tiistai 29. tammikuuta 2013

Maastoilua ja vieraita



Eilen kävin iltasella Taavin luona. Taavi olikin päässyt taas Einon kanssa leikkimään ja oli hikinen kaikesta painimisesta. Osasinkin arvata hien olevan siitä johtuvaa, kun kurkkasin Einon karsinaan ja huomasin sielläkin olevan hiki. ;)
Lusernia kuppiin viedessä oli Taavin ilme taas erittäin hapan, päätin odottaa kunnes korvat nousevat. Sitäpä sainkin odottaa pitkän aikaa ja Taavi koetti komentaa kovasti, mutta kun ei sitä ruokaa vaan tippunut. Lopulta varovainen korvien höristäminen ja samantien kolahti ruokakuppiin lusernia. Ahaa!
Laittelin Taavin käytävällä kuntoon ja sitten lähdettiin. Toisaalta mieli olisi tehnyt kentälle uudelleen, mutta annoin Taaville armoa ja lähdettiin maastoon.

Mentiin kylälle päin ja alkuhitailun jälkeen lenkki sujui hyvin. Traktorikin tuli takaa, mutta Taavi oli koko tilanteen rauhallinen ja saikin kovasti kehuja. Aika paljon otettiin kevyttä ravia ja laukkaakin, kotiinpäin menohaluja olisikin riittänyt!
Eteenpäinpyrkimystä hyväksikäyttäen tein muutaman raviväistön ja kukaan ei usko, miten hyvää settiä irtosi! Vasen laukkakin löytyi hyvin kotiin eikä hoputtaa tarvinnut.

Tallille tullessa Taavilla oli hiki, mutta se vaikutti tyytyväiseltä päivän lenkkiin. Riisuin sen tallissa ja katselin taas, että hiki alkaa kuivua.




Tänään hain äitini viimein katsomaan Taavia. Taavi ei taas tiennyt uskaltaako portille tulla, kun siellä on vieraita. Se kääntyi katsomaan ja korvien kääntelystä näki, miten kovasti se asiaa pohti. Lopulta lähdin hakemaan ja se käveli minua vastaan.
Lusernit sain heittää kuppiin melko suorilta, eilinen oppi on taas toistaiseksi muistissa. Harjaillessa Taavia alkuun vähän jännitti, mutta sitten se huomasi ettei taida olla kyse mistään epäilyttävästä vieraasta.

Sain äidin suostuteltua mysö ratsaille (JES!) ja laitoin Taavin kuntoon. Käytiin aika lyhyt lenkki kylällä päin ja ihan pelkkää käyntiä, hyvin meni kuitenkin. Kamerakin oli, mutta enhän mie muistanut sitä käyttää! Voi että minua jälkeenpäin harmitti!
Tallissa sitten riisuttiin varusteet ja kävin Taavin kanssa tahtojen taistoa siitä, saako leipäpussin sisältöön koskea ilman lupaa. Taavi  uskoi, kun komensin, mutta nenä oli pussissa heti sen jälkeen uudelleen. Ei auttanut nipistys, ei mikään. Lopulta äiti otti pussin oman jalkansa taakse siksi aikaa, että varusteet on riisuttu. Siihen Taavi suhtautui tuijottamalla minua "kato nyt mitä toi teki?!"-ilme kasvoillaan, sitten se vuorotellen tuijotti minua, pussia, minua, pussia ja lopuksi äitiäkin. :D
Voi sitä riemua, kun äiti viimein antoi ne ihanat ja harvinaiset herkkupalat sieltä pussista.

Näytettiin vielä temput ja sitten Taavi sai porkkananpalan kuppiin ja samalla heipat perinteisesti, lopuksi vielä täytettiin heinäverkot.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hienosti kuolaimilla ja vähän vähemmän hienosti kaulanarulla

Kokeilin tänään pitkästä aikaa kaulanarua, viimeksi olen kokeillut sitä kesällä, jolloin se oli ihan tuhoontuomittu yritys. Ajattelin, että nyt ei ole ruohoa, joten yritys saattaisi olla onnistuneempi. Ja pääosin se sitten olikin, mutta ilman painia ei selvitty..

Hain taas Taavin ulkoa ja annoin sille sisällä Lusernit ja aloet sekä tarjosin vettä. Virittelin sillä aikaa koulusatulaan sen uuden paksumman Vereduksen geelin, kun Taavi söi.
Käytävällä harjailin Taavin, posken turvotus oli nyt selkeästi pienempää, eikä vammakohta ole enää kuuma! :) Laitoin satulan ja suitset ja sidoin kaulan ympärille riimunnarun.

Hetken aikaa kentälle koetin mennä sillä satulalla, mutta se tuntui kokoajan olevan jotenkin hassusti ja tuntui, etten pääse kunnolla siinä vaihtamaan asentoa. Heivattiin sitten satula lumipenkan päälle ja jatkettiin ilman. Taavikin liikkui heti reippaammin, eli ilmeisesti paremmalta tuntui siitäkin.
Tehtiin vähän väistöjä, vasemmalle onnistui todella hyvin, mutta oikealle koko homma meni ihan räpeltämiseksi. Sain aina lopuksi muutaman askeleen tehtyä hyvää väistöä, joten siihen oli tyytyminen.
Taavi oli pohkeen takana, se selvisi ihan ekassa ravinostossa, kun jouduin toistamaan pyytöni ainakin neljään kertaan ja sittenkin nosto oli tahmea.
Pari uutta nostoa raipan kanssa pohjetta vahvistaen tuotti tulosta ja mulla oli erittäinkin hereillä oleva heppanen.


Hylätty satula


Tein paljon siirtymiä ja temponmuutoksia ravissa, ne sujuivat ihan tosi hyvin. Oikea laukkakin pyöri tosi hyvin, kun Taavi oli jo valmiiksi reipas ja paino takana. Vasemmalle tuli ensin muutama väärä, mutta sitten suoraan pysähdys-peruutus ja siitä nosto auttoi ja vasen nousi hyvin.
Tehtiin vielä pari vähän onnistuneempaa väistöä sinne oikealle ja sitten annon pitkät ohjat. Taavi oli tosi hyväntuntuinen ja niin terävä kerrankin!

Hetken kävelyn jälkeen hylkäsin ohjat kaulalle ja otin kaulalla olleen narun käyttöön. Käynnissä meno oli aikamoista mongertamista, joten siirryin suosiolla raviin. Taavi meni tosi kivasti, ainoastaan pysähdyksissä on vähän pitkät piuhat. Tein kahdeksikkoa, ympyröitä yms. ihan helppoja tehtäviä.
Olin jo lopettamassa, kun käynnissä Taavi päätti, että nyt riittää. Se lähti tyynenrauhallisesti kävelemään kentältä pois, ei auttanut narusta veto tai kääntöyritykset ja lopulta oli pakko tarttua ohjiin. Sama toistui myös seuraavalla kierroksella ja vissiin vielä seuraavallakin. Lopulta Taavi kai hoksasi (ainakin hetkeksi) ettei kentältä voi lähteä. Ja mentiinkin sitten vielä hetken aikaa uudelleen.

Muutaman kerran piti komentaa, kun Taavi ei kuunnellut ja heitti jäärävaihteen päälle. Kerran komensin raipalla kaulalle ja Taavi hermostui ja se hävettää. :( Yleensä riitti pelkästään ohjasta avustaminen, kun kääntöavut eivät menneet läpi ja olisi varmaan riittänyt silläkin kerralla..

Kuitenkin suurimman osan ajasta homma toimi hienosti, paljon paremmin kun oletin. Ehkä se oli tällaista Elmonkin kanssa alkuun ja aika on vaan kullannut muistot. Eikä minun sen kanssa tarvinnut harjoitella aitaamattomalla kentällä, joka toki tekee hevoselle suuren houkutteen poistua. Mietin myös, että Taavi saattaisi toimia kaulanarua paremmin kahden raipan kanssa, joilla sitä kaulalta ohjailisi.. Täytyy miettiä.





Käveltiin sitten kentältä pois, minä satulaa kantaen, kun en raaskinut laittaa lumessa pyörinyttä huopaa Taavin lämpöistä selkää vasten. Ja voin kertoa, että se satula painoi, kun välissä oli se painava geelikin! :D

Tallissa riisuin varusteet ja harjailin vähän hionneet karvat suoraksi, Taavi saikin jäädä sisälle heinille. Tarjosin melassivettä ja melkein ämpärillinen meni alas. Rapsuttelin vielä hetken ja heitin porkkanan kuppiin lähtiessä.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Uusi satula testissä ja pitkästä aikaa ratsailla!

Taas on muutama uusi lukija liittynyt mukaan, tervetuloa ja kiitos! :)

Perjantaina sitten kuitenkin jäi ratsastamatta. Satula ei ollut vielä saapunut (tai siis sitä lappua ei ollut tullut, eikä mulla ollut silloin vielä lähetystunnusta) ja ei huvittanut muutenkan yhtään lähteä. Taaviakaan ei selvästi oikein työt innostaneet ja se oli alkuun vähän hapan. Lisäksi oli jo pimeää, kun tallille saavuin jne. Voin keksiä vaikka kuinka paljon hyviä selityksiä. ;)
Harjailin sen sitten läpi ja vasen kuve tuntui olevan hellänä. Hieroin sitten mahaa pitkän aikaa, ensin varovasti ja pikkuhiljaa Taavn reaktioiden mukaan sitten enemmän. Taavi ei luiminut ja antoi ihan mielellään hieroa.

Poskessa on edelleen samanlainen patti ja varovasti hieroin vähän sitäkin, Taavi silmät ummessa antoi hieroa, kunhan en painanut liian lujaa.
Ensi kuun alkupuolella on tulossa eläinlääkäri raspaamaan muutamaa hevosta, niin olen pyytänyt, että kattoo samalla sen Taavinkin suun varmuudeksi. Siihen asti se varmasti pärjäilee, kun syö kuitenkin ihan normaalisti ja on ok muutenkin. Raspaukseenhan Taavi on menossa maaliskuussa klinikalle, kun sillä on sitä purentavikaa.


Taaville tuli postissa käytettyä tavaraa; pari huopaa, juuttiloimi, Vereduksen geeliromaani ja ne odotetut Aloe Verat. 


Naamapuoli 26.1.2013

Tänään sain sitten lähetystunnuksella haettua satulan postista ja kiikutin sen innoissani tallille kokeiluun. Järjestelin vähän laatikkoa ensimmäisenä, meillä on ihan liikaa tavaraa ja varsinkin satulahuopia, mutten malta luopua yhdestäkään. Pari Hööksiltä tullutta alehuopaa tosin laitoin suoraan myyntiin, kun on ihan onnettoman pieniä, ei sovi mitenkäänpäin.

Hain Taavin ulkoa ja se oli juuri heinillä. Tallissa se sai ensitöikseen syödä Lusernit ja aloen siellä seassa. Sitten otin sen käytävälle satulansovitukseen. Minusta satula vaikutti ihan hyvälle, kunhan ensin pääsin itseni kanssa yksimielisyyteen sen paikasta. Estesatulan siivet aina hämäävät, kun ne tulevat vähän lapojen päälle, vaikka kaari jääkin reilusti lapojen taakse.
Ilmaa ei takakaaren väliin jäänyt, eli satula lepää selkälihasten päällä, eteen mahtuu pari sormea ja tässä on leveyssuunnassa enemmän tilaa säälle, kun vanhassa.







Cair-vyöstä kuvaa, tuo keskilaatta on siis ilmatäytteinen ja pehmeä.

Sovituksen jälkeen heitin karsinaan heinää ja Taavi pääsi sinne syömään sillä aikaa kun laitoin satulaan jalustimet ja huovan. Harjailin vielä Taavin läpi, koetin jalat ja tarkistin hokit. Sitten varusteet päälle molemmille ja menoksi. Valitsin naruriimun kuolainten sijaan (vaikka naruriimukin tulee turvonneen posken päälle, tosin menin koko lenkin löysin tai puolipitkin ohjin). Turvotus on edelleen, mutta poski tuntui viileämmältä, ehkä vamma-alue alkaa siis parantua pikkuhiljaa.

Käytiin "vasemmalle-oikealle" lenkki. Tehtiin alkulenkistä vähän väistöjä, sujuivat ihan ok. Itsellä on kyllä sen lantion suoristuksen jälkeen helpompi istua ja jalustimetkin tuntuivat suurimman osan ajasta samanmittaisilta! Jos ne alkoivat tuntua erimittaisilta, korjasin lantion toiseen suuntaan ja ongelma hävisi. Vaatii varmaan keholta uutta lihasmuistia ja -voimaa, että pysyn suorassa, mutta nyt mulla on mahdollisuus alkaa korjata sitä, kun lantio liikkuu normaalisti. Onhan mulla vielä ainakin yksi käynti reilun viikon päästä, kun ei kaikkea kerralla saa kuntoon.
Keventäessä ero oli ihan valtava, oli helppo keventää ja ainakin tuntui, että kevensin yhtäpaljon kummallakin jalalla, jolloin keskivartalo pysyi suorassa. Lenkin jälkeen pohkeet oli ihan hellänä, liekö sitten kevennyksen laatu tosiaan muuttunut?!
Satula oli mukava istua, vaikka alkuun tuntuikin tosi kapealle, mutta jo lenkin aikana totuin siihen hyvin. Tilaahan siinä on paljon enemmän kuin aiemmissa penkeissä, tuntuu melkein pelottavan avaralta!

Otin parissa pätkässä ravia mennessa ja Taavi liikkui ihan ok, oli rennon tuntuinen. Sitten käytiin kääntymässä yhden peltotien kohdalla ja samaa reittiä takaisin. Tultiin peltosuoralla laukkaa, se oli aika etupainoista, mutta pyöri kuitenkin. Pitäisi aina paremmin valmistella, mutta Taavihan ei ole nyt viikkoon päässytkään kunnolla lenkille eli otettiin ihan rennosti.
Laukan jälkeen vähän kevyttä ravia ja sitten pitkin ohjin käpyttelyä. Vielä kotimatkalla ahkeroitiin väistöjen kanssa, välillä sujui paremmin ja välillä huonommin. :) Pari ravisiirtymääkin tein ja ne menivät hyvin, lisäksi jos Taavi kävi painamaan riimua vasten, pyysin pohkeella sitä reippaammin eteen. Se toimi tosi hyvin ja Taavi oli kevyt ja kantoi itse oman päänsä, paino siirtyi samalla paremmin taakse ja väistöt helpottuivat.


Ahkera lenkkiläinen palaamassa talliin

Satula lenkin jälkeen, ei ollut valunut tai keikkunut


Tallissa riisuin varusteet käytävällä, satula oli jättänyt ihan siistin ja tasaisen jäljen, ei ollut karvoja kurtussa. Tarkistin jalat (kuivat ja viileät) ja sitten juotiin melkein ämpärillinen melassivettä. Ei tullut Taaville lenkillä edes hiki (satulavyön alla vähän), joten viskasin sen takaisin pihalle




Taavi ja kamut

torstai 24. tammikuuta 2013

Aurinkoinen tallireissu

Iltapäivästä K:n kanssa pyörähdettiin tallilla katsomassa mitä sinne kuuluu. Parempaa jo tänään, ontuminen on loppunut, jalka on kuiva ja viileä, poskikin jo vähän laskenut. Kaunis aurinkoinen sää innoitti meidät ottamaan muutaman kuvan. :)




Taavi oli portilla torkuilla, kun mentiin ja hörisi, kun huutelin sitä. Heinähäkit olivat täynnä heinää ja alkuun huolenpilkahdus kävi päässäni. Sitten huomasin, että Heikkikin on torkuilla, joten ovat varmaan saaneet jo syötyä kyllikseen. :)
Tallissa tarkastin heti jalan tilanteen ja se oli todellakin parempi, ihan kuiva ja viileä, eikä Taavi aristanut sen painelemista enää. Sitten sovitettiin Matkahuollosta haettua Wintecin Cair-vyötä, se oli sopivan pituinen ja vaikutti muutenkin ihan hyvälle, vaikka aika paksultahan se ainakin näin alkuun vaikuttaa. Ehkä kaikkeen tottuu.. Toivottavasti se on Taavin mieleen. Sen jälkeen Taavi sai karsinassa syödä Lusernit ja hiivat, pikainen harjaus ja kentälle liikettä ihmettelemään.

Taavi ei olisi millään halunnut kentälle, se mutkitteli ja kävi jopa pellolla hangessa mielummin, mutta päästin me kuitenkin sinne kentälle ja lupasin sille, ettei tulla sinne seuraavana päivänä enää..
Ilo oli suuri, kun heti ensimmäisen raviaskeleen jälkeen näki, että tilanne on jo parempi. Lopulta tulin siihen tulokseen, ettei mitään ontumiseen viittavaa näkynyt ja lähdettiin sitten pois. K tuli kameran kanssa vastaan ja otettiin muutama kuva aurinkoisen sään kunniaksi.

Taavi pääsikin sisällä heti (taas) heinille ja muutkin tulivat sisälle. Täytin sille vielä illaksi heinäverkon ja siliteltiin hetken aikaa sitä vielä. Huomenna sitten mennään illasta lenkille pitkästä aikaa ja jos se satulakin tulisi postissa, niin pääsisi sovittamaan.








Mamman pikkuinen. :)


Äijät :)



keskiviikko 23. tammikuuta 2013

kuplamuovia kiitos!

Näin käy kun tunkee nenänsä toisten asioihin...


Eilen illalla sain myöhään tekstiviestin tallilta, että taavi oli saanut ilmeisesti kaviosta leukaperiin, eikä heinä kelpaa. Muut pöperöt ja herkut oli kyllä syönyt. Sovittiin, että laitellaan aamulla viestiä Taavin voinnista, sillä ei sille kuitenkaan enää mitään voi tehdä.

Yöllä sitten pohdin, että miten järjestän sen klinikalle jos leuka on murtunut ja tuleeko siitä enää hevosta. Olin ihan varma, että se leuka on ihan sirpaleina.
Aamulla sitten kauan odotetty viesti tuli ja se oli suuri helpotus; Taavi oli syönyt yöheinät ja aamullakin ruoka maistui normaaliin tapaan.

Itse kerkesin vasta iltapäivästä tallille katsomaan, mikä on tilanne. Taavi oli syömässä iltapäiväheiniä karsinassa ja oli kuulemma päivälläkin syönyt ihan normaalisti. Poski on vähän turvoksissa, mutta kuulemma eilisestä laskenut jo ainakin puoleen. Kurkistelin myös suuhun, enkä ainakaan sillä vilkaisulla huomannut mitään epänormaalia hampaissa. Ruokaakin Taavi pureskeli ihan normaalisti, joten toivottavasti selvittiin vain säikähdyksellä. Huh.
Mietin vain, että mihin kummaan se on poskensa iskenyt. Eilen oltiin siinä käsityksessä, että tallin toinen hevonen sitä potkaisi, mutta luulisi hokkikengästä jäävän joku jälkikin? Kohdassa ei ole mitään ruhjetta, ainoastaan turvonnut kohta.
Jos turvotus ei ala laskemaan, niin sitten ei auta kun viedä Taavi klinikalle aiemmin hammashuoltoon.






Ajattelin, että käydään vähän harjoittelemassa kaulanauhan kanssa ratsastusta, kun en tohtinut kuolaimia vielä suuhun laittaa.
Harjailin siinä sitten ja perinteiseen tapaan samalla kokeilin jalat läpi. Kun tulin oikean takajalan kohdalle, niin huomasin sen olevan aavistuksen turvoksissa. Katselin jo aiemmin karsinassa, että se näyttää paksulle.
Koetin sitten löytää syytä turvotukselle ja painelemalla päädyin keskelle säärtä, sieltä löytyi ihan pienenpieni haava. Puhdistin sen ja leikkelin vähän karvaa, jotta sen löytää helpommin.



Näin pienen haavan mie löysin, oli kuitenkin tullut verta joka jo kuivunut...


Päätin sitten lähteä kentälle testaamaan, että miten Taavi liikkuu. Matkalla sinne Taavi pelästyi pihaan kaartaneen traktorin valoja ja otti ravispurtin. Olin jo siinä katsovinani, ettei ole takapää symmetrinen ja eihän se sitten ollutkaan.. HUOH. Oikea takanen otti paljon lyhyempää askelta, ihan tasaisella auratulla vähän parempi kun pienessä lumessa.

Ei muuta kun takaisin tallille. Taavilla olisi kyllä ollut virtaa, että sinällään harmi.. Turvotus oli heti tästä pienestä liikutuksesta (ja pintelin puristuksesta) hieman laskenut! Tallissa virittelin jalkaan lumesta kylmäkääreen ja annoin sen olla hyvän aikaa jalassa. Sitten laitoin pihkaa haavan päälle ja siihen haavataitoksen, sitten villakääre ja pintelillä koko komeus kasaan.

Voiko noin pienestä haavasta tulla imppari?? Eikö impparihevonenkin voi ontua? Taavin tuntien siihen ei varmasti paljon tarvita.. Toivon niin paljon että kyseessä olisi vain imppari, eikä mitään muuta. Nyt ainakin pari päivää katsellaan tällä hoidolla ennenkuin tehdään muita päätöksiä. Käynnissä Taavi oli kuitenkin puhdas ja askelsi tosi hyvää ja pitkää askelta ja muutenkin liikkui halukkaasti.
Silmän päällä oleva haava märkii vähän edelleen, kohta annan sulfakuurin.

Siis apua toi hevonen pitää ehkä kohta kääriä kuplamuoviin ja laittaa pehmustettuun karsinaan. 


Sitten se varmaan saisi ähkyn.



tiistai 22. tammikuuta 2013



Sydämesi on siellä missä on aarteesi ja sinun on löydettävä se, jotta kaikella sillä minkä olet oppinut matkallasi olisi tarkoituksensa.

-Paulo Coelho, Alkemisti



__________

Taavilla oli tänään vapaa, koska itsellä oli illalla hieronta ja päivällä aikataulu hieman venähti. Nyt pitäisi olla lantio suorassa ja jalat samanpituiset, mielenkiintoista nähdä miten se tuntuu satulassa! Tuostakin kuvasta näkyy, että olen aivan toivottoman vino, olen ollut sitä jo vuosia. Nyt pääsin sellaisen ihmisen käsittelyyn, jolla todella on taitoa laittaa palaset kohdalleen. Paikat tosin on niin hellänä, etten tiedä kykenenkö huomennakaan kokeilemaan uutta rankaani ratsain. :)
Taavin vyönkin pitäisi saapua ihan näillä näppäimillä, samoin Aloe-mehun ja sitten parin muunkin pienen ostoksen, joita sorruin käytettyina netin kirpparilta ostamaan. Huoh. Nyt mulla on sinne porttikielto. ;)

PS: Ei voi olla totta... Ostin juuri Taaville Stubbenin estesatulan "kun halvalla sain". Apua, toivottavasti se edes sopisi. Saa siitä tietty ainakin rahansa pois jos joutuu myymään eteenpäin. Nyt en mee sinne kirppikselle enää ikinä.
Ellen sitten myisi omaa trhaa rompetta. Mutta koska olen hamstraaja, niin en raaski luopua mistään. :D

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kevyttä kävelyä

 Tänään oli kranion jälkeinen kävelypäivä, käytiinkin vähän kävelyllä taluttaen Taavin kanssa.

tervehdys!


 Menin iltapäivällä tallille ja Taavi oli sisällä, sain hörinätervehdyksen pitkästä aikaa ja Lusernikin oli haluttua tavaraa; oikein iloinen hörähdys sillekin. :D En onnistu sitä hiivaa tarpeeksi hyvin piilottamaan ja Taavi onnistuu erottelemaan sen kupin pohjalle. Porkkanapalkkiota ei kuitenkaan saa ennenkuin kuppi on tyhjä. Pari kertaa Taavi kääntyi kupilta kattomaan, että "joko?" ja kun käskin syödä loputkin, se palasi kupille syömään. Lopulta kuppi oli tyhjä ja porkkana tipahti pohjalle. Voi sitä onnea!


hajavarpainen possunenä.

Harjailin Taavin käytävällä, opeteltiin samalla seisomaan siinä vapaana. Se sujuikin aika hyvin, vain pari kertaa jouduin palauttamaan Taavin keskelle käytävää, kun sen olisi kovasti tehnyt mieli mennä haastelemaan Einon kanssa.
Maha oli edelleen kärttyilyn aiheena, mutta kun palkkasin pari kertaa porkkanalla samalla, kun koskin mahaan, niin kappas; koko kärttyily unohtui.. ;) Otapa siitä selvää sitten.

Laitoin heijastimia ja päähän härkäriimun, sillä tällä kertaa en halua tulla perässä kyljellään roikkuen metriäkään. ;) Taavi meinasi heti tallin pihalla pysähtyä vastalauseeksi, ketju kiristyi leuan alla ja hyvinkin kuuliaisesti oltiin menossa lenkille. Heh, yhtään kertaa ei tarvinnut sen jälkeen riimua varsinaisesti käyttää. Vähän muisteltiin pysähtymisiä, hidastuksia ja peruutuksia, mutta ne sujuivat niin hyvin, että suurin osa lenkistä vain hengailtiin.

Käytiin vähän tiellä haahuilemassa ja matkalla pysähdyttiin syömään tielle pudonneita havuja sekä tutkittiin sitä aina yhtä pelottavaa kuivuria. Nyt sitä oli rohkeutta tutkia, kun mamma oli vieressä. ;) Taisi hangen läpi haista maahan pudonnut kaurakin, kun Taavi meni pitkin hankea kun paraskin vainukoira. Jotain se oli hangen alta löytävinäänkin. Itse en nähnyt mitään..

Kotiin mentiin pellon kautta, itse jättäydyin Taavin taakse ja se teki minulle valmiiksi tallattua polkua. Tallin pihassa tehtiin vielä pari kertaa kavionanto-temppu, johon keskittyminen ei meinannut riittää millään. Sitten vielä pitkästä aikaa kumarrettiin.

Tallissa Taavi pääsi heinille, juotin vielä melassivettä ämpärillisen sille jossa oli pohjalla vähän psylliumia houkuttimena. Mahakin on taas vähän möyrynnyt, en yhtään ihmettele kun ei olla päästy kunnolla töihin. Annoin vielä iltapöperön ja kävin sillä aikaa täyttämässä heinäverkot. Toin lopuksi vielä vähän lisää heinää Taaville ja heitin porkkanan perinteisesti kuppiin ennen lähtöä.


Silmätilanne, vähän tulee märkää vielä (ihan tippa tai kaksi). Tässä kuvassa päällä on pihkavoidetta, siksi se on noin märkä.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kraniosakraali-terapiaa!

Taavilla oli tänään kraniosakraali-käsittely, mun piti ottaa kamera mukaan ja kuvata Taavin reaktioita. Muistin kyllä kameran, mutta akun mukaan ottaminen olisi helpottanut tosi paljon kameran saamista hereille.. Vähän otti päähän!

Menin tallille noin puolta tuntia ennen ja otin Taavin sisälle syömään Lusernit sekä hiivat ja juomaan. Täyttelin samalla heinäverkot ja sitten harjasin pahimmat irtokarvat pois. Taavi taas luimisteli mulle, kun mahan alta kuopsutin ja napsauttipa kerran hampaillakin, siitä hyvästä kyllä komensin sitä. Sen jälkeen kaikki luimiminen loppui... Ota tosta nyt sitten selvää, että onko se kipeä vai ei.

Santtu tulikin pian ja päästiin aloittamaan. Taavi otti odotuksista poiketen samantien rentoiluvaihteen käyttöön ja alkoi nuokkua ihan tosissaan. Aiemmin se on ollut levottomampi ja varautuneempi käsittelyssä. Viimeisestä hoidosta on kyllä jonkin verran kulunut aikaakin, kun joulun aikaan Santtu ei kerennytkään paikalle. Ehkä Taavi jo osasi yhdistää, että tämän ihmisen käsittelyssä tulee hyvä olo.

Positiivista oli, ettei Taavilta tällä kertaa löytynyt mitään suurempaa jumia. Se oli kuulemma enemmän symmetrinen, kuin aikaisemmin ja kaikinpuolin "pehmeämpi". Se selänkin lämmin kohta oli vain karvoiltaan ohuempaa, siitä ei löytynyt mitään kipeää kohtaa tai muutenkaan outoa. Lonkankoukistajat olivat vähän kireällä, varsinkin vasemmalla. Ja satulavyön kohdalta kainalon yläpuolelta vasemmalta Taavi vähän nyrpisteli nenää.
Muuten se nautti hoidosta todella paljon, suurimman osan ajasta se nuokkui silmät ummessa ja kaikkein parhaimmissa kohdissa se ojensi päätä, laittoi silmät kiinni ja venytti ylähuulta oikein nautinnollisesti. Lopussa se teki taas kunnon haukottelusarjan ja vaikutti olevan kovinkin tyytyväinen. :)

Santtu sanoi, että Taavin ilme on muuttunut eloisammaksi ja se vaikuttaa muutenkin hyvinvoivalta ja terveenoloiselta. Mielenosoituksetkin ovat ihan hyvä juttu, kun aikaisemmin Taavilla ei tuntunut olevan mielipidettä yhtään mistään. Ja nythän se myös on alkanut näyttämään niitä "lempeämpiäkin" puolia itsestään, haluaa olla halittavana välillä ja viihtyy pää sylissä pitkiäkin aikoja. Kai se on huomannut, että sen koti on nyt täällä ja me ollaan sen omia ihmisiä. :)

Katseltiin vielä satuloita yhdessä, kun se Prestige pitäisi nyt viimeinkin kaventaa. Tultiin siihen tulokseen, että kerron alla olleen edestä kohottavan romaanin kanssa se on ollut hyvä ja arvioikoon sen perusteella sopivan kavennusmäärän. Sen enempää ei osata itse sanoa, mutta 1-2 kokoa pienemmäksi.
Estesatula on sään kohdalta vähän liian kapea selkärangantilastaan, mutta geelin kanssa parempi, menee varmasti käytössä. Ja koska olen sillä viime aikoina ratsastanut, niin ei sen pitäisi kovinkaan epäsopiva olla (Taavilla ei yhtään jumia satuloiden kohdalla). 
Näytettiin vielä Taavin kaviotemppua myös Santulle, kun Taavi osaa jo niin hyvin. ;)

Käsittelyn jälkeen Taavi sai (vastustelusta huolimatta) loimen päälleen ja pääsi takaisin ulos syömään lisää heinää. Einokin kuulemma iltapäivällä pääsee leikkimään muiden kanssa.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Vapaapäivää vietellen

Tänään käytiin K:n kanssa tallilla iltapäivästä tilannetta katsastamassa. Käytiin myös postista hakemassa Hevarilta tullut paketti, jossa oli se Yea-Sacc-hiivakin. Taavi olikin jo sisällä syömässä ja vaikutti olevan ihan ok, ei ollut hikoillut ja ihan hyväntuulisena tuli moikkaamaan.

Kuvia syyskuulta, niitä harvoja aurinkoisia päivia ja ainoita kertoja sänkkärillä

Annoin sille ekaksi Lusernia, johon sekoitin vähän öljyä ja hiivan. Ilmeisesti ei ole kovin hyvänmakuista, kun jopa Taavi vähän osoitti mieltään päätään ravistelemalla.. :D Hyvin se koko annos silti lopulta upposi, vaikka vähän epäilevästi se meitä katselikin.

Otin syömisen jälkeen Taavin käytävälle ja rupesin harjailemaan. Vasemmalta puolelta tuntui olevan vieläkin vähän herkkää ja mahan alta sain luimimista, mutten yhtään kertaa hampaiden napsumista. Kun jatkoi painelua luimimisesta huolimatta, Taavi oikein kääntyi kohti katsomaan, että enkö nyt huomaa, mutta ei ollut agressiivinen.
Annoin sitten mahan olla melko rauhassa ja harjailin ensin irtokarvaa irti ja sitten vielä pehmeällä harjalla karvat suoraksi. K:n läsnäolosta Taavi oli taas jotenkin nyreissään, aina kun K lähestyi sitä edestäpäin, niin Taavin ilme muuttui happamaksi, kun K meni kauemmas niin korvat menivät taas höröön.. On se vaan outo. :D
Silmän haavasta tuli taas märkää, empähän eilen taas pihkaa laittanutkaan... Tyhmä minä. Se oli eilen nimittäin taas ihan kuiva.




Tehtiin vielä vähän temppuja harjauksen jälkeen ja Taavi oli selvästi yöllä miettinyt sitä kavio-temppua. Nyt lähes joka kerralla se heilautti jo jalkaa eteen! Temppujen jälkeen Taavi pääsi sitten takaisin karsinaan ja heitettiin vielä porkkana kuppiin.

Illalla poikettiin vielä uudelleen tallille, kun unohdin ekalla kerralla täyttää Taaville yöverkon. Täyttelin verkon normaalia täydemmäs ja heitin samalla Taaville karsinaan vähän pureskeltavaa ennenkun iltaheinät tulevat. Kun tarkistin vesitilannetta, niin Taavi koitti kovasti komentaa minua pois heinien luota, mutta kun komensin sitä kovemmin se väistyi heti takaseinälle mulkoilemaan. Hetken aikaa siinä toisiamme tuijoteltiin ja tehtiin sitten päänrapsutuksella sovinto. Välillä tuppaa Taavilta unohtumaan, että ketä voi komentaa ja ketä ei.





Huomenna Taavilla on kraniosakraali-terapia, katsotaan mitä löytyy. Keskellä selkää on jännä kohta, joka on paljon lämpöisempi kun muu alue selässä. Taavi ei kuitenkaan arista sitä yhtään, vaikka kuinka painelisi. Voihan se olla, että karva on vaan ohuempaa, mutta huomenna sen mysteeri luultavasti selviää. Koetan ottaa kamerankin mukaan, josko saisi jotain videota tai edes uusia kuvia pitkästä aikaa.

Taavin suolisto on ollut nyt rauhallinen, se on kestänyt seisomista hyvin ja maha ei murise ja kurise mitenkään kovin pahasti. Se sopisi minulle hyvin, ettei välttämättä tarvitsisi ihan joka päivä liikutella, ehkä se olisi Taavillekin parempi sen hermojen kannalta.





perjantai 18. tammikuuta 2013

Perjantaifiilis vaihtui vatsakipuihin

Perjantai-fiilis hävisi sen siliän tien, kun Taavi teki hyvin selväksi, että vatsa on kipeä.. Huoh.

Menin illasta tallille ja tarkoitus oli pakkasta uhmaten mennä lenkille Taavin kanssa. Tallille päästyä annoin Taaville Lusernit ja keräilin sillä aikaa tarvittavat tavarat käytävälle. Syömisen jälkeen otin Taavin käytsille ja aloin harjailemaan piikkisualla. Vasemmasta nivusestä vähän kauemmin aikaa harjatessani Taavi alkoi luimistella, päätin sitten kokeilla samalla mitä se sanoo satulavyön kohdalta. Tähän mennessä se ei ole koskaan sanonut siitä yhtään mitään, viimeksi eilen olen kokeillut.
No nyt sanoi, Taavi luimisteli ja nosteli päätään, kun painoin suoraan mahan alta satulavyöön kohdalta, se kääntyi ja napsautti hampailla. Eli kipeäähän se otti.

Kävin sitten hakemassa Antepsinia hyllystä ja ruuttasin 35ml Taavin kitaan. Kuopsuttelin karvaa irti silläaikaa, kun mietiskelin mitä tekisin. Päätin olla lähtemättä ratsastamaan, kun kerran selvästi olo oli kipeä. Harjailin sitten oikein hyvin pitkästä aikaa, seurustelin muuten vaan ja samalla vaivihkaa välillä kokeilin mahan alta ja nivusista. reaktiot pienenivät ihan huomattavasti pikkuhiljaa.

Tehtiin vähän temppuja, harjoiteltiin kavionantoa ja sitten yhtä uuttakin temppua. Kavion annossa olen nostanut rimaa vähän ylemmäs, nyt pitää jo heilauttaa sitä jalkaa kättä kohden, jotta namin saa. Välillä Taavi hoksasi heti, mutta välillä siltä loppui kärsivällisyys, kun nami ei tullutkaan heti jalan nostosta ja se lopetti yrittämästä. Hauskaa meillä kuitenkin tuntui olevan. :) Toisesta tempusta sitten lisää, jos saan sen alulle opetettua kunnolla.
Temppujen jälkeen tuntui kummankin mieli olevan parempi ja sain jo aika hyvin kosketella joka puolelle ilman suurempaa raivoa.

Palautin Taavin karsinaan ja annoin sille ämpärillisen melassivettä, jossa oli pohjalla houkuttimena vähän psylliumia. Hyvin meni koko ämpärillinen alas, ettei ainakaan pitäisi sitten olla juomattomuudesta kiinni mahan kolotukset.

Täytynee huomenna tulla uudelleen katsomaan mikä on tilanne. Toivoisin niin paljon, että kyseessä olisi joku ohimenevä vatsan kiputila, mutta vähän huonollehan tämä taas vaikuttaa. Illalla kotona pohtiessani muistin, että Taavihan oli eilen vasemmalle aika huono, liekö se ollut jo oireilua vatsasta vaiko sattumaa. Toisaalta, vasemmat laukat ovat nousseet hyvin, mitkä viimeksi tuntuivat kertovan vatsavaivoista. Kädellä olen mahaa kokeillut tasaisesti, viimeksi eilen saamatta mitään reaktiota. Ruokinnasta tuskin on kysymys, Taavi on syönyt viisi kertaa päivässä heinää ja kaksi kertaa päivässä Lusernia ja Selected-rehua + öljyä. Viimeksi haava tuli pelkällä heinä+kivennäinen-ruokinnalla, toivottavasti massa pysyisi kuitenkin nyt yllä.
Mikään muu ei ole muuttunut, kun se, että olen tällä viikolla käynyt kaksi kertaa poikkeuksellisesti aamusta ratsastamassa.. Ei kai sellainen asia voi olla hevoselle niin kova stressin aihe.. Vai voiko?
Liikuntaa toki on lisätty, mutta Taavi saa aina heinää ja Lusernia ennen liikutusta ja heti sen jälkeen, se on myös liikkuntu pääosin ihan mielellään ja hyvin.


Harmittaa aivan vietävästi, kun juuri olin ajatellut palasten pikkuhiljaa loksahtelevan paikoilleen. Klinikalle ei kuitenkaan ennen helmi-maaliskuun vaihdetta lähdetä, silloin hammashuollon kanssa samalla täytyy pyytää tekemään se ontumatutkimus, josko kuitenkin jostain kolottaisi ja se selittäisi näitä oireita.
Jos tilanne ei itsestään ala paranemaan tai kyseessä ei ole ohimenevä vatsavaiva, niin soitan klinikalle ja pyydän reseptin lääkkeisiin.

Lisäksi kyselin yhdeltä jälleenmyyjältä Aloe Vera-geelistä, siitä oli muutama positiivinen kokemus, joten voisihan sitä kokeilla. Ei sillä määrällä mitään haittaakaan saa aikaiseksi. Mainostelivat myös palautusoikeutta jos ei huomaa mitään eroa. ;)
Lisäksi alennusmyynnistä tarttui tänään jo monta päivää mieltä vaivannut Wintec Cair-satulavyö (ei tosin linkin kaupasta, mutta siinä on selitetty vyön toimintaa). Tarjouksessa ei ollut, kun 140cm pitkä vyö, toivottavasti se ei ole liian pitkä. Tosin Taavin tämänhetkinen vyö taitaa olla 135cm.

torstai 17. tammikuuta 2013

Iltaa ja aamua


Eilen kävin iltasella tallilla ja Taavi oli jo sisällä syömässä. Annoin vielä Lusernitkin kuppiin syötäväksi ja hain sillävälin kaikki tavarat valmiiksi. Päätin laittaa vain lampaataljan ja naruriimun, kun tarkoitus ei ollut kummempaa puuhastella.

Otin Taavin käytävälle harjattavaksi. Kaaputtelin taas pahimmat irtokarvat irti, puhdistin kaviot, tarkistin hokit ja kävin jalat läpi. Vasemmassa takasessa olin huomaavinani aavistuksen pehmeää turvotusta, mutta voi olla että olin vaan hysteerinenkin taas.
Laittelin heijastimet ja muut varusteet paikalleen ja sitten lähdettiin.

Mentiin vasemmalle-oikealle-lenkki ja Taavi oli ihan reipas. Aluksi oli postilaatikoilla jotain pientä hässäkkää; siinä postilaatikoiden kohdalla on valot ja varmaan siihen taas jotain pelottavia varjoja sitten lankesi, kun taavi kieltäytyi siitä menemästä. Kun oikein patistin, se lähti menemään, mutta heittäytyikin sitten kotiinpäin. Onneksi pysyin kyydissä ja yhden "Perkeleen" saattelemana Taavi sitten hipsi siitä ohi.. ;)

Otettiin ravia, joka eteni ihan hyvin ja Taavi tuntui reippaalle taas. Voi olla, että sillä oli valmennuksen ja tarhassa juoksun jälkeen lihaksissa kireyksiä, kun sen meni tiistaina oli vähän normaalia tahmeampaa. Käytiin sitten kahdella eri peltotiellä kääntymässä, ensimmäisessä oli jonkin verran lunta, joten mentiin käyntiä ensin toiseen suuntaan ja takaisinpäin samoja jälkiä ravissa.
Tekee hyvää omalle istunnalle mennä välillä ilman satulaa ravia niin, ettei tarvitse keskittyä muuhun kun joustamiseen. Hyvinhän se sujui, kun pisti lantion töihin.

Toinen peltotie on aurattu ja siinä mentiin ravia toiseen suuntaan ja takaisinpäin ajattelin tulla vasenta laukkaa. Taavi nosti yhden väärän ja sen jälkeen sitten vasemman, laukattiin koko pätkä isommalle tielle asti. Siitä sitten käveltiin loppumatka kotiin.

Tallissa taas riisuin Taavin, hiki oli aika hyvin kerennyt kuivua kotimatkalla, ainoastaan vähän kainalosta oli hikinen. Ja tietty ne nivuset, mutta nekin alkoivat kuivua ihan hyvin, kun seurasin tilannetta heinäverkkojen täytön ohessa. Annoin vielä psylliumvellin ja vähän lisää heinää. Silmän päällä oleva haava oli jo välissä hyvännäköinen, mutta nyt sen päälle oli tullut rupea ja visvaa, pistin siihen pihkaa päälle. Porkkana vielä kuppiin lähtiessä, niinkuin aina. :)




Tänään olikin sitten taas aamuratsastusta tiedossa.

Taavi oli saanut sisälle jo heinää syötäväksi, vastaanotto oli taas aika mulkoileva. Ilmeisesti aamuratsastelut ei ole ihan Taavinkaan mieleen.. :D

Laittelin Taavin kuntoon karsinassa, niin se sai samalla syödä. Suitsia laittaessa huomasin, että se eilen silmän päällä ollut rupivisva-möykky oli irronnut ja nyt siitä haavasta tulee märkää... Huoh. Mutta toisaalta, pihka oli toiminut juuri niinkuin pitikin, puskenut liat pois. Vähän sain sitä mätää sieltä puristettua, ennenkuin Taavi kävi arkomaan, laitoin vielä desinfiointiainetta. 

Mentiin tänään kentälle ahertamaan. Ajattelin ihan vaan taivutella kevyessä ravissa molempiin suuntiin. Tehtiin hyvät alkukäynnit ja niiden perään muutama peruutus. Alkuun taavi poikitti kovasti vasemmalle, mutta kun muutaman kerran napautin raipalla (kun pohje tai paino ei auttanut korjaukseksi), niin sitten meni suoraan.
Alkuun sitten hiukan kevyttä ravia, että saadaan paikkoja molemmat vähän vertymään. Taavi liikkui yllättävän hyvin, mutta vähän sitä sai välillä patistella. tehtiin ympyröitä ja ratsastin kulmat huolella. Vasemmalle Taavi oli selvästi jäykempi ja huonompi, liekö omalla istunnalla paljonkin asian kanssa tekemistä..



Seuraavaksi sitten otin vähän laukkaa. Meillä oli viime valmennuksessa puhetta, että laukkaa olisi varmaan hyvä ottaa heti alkuverryttelyyn mukaan, kun Taavi tuntuu siitä piristyvän. Oikealle laukka tuntui alkuun vähän lötköltä, mutta korjasin asiaa ensin pohkeella ja sitten raipalla, niin Taavikin muisti vähän ponnistella. ;)
Vasemmalle nousi heti laukka oikein ja siihen suuntaan se jo pyöriikin ihan hyvin, ei ongelmaa siihen suuntaan siis.

Jatkoin harjoitusravissa taivuttelua. Taavi tuntuu liikkuvan paremmin aina, kun istun alas harjoitusraviin, ehkä mun kevennys on sitten niin pielessä. Oikealle Taavi meni tosi kivasti ja myötäsi hyvin, koetin pitää ravia aktiivisena, mutta siinä saa tehdä kyllä todella töitä. Mutta eihän sitä voi kauhalla ottaa, kun on lusikalla annettu sitä liikettä. :)
Vasemmalle oli taas enemmän ongelmia ja pakka tuntui hajoavan totaalista, Taavi kaatui sisälle, valui pitkäksi ja pyöristymisestä ei tietoakaan.
Kun tajusin laittaa harhailevan vasemman kyynärpään kiinni kylkeen, niin muutos oli jo huomattava. Sitten vielä peruutuksia ja siitä suoraan raviin, niin saatiin vähän painoa taaemmas. Ihan hyvä siitä vasemmastakin sitten tuli, ainakin ajoittain.
Loppuun vielä tein lävistäjille askeleenpidennystä, alkuun ei oikein meinannut lähteä tai sitten Taavi hyppäsi laukalle. Neljäs yritys toi loistavan tuloksen, pelkkä oman lantion liike riitti ja Taavi venytti askelta todella hyvin. Samantien heitin ohjan pitkäksi ja keventelin ravissa vielä molempiin suuntiin.

Käytiin kävelemässä pellon kautta tielle ja sieltä kotiin loppukäynneiksi. Laitoin tallissa Taaville hetkeksi verkkoloimen ja fleecen, kun sille oli tullut liikutuksessa hiki. Se sai kuivatella sen aikaa kun laitoin varusteet pois, annoin vielä Lusernia kuppiin ja päälle melassivettä. Psylliumin ajattelin nyt jättää pois, katsotaan muuttuuko mikään.
Silmää vielä vilkaisin ja sieltä oli tullut liikutuksen aikana lisää märkää ulos. Pyyhin ja puristelin sen minkä sain ja laitoin taas pihkaa päälle. Eiköhän se siitä parane, pitää vaan tarpeeksi kauan malttaa laittaa pihkaa.

Ulos puin Taaville Bucasin kuivatusloimen ja sen päälle villavuorisen sadeloimen ja kaulakappaleen. Se on luvannut kuitenkin kylmenevää tälle päivälle ja Taavi jäi jonkin verran kosteaksi. Sinne se paineli muiden kanssa heinää syömään tyytyväisen oloisena.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Aamujumppaa

Eilen väsytti huonosti nukutun yön jälkeen sen verran aamusta, etten millään päässyt sängystä ylös. Taaville tuli siis vapaa, koska en enää iltavuoron jälkeen viitsinyt lähteä tallille.

En ole ollenkaan aamuihminen ja suorastaan inhoan aamuratsastuksia, joten niiden laatu yleensä on mitä on. Toisaalta, tärkeintä Taavin kannalta on vaan saada liikettä, ei niin väliä muulla. Inhoan myös siitä syystä aamuratsastuksia, että kelloa joutuu kokoajan miettimään. Rauhallinen puuhaili ei siten onnistu, vaikkakin aikaa on varattu riittämiin. Onneksi näitä on harvoin, mutta tällä viikolla on kolme sellaista päivää etten kerkeä illasta tallille ja yksi on ollut jo vapaa, joten pakko tsempata nämä loput kaksi.

Tänään olinkin sitten reippaampi ja heräsin hyvissä ajoin. Olin tallilla jo ennen kahdeksaa ja Taavi oli sopimuksen mukaan saanut aamuheinät sisälle syötäväksi. Se hörähti kun menin sitä katsomaan, mutta muuten se ei olisi kyllä halunnut lenkille lähteä, kun ruokaakin oli.
Karvanvaihto alkaa olla jo aika hyvällä mallilla; eilen väliin jäänyt harjaus näkyi tänään hirveänä karvapöllynä ja irtoamassa olevat karvat oikein törröttivät muun karvan seasta.

Suojitin, satuloin ja päähän laitoin pelkän naruriimun vaihteeksi. Lähdettiin maastoon ja tarkoituksena oli mennä sellainen suht reipas, mutta rento lenkki. Käytiinkin kiertämässä tieltä pellon kautta tallille kävelylenkki (traktorikin tuli takaa, mutta Taavi sanonut siitä mitään) ja sitten pihan poikki uudelleen maastoon päin. Päätin kuitenkin jäädä toiselle pellolle auratulle tielle. Näin äkkiseltää arvioituna auratun tien pituus on noin 400m suuntaansa.
Otettiin ensin käyntiä toiseen päähän ja alkuun Taavi koetti vähän kiemurtaa ja hidastella, mutta hyvin äkkiä sille selvisi, ettei matelu käy nyt ollenkaan. Takaisinpäin tultiin kevyttä ravia ja sitten ravissa kerran edestakaisin. Kolmen ravisuoran jälkeen otin kotiinpäin yhden suoran oikeaa laukkaa, sitten ravilla toiseen päähän ja takaisin vasenta laukkaa. Yksi nosto ensin meni väärin, mutta seuraava oli sitten ihan oikein ja Taavi jaksoi urheasti laukata koko suoran.
Vielä kerran ravattiin reipasta kevyttä ravia toiseen päätyyn ja sitten kävellen takaisin kotiin. Oli sen verran lämmin päivä (vain viitisen astetta pakkasta), että Taaville tuli ihan kunnolla hiki.

Tallissa riisuin varusteet ja muutkin hepat olivat vasta menossa pihalle, joten sopivaan aikaan palauduttiin lenkiltä. Taavi sai vielä juoda psylliumvellin ja syödä Lusern-annoksen ennen ulosviestiä. Harjailin piikkisualla karvan pariin kertaan ja seurailin, että lähtee normaalisti kuivumaan. Laitoin vielä villavuorisen sadeloimen, ettei lihakset kylmety ja ei muuta kun kamujen kanssa ulos.


Silmätilanne tänään:



sunnuntai 13. tammikuuta 2013

We live and we learn to take one step at a time

Meille on tullut taas muutama lukija lisää, tervetuloa! :)

Eilen käytiin iltapäivästä maastoilemassa noin kuuden kilometrin lenkki, Taavi oli tosi kivantuntuinen. Se ravasi ihan reippaasti ja koetin saada sitä ravissa venyttämään askelta. Alkuun Taavi tarjosi laukkaa, mutta sitten se hoksasi mitä halusin ja tulikin ihan hyviä pätkiä.
Peltosuoralla laukattiin molempiin suuntiin, menomatkalla oikeaa ja kotiinpäin vasenta (joka nousi ekalla yrittämällä ympyrältä!).

Taavia vaan alkoi kesken lenkin taas selvästi pissattaa, sen tietää siitä että se alkaa hiissailemaan käynnissä ja tuijottelee kotiinpäin vuorotellen kummaltakin sivulta. Mut eipä se paljon auta, kun kotiin on kolme kilometriä matkaa eikä se kuitenkaan suostu matkalle pissimään Hyvin se kuitenkin siitä sitten kotiinpäin suostui liikkumaan.

Silmäkin alkaa olla melko normaalin näköinen, kuvia en muistanut ottaa yhtään!



Tänään sitten olikin taas valmennus. Saatiin oikein yksityistunti, kun muut eivät päässeet paikalle. Taavi oli ihan sairaan hyvä ja ihana koko tunnin!

Se oli juossut juuri ennen valmennusta Einon kanssa tarhassa älytöntä rallia kierrostolkulla ja oli ihan hikinen, kun mentiin. Onneksi sain tästä ilmoituksen etukäteen, etten ala heti panikoida sen olevan kipeä (hysteerinen hevosenomistaja). Nappasin Taavin sisälle ja se sai ruokien lisäksi hetkeksi peiton niskaansa.

Vähän oli alkulämmitelty ihan omatoimisesti...

Sain sen sitten kuntoon ja alkukäynnitkin tuli suoritettua, kun odottelin valmentajaa. Sitten päästiinkin suoraan hommiin. Aloitettiin taas käyntikahdeksikolla, keskellä suoristus ja asetuksen vaihto. Taavi toimi paljon paremmin kuin viimeksi ja oli hereillä. Jatkettiin sitten samaa tehtävää harjoitusravissa, mulla oli hiukkasenongelmia ulko-ohjan kanssa, mutta kun muistin pitää sen tuntumalla ja päästää sisältä, niin Taavi liikkui tosi kivasti. Se sai kehuja siitä, miten paljon notkeampi ja reippaampi se oli, kuin viikko sitten.

Jatkettiin sitten väistöjen kanssa puuhaamista ja kokeiltiin tehdä niitä pituushalkaisijalta uralle päin, niinkuin Taavin kanssa on tehty aiemmin. Yllätys oli suuri, kun ennen oikealle hyvin onnistuneet väistöt eivät meinanneet oikein onnistua, vasemmalle sitten sujui paremmin.
Paljon sain hyviä neuvoja, miten ohjilla pystyn kontrolloimaan väistöjä ja Taavin kanssa saakin käyttää aika suurielkeisiä apuja näin alkuun, jotta se ymmärtää ja yrittää.
Tehtiin samaa väistöharjoitusta myös vähän ravissa, ihan loivana ja tarkoitus oli saada ihan pari askelta onnistunutta väistöä. tehtävä sujui odotettua paremmin ja valmentaja suosittelikin harjoittelemaan väistöjä ravissa, jolloin eteenpäinpyrkimys oli parempi. Taavi sai onnistuineiden väistöjen jälkeen hetken hengähtää ja sitten oli laukkojen vuoro.



Otettiin ensin laukkaa vasemmalle ja Taavi nostikin heti ensiyrittämällä oikein! Hirveästi kehuja ja sitten jatkettiin laukkaa jonkin aikaa, ei ollut väliä teillä, kunhan laukka pyöri. Pari kertaa Taavi meinasi katkaista, mutta hienosti korjasi takaisin vasemmalle laukalle.
Toisen noston kanssa olikin sitten vähän hakemista, kun Taavi alkoi tarjota oikeaa laukkaa.. Muutaman yrityksen jälkeen rauhoitettiin tilanne käyntipätkällä ja sitten uusi yritys. Sain kohdistettua raipan napautuksen juuri oikeaan kohtaan ja sieltähän se pienen pukkauksen avulla taas löytyi hienosti. :)
Oikealle laukat nousi käynnistäkin hyvin, ymypröillä sain ohjeeksi tukea ulko-ohjalla ja heittää sisäohjan löysemmäksi ja tehdä sillä vain johtavia ohjasotteita kääntämiseen. Se toimi ja Taavi pyöritti laukka hyvin ja jopa alkoi pyöristyä pätkittäin.

Laukasta Taavi jäi ravaamaan reippaasti, joten jatkettiin perään suoraan kevyttä ravia. Pitkille sivuilla pikkuisen askeleenpidennystä, sujui kivasti ja Taavi oli rennonletkeä. Lopuksi vielä hyvät loppukäynnit.







Tunnin anti: Taavi liikkui kivasti, se oli niskastaan rento ja kantoi itseään hyvin pätkittäin. Se oli letkeä ja taipui paremmin, myös takajalat saatiin varsinkin lopussa mukaan hyvin. Myös vasen laukka pyöri toisen noston jälkeen kivasti, lisäksi ensimmäinen nosto meni pelkällä asetuksella oikein.
Raviväistöjen alut sujuivat alusta asti ihan hyvin, Taavi yritti hyvin. Tokihan ne on vielä hyvin loivia ja pysyvät järjestyksessä vain parin askeleen verran, mutta jostain on aloitettava!

Omiin käsiin tulee kiinnittää huomiota; vasen käsi on heikko ja oikea vahva, eli siis toiseen suuntaan mulla on vahva sisäkäsi ja toiseen kierrokseen ulkokäsi, pitäisi muistaa tarkkailla, että suunnanmuutoksessa myös kädet pitäisi saada toisinpäin. Lisäksi siihen ulko-ohjaan pitäisi kiinnittää vielä lisää huomiota ja hellittää sisältä.

Taavi oli tunnin jälkeen hikinen ja hiukan väsyneen oloinen, mutta erittäin rento ja hyväntuulinen. Se pääsi sisällä heti syömään heiniä ja laitoin sille vielä kuivatusloimen päälle, tallin puolesta se otetaan sitten iltaheinien aikaan pois.
Täyttelin vielä heinäverkot ja heitin Taaville lähtiessä lisää pureksittavaa, kun se sitä selvästi kerjäili hörisemällä, kun tulin heinäpuolelta. Pari porkkanaa vielä kuppiin, kyllä vaan oli niin hieno hevoinen mulla tänään!

Tein vielä videokoosteen tunnista, kun kerrankin oli videokuvaaja mukana. Video on mahdollista katsoa HD-laatuisena. :)


perjantai 11. tammikuuta 2013

Reipas koululainen!

Heti alkuun silmätilanne (huomattavasti parempi tänään) :





Taavi oli taas sisällä kun menin ja pitkästä aikaa kuulin hörinää tervehdykseksi. Kävinkin heti moikkaamassa ja tarkastamassa silmän tilanteen. Se on jo paljon parempi, turvotus on laskenut ja haava umpeutunut.

Heitin Lusernit taas kuppiin ja sillä aikaa raahasin tavarat satulahuoneesta. Olen nyt pari kertaa ratsastanut estesatulalla, ikäänkuin vaihteluksi ja koska koulusatula pitäisi ehdottomasti kavennuttaa, se on ihan liian nyökyllään edestä kohottavasti huolimatta. Estesatula istuu edestä kohottavan romaanin kanssa tosi kivasti ja Taavi on ainakin toistaiseksi liikkunut sen alla reippaasti.

Siirsin Taavin syömisen jälkeen käytävälle ja laittelin siinä kuntoon, vähän sain äkäilyjä toisesta nälkäkuopasta kauemmin ja kovemmin harjatessa (en mitään kamalan vakavasti otettavaa), mahaääniäkin kuului. Uusi heinäpaali on taas eilen avattu.
Lähdettiin sitten varustamisen jälkeen kentälle vaihteeksi, aika vähän on tullut siellä pyörittyä ja koska viikonloppuna on tarkoitus taas osallistua tunnille, niin olisihan se hyvä vähän harjoitella kotiläksyjäkin. Laitoin vaihteeksi kannuksetkin, kun niistä oli viime tunnilla puhetta ja lupasin seuraavaan valmennukseen laittaa kokeeksi.

Olin valmistautunut, että saan taas pyytää ja hoputtaa Taavia, joka ei yleensä ole erityisen motivoitunut kentällä. Mutta mitä vielä; sehän oli oikeinkin reipas eikä meidän tarvinnut edes keskustella kentälle menemisestä tai menemättä jättämisestä.
Tein alkuun käynnissä pysähdyksiä ja muutaman peruutuksen. Alkuun Taavi peruutti vinoon, mutta kun sain sen suoristettua, niin se alkoi peruuttaa tosi hyvin. Se teki ihan loistavia peruutuksia, pyysin aloittamaan peruutuksen ja se peruutti niin kauan, että annoin jonkun muun avun. Aivan mahtavaa, se tässä postauksessa selitetty "kikka" tosiaan toimii!


6.1.


Kevyessä ravissa työskentelin ympyröillä ja pitkillä sivuilla pyysin ravia vähän eteen. Alkuun oli vähän kankeutta taipumisessa ja Taavi meni pitkänä pötkönä, mutta erittäin aktiivinen myötääminen sisäkädellä ja vahvempi ulko-ohja sekä sisäpohje auttoivat asiaa ja Taavi alkoi ihan mukavasti myötäillä. Tietenkin oli helpompi ratsastaakin, kun hevonen liikkuu ihan oma-alotteisesti eteen.

Väistöjäkin tehtiin taas pitkällä sivulla, samaan tapaan kuin tunnillakin. Nyt nekin sujuivat todella hyvin. Pari kertaa jouduin huomauttamaan, ettei laiskotella ja sitten tuli tosi hienoja ristiaskelia, eikä Taavi karannut uralta. Sitten vähän harjoituravissa työskentelyä, ympyröitä, kulmia yms. ihan yleisesti haettiin pyöreämpää muotoa taas. Sai oikein välillä pidättää, että Taavi pysyi alla! Hassua, piti oikein pariin kertaan tarkistaa, että onhan mulla varmasti oikea hevonen alla. :D



6.1. ratsastustunnilta


Laukat nousivat oikealle hyvin, tehtiin vähän keskiympyröitä. Vähän meinaa tasapaino mennä jossain vaiheessa ja Taavi alkaa painaa kädelle ja kaatuu sisäpohjetta vasten, samalla laukka alkaa huonontua. Mutta eipä siltä nyt vielä voi kummoista odottaakaan, kun on lähinnä maastossa laukattu.
Vasemmalle tuli ensin pari väärää, kun koetin nostaa ihan vaan kulmasta pienellä taivutuksella. Sitten suosiolla käänsin pienelle ympyrälle ja siitä sitten pitkälle sivulle laukkaa, vähän raipalla napautin ulkotakajalkaan ja heti meni oikein, pukin kautta tosin. ;) Annoin laukata pitkänä kentän ympäri pari kertaa sen kummempia vaatimatta. Porkkanapalkka päälle ja vähän aikaa kävelyä.

Lopuksia vielä venyteltiin vähän pidemmällä ohjalla kevyessä ravissa. Taavi ei oikein ensin meinannut hakea alas, kun oli kaikkea jännää, mutta sain kuitenkin sen suostuteltua. Loppukäynnit käytiin kävelemässä pellolle auratulla tiellä.

Tallissa riisuin varusteet ja Taavi pääsi karsinaan syömään heinää. Tein sille vielä psylliumin ja sitten sen päälle väkirehut, jotka muut oli saaneet sillä aikaa, kun Taavi oli töissä. Syömisten jälkeen harjasin vielä karvat suoriksi ja katselin, että alkaa kuivua. Lopuksi vielä pihkaa silmän ympärille ja porkkana kuppiin. :)



6.1.

torstai 10. tammikuuta 2013

Puolitoista silmää

Tänään silmä näytti tältä (kännykkälaatu taas) :







Tässä turvotus näkyy varmaankin parhaiten

Tässä vertailukuva, miltä silmän kuuluisi normaalisti näyttää..


Turvotus oli silmässä valahtanut hiukkasen alaspäin, mutta enää se ei ollut niin arka. Sain ihan hyvin laitettua kerroksen pihkavoidetta päälle ja nyt sai jo päätä silittää tuoltakin puolelta. Varmaanhan se oman aikanasa ottaa, että turvotus laskee, onhan tuo ihmiselläkin aika arka paikka turpoamaan kolhuista/haavoista.

Ulkona oli tosi kurja keli, pakkasta ei ole kuin pari astetta, mutta tuuli on kylmä ja sataa jäätävää lunta. Siksi meninkin tallille vasta illemmalla, kun odottelin lumisateen loppua, eikä tällä kelillä ole mitään väliä sillä, onko valoisaa vai pimeää.
Taavi oli sisällä syömässä ja heitin sille Lusernia öljyn kera kuppiin. Hain sillä aikaa varusteet karsinan viereen satulahuoneesta. Laittelin Taavin karsinassa kuntoon, kun käytävällä oli vähän hälinää. Suitsien laitossa olin tavallista varovaisempi, etteivät osu siihen silmään.

Käytiin taas "kylällä päin", kun siellä on aina pikkaisen valoisampaa. Alkukävelyiden jälkeen taivuttelin taas kaulaa puolelta toiselle, edelleen vasemmalle on paljon jäykempää. Sitten otetiin pari peruutusharjoitusta, ne sujuivat alkukankeuden jälkeen hyvin ja sitten siirryttiin kevyeeseen raviin. Menohaluja oli ja tuijotellakin piti välillä tienvierustoja.
Vähän taas käynnissä taivuttelua ja sitten ylämäkeen laukannosto, piti tietty samalla loikkia jollekin pelottavalle asialle, mutta päästiinhän me se mäkikin lopulta ylös.

Sen jälkeen vielä vähän kevyttä ravia ja sitten annoin hetken hengähtää. Yhdessä kohtaa on vähän tiheämmässä asutusta ja se on aina jännin kohta mennä. Meni ihan hyvin siihen asti, kunnes kissa vilahti tien yli, se ei jäänyt Taavilta huomaamatta huolimatta vajaasta silmäparista..
Siitä siten seurasikin pärinää, puhinaa ja pelonsekaista tuijottelua. Taavi ei suostunut jatkamaan matkaa eteenpäin, pari kertaa se melkein suostui, mutta päättikin koukata jonkun piharisteyksen kautta kotiin päin ja sain tosissani vetää toisesta ohjasta. Kivasti juuri jonkun talon edessä, ettei oikein kovasti voi hermostuakaan... Tokkopa siitä tietty muutenkaan mitään hyötyä olisi ollutkaan.. :)

Lopulta keksin, että se tuijottaa hankeen tulevaa hassua varjoa, en oikein tiedä miten se yhdisti sen siihen kissaan joka aikapäiviä sitten meni ihan eri suuntaan... Ehkä se ajatteli, että petoja tulee pian lisää? Ratkaisuksi, laitoin otsalampun päälle (joka sai aikaan jalkojen tutinaa) ja kappas, varjo katosi ja päästiin jatkamaan matkaa.. Heh. Ohituksen jälkeen pörhistely jatkoi, joten pyysin napakasti Taavia taipumaan kaulasta välillä oikealle ja varsinkin sinne vasempaan, tuli ihan hyviä taivutuksia!

Käytiin tien lopussa kääntymässä ja takaosakäännömäisellä räpellyksellä käännyttiin kotiinpäin. Tultiin ensin käyntiä sen pelottavan kohdan ohi (ei pelottanut enää...) ja asutuksen ohi. Taivuttelin taas molempiin suuntiin.
Siirsin Taavin raviin ja jäin istumaan harjoitusraviin, vauhtia olisi piisannut ja jouduin tekemään kunnolla töitä istunnalla jarruttaakseni, tietysti ihan kiva välillä näinkin päin. Samalla jatkon taivutteluteemalla ja sujui kohtalaisesti. Ravattiinkin aika pitkä pätkä (ainakin siltä se itsestä tuntui..).

Seuraavalla suoran pätkälle koetin saada vasenta laukkaa ihan vaan taivuttamalla kaulaa, mutta oikeahan sieltä nousi. Noh, ei me lannistuta; seuraavalla suoralla käänsin Taavin pienenpienelle ympyrälle ja melkein kuin volttilähdöstä laukka-avut ja sieltähän se nousi! Laukattiin jonkin aikaa ja ennen alamäkea käyntiin ja hetkeksi pitkä ohja.

Seuraavalla suoralla tein samaa pohkeenväistöharjoitusta, kun tunnillakin. Eteenpäinpyrkimyksestä oli hyötyä ja sain ihan kivan pätkän tehtyä, lopussa uskalsin jopa pyytää takasetkin kunnolla mukaan. Kiitokseksi taas pitkää ohjaa.
Seuraavassa vasemmalle kaartuvassa mutkassa oli sopivasti vielä levennyskin, joten ympyrältä taas nostoyritys. En ollut tarpeeksi tarkkana ja Taavi pääsi nostamaan oikean, takaisin käyntiin ja uusi yritys. Nyt nousi vasen ja sitten eikun hanaa! Laukattiin pitkä pätkä reipasta vasenta laukkaa ja sen jälkeen porkkana palkaksi. Käveltiin loppumatka kotiin, tyytyväisinä varmaan molemmat. :)

Tallissa riisuin varusteet, suitset riisuin avaamalla poskiremmin, kun Taavi selvästi varoi niiden osumista silmään. Hetken heiniä mutusteltuaan annoin Taaville psylliumannoksen ja sen päälle sitten iltaväkirehut. Lopuksi vielä pihkavoiteen levitys silmän ympärille, sujui ihan hyvin, kun varovasti laitoin.
Täyttelin vielä pari heinäverkkoa ja samalla seurailin, että kaikki on ok. Hikihän sille taas tuli lenkillä, eikä se ihan hetkessä tietenkään kuivu. Mutta eipä tuo vaikuttanut mitenkään oudolta, ruokakin maistui, joten lähdin kotia kohti taas.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Silmäpuolen juoksutusta

Tänään Taavia tarhasta hakiessa katselin, miten se on niin väsyneen näköinen, kunnes tajusin että silmäluomi oli ihan turvoksissa.. Silmän päällä oli haava ja Taavi aristeli sitä voimakkaasti. Luulen, että se on metsikössä sen tökännyt johonkin risuun tai sitten Heikin kanssa riimu nyhtämis-leikissä on hammas kolahtanut.
Tallissa tutkin silmää tarkemmin ja onneksi kyseessä oli vaan pieni naarmu, eikä silmä ollut vahingoittunut. Vähän oli verta valunut ripsillekin, mutten yksin saanut haavaa puhdistettua.
Pyysin K:ta tuomaan pihkavoidetta kotoa ja samalla saisin apuvoimia. Sitä ennen kerkeisin kuitenkin liikuttaa Taavin.
Kuvat eivät päätä huimaa laadullaa, kun piti käyttää kivikautisen kännykkäni kameraa:






Vähän on toispuoleinen.. :)




Mahakin vähän mourusi.. Tyhmä ja laiska minä, kun en eilen käynyt liikuttamassa. :( Lisäksi tietty taas on vaihtunut uusi heinäpaali. Annoin Lusernit ja laitoin sekaan taas öljyä. Hyvin maittoi ruoka, sitten harjailin vähän käytävällä ja päätin tänään juoksuttaa pitkästä aikaa. Taavi on ollut liinan päässä tasan kaksi kertaa aiemmin; kerran ratsastajan kanssa (joka ei onnistunut) ja kerran ilman (joka onnistui huonosti).
Viimeksi kesällä, kun olen sitä juoksuttanut, niin se pysähteli syömään maasta ruohoa kesken ravailun (ihan sama vaikka oli piiska) eikä ympyrä ollut ympyrää nähnytkään silloin.

Liinaa etsiessä menikin tovin verran aikaa, mutta löytyipä se lopulta ja päästiin matkaan. Mentiin kentälle ja tehtiin alkuun vähän maastäkäsinharjoituksia; pysähdyksiä, käännöksiä, hidastuksia ja nopeutuksia. Ne sujuivat ihan ällistyttävän hyvin.
Sitten lähetin Taavin ympyrälle ja se vähän hämmentyneenä lähti käpeksimään. Tosin ympyrää se ura ei ollut nähnytkään.. :) Vasemmalle mennessä sai olla tosi tarkkana, koska heti jos siirsin oman kehoni Taavin sään etupuolella, se kääntyi ja rynnisti oikealle.
Ravissa se oli hyvinkin tahmea, kyllä se sitten vähän askelta pidensi kun oiken tarmolla pyysin ja maiskutin. Raippaahan saa käyttää ihan reilusti ja sillä narun päällä huitoa selän päälle, että edes jonkinverran voi jalkojaan nostella. Että voi hevonen käyttää kyllä tilaisuutta hyväkseen ja laiskotella. :D Kyllä ainakin itse pääsis sata kertaa helpommalla, kun ratsastaisi saman ajan, mikä juoksutukseen menee.

Ravissa tehtiin vähän siirtymiäkin, käyntiin-raviin-käyntiin jne. Ne sujuivat tosi hyvin, Taavi kuunteli ohjeet tarkkaan ja jopa noudatti niitä kuuliaisesti.
Laukkojen kanssa sitten olikin vähän tahmailua varsinkin oikealle. En meinannut saada sitä millään ensin nostamaan, sitten se kaatui oikein löysään laukkaan, jota jatkui ehkä kuusi askelta. Kun komensin sen jälkeen oikein kunnolla ja huitaisin piiskan narulla persuukselle, niin saatiin monta kierrosta ihan kohtalaista laukkaa.
Vasemmalle nousi ihan hyvin; pari kertaa tosin välissä myös väärää laukkaa. Mutta kun se vasen nousi (yleensä pikkupukin kanssa), niin se pyöri monta kierrosta ihan hyvin ja näyttikin ihan laukalle. Hienoa! Palkkasin jokaisen onnistuneen vasemman laukan jälkeen porkkanalla.
Sitten vielä vähän ravia molempiin suuntiin, nyt alkoi ravikin jo vähän venyä laukkojen päälle. Lopuksi käveltiin vielä yhdessä muutaman kerran kentän ympäri ja tallille. Taaville tuli oikein hiki ponnistellessa. Maha sentään hiljeni liikutuksen jälkeen eli ilmeisesti se taas sai suolen toimimaan normaalisti.


K tulikin pihkavoiteen kanssa juuri sopivasti, kun olin saanut Taavilta varusteet pois. Vein sen pesupaikalle, eikä se edelleenkään antanut koskea lähellekään silmää. K syötti sille sitten kauraa kiposta ja sen avulla saatiin silmä huuhdottua ilman mitään ongelmia, laitettua ddesinfiointiainetta ja lopuksi vielä levitin päälle reilun kerroksen pihkaa. Kaikka tämä muutamasta kauranjyvästä.. :D

Annoin vielä psylliumia sen kaksi mittaa ja vettä niin paljon kelpasi. Siivoilin tavarat pois ja Taavi pääsi omaan karsinaan syömään heinää. Ilmoitin vielä tallityöntekijälle Taavin silmästä, ettei turhaan säikähdä. Täyttelin vielä heinäverkot ja vetelin Taavin vielä kerran piikkisualla, jotta hiki kuivuisi nopeammin. Onneksi voi ilman loimea pitää, kun on niin lämmin talli.

Toivottavasti silmä siitä alkaa parantua. :)