai jotain jonka me tiedettiin repeytyvän "

Kaksi pitkää vuotta on mennyt. Kuvien katsominen käy helpommaksi ja Taavin muisteleminen enemmän hymyilyttää, kun itkettää. Ikävä on edelleen kova, mutta olen onnistunut pääsemään edes jollain tasolla itseni kanssa sopuun ratkaisustani.
Taavi - eriskummallisin ja mahtavin hevosystävä.

Ja lohtu on mulle, että siellä on kaikki sulle.

Talvi saapui (+akupunktiota yms)

Pakkaset saapuivat tänne meillekin ja luntakin satoi. Minä onnistuin kylmettämään Ripen, kun en ajoissa vaihtanut sille paksumpaa sisäloimea. Kävin keskiviikkona vaihtamassa sille paksumman loimen ja se olis selvästi palellut, koska selkäfileet oli tiukat. Nyt sillä on sisällä 200g tallitoppa ja ulos vaihdoin sitten taas ohuempaa eli 100g. Kettuloimi kävi kotona korjauksessa, siirsin kaulakappaleen solkia vähän, jotta on enemmän tilaa.  Piti ottaa myös eristetty saavi taas käyttöön, kun vedet alkoivat mennä jäähän. Tässä uusille lukijoille ohje saavin valmistamiseen.

Kesän saavi vietti ulkona  aon vähän kärsinyt, katsotaan tarvitseeko jossain vaiheessa miettiä uuden tekoa. 

Tiistaina käytiin kunnon laukkamaastossa ottamassa hiki pintaan, koska keskiviikoksi oli luvattu lumisadetta ja meillä oli kesäkengät perjantaihin asti. Poni nautti, kun pääsi oikein kunnolla juoksemaan. Ostin ponille hetki sitten heijastinriimun. Se on älyttömän kätevä myös maastoillessa, näkyy pitkälle ja pysyy päässä vaikka hevonen karkaisi. Kirjoitin riimuun vielä hevosen nimen ja laitoin puhelinnumeron.

Keskiviikkona oli vapaa, mutta kenttä oli senverran kivassa kunnossa lanauksen ansiosta, että torstaina käytiin ohjasajamassa. Pitäisi taas alkaa enemmän ohjasajamaan, niin kivasti poni siinä toimi ja tuntui nauttivan. Saatiin vaikeaankin suuntaan hyvää avoa ja siitä suoraan ravinosto. Lopeteltiin siihen sitten, kun Rippe vaikutti motivoituneelta ja innokkaalta. Sillä on eri fiilis suorittaa taas, kun olen palannut vanhoihin motivointikeinoihin nimeltä herkut ja kehu. 

 

 

Innokas poni hommissa, kuvat vähän heilahti, kun oli inasti hämärää.

Perjantaina oli sitten kengitys ja saatiin hokit alle. Tilsakumeja ei ainakaan vielä laitettu, meillä on ne polarpadit pahojen tilsakelien varalle. Katsellaan sitten seuraavassa kengityksessä onko kumeille tarvetta.
Kengittäjä huomasi saman, kun minä; kaviot on kasvaneet nyt kivasti suoraan, eikä 7 viikkoa ollut yhtään liian pitkä väli. Toivottavasti sama meno jatkuisi ja saataisiin edes se kuusi viikkoa väliksi. Sisukin laitettiin meidän kengittäjän toimesta ja saatiin taas paljon uutta infoa. Puhuttiin rakenteesta, kinnervaivaisen hevosen kengittämisestä, vuolun vaikutuksesta askeleeseen jne. Puhuttiin myös kaviorustonluutumista ja miten niitä voi käsin tunnustella. Ripellähän rustot ovat luutuneet ja tämä on ollut tiedossakin, mutta Sisulla ne vielä joustivat, joskaan ei täysin. Paljon uutta tietoa ainakin minulle. 

 

Tänään käytiin porukalla maastoilemassa ihanassa talvisäässä. Pääosin käyntiä, mutta osin tiet olivat pysyneet pehmeinä ja päästiin ottamaan vähän raviakin. Metsäosuudella pienen mäennyppylän kohdalla Sisu otti edellä muutaman reippaamman askeleen kiivetessä. Rippe intoutui siitä niin kovasti, että aivan varoittamatta loikkasi ilmaan ja linkaisi oikein kunnon pukin pierun saattelemana. Lensin kaulalle, mutta mäennyppylälle noustessa Rippe nosti minut takaisin satulaan. Hahhah. Mullahan oli ohjat vapaana jne., kun me vaan käveltiin. Kyllä se vaan on varsinainen papparainen! Vissiin alkoi kävely jo tympiä.
Loppulenkki meni ihan mallikkaasti, tosin metsäosuuden jälkeen mun piti tulla alas ja hakata tilsat irti.

 

 

 

Se mun Puuilosta tilaama Classic+ -rehu ei ole vieläkään ilmeisesti saapunut. Että se siitä hyvästä toimituksesta. :D Ja viikolla en kerennyt K-maatalouteen kyselemään, että onko niillä sitä rehua. Multa alkaa ponin ruuat loppua, saa kohta tyytyä lese-pellava-puuroon, kunnes uusi rehu saapuu.
Koska pellava on ainakin nyt tuntunut sopivan (maha ei ole mennyt löysälle) ja se maistuu ponille erinomaisesti, olen käyttänyt sitä juottamiseen. Seassa menee loistavasti myös elektrolyytit, kun Rippehän ei suolaa suostu syömään.

Poni sai muuten torstaina myös akupunktiohoitoa ja moksausta tallinpitäjän toimesta (joka opiskelee näitä hoitoja parhaillaan). Moksauksessa sellaisella sikarin näköisellä tikulla lämmitetään akupisteitä ja meridianeeja. Yön aikana oli karsinaan ilmestynyt yhdeksän kakkakasaa! Ja ristiselässä olevat patit olivat huomattavasti sulaneet. 

Marstallin kivennäinen pääsi testiin

"Maukas Marstall Force on kätevän pellettimuotonsa ansiosta helppo annostella ja sopii kaikenrotuisille hevosille niin harrastus- kuin kilpakäyttöönkin."

Joo - on varmasti maittavaa. Mutta ei Ripen mielestä. Onneksi yhdeltä lähialueen hevostutulta löytyi maistiainen, niin ei mennyt rahat hukkaan. Muuten ei ehkä naurattaisi näin paljon.

Seuraavaa sotasuunnitelmaa tässä jo hiotaan.