sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kraniota toistamiseen


Tänään oli ansaittu vapaapäivä, eikä tuo sadekaan kauheasti innosta ratsastamaan. Santtu kävi taas antamassa meille molemmilla kraniota ja oltiin kyllä sen tarpeessa. Taavi tosin vähemmän, kun omistajansa...
 

Silmät luppaa..

Taavi keskittyi tällä kertaa hoitoon jo paremmin, kuin viime kerralla vaikka alkuun tepastelikin käytävällä kovin. Nyt se ei kuitenkaan yrittänyt liiskata Santtua seinään. :D Se on kuulemma myös laihtunut rutkasti viime kerrasta mikä on mukava kuulla.
Taavi oli paremmassa jamassa kuin viimeksi, se ei ollut enää kokovartalojumissa, vaan siitä löytyi lähinnä yksittäisiä pieniä jumeja esim. lonkankoukistajasta. Kaula ja niska sen sijaan olivat pahasti jumissa ja Santtu epäili, että ovat olleet sitä jo kauan aikaa, etteivät ole hetkessä tuollaiseen kuntoon päässeet. Ja se on näkynyt ratsastuksessa, se on ollut jäykkä ja haluton taipumaan kunnolla kaulasta, lisäksi varsinkin vasemmalla niskassa oli jumi ja se on ollut huonompi taipumaan nimenomaan oikealle.


Nyt se alkoi reagoimaan hoitoon paljon aiemmin, se nuokkui, haukotteli rajusti ja maiskutteli huulillaan, laitan alle pari lyhyttä pätkää, kun onnistuin tälläkertaa vangitsemaan muutaman hyvän kohdan videollekin.
Ensi kerralla, kun Santtu on täälläpäin niin ajattelin osallistua kouluvalkkaan Taavin kanssa, jotta hänkin näkisi ne ongelmat. Jospa keksisi ihan ratkaisunkin, kerroin kuitenkin että Taavi on edistynyt valtavasti ja oli viime käsittelyn jälkeen pirteämpi. 


Kysyin vielä mielipidettä siitä koulusatulasta ja se todellakin oli leveä, mutta sen geelin kanssa hyvä ja jos tuntuu että painuu edelleen itselle huonoon asentoon, niin lisääkin voi laittaa väliin. Muuten satula istuu kuulemma tosi hyvin, on kuin tehty Taaville. :)

Omakin hoito tuli tarpeeseen ja katsellaan miten se vaikuttaa, nyt keskityttiin lähinnä niihin kohtiin, jotka aiheuttavat kipua (alaselkä, vasen lapa ja polvi), kaikissa tuntui pientä kipua hoidon aikanakin. Se lavan takana oleva kohtakin löytyi, sitä ei tavan hieronnassa saatu auki, Santtu epäilikin, että kyse on alunperin rintarangan ongelmasta, joka säteilee lavan alle.

Huomenna Taavilla on kävelypäivä, joka tarkoittanee sen osalta vapaata, koska se liikkuu ihan riittämiin ulkonakin, tiistaina sitten kevyesti takaisin liikuntaan. Keskiviikkona koetan jotenkin treenata kisoihin, ettei sitten enää perjantaina tarvi kovin raskaasti liikuttaa. Tiistai ja Torstai on Sannin päiviä.
Pitäisi varmaan keretä pesemäänkin Taavi ennen kisoja, se on niin kamalan kurainen ja likainen..


Tässä avataan kaulan jumeja, reaktio oli aika selkeä (silmien ympärillä on kylmäsavea)..



Tässä taas koetin saada videolle haukotus-sarjaa, mutta myöhästyin, yksi haukotus videolle sentään päätyi:




lauantai 29. syyskuuta 2012

Pidän siitä kun jalat vie ja järki luovuttaa


Tänään sitten se tapahtui; Taavi on laukannut kiitolaukkaa ja ihan omasta tahdostaan! Oon niin onnellinen ja niin ylpeä siitä, ettei sanat riitä kertomaan!

Menin iltapäivästä tallille ja Reiskan omistaja sattui samaan aikaan paikalle. Menin hakemaan Taavia laitumelta ja kun huutelin sitä se kääntyi heti katsomaan ja tuli vastaan. Nyt on kyllä ihan kaameen mutaista joka paikassa, jopa hevosten iso laiduntarha-alue alkaa olla tosi mutanen. :(

Taavi oli taas päättänyt piehtaroida mudassa, mutta onneksi se armollisesti oli jo kerennyt kuivua. Vetelin piikkisualla suurimmat pois ja laittelin sille suojat. Sen mukana tuli heijastinsuojat, ne on tosi kätsyt käyttää, kun samalla on vähän heijastintakin jos pimeä pääsisi yllättämään. 



Kyselin Reiskan omistajalta mihin hän oli menossa ja päädyttiin sitten yhdessä maastoon. Käytiin kyllä katsomassa kaurapellon märkyysaste ja todettiin, että aivan liejuahan se on. Ajateltiin lähteä pehmeälle tielle laukkailemaan.
Matka sinne meni hyvin, Taavi oli vähän tahmea, varmaan kun sille eilenkin tuli kova hiki lenkillä. Reiskan perässä mennessään se aina reipastui, mutta olisi halunnut kulkea ihan hännässä kiinni. Kun päästiin pehmeelle tielle, niin mentiin ravilla kääntöpaikalle asti. Taavi ravasi tosi reippaasti ja mielellään, mutta oikein kovassa ravissa sen tahti tuntui rikkoontuvan, en oikein osannut paikallistaa mistä voisi olla kyse. Mutta onneksi Santtu tulee huomenna sen käsittelemään.
Kääntöpaikalla innostuttiin sitten vähän "treenaamaan" ravissa. Alkuun taavi oli tosi tahmean oloinen, mutta piristyi kyllä ja myötäili ihan kivasti päästäkin. Oikeaan kierrokseen se puski kovasti sisälle, tai ainakin siltä se tuntui, mutta sitten korjasin omaakin istuntaa ja ongelma tuntui pienenevän, lopuksi olin oikein tyytyväinen. Sillä on vaan niin armoton talvikarva jo, että se hikoaa nopeasti. En tiedä pitääkö kohta turvautua johonkin klippaukseen, ei ole kiva jos on kokoajan aivan himokuuma.

Kun oltiin aikamme kierretty ympyrää molempiin suuntiin, niin lähdettiin takaisinpäin. Nyt päästiin kokeilemaan mitä Taavi sanoo, kun toinen menee edellä kovaa laukkaa. Reiska nosti laukan Taavia nopeampaan ja välille kertyi pieni välimatka. Kun pyysin Taavi laukkaamaan, niin se ampaisi samantien vauhtiin ja kiihdytti kovaa! :) Se laukkasi tosi urhoollisesti niin kovaa kun se ikinä jaloistaan pääsi koko matkan. Mittasin googlemapsista, että matkaa laukkapätkälle kertyi noin 600m. Ja minä kiittelin sitä, kiittelin ja kehuin ihan taivaisiin asti, se laukkasi niin lujaa, että vedet vaan silmistä valui!

Se antoi laukan myös hyvin alas ja ravattiin vielä hetki, nyt tahtikin pysyi ihan hyvin, liekö vaan joku lihas vähän kireänä. Sitten taas käveltiin 3km matka kotiin, Taavi sai luvan mennä vähän hitaammin, kun se oli niin urheasti laukannut, mutta se käveli kyllä ihan hyvin. Pari kertaa se kyseli josko olisi saanut jäädä syömään, mutta ei nyt jääty. Saatiin vielä lyhyt vesisadekin niskaan melkein tallin pihassa. Huoh. 


Taavin oikea silmä..
.. Ja vasen

Tallissa riisuin Taavin käytävällä ja se ei olisi millään malttanut odottaa, kun karsinassa oli ruuat odottamassa, se saikin syödä kivennäiset kupista, kun se ylsi niihin hyvin käytävältä. Sille kuitenkin kävi pikku arviointivirhe ja se tönäisi minu, kun olin ottamssa suojia pois kyykyssä sen takajalkojen luona. Kaaduin lattialle ja Taavi tallasi jalan syrjälle, mutta onneksi se tajusi ajoissa eikä astunut kunnolla.. Oli kovin hätäinen eli ymmärsi kyllä virheensä.
Omaa tyhmyyttäkin oli tietty, kun kyykin siellä jaloissa.. Mut tätähän tää on. :)

Päästin Taavin syömään ja laitoin sille kylmäyssuojat etusiin. Tarjosin lisäksi melassivettä, mutta se ei heti kelvannut (joi sitten siinä ajan mittaan). Laittelin tavarat paikalleen, juttelin puhelimessa ja sitten otin suojat pois, hyvin ne kyllä kylmää. :) Taavi hikoili vielä karsinassakin kovasti, vaikka jäähdyteltiin koko matka kotiin käynnissä.. Laitoin vielä savet jalkoihin, vasemman polven kohtaa se vähän väisti, mut en tiedä, tuntuiko savi vaan inhottavalta, kun ei enää sitten reagoinut vaikka painelin (hysteerinen hevosenomistaja.....). Heitin vielä porkkanat kuppiin ja sitten kotia kohti.

Portin eessä kaksi, paratiisiin anoo...

Jos on portti kiinni
helvetti saa riittää
sä kun olet rinnallani
voin vain nauraa ja kiittää.

Ajattelin kirjoittaa positiivisuus-kirjoituksen Taavista, kun eilen taas naureskelin sille ettei se todellakaan ilman raippaa kulje mihinkään. Jotenkin sitä mielummin keskittyy niihin negatiivisiin asioihin, kuin muistaisi kirjoittaa tännekin miten paljon Taavi on jo edistynyt ja miten hyvä siitä on tulossa.
Siitä on tullut todella tärkeä hyvin lyhyessä ajassa. Alunperin olin sanonut, että seuraava hevonen on vaan hevonen, mutta Taavin persoonallisuus on tuonut sen nopeasti lähemmäksi meitä. Onneksi juuri se päätyi meille, en olisi osannut paremmin toivoa, vaikka Taavi kopissa kotimatkalla heinäkuussa mietinkin, että mitä olen mennyt tekemään. ;) Ensin tunne ja sitten järki vai miten se nyt meni?

Totuushan on kuitenkin se, että se on edistynyt valtavin askelin, siitä kun se meille muutti. Nyt liikkuminen ilman raippaa muistuttaa ratsastusta raipan kanssa silloin, kun Taavi kotiutui. Eli ehkä meillä on vielä toivoa saada homma toimimaan ilman raippaakin, kunhan vaan jaksetaan olla kärsivällisiä ja harjoitella kovasti. Raippaa ei nykyään tarvitse juurikaan enää käyttää, vaan pelkkä mukana olo riittää.
Metsä on siitä hyvä paikka harjoitella, että kotiinpäin vauhtia löytyy kuin itsestään ja saadaan tosi kivoja pätkiä. 


Kotiinpäin reipastelukin on ihan uutta, alkuun Taavi väsyi nopeasti, eikä sitä ylipäätään kiinnostanut kotiinpäin kiihdytellä. Asenne tuntui olevan, että kyllä se koti paikallaan pysyy ja odottaa. ;)

Se on alkanut ratsastuksella myötäillä päästään, kun se lämpenee, se liikkuu hetkittäin jo omalla moottorilla ja sen kanssa pystyy enemmän edestä neuvottelemaan. Toki vasta osittain, eikä sillä ole kykyä tai kuntoa kokoajan kantaa itseään, sen kanssa kuitenkin harjoitellaan aika vähän virallisesti kouluratsastusta.
Nyt olen kaavaillut, että ensi kerralla kun Santtu tulee tänne, niin voisin miettiä valmennus-puolituntista, täytyy huomenna Santun kanssa jutella.


Taavi heinäkuun alussa tullessaan ja tämä oli niitä parhaita kuvia...

Taavi elokuun lopulla, kentällä menty varmasti alle kymmen kertaa


Kauhee tota mun asentoa, mut noi housut ei antanu haaroista periksi, niin en saanu lonkkia auki ja se näkyy..

Vinossa minä, mutta eroa liikkumisessa on sentään..

Taavi on todella nopeasti oppiva, se haluaa kyllä yleensä miellyttää ja kehuista se melkein hykertelee tyytyväisyyttään.
Laukka sillä on parantunut paljon ja vaikka vasen takeltelee vielä, niin oikea on parantunut sitäkin enemmän. Tullessaan oikea laukka oli huonompi kun vasen edes nyt.. :) Lisäksi tällä viikolla kokemani ylämäkeen pyörivä, reipas laukka kantaa minua pitkälle syksyyn ja monen vastoinkäymisen yli, se oli mahtavin tunne pitkiin aikoihin.
Tässä Taavi laukkaa heinäkuun alussa...

...Ja tässä elokuun lopulla, tästä laukka on jo parantunut huomattavasti!



Tässä tuoreinta laukkaa pellolla! Tämä tosin vähän eri vaiheesta laukkaa.

Taavi on myös nautiskellut elämästään, se piehtaroi kuralammikoissa ja laukkailee kavereiden kanssa laitumella. Edellinen omistaja sanoi, ettei ole koskaan nähnyt sen laukkaavan laitumella! Se piristyi silminnähden heti tullessaan, kun se saa joka päivä edes vähän huomiota ja huolenpitoa ihmisiltä, sitä talutettiin talliin ja ulos jne. Nykyään se kulkee vapaana talliin, kun se on oppinut oman karsinan paikan ja menee sinne kokeilematta ensin muiden karsinoita.

Eilen vesipaikelle sitä laittaessa mietin, kuinka köykäinen se on narun päässä käsitellä, se kääntyy, peruuttaa ja liikkuu hyvin pienillä avuilla ja komennoilla. Se ei kisko naruissa eikä muutenkaan teiskaa, enintään se vähän puuskahtaa kun vesiletkua laittaa päälle.
Taavi ei ole selvästi koskaan oppinut käyttämään omaa massaansa ja kokoaan hyödyksi, se voisi helposti häipyä paikalta turvautuen massaansa tai se voisi kohtalaisen helposti laumassa jyrätä muut. Sen perusluonne on kuiten niin kiltti, ettei sellainen tule sille mieleenkään.
 
Tänään näyttäisi paistavan aurinko, katsotaan kestääkö sitä koko päivän. Menen tallille jo päivällä, jos pelto olisi tarpeeksi kuiva, niin pääsisin harjoittelemaan rataa. Jos se ei ole, niin sitten me lähdetään pehmeälle autottomalle tielle treenaamaan. :)


Sieltä me vinokintut tullaan.. :) Kuva heinäkuulta.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Raipaton kokeilu ja tahma-Taavi

Se on sitten tänään kokeiltu, että ilman raippaa ei ole ekalle kouluradalle luultavasti mitään asiaa! :D Siis voi luoja, miten voi hevonen olla tahmea, hidas ja yhteistyöhaluton haahuilija ilman raippaa. Saat potkia ja maiskuttaa ihan yksinäsi, korkeintaan yhden askeleen verran tahti reipastuu. Apua.

Menin vasta illasta tallille, kun piti töiden jälkeen vähän levätä. Laittelin Taavimuksen kuntoon ja kokeilin koulusatulan alle etugeeliä. Tuntuu, että se painuu edestä liiankin alas ja on vaikea löytää siinä "tasaista" kohtaa jossa selkä ei menisi notkolle. En oikein vielä tiedä oliko tästä apua, ainakin satula oli ryhdikkäämpi, taidan näyttää sitä sunnuntaina Santulle, kun hän tulee hoitamaan Taavia.
Kesti taas aika kauan harjailla, kun Taavi oli kierinyt mutalammikoissa antaumuksella, tällä kertaa muta oli sentään kuivunut. :D Käytiin myös pesupaikalla putsaamassa yksi mudan seasta löytynyt haava, ei ollut iso, mutta vuoti kuitenkin. Laitoin siihen vielä Cothivetiä päälle.

Lähdettiin sitten taas sinne peltoaukean suuntaan, koska ilta alkoi olla jo niin pitkällä, etten viitsinyt lähteä 3km päähän pehmeälle hiekkatielle enää. Menen sinne varmaan huomenna jos pellot on edelleen yhtä märkiä (eli siis jos huomennakin sataa). Pikkaisen ankeeta on treenata kisoihin, kun ei pääse tekemään edes voltteja tmv.! Metsässä toki pääsee harjoittelemaan siirtymiä ja pystyy vähän taivuttelemaan ja verkkaamaan pohkeenväistöä yms., mutta rataa siellä on paha harjoitella.

Jätin tosiaan raipan talliin ja mulla oli vaan kannukset. Alkumatkasta vielä ajattelin, että ehkä me sittenkin selvitään, sillä jotain edistystä vauhdissa on tapahtunut ja Taavi kuitenkin vastasi pyyntööni reipastaa tahtia. Käynnissä jo jouduin kuitenkin jatkuvasti muistuttamaan, että olis käveltävä eteenpäin. Asettelin ihan pikkiriikkisen puolelta toiselta, vain sen verran että silmäkulma näkyi.

Rupesin sitten ottamaan ravia ja jo heti alkuun nosto oli tahmea ja voi sitä ravia! Ihan onnetonta hiihtämistä pää taivaassa selkä ihan väärinpäin ja keho kun rautakanki.. Jos koetit taivuttaa päätä yhtään reilummin tai tehdä kiemuraa tien laidasta laitaan, niin Taavi siirtyi aina käännettäessä käyntiin. Olin aivan hiestä märkä jo muutaman metrin jälkeen, kun jokaisen askeleen kanssa sai painia. 


Siis aivan toivotonta, lopuksi koetin vaan kaasuttaa lujaa ravia tien reunassa, että saisin edes jotenkin hevosta hereillä, se kyllä kohtalaisesti toimikin ja Taavi pisti tassua toisen eteen. Kovasti tosin sai käskeä vähän väliä ja rumalta tuntui ja varmasti näyttikin.
Yhdessä risteyksessä koetin vähän tehdä ympyrää, mutta eihän siitä mitään tullut, toisella puoliskolla Taavi kiilasi kotiinpäin ja toisella puoliskolla puski kotiinpäin, eikä ollut mitään jakoa vaikka kuinka pohkeella paukautin kylkeen. Lisäksi oli vielä vesilätäkkö johon piti hidastaa. Argh.

Kotiinpäin ravi oli sentään hiukkasen pirteämpää, mutta pohkeita en saanut millään läpi, Taavi puksutteli ja seilasi oman mielensä mukaan niitä kaaria vähän sinne päin ja välillä siirtyi käyntiin jos koetin enemmän vaatia. Lopulta en enää jaksanut, tulin alas ja otin itselleni risun. Käänsin Taavin poispäin kotoa ja alkoi hirveä mongerrus tien laidassa, kerran mäjäytin risulla persuukselle ja johan oli eri ääni kellossa.

Tämän jälkeen homma sujui kuin rasvattu, Taavi liikkui reippaasti, omalla moottorilla, kääntyi ja taipui hyvin ja edes yritti tehdä mitä pyydetään. Voi elämä, että voi olla noin suuri ero siinä, että onko mulla se kepukka mukana vai ei. Melkein harmittaa, koska toki mielummin haluaisin mennä ilman, multa on vaan keinot loppu eikä kunto ja hermot kestä kokoajan puskea.
Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin. Taavi suoritti lopuksi oikein kivoja pätkiä ja ravailtiin pitkä pätkä reipasta kevyttä ravia kotiinpäin, Taavi sai samalla venytellä eteenalas.
Komea usva oli noussut peltojen yli, kun tultiin takaisin, mutta mulla ei tietenkään ollut kameraa mukana!

Tallissa riisuin Taavin ja harjasin hikisen karvan piikkisualla läpi, tarkistin jalat, venyteltiin ja kumarrettiin.

torstai 27. syyskuuta 2012

Peltohommia

Tänään menin tallille jo aamusta, koska miulla oli tänään iltavuoro. Menin talliin ja annoin Taaville heinää, pellavamössöt se olikin juuri mussutellut. Annoin Taavin syödä heiniään ja samalla laitoin pellavamössöt turpoamaan ja hain varusteet karsinan viereen valmiiksi. 

Harjailin jätkän ja laitoin varusteet kyytiin. Taavi vaikutti hyvän tuuliselta ja tuntui lähtevän mielellään hommiin. 

Pidettiin Taavin kanssa tänään peltopäivä, koska kaipasin vähän vaihtelua maastoilulle. Kentällekään ei viittiny mennä kun se on niin märkä. Tosin olihan tuo peltokin, mutta löyty sieltä vähän kuivempiakin kohtia.

Alkuun ihan käveltiin ja tunnusteltii pohjaa. Kuivemmissa kohdissa vähän ravailtiin ja otin isoja ympyröitä. Sitten lisäsin pysähdyksiä ja peruutuksia. Sitten taas vähän käveltiin. Pellon päässä Taavi alkoi puhista ja tuijottaa kohti yhden mökin pihaa. Tulin siihen tulokseen, että se tuijotti pihassa nököttävää valkoista muovituolia. Taavi oli huvittava kun se vaan meni tasahta vauhtia eteenpäin ja puhisi. Monet muut olisi jo ees vähän jarruttanu vauhtia. :D

Taas kun löytyi kuivempi tasanen kohta otin Taavin kanssa avo ja väistö harjotuksia. Taavi oli alusta alkaen pehmeä kädelle ja työskenteli meiellään. 

Kerran pellon kierrettyämme vaihdettiin suuntaa ja tehtiin samoja tehtäviä toiseen suuntaan. Lopuksi vielä laukattiin pari pientä pätkää. Taavi oli kyllä tosi miellyttävä tänään ja reipaskin perinteisen alku tahmeuden jälkeen.

Sitten vein Taavin talliin. Harjailin sen ja annoin pellavamössön. Venyttelin leipäpalojen avulla kyljet ja kokeilin kumarrustakin. Ennen pihalle menoa heitin vielä Taavin selkään loimen,, koska ulkona tuuli ja vähän tihkutti vettä. Taavi ei protestoinu loimen laitolle yhtää.

-Sanni

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

kisahuumaa!




 Taavi on ilmoitettu elämänsä ensimmäisiin koulukilpailuihin tänään! :) Ihan vaan raviohjelmaan, kun ei se vasen laukka aina oikein meinaa löytyä. Meillä on puolitoista viikkoa aikaa nyt harjoitella ahkerasti. Jännittää jo valmiiksi!

Onneksi kyseessä on harjoitusluokka ja siinä saa olla raippa tai kannukset. En yhtään nimittäin tiedä, miten Taavi suostuu ilman raippaa suorittamaan. Nyt on joka paikassa niin märkääkin, että saa nähdä päästäänkö kentälle/pellolle harjoittelemaan ollenkaan. 
Olisi tietty kiva edes muutamaan kertaan ratsastaa rata läpi, mutta katsotaan mitä keksitään. Eikä tämä niin vakavaa ole, käydään vaan näyttämässä Taaville vähän maailmaa.
Santtu tulee sunnuntaina kranioimaan Taavin toistamiseen ja samalla minäkin sitten pääsen käsittelyyn, alkaakin olla jo korkea aika.

Tänään menin illasta tallille töiden jälkeen ja Taavi olikin jo syönyt heinänsä. Heitin sille vähän lisää heinää ja pellavapöperön myös. Se oli taas karsinassa ollessaan vähän kärttyinen, joten otin sen syömisen jälkeen käytävälle ja tilanne rauhoittui. Laittelin sen kuntoon ja juuri kun olin saanut kaikki heijastimet, suojat yms. viriteltyä, niin ulkoa alkoi kuulua kauhea kohina; tietenkin se alkoi kaatamalla sataa kun oltiin lähdössä.


Nousin selkään jo heinäkatoksessa ja sadekin alkoi laantua kun päästiin pihasta pois. Taavi oli taas poispäin kotoa mennessä tahmeahko ja hidas. Kävellessä asettelin sitä puolelta toiselle aina muutaman askeleen verran ja pyysin käyntiä eri temmoissa. Peltoaukean kohdalla otin sitten ravia ja koetin tehdä mutkia ja taivutella sitä, mutta se oli hiukkasen jäykän oloinen eikä pohje mennyt oikein läpi. Ravattiin aika pitkän matkaa ja jatkettiin vielä peltoaukean jälkeen pienemmälle tielle. Annoin pitkät ohjat ja Taavi sai kävellä hetken.


Takaisinpäin käännyttäessä annoin Taavin hetken syödä ruohoa. Taivuttelin nyt rohkeammin ja lyhyemmällä ohjalla ja se tuotti heti tulosta, Taavi alkoi myötäillä päästään hyvin ja taipua paremmin koko rungostaan. Pehmeämmässä kohdassa tein samaa ravissa, siis taivuttelin vaan reilusti puolelta toiselle aina muutamien askelien ajan (tai kunnes taivutus meni hyvin läpi). Sitten annoin Taavin taas hetken kävellä.

Peltoaukean kohdalla taas tein mutkia matkaan ja ne sujuivat paremmin kun mennessä, vauhtiakin oli niin paljon että jouduin hidastamaan ja osa mutkista menikin pipariksi liiallisen vauhdin takia. Lopuksi pyysin vielä laukkaa ja se kulki tosi kivasti ylämäkeen! Ja ensimmäistä kertaa Taavi lähti selvästi reippaammin, kun pyysin eteen, liike lähti reilusti takaa ja vauhtia tosiaan tuli! Olin niin ylpeä, että kiittelin kovasti, ravattiin vielä jonkun matkaa kevyttä ravia ja sitten loppumatka kotiin käveltiin, yhdessä kohtaa pysähdyttiin vielä hetkeksi syömään. :)

Tallissa riisuin varusteet ja päästin Taavin karsinaan. Venyttelin kyljet ja kumarrutin, Taavi kumarsi hienosti ottamatta seinästä tukea. Taputtelin ja rapsuttelin vielä hetken ja sitten jätin sen odottamaan iltapalaa

tiistai 25. syyskuuta 2012

Liiankin ahkera...

Kävin eilen sekä tänään ratsastamassa, tosin tänään ei ollu ees miun päivä. Olin sekottanu päivät, sitä se teettää kun on sama pää kesät talvet. Noh, onneks Elina sano että se ei haittaa ja uskon sen myös tarkottavan sitä. :)

Eilen kun menin tallille tallin omistajakin oli juuri menossa hakemaan heppoja sisään. Säästyin siis mudalta, kun päästettiin kujaa pitkin hepat talliin. Tallissa annoin Taavin syödä heiniä samalla kun laitoin sen kuntoon. Taavilla oli ollu loimi ulkona niin heppa oli siisti :)
Mentiin vajaan tunnin maastolenkki Taavin kanssa. Satoi jonkun verran, mutta ei onneks niin paljoa kun töissä ollessani. :) Annoin Taavin valita suunnan aina risteyksien kohdalla. Taavia veti selvästi puoleen tiet joissa oli syötävää ;) Vähän ravattiin ja laukattiinkin, mutta melko käynti painotteisesti mentiin. Lenkillä meidät ohitti lenkkeilijä, sekös sai Taaviin vauhtia, kukas sitä nyt huonommaksi haluis jäädä? ;)
Tallissa harjailin Taavin ja annoin pari palaa leipää. Putsailin myös suojat ja laitoin kuivumaan, voi hitsi tuota kuran määrää. 
Kotiin lähtiessä miun piti ottaa matkaan vielä yksi Elmon vanha loimi, mutta sinnehän mie sen talliin unohin. Muistin koko loimen vasta puolessa välissä kotimatkaa nii en viittiny takasinkaan kääntyä. 

Tänään sitte menin tallille. Hain Taavin laitumelta, sielä ois tahtonu lähtä matkaan moni muukin, mutta nyt onneks muut tyyty kohtaloonsa yllättävän helposti. 
Tallissa annoin Taaville vähän heinää ja pellavamössön. Sitten harjailin jätkän kuntoon ja laitoin varusteet päälle. Pihalla selkään kiivetessä Taavi ei olis jostain syystä millään malttanu pysyä paikallaan. Vähän sitä siinä sitten ojensin ja homma suju jo paljon paremmin. Lähdin samalle reitille tänään kun eilen. Tosin mentiin ihan Savistontien risteykseen asti. Pehmeämmillä kohilla ravailtiin ja laukattiin. Yhdellä peltosuoralla otin laukannostoja käynnistä. Ne onnistu hyvin. Ihan yllätyin, Taavi se osaa aina yllättää positiivisesti.
Kotiin päin tullessa lensi hanhia ihan satapäin meidän yli, Taaviki jäi kuuntelemaan ja tuijottelemaan taivaalle. Pihatielle kääntyessäki oli ihmeteltävää kun Eveliina ja Reiska tuli meitä vastaan.
Tallissa Taavin karsinassa oli jo iltaheinät valmiina. Jätkä olis halunnu heti syömään niitä ja näytti hieman happamalta kun olin asiasta eri mieltä. Otin eka varusteet pois ja sitten annoin Taaville luvan mennä heinäkasan luo. Happamuus unohtui, ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun löysin tallikassin pohjalta pari leipäpalaa. 
Kotiin lähtiessä muistin ottaa jopa sen loimenkin matkaan jonka eilen unohdin. Okei myönnän, ehdin autolle asti ennen kun sen muistin. ;)

Kotiin tullessa Ellu viestitteliki, että olen vissiin käyny jo tallilla. Miun vuoro ois tosiaan ollu vasta huomenna...vanhuus ei tule yksin ;)

-Sanni

Ps. Ellu, nuo uudet jalustinkumit on kyllä hyvän tuntuset. Jalat asettuu paljon rennompaan asentoon. Hyvä hankinta siis. ;)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sataa sataa ropisee

Siis hyi tätä ilmaa! 
Koko päivän on tullut vettä taivaan täydeltä ja lämpöasteita on ruhtinaalliset 8 astetta. Tämä kuuluu niihin päiviin, kun en todellakaan välittäisi lähteä liikuttamaan, varsinkaan kun olo on väsynyt ja valmiiksi palelee. Eilen oli kuitenkin sen verran rankkaa Taavilla, että vähän pakko on mennä ja toisekseen Taavi pysyy parempana ratsastaa, kun se on tasaisesti liikkeessä, lisäksi olen itse käynyt selässä viimeksi torstaina. Uusi takki pääsi samalla hyvään tulikokeeseen, se selvisi siitä ilman moitteen sanaa - pysyin lämpimänä ja kuivana.

Hevoset oli tänään otettu jo puoli neljältä sisään sadetta turvaan. Menin vasta illalla kuuden maissa ja mulla meni kauan aikaa laitellessa uusia webberssejä (liian pieniä jalustinkoukun reikiä piti suurentaa) ja vinoja jalustinkumeja paikalleen. Ei tullu tilatessa mieleen, että noi vinot jalustinkumit, ei välttämättä mene ihan suoraan issikkajalustimiin... Ei mennyt ei, niitä vuoltiin ensin Karrin toimesta alhaalta ja sitten vielä jouduin tallilla saksien kanssa niitä nyrsimään astinosasta. Nyt ne on rumat, mutta minusta ihan toimivat. ;)

Noi islanninjalustimet on tosi kätevät, niissä on toi jalustinremmin kiinnitys eripäin, kuin normaaleissa ja siksi ne on aina "oikeinpäin" ja rasittavat vähemmän polvia. Samalla ne toimivat mutkien takia turvajalustimina. 
Vinot jalustinkumit taas auttavat mun polviin tai ainakin oletan näin, ainakin tänään lenkillä ne tuntuivat hyviltä ja jalka tuli hyvään asentoon. Ne siis asetetaan korkeampi puoli sisäänpäin, tällöin lonkka aukeaa ja polvi irtoaa satulasta, alapohje sensijaan tulee hevoseen kiinni.

Taavilla oli vähän känkkäränkkäpäivä ja lisäksi se oli riiviö. Kaivoin sille ohuen sadeloimen oveen jos jatkossakin on koko päivän kestäviä sateita. Sitä loimea ei olisi saanut herralle millään sovittaa, vaan ilme oli kun sitruunan syöneellä koko toimituksen ajan. Loimi on Elmon jäämistöä, asteen liian pieni takaa, mutta saa mennä "koeloimena", kun on valmiiksi jo yksi reikä. Lisäksi se piti viskoa siitä oven loimitelineestä ainakin neljä kertaa alas. Välillä se katsoi suoraan silmiin komentaessani sitä loimen räpläämisestä ja jatkoi kuitenkin, oikea riiviö!

Se oli karsinassa vähän hapan, joten otin sen käytävälle ja happamuus unohtui, en tiedä mikä herraa kiukutti. Laittelin sen kuntoon, suojia en laittanut kun jalat oli niin likaiset enkä yksinkertaisesti jaksanut alkaa lyhyen lenkin takia niitä pesemään. 

Laittelin Horzen jalkaheijastimet, heijastinrintaremmin ja heijastinloimen. Itselle otin heijastinliivin ja otsalampun. 

Jotenkin nautin, kun sain VIIMEIN kaivaa heijastimet esiin. Olen hirveä heijastinfriikki ja meillä on heijastimia varmaan kolmen hevosen ja ihmisen tarpeisiin.. Hamstraan heijastimia ihan kamalasti ja suurimmalle osalle ei ole mitään käyttöä.. Viimeisimmät pääkalloheijastimet tosin oli supermageet ja ne oli pakko saada, vaikka se rintaremmiheijastin olisi saanut olla vähän isompi (virittelin alaturpiksen lisäpituutta tuomaan ja ihan hyvin näytti nyt toimivan). Lisäksi jalkasuojat on tarpeeksi leveät, jotta mahtuvat suojienkin päälle, tosin näillä keleillä niitä ei viitsi teddykarvan takia käyttää.

Käytiin aika lyhyt lenkki, koska ilma oli aivan surkea ja pimeääkin oli. Oltiin varmaan vaan puolisen tuntia maastossa. Tein kuitenkin väistöharjoituksia tien laidasta laitaan, vähän avoa ja tosi loivaa sulkuakin. Kotiinpäin tein muutaman pysähdys-peruutus-raviin siirtymän, yritin tehdä tehtävän ilman välipysähdyksiä, siis samasta poljennasta, Taavi ei ihan kokonaan pystynyt siihen, mutta oli kuitenkin kohtalaisen ripeä.
Takaisin tullessa se suoritui kaikista tehtävistä yllättäen paremmin, koska oli eteenpäin pyrkivämpi, lisäksi illan pimeys ja otsalamppu saivat sen vähän eläväisemmäksi.


Lenkin jälkeen vaihdoin vielä webbersit päittäin satuloiden välillä, koska nämä uudet on lyhyemmät, niiden pituuden riittävyys koulusatulaan on vähän siinä ja siinä. Nyt pitäis olla kaikki kohdallaan.
Jouduin siirtämään ovessa roikkuneet suojat ainakin toistaiseksi harjakassiin, koska loimi piti siirtää hampaiden tieltä syrjempään loimitelineellä, koska sen viskely jatkui heti lenkiltä palattuamme. Josko se nyt saisi olla vähän enemmän rauhassa..

lauantai 22. syyskuuta 2012

Vieraita käymässä

Tänään ystäväni Sanna tuli Taavia moikkaamaan ja pääsi selkäänkin. Ei olla Sannan kanssa nähty todella pitkään aikaan, joten juteltavaa riitti paljon. Meillä oli oikein hauskaa ja Taavikin löysi vasemman laukan. :)

Alkuun raahasin Taaville postissa saapuneet tavarat laatikkoon, vihdoinkin meille saapui oma padi ja satulavyö länkkään, lisäksi paketissa oli satulansuojus koulu- ja länkkäsatulaan, kumialusta koulusatulan alle ja vinot jalustinkumit (jotka tosin vaativat hieman muotoilua ennenkun saan ne noihin koulusatulan jalustimiin). 


Lisäksi Taaville tuli käytettynä FinnTackin vanha sadeloimi kaulakappaleen kanssa, Elmo-vainaalla oli aikanaan samanlainen ja harmittelin kun se ei Taaville sopinut. Nyt löysin kokoa isomman ja se istuikin tosi hyvin, ainoastaan kaulakappale olisi saanut olla leveämpi. :D Siinä on villavuori ja se on niin hyvin muotoiltu pepun päältä, että istuu minusta hevosten päälle kivasti, näitä vaan ei enää uutena saa, joten kävi tosi hyvä tuuri!
Muuten kyllä aloin miettimään, että Taavilla on nyt ulkoloimia viisi kappaletta: 


- 1 villavuorinen + kaulakpl FinnTack

- 1 fleecevuorinen Thermo Master
- 1 vuoreton highneck Horzen mallistoa
- 1 vuoreton highneck Weatherbeeta
- 1 toppaloimi + kaulakpl FinnTack


Enkä ole edes ajattelut sitä loimittaa.. Heh. Mut mistään en oikein raaski luopua ja toisaalta liikutuksen jälkeen on hyvä olla loimi. Aina näitä ostoksiaan jotenkin onnistuu perustelemaan..
Ja oikeastaan vuorettomat loimet ovat Elmon perintötavaraa (WB on kisoista voitettu, oli Elmolle liian iso).

Kaulapala on vähän nafti ja toinen vatsavyö pitää ommella takaisin

Päästiin sitten kaiken sähläämisen jälkeen ratsastamaan. Aluksi Sanna meni hetken kentällä, mut se oli tosi pehmeä, epätasainen ja kurainen, joten siirryttiin katsomaan pellon kuntoa. Sieltä löytyikin mukavasti kuivempi kohta, joten siirryttiin sitten sinne. 
Taavi kulki hyvin ja reippaasti, kun Sanna ei antanut sen laiskotella. Alkuun Sanna lähinnä keskittyikin vain saamaan reipasta pitkää ravia, eikä ottanut edestä yhtään. 
Taavi nosti myös vasemman laukan useamman kerran. Sanna käänsi sen oikeasta laukasta vasemmalle, siirsi raviin ja pyysi vasenta laukkaa. Taavi lähti minua kohti aina reippaasti ja nosti vasemman laukan huomaamattaan. :)

Välillä tuli hetkeksi vähän vääriä, mutta sitten Sanna taas löysi oikean avun (ja ajoituksen) ja laukkasivat yhden oikein pitkän pätkän vasenta laukkaa. Pellolla on hyvin tilaa, niin Taavi tuntui nostavan laukan mielellään ja jatkoi sitä hyvin. Ravissa se pätkittäin vähän myötäili päästään ja Sannakin uskalsi alkaa vähän ottamaan edestä, kun Taavi heräsi laukkojen kanssa. Oli kiva nähdä Taavi liikkeessä kunnolla ja samalla sain pyyhkiä mielestäni epäilykset siitä, onko vasemmalle laukalle joku fyysinen syy (muukin kun jalan lihasheikkous). Ihan puhtaasti tuo näytti menevän kokoajan eikä sille ollut vaikee pyörittää sitä laukkaa. 


Sannalle vasen on helpompi suunta, mulla taas istunta on vino ilmeisesti niinpäin, että vasemmalle vastustan ja olenkin epäillyt että osa vasemman laukan ongelmista on kiinni omasta istunnastani. Toki se on Taaville vaikeampi, mutta en ainakaan osaa helpottaa sen tehtävää.


Hiki tuli ruunalle työn teosta, mutta se oli kovin tyytyväisen oloinen eikä ollenkaan väsynyt. Se sai jäädä sisään suoraan syömään, kun tultiin ratsastamasta. Unohdin taas ne kylmäyssuojat kotiin pakkaseen, ostin  nekin käytettynä ja kovasti olen koettanut päästä niitä kokeilemaan. Mut sama pää kesättalvet, niin...


Letitetty harja ja kaikki!

Mitäs sitte tehtäis?


"Kato mami, mä meen vasenta laukkaa!!" (tämän jälkeen oli väistettävä, koska Taavi ois juossu suoraan syliin)




Hieno Taaviska!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Perjantaimaasto

Tänään lähdin taas jo aamusta tallille. Keli oli aurinkoinen, mutta syksyisen viileä. Mutta onneks ei satanu, tuota vettä kun on viimepäivinä riittäny.

Taavi oli vielä tallissa kun tallille menin. Annoin sille heinää ja Taavin syödessä harjailin ja laitoin jätkän kuntoon.

Lähdettiin liikenteeseen seikkailu mielellä ja ihan ajan kanssa. Kierreltiin sellasia latupohjia mitä en aiemmin ollu Taavin kanssa menny ja löysin lopulta ihan ympärilenkinkin. Reissu kesti kaiken kaikkiaan puoltoista tuntia, mutta suurimmaks osaks mentiinkin käyntiä niin sekin vaikutti asiaan. Reissussa pariinkin otteeseen meijät yllätti koira. Ensin yhden talon pihasta lähti koira seuraamaan (tosin luikki takas pihaan omistajan huutaessa perään) ja sitten tuli vastaan koiranulkoiluttajia. Onneks Taavi ei välittäny koirista yhtään. :)

Taavi oli alkuun vähän laiskanoloinen mutta kotiin päin meno olikin sitten reippaampaa. Mukavaa oli.

Tallissa lenkinjälkeen, annoin Taaville pellavamössön ja pari palaa leipää. Sitten vein sen ulos kavereiden luo.

Maanantaina on sitten taas miun vuoro ratsastella. 

-Sanni

torstai 20. syyskuuta 2012

Kuraa ja märkää jokapuolella

Taavi olikin tänään järjestänyt pikkujekun, kun menin hakemaan sitä laitumelta, vastaan käveli iloinen ilme naamallaan tämän näköinen otus:

Ihmekös tuo, etten oikein meinannut laitumen ohi ajaessa löytää omaani...

Se ravasi laitumelta (!!!) talliin korvat hörössä, juoksin sitten vieressä, kun kerran Taavi oli halukas liikkumaan vapaaehtoisesti. 
Marssitinkin herran suoraan vesipisteelle ja pesin suurimmat kurat pois ja vetelin hikiviilalla kuivaksi. Eihän tohon mitään muutakaan keinoa kaiketi ole. On se vaan hyvä, että tulee lämmintä vettä ja on mahdollisuus pestä jos tällainen tapaus kävelee vastaan. :D Taavi antoi ihan hyvin huuhtoa, kun en paljoa kysellyt, sai porkkanaa sitten palkinnoksi.

Laitoin Taavin pesun jälkeen karsinaan ja annoin pellavapuuron ja vähän heinää. Harjailin piikkisualla karvat suoraksi ja annoin hetken aikaa kuivahtaa. Sitten armottomasti laitoin satulan selkään, suojista laitoin vain pakollisimmat takasiin.
Laitoin estesatulan tänään, mutta vaihdoin siihen koulusatulasta webbersit, kun tavalliset painaa tosi ikävästi reittä. Toisetkin webbersit on, mutta niille pitää tehdä hiukka korjaavia toimenpiteitä ennen käyttöönottoa.


Taavilla on joku Hubertuksen estesatula, tämän näköinen:


Tämä satula tuli Taavin mukana

Lähdettiin sitten katsastamaan, että mitä tänään tehtäisiin. Kenttä on aika löllöä osittain ja Reiska oli jo siellä, joten sinne en viitsinyt mennä, pellot oli pehmeitä, joten ainut vaihtoehto oli lähteä maastoon. Pihaa kiertäessä tuli hyvät alkukäynnit ja käytiin me toisella pellolla heittämässä yksi lenkki ravissa, kun kokeilin pohjaa.
Menin sitten teillä aina sopivassa kohtaa ravia, Taavi oli reipas ja pyysin sitä välillä reipastamaan ravia, se vastasi tosi hyvin pohjeapuihinkin, eikä raippaa tarvinnut käyttää ollenkaan.

Käytiin yhdellä peltotiellä vielä kävelemässä ja takaisin tullessa laukattiin yhdessä sateen pehmittämässä kohdassa, koetin saada Taavia laukkaamaan reippaasti ja kyllä se vähän venyttikin askelta ja nosti laukan tosi mielellään. Nyt oli tolla satulalla paljon helpompi mennä, kun ei ollut jalustinhihnan lukkoa painamassa. Jalka asettui heti paremmin ja kevyt istunta oli helppo säilyttää.

Loppumatka kotiin käveltiin, iskäkin soitteli ja Taavi sai sillä aikaa lounastaa sopivassa kohdassa. Tallilla riisuin siltä varusteet ja vetelin piikkisualla karvat suoraksi. Se jäikin suoraan syömään iltapäiväheiniä sisälle.


PS. Eilen käytiin illalla mittaamassa Taavi painomittanauhalla ja se arvioi painoksi 470kg ja korkeudeksi saatiin 145cm! Olin aatellut, että Taavi olisi hevosen kokoinen. Selvästi se kuitenkin on hevonen lyhyillä jaloilla, ihan jo luonteensakin puolesta. Se ei ole ollenkaan sellainen "ponimainen".

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Ilman satulaa sateessa

Menin töiden jälkeen tallille. Kun menin hakemaan Taavia sisälle tajusin, että aika oli huono. Sisälle pyrkijöitä oli nimittäin viisi. Taavi tuli heti miun luo, mutta väisti muita heppoja pariinkin otteeseen. Lopulta muut tajus, että tulin hakemaan nimenomaan vain Taavia. :)

Samalla kun harjailin Taavia annoin sen mutustella heiniä ja syödä pellavamössön. Sitten laitoin sille suitset päähän ja huovan selkään ja lähdettiin ulos. Menin siis ekan kerran ilman satulaa Taavilla. Ohjasin jätkän aitan kuistin viereen, jotta pääsisin kiipeemään selkään. Hetki siinä meni kun Taavi ei ois malttanu pysyä juuri siinä missä mie halusin, mutta lopulta pääsin selkään. :)

Kentällä Taavi oli alusta alkaen reipas. Kovastihan se haikaili apiloiden suuntaan, mutta pelkkä rykäisy sai sen unohtamaan suunnitelmansa. Alkuun ihan vaan käveltiin pitkin ohjin ja tehtiin käännöksiä ja pysähdyksiä painoavuilla. Sitten lisättiin ravia. Alkuun mentiin pääty-ympyröitä ja pysähdykset pitkille sivuille. Sitten jätin ympyrät pois ja hidastin ravia mahdollisimmään paljon päädyissä ja lisäsin pitkille sivuille ja pitkän sivun päätteeksi otin aina pysähdyksen istunnalla suoraan ravista. Tämän jälkeen tehtiin harjotusta epäsuorallaohjasotteella. Ratsastin Taavilla isoa neliötä ja tein neliön kulman aina 1/4 takaosakäännöksenä. Lopuksi otin vielä väistöharjotuksia. Käänsin Taavin aina päädystä pituushalkasijalle ja väistettiin vähän matkaa uralle päin, käveltiin pätkä eteen ja väistettiin taas loput uralle asti. 

Taavi oli tänään tosi hyvä. Se maltto kuunnella apuja ja oli rento. Painoapuja se kuunteli hyvin. Työskentelystä tein mahdollisimman miellyttävän Taaville sillä, että annoin sen venyttää kaulaa pitkin ohjin eteen aina kun vaihdoin suuntaa tai tehtävää. 

Lopuksi käytiin kävelemässä maastossa pikkulenkki. 

Tästä kenttäharjottelusta miulle jäi tosi hyvä mieli ja oli ilo huomata kuinka jätkä on taas edistyny. :)

Huomenna onkin sitten Elinan vuoro. Mie meen sitten taas perjantaina. :) 

-Sanni

tiistai 18. syyskuuta 2012

Umpikuja(ko?)

Viimeviikko meni flunssaa potiessa, joten talleilutki jäi. :/ Tänään onneks pääsin pitkästä aikaa tallille. :) Oli kyllä rentouttavaa!

Tallille tullessa laitoin ensin pellavamössöt Taaville valmiiks ja sitte menin hakemaan jätkää laitumelta. Huutelin Taavia nimeltä ja se jopa käänty kahtomaan, että kuka se huutelee. Luokse se ei tullu, mut lähti kuitenkin mielellään miun matkaan. 

Tallissa laitoin sen eka karsinaan ja annoin sen vähän mutustella heiniä ja sen pellavamössön. Sitten otin Taavin käytävälle ja harjailin oikein kunnolla. Jätkä oli ihan saven peitossa. 


                                     (Voiku sais itekki yhtä kivoja kuvia tänne kun Elinalla ;) Mutta siis asiaan.)

Päätin lähteä maastoon Taavin kanssa, koska keli oli ihana. Jätkä oli alusta alkaen pirteä ja eteenpäinpyrkivä. Matkalla yhden talon pihalla oli väkeä ja jäin suustani (perinteiseen tapaan...) kiinni. Taavikin maltto seistä paikoillaan, kun se sai rapsutuksia ja kehuja. Sitä kehuttiin jälleen komeaksi ja kauniiksi ja sitähän se on. ;)
Sain myös maastolenkkivinkkejä, mut pitänee perehtyä asiaan eka kartalla.

Lähdettiin ensin perinteeksi muodostuneelle hiihtoladunpohjalle, mutta lähdinkin polun päässä olevalla tiellä vasemmalle (aina ennen oon menny oikealle). Tieltä poikkesin mehtätielle, joka vei pellon laitaan ja siltä pääsin taas uudelle tielle, tosin tämä tie päättyi mehtään ja selkeää polkua en enää löytäny (tosin oon varma, että sellanen sielä jossain on ;)), jouduttiin sitten menemään sama reitti takasin. Reissu kesti kaiken kaikkiaan pari tuntia, mutta onneksi Taavi ei vaikuttanut väsyneeltä missään vaiheessa. Se tarjosi itse raviakin. :) Ja mitä lähemmäksi kotitallia tultiin sitä reippaammaksi jätkä tuli. ;)

Tallissa sitten harjailin Taavin ja kävin jalat läpi. Kuivat oli jalat vaikka ajoittain mentiin reippaastikin. :) Lopuksi lahjoin kaverin porkkanoilla.

Huomenna menen tallille taas, mutta Taavi saa vähän kevyemmän päivän.

Huomiseen siis

-Sanni

maanantai 17. syyskuuta 2012

Huoltopäivä


Tänään Taavilla oli vapaapäivä. Kävin tallilla kuitenkin, mutta en väsymykseltä jaksanut laittaa sitä kuntoon ja lähteä lenkille.
Sensijaan siivoilin laatikon, vaihdoin satuloihin puhtaat huovat, harjasin suojat puhtaaksi, järjestelin muutenkin tavaroita ja tein sellaisia huoltojuttuja, jotka yleensä jää tekemättä. Kokosin myös kahdet suitset käyttöön, kun loput nyt lähinnä ovat roikkuneet naulassa tyhjänpanttina. Meksikolaisiin laitoin kiinni D-nivelet ja Pullback-turparemmillisiin suitsiin kolmipalat.


Näissä suitsissa D-nivelet
Näissä kolmipalat

Olin menossa hakemaan Taavia laitsalta, mutta hevosilla olikin juuri joku riehumiskohtaus meneillään ja koko lauma veti kovaa kyytiä ympäri tarhaa ja laidunta. Myös Taavi oli mukana menossa ja sekin meni aika kovaa! 
En tietenkään tänään juuri ottanut sitä kameraa mukaan, että olisin saanut todistusaineistoa kovaa juoksevasta Taavista, joka meni myös vasenta laukkaa ja teki laukanvaihtojakin. Hyvä kun se liikutti itse itseään, niin ei tule vapaapäivästä niin huono omatunto. Lisäksi näin, että se pääsee kovaakin halutessaan. ;) 

Ajattelin joku päivä kysellä jos saisin toisen hevosen seuraksi pellolle, niin pääsisi kokeilemaan innostuuko Taavi yhtään kisailemaan. 
Taavi on nimittäin astetta hankalampi tapaus saada menemään kovempaa. Jos patistat raipalla liikaa, se vaan hidastaa entisestään, pohkeista nyt on turha puhua ja ääni toimii vaan askeleen verran (jos esim. laukka meinaa hyytyä kokonaan).

Kun olivat saaneet juostua tarpeekseen niin kävin hakemassa Taavin sisälle, se ei enää pelkää porttia ollenkaan ja uskaltaa tulla tarpeeksi lähelle sekä odottaa nätisti kun portin sulkee.
Harjailin tallissa eiliset kylmäsavet pois ja muutenkin sipasin ruunan harjalla samalla kun Taavi nautiskeli heiniä ja pellavapuuroa. Selvitin harjan ja hännän, siinä menikin yllättävän kauan, kun häntä on niin kamalan paksu.

Huomenna onkin sitten pitkästä aikaa Sannin päivä mennä!



sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Cause you're the apple to my pie



Jätän tekstit aika lyhyiksi, kun on tulossa postaukseen paljon kuvia.

Eilen kävin iltasella hetken aikaa kentällä ravailemassa riimun kanssa. Tehtiin lähinnä ympyröitä ja koetin saada Taavia taipumaan ja lopuksi siinä onnistuinkin. Piti käydä katkaisemassa oksa, kun ilman raippaa hommasta ei tullut yhtään mitään.

Tänään sitten Heli tuli meitä kuvailemaan ja päätettiin ottaa länkkäkuvia sänkkärillä. Lainattiin tallilta vyö ja rintaremmi sekä Reiskan omistajalta padi. Omat on edelleen jossain matkalla..

Laittelin Taavin kuntoon ja sitten lähdettiin sänkkärille. Taavi oli ihan oma hidas itsensä eikä edes sänkkäri saanut sitä yhtä säikähdystä lukuunottamatta erityisesti piristymään. Heh, kuulemma laukka näytti siltä että melkein paikallaan laukkaa, mutta onneksi se ei kuvista näy. ;)
Ratsastuksen jälkeen annoin melassivettä ja laitoin kylmäsavet jalkoihin ja vein sen takaisin tarhaan.

Kuvista tuli tosi hienoja ja oli kauheaa koettaa valita sieltä vain "muutama" paras. Ja yleensä mulla on AINA kypärä päässä, mutta tänään erikoisasusteiden kanssa päätettiin jättää se pois, jotta kuvista tulisi mahdollisimman kauniita.

Tässä niitä kuvia, kuvaaja on Heli Kunttu




















torstai 13. syyskuuta 2012

meillä on aikaa liikaa, se ei riitä milloinkaan



Sanni se sitten sai oikein kunnon flunssan, joten Taavin liikutus jäi mun vastuulle. Toivotaavn Sannille pikaista paranemista! Vaikka kivahan se on nyt liikuttaa oikein koko rahan edestä, niin aika on hippasen kortilla.

Eilen menin illalla töiden jälkeen tallille ja ajattelin lähteä kentälle vähän näpertämään. Taavi olikin sisällä syömässä ja tein pellavalimankin sille, mutta unohdin antaa sen! :D
Lähdettiin kentälle jossa aloittelin tekemällä ympyröitä ja kulmiin epäsuoralla ohjasotteella hapuiltiin takaosankäännöksen tapaista. Joku oli laittanut puomin pitkälle sivulle, enkä jaksanut tulla alas sitä siirtämään joten otettiin sekin mukaan harjoitukseen, Taavi oikein keskittyi että sai jalat siitä yli.
Lisäsin harjoitukseen vielä pitkän sivun keskelle pysähdyksen, josta vaadin liikkeelle lähdön reippaasti ja napakasti. Parin muistutuksen jälkeen homma alkoi toimimaan. Samaa tehtiin myös toiseen suuntaan, alkuun vasempaan oli epäsuoran ohjasotteen idea hukassa, mutta löytyi kyllä, kun raipan kanssa vähän kaulalle naputin ja sisäohjalla tein johtavan ohjasotteen.

Kun homma pysyi hyvin kasassa, otin ravinkin mukaan harjoitukseen, eli kierros sujui näin:
Kulma "takaosankäännöksellä", lyhyt sivu ravia, kulma "takaosankäännöksella", ravia puomin yli reippaasti, kulmassa taas käännös käynnissä, lyhyt sivu ravia, käännös kulmassa, ravia, pysähdys pitkälle sivulle, ravia ja taas kulma.
Taavi joutui oikein keskittymään, mutta se oli kokoajan kevyt ja suoritti tehtävät hyvin, se ei kerinnyt hetkeksikään vaipumaan omiin ajatuksiin. Rupesi hikikin haisemaan, eli kävi ihan työstä.

Seuraavaksi siirryttiin väistöjen pariin, vasemmalle ei taas meinannut oikein sujua, mutta kun keskityin pitämään oman istunnan suorassa ja johdin ohjalla, niin alkoi löytymään ristiaskelia. Mitä enemmän kiitin, sitä kovemmin Taavi yritti. Se on tosi tarkka istunnasta, eikä varmaan siksi alkuun ymmärtänyt, kun muija on menos ihan eri suuntaan, kun käskee..
Harjoitus sujui seuraavasti: Pituushalkaisijalle lyhyeltä sivulta, väistöä kohti uraa ja uralla valmistelu ja laukan nosto, laukassa keskiympyrä ja samalla puomin yli, siirto käyntiin ja uudelleen.
Vasempaan kierrokseen sitten korvattiin laukkapätkät reippaalla harjoitusravilla. :)

Oikea laukka on todellakin jo paljon parempi, se nousee hyvin ja vaikka Taavi joutui sovittamaan askeliaan puomille (ottamaan lyhyempää tai pidempää askelta), niin se pystyi säilyttämään laukan hyvin. Se tykkäsi puomiharjoituksesta kovasti. Taavi muutenkin piristyi aktiivisesta tekemisestä ja kulki ravissakin omalla moottorilla, jouduin jopa välillä vähän toppuuttelemaan.

Sadekin meidät yllätti ja tietenkin jätin uuden takkini talliin. Mutta ei ollut ötököitä ja ilma oli viileä. Loppuravien jälkeen Taavi sai syödä vielä vähän kentän päädyssä ja sitten talliin.
Annoin tallissa vielä sen unohtuneen pellavapuuron ja laittelin varusteet paikoilleen. Vielä pusuja Taaville ennen kotiinlähtöä.


Kuin uitettu Taavi

Tänään sitten käytiinkin aamulla maastossa. Herääminen tuotti suurta tuskaa, enkä ole ollenkaan aamuihmisiä. En viitsinyt kuitenkaan antaa vapaapäivää ja illalla menee myöhään töissä, joten taistelin itseni heti aamulla aikaisin Taaville.
Annoin vähän heinää siksi aikaa, kun varustin sen ja sitten lähdettiin.


Käytiin varmaan joku tunnin lenkki, lähinnä käyntiä. Koetin vähän jumpata ja pyöritellä käsiä ja hartioita samalla. Pehmeällä peltoaukealla otettiin ravipätkä ja kotiinpäin sama laukkaa. Hiukan oli hankaluuksia, kun kumisaappaat jäi satulan siiven reunaan jumiin ja kun korjasin niitä horjuen, niin Taavi siirtyi takaisin raviin. :D
Pari kertaa pysähdyttiin evästämään tien reunastakin, Taavi tosin olisi mielellään pysähtynyt vaikka kokoajan. Tallin tullessa otin varusteet käytävällä pois ja heitin samoista vauhdeista Taavin pihalle. 

Reiska tulikin heti sen tykö vaikka Clasu koittikin tulla väliin. Taavi käyttää laumassa näköjään samaa taktiikkaa, kun kokee olonsa epämukavaksi tai ei halua totella, kävelee vain suoraan eteenpäin kohti haluamaansa päämärää välittämättä ympärillä tapahtuvasta. Hyvin näytti toimivan sielläkin.. ;)

Taavi on myös hoikistunut, kylkiluut tuntuvat jo kyljissä ja satulat tuntuvat jäävän kokoajan enemmän leveiksi. Onneksi Prestigen voi tarvittaessa kaventaa.


Se mun uus takki on tämmöinen: 


Tuli tarpeeseen, sillä edellinen on ostettu silloin kun Elmo on meille tullut.. Tämä oli tarjouksessa, ovh. 139€, nyt 41€ ja ilmainen toimitus. Koko on reilu, mutta mahtuupahan vaatetta alle. Lisäksi tykkään, kun sisällä oleva fleecevuori on irroitettava.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Kevyttä oleilua

Eilen Taavilla oli vapaa, koska Sanni oli sairastunut flunssaan. Kävin illalla töiden jälkeen tekemässä sille aamupellavan ja vähän K:n kanssa Taavia siliteltiin. Tehtiin vielä venytykset ja kumarrukset.

Tänään kävin sillä illalla lyhyen maastolenkin kävellen, itselläkin vähän kurkku kipeä ja voimaton olo. Taavi oli mennessä hidas, mutta kotiinpäin sitten löytyi reippaampikin käynti. Pariin kertaan pysähdyttiin syömään evästä tienvarresta.
Ihan uskomatonta, että en ole vieläkään saanut lännensatulaan omaa vyötä. Olen tilannut sen nyt kahdesta paikasta, toisesta ei ole kuulunut mitään ja toisesta tuli tänään viesti, että toimitus kestää noin kaksi viikkoa (tilasin siis samaan sitten muutakin).. Noh.. Ehkä se joskus tulee.

Huomenna ja torstaina olisi sitten Sannin vuoro mennä, mikäli kunto on sen mukainen. :)

Onnistuneesti myös valehtelin tänään, kun kysyttiin, että kauan Taavi on ollut meillä. Ihan vastasin, että kuukauden! Vasta autossa rupesin miettimään, että on se nyt sentään ollut meillä jo reilun kaksi kuukautta.. :D Niin se aika kuluu.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Uusi laumanjäsen ja opetushevosena oloa


Reiska on jonossa ensimmäisenä

Laumaan saapui tänään uusi jäsen ja tultiin paikalle juuri sopivasti seuraamaan laumaan laskua. Reiska otettiin laumaan ihan hyvin ja ilman suurempia taisteluja. Taavi piti vähän perää lauman tutustuessa uuteen tulokkaaseen ja saikin yhden mojovan potkun Reiskalta. Muuten se kyllä aika hyvin onnistui pitämään puoliaan.

Karrin vanhemmat tulivat tänään Taavia katsomaan, joten otinkin samoista vauhdeista Taavin sitten talliin. Laiteltiin se kuntoon käytävällä ja se sai syödä pellavavellinsä. Tarkoitus oli Karrin äidin tänään harjoitella keventämistä Taavilla. Kävin ensin itse selässä näyttämässä mallia ja samalla näytettiin, kuinka hienosti Taavi jo tapailee pohkeenväistöä ja avotaivutusta. 

Epäsuoran ohjasotteen kanssa oli tänään vähän hankaluuksia, vaikka aikaisemmin se on suoriutunut niistä hyvin, pitää taas vähän harjoitella etuosan siirtämistä, kunhan keretään.
("
Epäsuora ohjasote on ns neck reining eli tukeva ohja. Tämä tarkoittaa hevosen ohjaamista käyttäen hyväksi paineesta poispäin menetelmää. Eli laitat ohjan vasten hevosen kaulaa, joka käskee hevosta väistämään paineesta poispäin eli kääntymään vastakkaiseen suuntaan. Tämän oppiminen vie hevoselta hieman aikaa. Eli jos käännyt vasemmalle, laitat oikean ohjan ( ulko-ohjan) vasten hevosen kaulaa ja vasen ohja pysyy paikallaan tai se viedään kauemmaksi, poispäin hevosen kaulasta. 
Tärkeintä on, että poistat paineen hevosen reagoidessa oikein. Hevonen oppii paineen poistamisesta, ei paineen antamisesta."
lähde)

Otin pari nostoa laukkaakin oikealle ja laukka nousi hyvin, sekä pysyi ylläkin. Vähän Taavi oli tahmea tänään, mutta sillä on ollut aika rankkaa kaksi edellistä päivää, joten ei ihmekään. 

Näin hienosti Taavi on jo oppinut: 



Sitten vaihdettiin seuraava pilotti kyytiin ja koetin ensin liinan päässä Taavia juoksutella, mutta ei siitä tullut yhtikäs mitään. Se ei halunnut mennä isolle ympyrälle, koitti välillä kääntyä ja ravissa se puksutti iloisesti mamman tykö keskelle.. :D Olen juoksuttanut sitä ehkä kaksi kertaa ja se on sujunut kohtalaisesti, mutta ratsastajan kanssa asia olikin sitten eri. Koska en muutenkaan pidä juoksuttamista minään rakentavana liikuntamuotona, niin aika vähän sitä on tullut tehtyä ja harjoiteltua.
Otin sitten Taavin vain talutukseen ja ja sitten homma sujuikin jo kivasti, ratsasjakin löysi rytmin ja pääsi kevennyksessä hyvin alkuun. Lisäksi harjoiteltiin vähän pysähdyksiä ja peruutuksia sekä vähän käänneltiin ympyröitä.

Tallissa Taavi saikin sitten palkinnoksi porkkanaa ja leipää ja näytettiin vielä kuinka se on oppinut kumartamaan ja venyttelemään hienosti. Sitten päästiin Taavi takaisin kavereiden luokse, sillä olikin jo kova kiire uuden kaverin luokse tutustumaan. Leikkiin se ei tosin innostunut ollenkaan, vaan tarjosi perää Reiskalle. Hyvä kuitenkin että osaa edes vähän pitää puoliaan, se kun on vähän turhan nössykkä.

Siis kuka toi on??

Pomo saa ensin tutkia...

Nätisti jonossa odotetaan vuoroa.. :)

Kimot kiusaa!

Se oliki äkänen!