maanantai 29. toukokuuta 2017

Valoa tunnelin päässä


Halusin vain tulla teille lukijoillekin kertomaan, että kuvat on otettu tänään. Kavioluut eivät ole kääntyneet! Tämän parempaa uutista ei voisi saada. Vasemmassa saattoi olla ehkä millin tai kaksi, mutta se voi johtua ihan yhtä hyvin vähän pitkästä varpaasta, eikä ole ongelma missään nimessä.

Eläinlääkäri sanoi, että Rippe ei ole lihava, joten sinällään jatketaan, kuten ennenkin. Laitumelle Rippe ei tietenkään mene. Kaulasta hän oli sitä mieltä, että sille me ei oikein voida mitään. Ja kuulemma sen suureneminen voi olla myös iän tuomaa muutosta. 
 



Nyt sitten kengittäjän kanssa sovitaan treffit ja sitten Rippe pääsee tarhailemaan. Kipulääkettä se syö vielä yhden paketin verran (jonka aion kengityksen jälkeen puolittaa ja tiputtaa sitten asteittain pois). Jos kipua ei ilmene, niin sitten saa pikkuhiljaa palautella liikuntaa mukaan. Todella varovasti aloitetaan kuitenkin. 

Tänään juhlistettiin hyviä uutisia sen verran, että talutin papparaisen ketjunarun kanssa kentälle ja se sai piehtaroida viikon tallipölyt pois turkista ja haistella vähän ulkoilmaa. Pari pukkiloikkaa tuli narun päässä, mutta ei voinut kun nauraa. :) 



lauantai 27. toukokuuta 2017

Se kaikenko kärsii, kaikessa uskoo, toivoo ja kestää, ryömimään pistää



Viimepäivien sekamelska alkaa taas olla vähän enemmän raiteillaan. Huterilla, mutta edes jonkinlaisilla raiteilla. 

Ponin vointi on olosuhteisiin nähden hyvä. Ainakin näennäisesti kivuton olotila saatiin aikaan nopeasti ja eilen pulsseista oli jäljellä enää kovin hailakka tuntu. Tänään uskalsin kokeilla käytävällä muutaman kävelypätkän ja aika hyvältä näytti.
Maanantaina eläinlääkäri tulee ottamaan kavioista röntgenkuvat ja kengittäjä pyrkii saapumaan paikalle sitten heti alkuviikosta. Laitetaan sitten kuvien ja oireiden mukaan jotain alle. Nyt olen teipannut finfoamit alle, tosin tänään otin ne pois, jotta kaviot saisi hengittää ja samalla näen, mikä tilanne on. Ja onhan ne maanantaina purettava jokatapauksessa kuvausta varten.
 
Täytyy taas kerran kyllä kiitellä, että kaikki on sujunut niin kivuttomasi. Täällä on nykyään liikuteltava röntgen (meidän "omalla" lääkäriasemalla), jonka saa hyvin paikalle ja samalla saan lisää lääkkeitäkin. Kengittäjäkin on niin ihana ja valmis auttamaan kokoajan. Ja voin luottaa, että ammattitaitoa on.
Lisäksi tallinpitäjä on ollut erittäin avulias ja myötämielinen, mm. ylimääräiset ruokailut on onnistuneet ja lääkityksen anto aamulla. Olen sitten koettanut vastavuoroisesti siivoilla karsinaa ja kantaa vesiä lähemmäs karsinaa valmiiksi.
Ponillakin on ollut vähän enemmän seurattavaakin, kun tallilla on tunteja ja torstaina oli pienet kisatkin.




Eihän mulla ole muuten paljoakaan tekemistä tallilla ja kuitenkin kaksi kertaa päivässä olen nyt käynyt vähän ponia viihdyttämässä. Olen askarrellut isoista verkoita sille pienempi välipalaverkkoja. Olen laittanut niihin sellaisen 1,5kg annoksia (ja yöksi tottakai enemmän). Tähän väliin ne sellaiset sinimailskuutiot olisi olleet onnen omiaan.

Poni alkaa olla selkeästi omasta mielestään myös kunnossa, sillä virtaa olisi. Se mm. puri minua olkapäähän tänään - ihan vaan turhautumistaan näykkäysi.. Heh.

Loppuun pieni kevennys, löysin vanhan kirjan kyseisellä kuvasarjalla: