perjantai 30. marraskuuta 2018

Marraskuun lopun pohdintoja ja tapahtumia

Mulla ois vaikka mitä kirjoitettavaa, kun vaan saisin aikaiseksi kirjoittaa!

Tuli tänään taas ruokia laittaessa mieleen, että usein kuulee kauhisteltavan, että joku syöttää "niin monesta purkista" hevostaan, koska "suurin osa hevosista pärjäisi pelkällä kivennäsellä". Se on toki totta, mutta esimerkiksi meidän tapauksessa monen purkin ruokavalio sisältää ne ihan samat aineet, kun siinä kivennäissäkissä. Mutta koska olen halunnut tasapainottaa jokaisen mineraalin ja jättää jotakin pois, niin olen kokenut helpoimmaksi mitata ne erikseen.
Miksi siis monesta pussista ja purkista syövän ruokavalio olisi jollain tapaa huonompi tai turhempi? Tietysti usein törmää siihen, ettei omistaja itsekään tiedä, kuinka paljon mitäkin ruokinta sisältää. Toisaalta sama voi olla myös sillä, joka syöttää vain "jotain kivennäistä".

Ripen ruokinta koostuu kahdeksasta erillisestä aineesta.



Litra heinäpellettiä (Black Horse Greenmix)
1rkl suolaa (Rippe ei syö suolakiveä)
0,5dl Racing ADE-vimin (D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää täällä pohjolassa, samassa tuotteessa on myös seleeniä)
2-4ml Racing Natural E (E-vitamiini on tärkeää cushing-hevosille ja sitä saisi mennä reilusti)
1rkl oluthiivaa (hyviä ravinteita, erityisesti B-vitamiinia suolistolle, sisältää myös kromia, joka on IR-hevosille hyväksi)
1rkl merilevää (jodi tulee tästä, teelusikka riittäisi täyttämään tarpeen. Jodi on tärkeää kilpirauhasen toiminnalle ja kilpirauhasen toiminta taas aineenvaihdunnalle)
1rkl Hiveplex (sinkki ja kupari oikeassa suhteessa toisiinsa ja hyvin imeytyvässä muodossa, vähän myös seleeniä)
Seleenimetioniinia 0,4mg (koska seleeni jää muuten vajaaksi, ihmisten tabletit tulivat tässä suhteessa kaikkein edullisimmiksi)

Pari viikkoa sitten muutin ruokinnan vanhaan ja hyväksi havaittuun. Takapuoli kuivui kahdessa päivässä ja poni piristyi silmissä. En tiedä mikä taika tässä on, mutta tällä me mennään jatkossa. Pieniä muutoksia tein viime talven reseptiin, koska osa lisäravinteista oli vaikeita hankkia. Ja magnesiumia en ole nyt antanut purkista ollenkaan tällähetkellä. 




Muuten marraskuu on mennyt aika pitkälti vaan huokaillessa. Ei ole paljon jaksanut mitään tehdä. Eikä kyllä itseasiassa ole ollut oikein mahdollisuuttakaan.
Mie sähläsin kengityksen kanssa ja väli venyi aika pitkäksi. Pitkä kengitysväli ja pohjien koppuroituminen tarkoitti sitä, että Ripellä oli kengittäjän saapuessa enää kaksi kenkää jalassa (ja kaksi lenkkaria). Onneksi kengittäjä sai niihin kahteen repaleiseenkin kavioon kengät kiinni. Tavoite on kuulemma saada kengät pysymään viisi viikkoa ainakin. Putsitin jalat ja kiedoin kädet kyynärpäitä myöten ristiin.
Rippe ei ole aiemmin irtokengistä juurikaan kärsinyt.

Talveksi se sai eteen Equilibrium-kengät ja hokit sovitettiin varpaalla vähän taaemmas. Ihan tyytyväisesti se on nyt kaksi päivää niillä kopsutellut. Hokit laitettiin toki ja tilsakumit myös. 





Josko tässä nyt pikkuhiljaa taas tekisi ryhtiliikkeen ja saisin meidät vähän liikkeelle. Rippe tosin ei ole liikunnan vähyydestä ollut moksistaan. Päinvastoin se on notkeampi, kun pitkiin aikoihin. Kiitos metsätarhan.

Kylmä ilma tuntuu olevan vähän ongelmallinen ja Rippe on ollut nyt ulkona 200g toppaloimen kanssa. Sillä se on ollut selästään pehmeä ja tyytyväinen. Ilmahan on toki ollut tosi raaka, eikä Ripen karva ole todellakaan mitenkään laadukasta. Lisäksi cushing tekee toisilla hevosilla kylmänarkuutta.
Täytyy varmaan vähän uudistaa loimia, koska nyt mulla on kasa sisätoppiksia ja vähemmän ulkotoppiksia. Nykyinen talli on lämmin ja vedoton, eikä Rippeä ole tarkoitus ainakaan toistaiseksi klipata, joten se ei tarvitse sisälle loimea. Ulos sensijaan tarvitaan varmaan paksumpaakin, kun tämä 200g kettuloimi.


Rippekin osaa käskystä hymyillä :)

lauantai 17. marraskuuta 2018

Mistä on marraskuu tehty?

Saatte marraskuun kuulumiset huonolaatuisina kuvina. Toisaalta kuvista välittyy loistavasti tämä harmaa marraskuun eka puolikas. Aivan tajuttoman synkkää. 
Ripeltä on jätetty pois se uusi täysrehu. Sillä oli epämääräistä levottomuutta, jota ihmettelin. kun jätin kokeeksi ruuan pois, niin tilanne rauhoittui parissa päivässä. Ehkä siinä on joku yrtti tai ainesosa, joka ei sovi Ripen mahalle. 
Siirrytään siis tuttuun heinäpelletti-pellava-hiveplex-ADE-E-vitamiini-merilevä-magnesium-suola -komboon.
Kurailua on myös jonkin verran edelleen, mutta luulen sen olevan yhteydessa cushingiin ja tasoittuvan itsekseen myöhemmin, seuraillaan siis.


Leikittiin Ripen kanssa heinäpiiloa. Tuntui olevan mieleinen leikki, kunhan Rippe ensin hoksasi jutun juonen. Nyt tarha on rajattu väliaikaiseksi pienemmäksi ja kahdella puulla ei paljon piiloa leikitä. :D

Ensimmäinen irtokenkä kaiketi kolmeen vuoteen. Tämän takia tarha on nyt rajattu pienemmäksi, jotta pahin rapakko on poissa käytöstä. Meinasin kyllä ottaa metsää lisää joku päivä, kun jaksan alkaa puuhaamaan.

Psylliumkuurin nauttimista

2kg olkea on yllättävän paljon!

Ollaaan me käyty ratsastuksellakin muutaman kerran. Haaveilen ostavani ride-on-padin piakkoin.

Black Horsen Greenmix, Rippe siirtyy syömään tätä.

Bon appetit vaan

Mutaa on riittänyt. Onneksi on hyvä vesiboksi.

Herranjumala - olen jaksanut satuloida Ripen!

Tallin lähimaastossa lenkillä ja kerankin valoisaan aikaan. Kai puoli tuntia maastoiluakin on tyhjää parempi.

Taavin lopetuksesta tuli eilen kuluneeksi neljä vuotta. Mietin Taavia edelleen melkein päivittäin.
Terveisiä sinne pilven reunalle!

tiistai 30. lokakuuta 2018

Lokakuun loput


Lokakuussa ei ole paljon tapahtunut. On ollut kiireitä, surua perheessä, väsymystä ja huonoja säitä. Onneksi poni on viihtynyt täällä uudessa paikassa erinomaisesti. Rippe on ollut todella hyväntuulinen ja pirteä kokoajan.
Eikä sillä ole kiire pois tarhasta, vaan välillä sen on oikein joutunut hakemaan mukaan. Katokseen tottuminen on vähn takkuillut, mutta olen ruokkinut välipalaheiniä sinne, josko siitä vielä tulisi turvallinen tukikohta.

Heinäpallokin saatiin korjattua, tosin nyt siitä on kansi halkeamassa. Niitä sentään saa tilattua varaosina. 





Maha on reistannut ja poni on kuraillut jonkin verran, siksikin se on saanut olla kevyemmällä käytöllä. Kokeilin taas kaikenlaisia juttuja, mutta tilasin lopulta kuitenkin heinäpellettiä. Se toi avun melkein heti. Vieläkin välillä on vähän takajalat sotkeentuneet, mutta tilanne on selkeästi nyt hallinnassa. 

 
Tämä tietysti herätti kysymyksen siitä, että onko kuitenkin palattava takaisin hyväksi havaittuun ruokintaan viime talvelta. Toistaiseksi kuitenkin mennään myslillä ja puuro sitten erikseen, koska Metasense-rehua on säkkikaupalla jäljellä. 





Olen tehnyt heinäpelletistä puuron illaksi odottamaan valmiiksi kuppiin (Ripen karsinassa on todella monta ruokakuppia, hah) ja lisäksi olen laittanut pienen määrän myös kuivana myslin sekaan. Rippe kun ei ole pätkääkään ahne, vaan pureskelee ja mupeltaa ruokansa rauhassa. Lisäsin vielä vähän olkisilppua ruuan sekaan parantamaan pureskelua (yhden tutkimuksen mukaan olkihake lisäsi pureskeluaikaa huomattavasti verrattuna esim. sinimailashakkeeseen!).
Muutenhan ponilla on olkea saatavailla lähes kokoajan (jätän sille pari siivua verkkoon yöksi ja samanverran vien ulos heinäkassiin. Ulkona tosin olkea sotketaan ja heitetään maahan, todella rasittavaa.

Ikävä kyllä tommonen kurailu näkyi olomuodossa nopeasti ja poni pääsi muuttumaan kuivakaksi. Painomittanauha kuitenkin paljasti, että heti kurailun vähentyessä alkoi pyöreys taas parantua.



Heinäpelletin kanssa tosin eteen tulee uuden merkin valinta. Nyt tilasin samaa pellettiä, mitä Ripellä oli koko viime talven syötössä. Jo heti säkin avattuani ajattelin, että ompa se erikoisen näköistä. Punnitus kertoi, että pelletit ovat huomattavan paljon aiempaa painavampia (tiiviimpiä). Silmälläkin ero on selvä.

Kun tarkastelin säkin sisältöä tarkemmin, niin joukosta löytyi niitä "vanhoja" tuttuja pellettejä, mutta osa pelleteistä oli ihan erinäköisiä, kovia ja tiiviitä. Eikä ne tietenkään turpoa enää hetkessä, kuten ennen. Voi rähmä! Säkin sisältö oli siis todella epätasalaatuista papanaa.

Mitään kunnollista vastausta en kyselyyni saanut siitä, että onko pelletin valmistuksessa jokin muuttunut. 





Muutamana päivänä ollaan käyty katselemassa lähimaastoja ja löydettiinkin kivoja reittejä. Lisäksi olen jumpannut kentällä maastakäsin ja selästä. Rippe on ollut ihan super ja suorittanut tosi hyvällä asenteella annettuja tehtäviä. Olen pitänyt harjoituksen lyhyinä, kun poni kerran on tehnyt kaikki tehtävät niin hyvin. 

Viimeksi kentältä lähtiessä mietin, että tällaista tämän harrastuksen kuuluu olla. Jumpataan sen verran, että pysytään kunnossa ja molemmilla pitäisi olla harjoituksissa hauskaa.
Minusta on tärkeämpää, että hevonen tuntuu käteen ja persuksen alle hyvälle. Se ei välttämättä näytä ulospäin niin ihmeelliselle. Mutta tiedän itse mitä haen takaa, miltä pitää tuntua.


Tässä näkyy aavistuksen kuivahtanut olemus


Joskus muistelen hetken sitä hiekkatarhaa lämmöllä... :D Viimeistään keväällä tähänkin ajetaan hiekkaa etuosaan.