torstai 28. marraskuuta 2013

Kannatti herätä!

Kuva on tiistai-aamulta

Tänään oli vuorossa taas talliaamu, kun illalla menee töissä sen verran pitkään. En millään olisi jaksanut nousta ylös ajoissa, mutta lopulta sain itseni revityksi sängystä ylos. Äkkiä vaatteet päälle ja auton keula kohti tallia. Ilma ei ollut yhtään niin houkutteleva ja kaunis, kun tiistaina. Nyt oli pimeää, märkää ja tuulista.

Taavi ei suureksi yllätyksekseni ollut syömässä, hevosille on siis toissapäivänä laitettu taas uusi pyöröpaali tarhaan (kiitos pakkasten, joista nut on enää muisto jäljellä). Taavi kuikki pihaton ovelta, vain valkoinen turpa paljasti sen hämärässä.
Laittelin sille puuron turpoamaan, jotta saan psylliumit alas. Sitten keräsin kaikki tarvikkeet varmuudeksi mukaan jos tekisi mieli ratsastaa ja kiskoin ne heinäkärrissä kentän laidalle. Taavi tulikin vastaan portille ja oli kovinkin eloisa. Itse olin ajatellut, että pidetään silittely ja hierontatuokio, mutta yrityksistä huolimatta Taavi ei rauhoittunut, vaan heitteli kärrystä niin kypäräpussin, kun heijastinpussinkin maahan. Oli muutenkin levoton ja napsi hihoja tylsistyessään.

Lopulta luovutin ja ajattelin kokeilla, josko mieli olisi oikea temppujen opettamiseen ja se todellakin oli! Päästiin molemmissa kesken olevissa tempuissa vähän eteenpäin. Hanskan Taavi rupesi ottamaan itse suoraan maasta, eikä sitä tarvitse enää pitää sille pystyssä. Jalannostotempussa se oivalsi ehkä vihdoin, mitä väliä on sillä, kumman jalan nostan itse ilmaan. Saatiin tosi hyvä toistoja ja vain pari väärän jalan nostoa (ja nekin Taavi korjasi heti). Muutkin vanhat temput sujuivat hienosti ja Taavi olisi ilmeisesti tehnyt mielellään lisääkin.

Käytiin tallilla syömässä (tai paremminkin juomassa) psyllium-greenline-velli. Se meni alas ilman ongelmia ja sitten Taavi pääsikin takaisin ulos kavereiden kanssa. Nyt kelpasi käpytellä heinäpaalille syömäänkin. Nyt Taavi ei ole ollut yhtä pahasti turvoksissa, kun viimeksi. Toki se on tavallista pinkeämpi, mutta ei sentään kipeä tai apaattinen. Se on saanut ruuansulatusta edistäviä yrttejä (fenkolinsiementä, voikukkaa, basilikaa) ja lisäksi sitä omenaviinietikkaa, jota se on saanut jo jonkin aikaa. Se on tuntunut yvältä lisältä ja ihankuin rasvaa olisi vähän sulanutkin. ;)


Siivoilin vielä vähän pihattoa ja laitoin uutta olkea taas päälle. Alkaa muodostua aika kiva patja.




tiistai 26. marraskuuta 2013

Pakkasaamun kuvia


 

Ihana pakkasaamu houkutteli jopa minut ylös sängystä ja tallille. Ratsastamaan en lähtenyt tänäänkään, mutta käytiin ottamassa vähän kuvia Taavin kanssa ja sen pikkupätkän pihatietä ratsastinkin. Muhkurainen ja kova tienpohja sai Taavin aika varovaiseksi, joten senkään takia ei lenkille tehnyt meili lähteä. Lisäksi yksi kenkä lonksuu ja kengittäjä on tulossa näillä näkymin ensi viikon maanantaina, kun tälle viikolle sattui pieni kömmähdys aikatauluissa.

Kuvien otto sujui vaihtelevalla menestyksellä; aina ei malta seisoa vaan pitää tulla luokse tai sitten pitää maistella metsän antimia. Pihanurmella en onnistunut saamaan yhtään kuvaa...  Ja pikkasen blogger saa mun pään kipeeksi taas näiden kuvien kanssa, ei lataa, lataa, ei lataa (ja tätä tapahtuu ilmeisesti vaan mozillalla, mut kun noi muut on niiiin vaikeita ja hitaita).. Ja sit kun se viimein lataa sen tähän tekstiin, niin aina väärään kohtaan.. Aina.









Saaks tulla jo?











Pakkaskausi tiesi myös psylliumkuurin aloitusta, eka satsi meni pilalle, kun pistin psylliumin kiehuvaan veteen... Seuraavalla kerralla laitoin sen jo jäähtyneeseen puuroon ja silti se meinasi jähmettyää liian nopeasti. Onneksi Taavi ei ole nirso. ;) Jatkossa ostan kyllä sitä
 

Taavin häntä oli saanut melkoisen painon, kun mutapaakut olivat jäätyneet kiinni. Päädyin leikkaamaan koko hännän lyhyemmäksi, kun toinen vaihtoehto olisi ollut sulattaa, liottaa ja kuivattaa. Taavi hoiti myös aamuvenyttelyn samalla. 









Sunnuntaina Taavi muuten liikkui (on aika harvinaista semmoinen nykyään! :D), oltiin hetken aikaa kentällä, tehtiin väistöjä, takaosakäännöksen palasia neliöllä ja nostettiin laukkoja (joista Taavi oikein riemastui ja alkoi ennakoimaan kiihdyttämällä ravia), hypättiin myös pieni este pariin kertaan. Otin kuvankin Taavista esteen vieressä, mutta nyt en yksinkertaisesti jaksa tapella sitä enää tähän postaukseen. Maanantaina Taavilla oli vapaa, kun mulla oli pitkä työpäivä.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Joulukadun avajaiset 23.11.2013 (ja ratkaisu bloggerin pilaamiin kuviin!)



Meinasin jo vaipua epätoivoon, kun kuvien laatu heitti taas häränpyllyä! Päädyin kuitenkin etsimään syytä netistä ja minulta on mennyt ihan ohi, että Picasa on ottanut käyttöön automaattisen kuvankorjauksen.. Joka tosin suurimmassa osassa tapauksista taitaa lähinnä huonontaa kuvien laatua.. Tässä ohjeet sen poistoon.

Eilen oltiin siis joulukadun avajaisissa ja reissu meni hyvin, niinkuin nyt odottaa saattaa, kun Taavin kanssa lähtee. :) Lastaukset sujuivat myös hyvin, kotipihasta noin 2 minuuttia ja siellä päässä pienen miettimisen kanssa varmaan viitisen minuuttia.

Taavi sai olla tänä vuonna hevososaston eka! Se suoriutui tehtävästä hienosta, vaikka ajattelinkin sen olevan varmaan liian hidas.Kulkue oli kuitenkin hyvin hidastempoinen muutenkin, joten enemmänkin jouduttiin hiipimään vieläkin hitaammin. Taavi ei olisi millään malttanut odotella kulkueen alkua ja napsi minua jatkuvasti käsistä ja hihoista. Myös kuolain ärsytti sitä suunnattomasti ja se veti jatkuvasti Ainolta ohjia jos en pitänyt kiinni. Ehkä ensi kerralla (jos sellainen tulee) lähdemme suosiolla kuolaimettomalla, nyt ajattelin, että se saattaisi aiheuttaa kanssakulkijoissa epäilyksiä.

Pidemmittä puheitta niihin kuviin:

































Poikien juttuja :)










Kaunein







perjantai 22. marraskuuta 2013

Melkein lähdettiin maastoon ja valmistautumista joulukadun avajaisiin

Yritin vain saada Taavia pysymään paikallaan...


Latasin tähän päivään paljon, sillä kerrankin 1. oli valoisaa 2. oli sateetonta ja olin ajatellut lähteä Taavin kanssa maastoon jos nämä kaksi asiaa toteutuisivat. En ole koko viikkoon liikuttanut Taavia, osittäin flunssan takia ja osittain ihan vaan laiskuuttani. Hain Taavin ulkoa ja se tulikin minua vastaan portille iloisena. Se sai syödä heinäää heinäkärrystä ja harjailin sen läpikotaisin kentän laidalla. Laitoin heijastimet sekä suitset ja sitten lähdettiin. Pihatien päässä alkoi tuntua siltä, ettei huvita sittenkään lähteä pidemmälle. Käännyttiin sitten pihatien päässä kotiin ja laukattiin pitkä pätkä oikein reippaasti.

Mitäs sitä suotta lähtemään jos ei huvita! On ihanaa, kun paineet hevosen liikuttamisesta ovat taaksejääneitä juttuja (vaikkakaan itse en ole vielä päässyt täysin pois pakkomielteisestä liikutuspakosta). Taavi liikkuu paremmin ja notkeammin, kun ikinä, vaikka sitä on liikutettu vähemmän kun ikinä mulla ollessaan. Pihatto tekee sille todella hyvää, se saa liikkua niin paljon kun haluaa, mutta myös levätä silloin kun haluaa. Viime yönnä oli ainakin nukuttu kunnolla, kun kaulassa oli kakan värjäämä läntti. Hienoa näin juuri ennen joulukadun avajaisia!


Mitä ihmettä blogger tekee näille kuville??

Käytiin me vielä kentällä ottamassa vähän laukkaa oikealle ja vasemmalle pari nostoa. Harjailin Taavia vielä ja käytiin syömässä tallinpihassa patonkia. Viskasin sen sitten takaisin ulos. Se olisi kyllä ilomielin hengaillut kanssani vielä, joka sinällään on tietenkin ihan positiivista. Olin vaan niin kamalan väsynyt, etten jaksanut millään. Typerä flunssa ja aamuviikko liian lyhyillä yöunilla on todella tehnyt tehtävänsä.

Siivoilin vielä pihaton sisätilasta kakat pois ja Taavi piti minulle seuraa kokoajan, seisoi vieressä tyytyväisenä. :) On se vaan niin ihana tyyppi. Levittelin yhden uuden olkipaalin vanhojen päälle. Nyt on alkanut oljetkin kulumaan, kun pihatossa asuu kaksi hepoa ja Väinö ainakin tykkää järsiä olkiakin. Lisäksi kakkaa on sisätiloissa paljon, kun yksin ollessaan Taavi ei koskaan tehnyt sisälle mitään.



Taavi eilen koko päivän sateen jälkeen, se on viimein kasvattanut talvikarvan koko muhkeuteensa...

... Vain karvan pinta on märkä, pohjavilla on pysynyt viimeinkin kuivana ja Taavi ei kaipaa enää loimia suojaksi!

Eilen oli myös vähän joulun tuntua tallilla, kun raahasin sinne kasan paketteja, jotka hain postista (odottelin tarkoituksella kaikki ensin postiin, ettei tarvi montaa kertaa rampata siellä). Paketeissa oli: Taaville käytettynä ostettu ehkä noin 200g toppaloimi (maksoi 12e), Hevarilta alennuksesta tilattu toppaloimen kaulakappale (10e) ja herkkuvati (sis. kannellinen 5 litran vati, himalajan suolakivi ja heppanamuja =12e), 1hevosvoima.comilta 1,5kg Suppleaze Goldia ja Hevostarvike Ruunikosta lännensuitset samaa sävyä satulan kanssa (harmillisesti nämä oli pienet...). 



 
Lisäksi eilen oli piti kaivaa laatikon pohjalta tonttulakit ja joulunauha. Taavi osallistuu taas huomenna joulukadun avajaisiin Kouvolassa, tämä on meidän seuran järjestämä juttu. Taavihan oli samassa tapahtumassa myös viime vuonna. Tosin nyt meillä on kaikki niin paljon paremmin. Viime vuonna tähän aikaan painittiin mahaongelmien kanssa ja Taavi oli todella äkäinen ja vihainen, Taaville ole varattuna aika klinikalle mahan tähystykseen ja se oli huonossa kunnossa (miten sen näkee paremmin itsekin vasta nyt jälkikäteen?).
Samantien pakkasin sille matkakassin ja -eväät mukaan (uuteen vatiin). Järjestelin myös loimet siistimmin, miten niitä onkin niin paljon. Ja mistään en raaski luopua.. :D
 
 
Matkaeväät, sis. kauraa, melasisiirappia, leipää ja namuja
 
Taavin laatikko ja loimipinot...

Huomenna meillä on siis melko aikainen herätys ja ollaan Kouvolassa 9.30, kulkue lähtee 10.45. Tällä kertaa ratsastajana on Aino, joka on käynyt Taavilla pari kertaa ratsastamassa (mm. tänä kesänä laidunreissulla). Lähden vielä heittämään uuden reissun tallille, kun puhelin unohtui päivällä, samalla laitan vielä heinäverkon valmiiksi koppiin ja muutenkin tarkistan tavarat. Ajattelin myös käydä kaupoissa katsastamassa länkän alle punaista vilttiä. Aamulla sitten vaan letitys ja Taavi kyytiin. Siihen onkin syytä varata nyt reilusti aikaa, kun ei olla harjoiteltu välissä lastausta.

Ainiin; se kaulan patti on ollut ennallaan koko viikon, paitsi tänään se näytti olevan pienempi. En ole kerennyt soittamaan lääkärillekään, kun ei Taavi ole oirehtinut sitä mitenkään. Aloin syöttää kaksi päivää sitten Taaville kierumataraa ja kehäkukkaa kuurina, koska yksi tuttuni sanoi, että niillä voisi ehkäistä imppareita.
Taavin jalassa viikon ollut haava oli alkanut märkimään ja jalka kuumotti vaikkei ollut vielä turvoksissa. Taidettiin selvitä tällä kertaa säikähdyksellä, sillä nyt jalka on ollut sen kaksi päivää viileä ja täysin kuiva! En tiedä sitten, onko yrteillä asiaan vaikutusta, mutta eipä ole ollut haittaakaan.

Hilton Herbs myy näitä kahta valmiina seoksenakin ja kertoo niistä näin: ""Sisaryrtit" kehäkukka ja kierumatara ylläpitävät hevosen imukudos- ja umpieritysjärjestelmää. Suositellaan erityisesti tallissa eläville hevosille tai vanhemmille hevosille, joiden jalat turpoavat ja hevosille, joiden liikunta on vähäistä."

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Temppupäivä ekaa kertaa naksuttimen kanssa

Huonolaatuinen hämärässä otettu kuva, sori. Ja blogger toki vielä auttoi asiaa vaalentamalla (!?)

Alkuviikko on mennyt leppoisissa merkeissä. Maanantaina kävin tallilla pikaiseen, kun oli illaksi menoa. Harjailin Taavin ja pisin sille vähän aikaa seuraa. Tiistaina mulla oli itsellä aika kipeä olo ja nukuin töiden jälkeen päiväunet, puolen viiden maissa olin tallilla ja auttelin tallinomistajaa tallihommissa ja hevosten ruokkimisessa. Samalla tuli moikattua Taavikin, joka oli taas vaihteeksi sillä tuulella, että heinät voi repiä käsistä ja ihmisiä komennella. Huoh. En ymmärrä, mistä tuo käytös välillä kumpuaa.

Tänään sitten menin töiden jälkeen heti tallille, vaikka en tiedä kumpaan suuntaan tämä flunssanpoikanen on oikein menossa. Otin Taavin kentälle ja tarkoituksena oli kokeilla naksutinta temppujen koulutuksessa. Eilisestä sisuuntuneena opeteltiin myös suhtautumaan heinänjakajaan paremmin.. Toin siivun heinää ja heitin sen Taaville. Aluksi lähestyin kasaa ja aina, kun Taavi suhtautui siihen neutraalisti, naks ja nami. Äkkiä käytös muuttui. Sitten otin heinäkasan itselleni ja odotin, että Taavi käänsi päänsä pois; silloin kuului naks ja heinät tippuivat takaisin nenän eteen. Pari toistoa ja Taavi käänsi pään pois heti kun nostin kasan syliini. :D Tokikaan en usko tämän tuovan vielä muutosta käyttätymiseen "oikeassa tilanteessa", jossa on osana myös muita hevosia ja erilainen tilanne. Mutta jos tätä käytöstä jaksaa vahvistaa, niin varmasti se ainakin edesauttaa käytöksen muokkaamisessa pikkuhiljaa.

Siirryttiin sitten heinien jälkeen temppujen pariin. Harjoiteltiin uusinta temppua. Kai sen voi jo paljastaa, vaikken tiedä, tuleeko temppu koskaan valmiiksi; koetan saada Taavin nostamaan hanskan maasta ja antamaan sen minulle. :) Tällähetkellä Taavi osaa nostaa hanskan maasta, kun minä pidän hanskaa sopivassa asennossa. Nostokorkeus on edelleen aika vaatimaton, mutta siihen minä tätä naksutinta tarvitsenkin. Toistin alkuun vaan sitä nostoa ja kun se sujui, nostin vaatimustasoa. Nyt hanska piti nostaa maasta vähän korkeammalle, enää ei palkittu pelkästä kiinniottamisesta. Kolmas yritys tuotti haluttua tulosta ja hanska alkoi nousta, naksuttimesta on selvästi hyötyä ja se myös motivoi Taavia.

Hanskan kanssa leikkimisen jälkeen pidettiin rapsuttelutauko ja sitten harjoiteltiin jalannosto-temppua. Se on ollut jäissä, kun taavi ei ole hoksannut eroa vasemman ja oikean jalan kanssa. Ja sitten se luuli, että vasenta jalkaa nostaessa kuuluu myös peruuttaa, koska palkinto ei ollut oikein ajoitettu. Nyt sain siinäkin pientä edistystä tai ainakin siltä vaikutti. Sain monta onnistunutta vasemman jalan nostoa.

Loppuaika tehtiin vain helppoja ja valmiiksi opittuja temppuja, hymyilyä, kavion antoa (jota hiukkasen muokkasin naksuttimella) ja pusujen antoa. Pyysimpä kumartamaankin (tätä ei meillä paljon ole tehty polvien varjelemiseksi, vaikka Taavi tykkääkin tästä). 


Sitten Taavi pääsi takaisin tarhaan ja menin siivoilemaan pihattoa. Pojat pitivät mulle seuraa ja vahtivat tarkasti, mitä heidän mökissään tehdään. Sinnehän ei muita hevosia päästetäkään, se on vain Väinön ja Taavin käytössä, varsinkin sateella. Väinökin on aika paljon piristynyt ja rohkaistunut vajaassa kahdessa viikossa, sen ilme on aivan toinen. Pojjaat ottivat jopa pienet levot, Taavi minun kyljen vieressä seisten ja Väinö parin metrin päässä jalkojaan lepuutellen. :)

Siis mikä ihme tätä bloggeria oikein vaivaa? Kaikki kuvat se pilaa ja jo ennestään huonolaatuisista tulee aivan järkyttävää sontaa. Saatte sitten melkein kuvattoman postauksen, kun yhtä kuvaa tämä ei anna ladata sellaisena, kun haluan, vaan vaalentaa sen ihan kummalliseksi pikselimössöksi.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

tervetuloa talvikarva! (ja kummallinen patti kaulassa?!)

Ihana pörröinen Taavi on taas täällä. Tänä vuonna karva kasvoi tähän mittaan vähän viime vuotta hitaammin, sillä viime vuonna sormet upottava karvoitus on kuvattu jo marraskuun alkupäivinä. Tämä villa tuli tällä viikolla, kun varkain.







 
Taavi on työskennellyt nyt jo kolmena päivänä peräkkäin (en melkein usko sitä itsekään). Huomenna pidetään temppupäivä, koska mulla ei ole aikaa lähteä maastolenkille sen kanssa. Tänäänkin oli nimittäin kenttäpäivä, koska tuuli oli melkoinen. K:n äiti tuli pitkästä aikaa ratsastamaan Taavilla, joka taas ei ainakaan tuulesta reipastunut. Se möngersi ympäri kenttää, pysähteli ja suostui ravaamaan vain, kun tulin vierelle.

K:n kanssa lopuksi muutama kierros ravia ja pari laukannostoa, johan siinä Taavikin heräsi. K kehui, että Taavi on tullut herkemmäksi, siirtyi raviinkin pelkällä suhinalla. Eka laukka nousi tosi tomerasti, mutta sitten vähän takelsi. Olen keksinyt luultavasti syynkin, mutta teoriaa pitää vielä testata käytännössä.Olen nimittäin opettanut Taavin nostamaan laukkaa niin, että nostan sen puolen sisäohjaa ylöspäin, minkä laukan haluan. Tämä on toiminut hyvin ja maastossa saan usein laukan pelkällä kädennostolla ilman ääntä tai pohjetta.
K taisi ekassa nostossa pitää ohjat molemmissa käsissä, mutta seuraavissa nostoissa K:llä oli ohjat vasemmassa kädessä ja oikealle hän piti kiinni nupista, nosto vaiheessa ohjakäsi kyllä nousee, mutta nosto tulee kummastakin ja ehkä enemmän vasemmalla, jolloin Taavi ei tiedä, mitä pitäisi tehdä.













Loimitin Taavin vielä ulos, kun tuuli oli niin kova ja pihatto ei tällähetkellä ole vielä täysin tuuleton. Hain postista kaverini lähettämän kaulakappaleen ja se oli sopivampi, kun se Finntackin. Ompelin pikaisesti Horsewaren loimeen kiinnityslenkit ja avot, nyt on kaulakappaleellinen loimi tarvittaessa. ;)

Sitten on taas asiaa eläinlääkärille, täytynee alkuviikosta soitella. K oli sitä mieltä, että asia on hyvä varmistaa ja itsekin haluaisin mielelläni saada mielenrauhan, ettei kyse ole mistään vakavasta. Taaville on nimittäin toissapäivänä ilmestynyt kaulaan sellainen kummallinen patti, ensin ajattelin että joku on ehkä purrut siitä. Iho on kuitenkin ehjä ja patti on minun mielestä enemmän ihon alla. Tänään, kun kuvasin pattia, niin tuli mieleeni, että hevosella kilpirauhanen taitaapi sijaita juuri tuossa kohtaa.. Mutta miksi ihmeessä se nyt yhtäkkiä turvottelisi. Todistettavasti 10. päivä otetuissa kuvisa tilanne on normaali. Nyt se näyttää tältä: 
 
 
Ihana blogger, kun kuva on täysin epäselvä... Se patti on tossa alaosassa aika ylhäällä, näkyy varmaan...





Tämäkin kuva oli ihan selvä.... Latasin kahteen kertaankin. Patti näkyy tossa leuan alla.

Eihän nyt kellään olisi tähän mitään sanottavaa? Taavi on ollut muuten jopa tavallista pirteämpi, syönyt hyvin ja liikkunut iloisesti. Patti ei ole kipeä, sitä saa painella ja hipelöidä ihan kuinka paljon tahansa. Taavi on yskähdellyt ratsastaessa muutaman kerran jokaisella ratsastuksella.
Mikäli tämä on kilpirauhanen, niin mitä netistä äkkiseltään selvitin, niin esimerkiksi jodin puute tai liikasaanti saattaisi suurentaa kilpirauhasta. Mutta mistäpä sitä tietää, kummasta on kyse. Toisaalta Taavin ruoka ei sisällä oikeastaan mitään, mistä se voisi saada jodia. Outoa ja kummallista taas.