Kuulumispäivitys, kontrollikuvat ja talutuslupa!

Rippe on ollut nyt ulkona ihan normaalisti, vaikkakin puolikkaalla tarhatilalla. En ole klipannut sitä, koska koko talvena ei ole tiedossa erityisen rankkaa liikuntaa. On mielenkiintoista nähdä, että millainen karva ponille kasvaa.
Lämmin tuo karva ei ole, sillä yhtenä iltana poni paleli. Sillä oli silloin päällä vain ohut sadeloimi (littaantunut 50g), joten nyt se on pukeutunut uuteen tähtiloimeensa päivittäin. Se tuntuu olevan viimallakin tarpeeksi lämmin, sillä iso häntäläppä, kunnollinen kaulakappale ja pitkät helmat suojaavat hyvin.

Hankin Ripelle myös Nelipiin tilalle Hiveplexin hivenainepönikän. Sain ahaa-elämyksen, että meidän kylällä on meijerikauppa, josta sitä saa! Siinä on siis kelatoidussa muodossa sinkki, kupari, mangaani ja vähän seleeniä (liian vähän tosin, sitä pitää saada myös muualta). Sinkin ja kuparin suhde on oikea, siksi päädyin siihen. Lisäksi käyttökustannukset tulivat halvaksi. Ihme kyllä, Rippe jopa suostui syömään ruokansa. Tämähän on ihan pelkkää jauhetta ja haju oli vähän ärjy.

Edelliseen ruokintalaskelmaan oli tehtävä yksi lisäys, jonka huomasin : Ripen ruuasta puuttuu kokonaan se cushing- ja IR-hevosille tärkeä jodi! Nyt onkin sitten tulossa postissa maistiainen yhden sortin merilevää, josko se uppoaisi. 

Viikko sitten paistoi aurinko. Rippekin malttoi nautiskella rapsutuksista ja riisuin siltä takinkin hetkeksi.

Tänään oli kontrolliröntgenin aika! Kengittäjäkin kävi paikalla, muttei vielä muutettu mitään. Rippe saa olla vielä parisen viikkoa puukengillään, koska ne tuntuvat toimivan loistavasti. Kengittäjällä oli mielessään suunnitella sitten joku hokillinen versio, jolla saataisiin edes osittain sama hyöty. 

Kuvat olivat positiivinen yllätys. Oikea jalka on edelleen ihan kunnossa. Vasemmassa rotaation määrä on pysynyt ennallaan - noin seitsemisen astetta. Anturaa on tullut lisää, hitaasti ja varmasti. 

Tässä vaiheessa ollaan tilanteeseen todella tyytyväisiä ja ell sanoin : tärkeintä on, että poni on oireeton ja tilanne stabiili. 

 

Tämä on se huonompi vasen. Varpaalta on vara lyhentää. Tässä näkyy hyvin puukenkään koverrettu alue kavioluun kärjen kohdalla. Kengän olisi myös voinut sovittaa aavistuksen taaemmaskin (kengittäjän oma huomio) ja sitä Rippe taisi alkuun vähän moittia, kunnes kenkä kului muotoonsa.

Tässä oikea vertailun vuoksi. Tästä puuttuu lasikuitukipsi päältä, koska se irtosi. Uusi saadaan huomenna.

Rippe sai siis tämän päivän jälkeen luvan tarhailla ihan normaalisti ja liikettäkin saa ottaa mukaan kenkien sallimissa rajoissa. Puukengäthän ei ole mitkään varsinaiset liikutuskengät, mutta kyllä niiden taluttelua pitäisi kestää. Tänään satanut lumi pikkasen hankaloittaa, mutta sain vinkin kokeilla villasukkaa kengän päälle ja se tuntui toimivan. Käyn huomenna pukemassa aamusella villasukat, niin poni pääsee tarhailemaan. Tänään se seisoi sisällä varmuudeksi. 

 

Yllättävän kivassa kunnossa, vaikka sairasloma ja puolilomailu on kestänyt jo kauan. Vähän semmoinen löysähän se tottakai on.

Tää voi oikeesti mennäkkin vielä hyvin Musta tuntuu et nyt on vaihe syvin

Koska näyttää siltä, että Rippe selviää, niin uskalsin ostaa sille uuden sadeloimen. Näillä sademäärillä sille todella olikin tilausta. 100g ja 1200d vahva pintakangas. Muutenkin loimi vaikutti oikeinkin hyvältä. Kaulakappalekin meni kiinni ja tilaakin jäi. Muut loimet kyllästin, kun sain ne kuivaksi uuden loimen ansiosta.

Ensiviikon torstaille on varattuna kontrolliröntgen ja kengittäjä laittaa sitten samantien kaviot kuvien mukaan. Pulssi on jalasta rauhoittunut, mutta se on vielä aavistuksen lämmin ajoittain. Roisin näköisiä poimuja kavio pukkaa esiin kasvaessaan. Huh. Puukenkien kanssa Rippe on kävellyt oikein hyvin, jopa liiankin hyvin. Heh. 

Se on liikkunut välillä kahdella jalalla, välillä neljällä ja välillä kaikki jalat ilmassa. Toistaiseksi on sovittu, että tuntipäivinä Rippe tulee sisään tuntien alussa. Se on hillunut jonkin verran portilla iltasella, joka ei tässä vaiheessa olisi oikein toivottavaa. Onneksi asioista on voinut sopia ja talli on joustanut.

Myös ne kaikki pitkään vaivanneet epämääräiset könkät karsinasta poistuttaessa on hävinneet nyt eli joku ratkaisu niihinkin on, eikä tilanne tällähetkellä ole yhtään niin epätoivoinen.

Ruokinnan suunnittelu ja laskeminen uudelleen

Nyt kun olen tuijottanut Ripen sairastumista pitkän kaavan mukaan silmästä silmään, niin olen samalla tutustunut entistä tarkemmin tällaisen hevosen ruokintaan, ongelmiin ja kaikenlaiseen nippelitietoon. Ja siinä samalla kypsyi ajatus siitä, että ruokinta laitetaan nyt - ensimmäistä kertaa minun elämäni aikana - laskurilla "viimeisen päälle".

Eihän mikään laskelma ole täydellinen, eikä takaa yhtään mitään. Mutta silmiä se avasi ja muutama isompi muutos tehtiin. Ja toivon, että niillä on pitkässä juoksussa vaikutusta Ripen olotilaan. Tässä sairastumisessa on ollut kaikkein vaikeinta se, että mikään muutos ei näy heti. Kaikelle on annettava aikaa.

Ihan ensimmäiseksi selvisi, että tänä vuonna tallin heinä on liian vahvaa. Ja varsinkin, kun oltiin keskellä akuuttia kaviokuumetta. Minähän otin tallin heinästä heti korjuun jälkeen yhden analyysin ja myöhemmin toisen, niissä esim. SRV:n ja energian määrässä oli suurta heittoa. Sokerit oli molemmissa täysin samat. Olen käyttänyt ruokintalaskemissa näiden keskiarvoa.

Heti alkuun kävi selväksi, että kokonaan en voi omia heiniä ostaa taloudellisista syistä. Seuraavaksi ajattelin korvata osan heinästä köyhemmällä, mutta esim. muutaman kilon korvaamisella ei ollut suurtakaan merkitystä köyhdyttämiseen. Lopulta päädyin etsimään sopivaa olkea ja korvaamaan osan heinästä sillä. Se on oikeasti köyhää, joten sillä saa helposti köyhdytettyä sen mitä on tarve.
Oljestahan puhutaan paljon - pääsääntöisesti varoitellaan korkeista sokereista, ähkyistä ja huonosta laadusta. Niiden kymmenen analyysin perusteella, joita olen nähnyt, niin oljissa on ollut matalat sokerit (12-60). Kun sitä syötetään maltillisia määriä ja huolehditaan nesteen saamisesta, niin ähkykään ei pitäisi olla suuri ongelma. Hygieeninen laatukin on ihan kiinni siitä, millaista löytää. Ihan kuten kuivan heinänkin kanssa.

Ripen kohdalla korvasin oljella noin 23%. Esim. sokerin määrä tippui 916g:sta noin 770g:aan. Verrataan esimerkiksi siihen jos olisin korvannut vähäsokerisemmalla (106 tai 117) heinällä tallin heinän kokonaan, niin sokerin määrä olisi ollut 750-790g.
Sokeri ei ollut ainut, vaan samalla köyhtyi myös energia ja suuri SRV. Ja toisaalta lisäkuidun lisääminen hidastaa ruuan sulamista ja vähentää verensokeripiikkejä.

Muutaman kokeilun jälkeen huomattiin, että olki on helpoin sekoittaa heinän sekaan, jolloin poni syö sitä paremmin ja tulee vähemmän sotkua. Samalla se lisää pureskelua ja hidastaa syömistä.
Osteopaattihan löysi Ripen kaulasta pahoja jumeja ja niiden löytymisen jälkeen verkkoruokintaa on vähennetty.

Pitää myös huomioida, että yli 50% olkea ruokinnassa lisää mahahaavan riskiä.

Tässä annoksessa on olkea paljon, koska tämä on vain pieni puolen kilon "välipala".

Kivennäisiin en mene sen enempää, mutta raudasta haluan puhua. Se oli itselle nimittäin melkoisen suuri oivallus. Heinähän sisältää aika usein paljon rautaa ja itsessään. Kyselin liiallisesta raudasta yhdessä suljetussa Facebook-ryhmässä. Ja sain vastauksen, että liiallinen raudan saanti nostaa insuliinia. Ja siksi lisärauta ei ole hyväksi hevoselle, joka kärsii insuliiniresistenssistä. Lisäksi heinän suuri rautapitoisuus pitää ottaa huomioon, kun lasketaan kuparin ja sinkin määrää ruokinnassa. Liika rauta haittaa näiden imeytymistä.

Ja siinä vaiheessa tilanne muuttui hankalammaksi. Olin ajatellut muutamaakin rehua, joista yksi sopi heinään todella hyvin. Mutta se rauta! Sitä on jokapaikassa ja yleensä vielä reilusti lisättynä. Racingin ns. hiekkakivennäinen Mineral ei sisällä lisättyä rautaa. Amequlla on myös raudaton kivennäinen. Oma muistikuva on, että moni nautakivennäinen on myös raudaton.
Balancer-rehuista Spillersin rehuissa ei ole rautaa. Ja se olikin lopulta ainut, joka olisi sopinut meille hyvin monivitamiinilla täydennettynä.
Päädyn kuitenkin kokoamaan ruuan jo olemassa olevista aineksista. Se tarkoitti montaa purkkia, mutta se ei itselle ole mikään ongelma. Ripen kanssa myös maistuvuudella on väliä. Lisäksi olisi ollut jokatapauksessa pakko lisätä fosforia jossain muodossa, joten yhden säkin taktiikalla ei olisi selvinnyt missään tapauksessa.

Insuliiniresistenssi-hevosilla suositellaan otettavaksi ruokaan myös hyviä rasvahappoja, erilaisia valkuaisen lähteitä (aminohappoja!), E- ja C-vitamiinia sekä magnesiumia. Magnesiumin määrässä pitää ottaa huomioon kalsiumin määrä, joka heikentää magnesiumin imeytymistä. Muita tärkeitä hivenaineita ovat kromi, jodi ja seleeni.

Ripen ruokinta siis meni kokonaan uusiksi ja näyttää nyt tältä:

6.5kg heinää 

(1,5-1,5-3,5)
2kg olkea

(0,5-0,5-1)

200g vehnälesettä 

200g Fortinut pellavarouhetta 

20g Nelipii

30g Racing ADE-vitamiini
4ml Racing Natural E
5ml B-vitamiinia
1 mitta C-vitamiinia
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä

 
Puuro on jaettu aamuun ja iltaan. Vehnälese on ihan ensisijaisesti fosforin takia, mutta toki se on myös hyvää puurokamaa. Kokonaisista pellavansiemenistä jauhettu rouhe on myös fosforin takia, mutta ennenkaikkea rasvahappojen takia ja koska Rippe rakastaa sitä. Nelipii hoitaa kivennäisten vajeen. Harmillisesti siinä on myös vähän rautaa. Mutta toisaalta tykkään siitä, koska siinä on myös piitä, eikä rauta ole lisättyä. Purkki oli valmiina, joten mietitään sitten jatkoa sen suhteen, kun se joskus loppuu.
Vitamiinit purkista, E:tä sekä C:tä erityisesti lisää. B-vitamiinit on olleet lisänä sairastelun takia ja tukemassa lihaksiston ja hermoston toimintaa, muutenhan hevonen valmistaa ne käytännössä itse. Itseasiassa markkinoilla oleva Mervue Equinen Racing-E korvaisi kaikki nämä (E- C- B-vitamiinit ja lisäksi lysiini sekä metioniini), joten todennäköisesti näiden purkkien loputtua siirryn siihen.
Sitten se magnesium, ostin alunperin sen tukemaan lihaksia (kaviokuume on aika kova paikka lihaksille), mutta se jääkin ruokavalioon pysyvästi. Suolaa menee siksi, että Rippe ei koske suolakiveen. Ja suolaakin suositellaan IR-yksilöille antamaan.
Merilevän ruoka vaatii jodin takia. Se on erityisen tärkeää aineenvaihduntasairauksista kärsiville ja tällaisella itsetehdyllä ruualla se jää uupumaan. Valmiissa täysrehuissa ja kivennäisissä jodi on lisättynä, eikä hevosellä yleensä tule siitä vajausta.
5g merilevää Rippe saa noin 3mg jodia, suositus cushinghevosille vaihteli 2,5-5mg välillä.

Jos jossain vaiheessa siis pääsen kokonaan suunniteltuun ruokavalioon (kun vanhat purkit on käytetty pois), niin se näyttää tältä:

250g vehnälesettä (5dl)

150g Fortinut pellavarouhetta (3dl)

10g Hiveplex
15g Mervue Equine Racing-E
30g Racing ADE-vitamiini 
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä

Ei muuta, kun hyvää ruokahalua!

Muokkaus 27.10.2017 : Nelipii on vaihdettu Hiveplexiin (10g). Ruokintaan lisätty jodi ja pellavan sekä vehnäleseen suhteita muutettu valkuaisen takia.

Se kävelee!

Otettiin erävoitto taistelussa ja viimeinkin mulla on teille jotain kerrottavaa. Rippe on ollut yli neljä viikkoa käytännössä liikkumatta karsinassa. Se on siirtynyt ainoastaan siivouksen ajaksi vastapäiseen karsinaan ja senlisäksi sitä on sillointällöin kokeiltu kävelyttää pieni matka.
Elämä on ollut yhtä vuoristorataa ja kaikki on ollut yhtä epätietoisuutta ja ajoittain suoranaista epätoivoa. Mutta ympärillä olevat ihmiset ovat jaksaneet valaa uskoa, että kaikki vielä selviää.
Pariin kertaan olen tainnut vitsillä sanoa, että jos tämän ongelmajätteen hävittäminen olisi vähän helpompaa, niin olisin saattanut tehdä sen jo.

Ponin oma ilme on kuitenkin ollut kokoajan hyvä ja olemus valoisa, eikä toistaiseksi kukaan sitä hoitanut ole ollut sitä mieltä, että vielä olisi aika luovuttaa.

Rippe on saanut myös osteopatiaa ennen ja jälkeen sairastumisen ja se on tehnyt todella hyvää. Huomenna on taas aika hoidolle, kun päätettiin ottaa tähän vähän tiheämpi hoitojakso.

Lähtötilanne oli siis kyseisen videon kaltainen:
 

Epäiltiin ensin paisetta, jota ei kuitenkaan löydetty. Pihtiaristus kavioluun kohdilla ja röntgenlöydökset viittasivat siihen, että vaivaa alettiin hoitaa kaviokuumeena. Oudoksi asia muuttui, kun poni ei vastannut kipulääkkeeseen käytännössä laisinkaan. Se oli karsinassa pehmeällä kivuttoman oloinen, mutta liikkuminen oli sille vaikeaa. Hetkittäin videolla näkyvää ja joskus myös paljon huonompaa. Lisäksi kovalla seisominen sai sen nostelemaan jalkaa kannalta ilmaan kokoajan. Toisesta jalasta en saanut kenkää pois, enkä saanut sitä myöskään putsattua, koska Rippe ei suostunut varaamaan kipeälle jalalle painoa. Ohut antura ja lähellä pohjaa oleva kavioluu olivat luultavasti syy kivulle. Rotaatio oli kaikesta huolimatta pieni.

Oma kengittäjä ei monen sattumuksen takia kerennyt paikalle, joten toinen kengittäjä kävi lyömässä alle varpaalta auki olevan combikengän. Vastoin odotuksia, se saatiin naulattua, eikä tarvinnut liimata. Merkittävää apua kengästä ei kuitenkaan ollut (tai siis siinä määrin, kun olisin toivonut). Olihan se aavistuksen parempi, kun kokonaan ilman, mutta ei todellakaan hyvä.

Kokeiltu oli kipulääkkeistä Rheumocam, Flunixin ja molemmat tuplana, lisättiin mukaan Panadol (jolla ponin olemus minusta parani, mutta liike ei). Tässä vaihessa ponin maha sanoi itsensä irti ja minä hain sille Peptizolea (oli saanut jo Antepsinia ja Ranixalia) ja syötiin sitten pelkkää Panadolia.
Hämmentävää, miten samankaltaisesti oireili kipeä maha, luultiin ensin, että kaviokuumeen tilanne oli mennyt huonommaksi! Rippe vaihtoi painoa jalalta toiselle, oli todella könkkä ja kuulemma erittäin tuskaisen näköinen. Ponin lipominen ja narskuttelu paljasti kuitenkin todellisen tilanteen. Ja yksi käden kosketus kainaloon sai ponin lohikäärmeeksi. En ole koskaan nähnyt Rippeä sillätavalla ihmiselle vihaisena. Tämä oli myös ainut päivä, kun se minusta näytti koko olemukseltaan ja ilmeeltään todella kipeälle. Olo helpottui heti mahalääkkeellä, jopa kävelystä hävisi osa kankeudesta. Mutta ontuma pysyi.
Lopulta tein omia kokeita, teippasin pintelirullia ja pumpulia kavionpohjaan combikengän päälle ja löysinkin viimein toimivamman ratkaisun, jolla ponin olo selkeästi helpottui.

Rippe ulkona ekaa kertaa nauttimassa syksyn auringosta, jalassa omatekemäni viritys

Rippe ihastui keinuvaan töppöseensä todella paljon. Päädyttiin kokeilemaan alle puukenkää. Ne laitettiin perjantaina ja alkuun näytti, että huonommaksi meni. Kengittäjäkin totesi, ettei vaikuta oikein tyytyväiseltä. Nosteli jalkaa ilmaan käytävällä ja nilkutti karsinaan takaisin. Minä tein jo päivän mittaan töissä kaikenlaisia sotasuunnitelmia ja masentelin. Illalla karsinassa odotteli poni tyytyväisellä ilmeellä ja kävelykin oli huomattavasti parantunut! Tein vielä pienen muokkauksen kenkään oman päätelmäni mukaisesti ja kas vain - kävely sujui todella hyvin.

Ällistyttävä edistyminen voinnissa tapahtui viikonlopun aikana ja kävely parantui kokoajan.

Tässä eilen kuvattu video, melkein pääsi itku sitä kuvatessa. 

Pikkuinen takapakki tosin eilen tuli, kun poni oli saanut allergisen reaktion syystä X ja turvonnut kauttaaltaan. Onneksi tänään se oli jo lähes normaali. Olen antanut sille allergialääkettä. Tällainen samanlainen episodi oli melkein kaksi vuotta tammikuussa. Mikä lie sen sitten laukaisee, mutta onhan poni karun näköinen. Oli hikoillutkin yöllä, mutta päivällä oli turvotusta lukuunottamatta normaali. 

Poni tänään 2.10.2017 omassa tarhassaan, lyhyen aikaa, mutta tarhassa kuitenkin. Ja se kävelee.

"Kerron salaisuuden 

kaikki kompastuu 

mut sit elämä jatkuu 

Ja mulla on vastuu seistä sun rinnalla 

auttaa pitämään sut pinnalla 

ja kuulla ku huudat ku tekee kipeää 

Mä tuijotan sun kanssa pimeään 

Ja nyt sun pitää ite enää ottaa se askel 

uskaltaa tanssia varjoja vasten."