Blogin kirjoitusta hankaloittaa aika paljon materiaalin puute. Vaikka illat alkavatkin olla jo aavistuksen valoisampia, niin edelleen hämärä tulee aikaisin. Varsinkin, kun työpäivät ajoittuvat yleensä 7-16 tai 10-19 väliin matkoineen.
Rippe on liikkunut nyt melko säännöllisesti, joskaan ei läheskään joka päivä. lenkkien pituutta olen kasvatellut pikkuhiljaa ja pyrkinyt siihen, että ponin mielestä on hauskaa lähteä lenkille. Toistaiseksi olen onnistunut tässä ilmeisen hyvin. Maastossa ollaan menty sellasia 5-6km lenkkejä, joihin aikaa on kulunut noin 40min. Se tuntuu arkipäivinä ihan sopivalle pituudelle.
Pitkästä aikaa maastoilu on ollut myös todella rentouttavaa, Rippe on kulkenut omalla moottorilla juuri sopivaa hölkkävauhtia (jossain vaiheessa sitä piti jokohoputtaa eteenpäin tai sitten se pinkoi liian kovaa) ja on käyttäytynyt muutenkin hyvin.
Kellekään ei varmaan tarvitse kertoa, että lunta on. Täällä sitä alkaa olemaan jo niin paljon, että on vaikeaa keksiä liikutuspaikkoja muualla, kun umpihangessa. Esimerkiksi Ripen tarhan takaosissa on allekirjoittanutta puoleen reiteen lunta.
Onneksi kentälle saatiin urakoitua lumettomampaa tilaa edes ohjasajolle tai juoksutukselle.
Lumihan on toki lihaksistolle hyväksi, mutta liiallisesti tarjoiltuna se alkaa käydä polvien päälle.
Lumen hyviä puolia on ehdottomasti pulkkaratsastus! Kerättiin vanhasta talliporukasta kasaan jengi ja Rippe sai toimia vetohevosena. Tältä kerralta on ihan järkkärikuviakin, mutta ne eivät kerenneet vielä tähän postaukseen mukaan. Ja jottei nyt videosta tule täysin väärää kuvaa, niin ei me kokoajan menty täysiä. ;)
Edellisenä iltana ennen pulkkailua kaivoin varusteet esiin muuttokuormasta ja kokeilin, mitä poni pulkasta sanoo. Sehän on ollut pulkan edessä viimeksi kaksi vuotta sitten. Viimetalvena hankin sille tuollaisen vetoköyden, ettei tarvitse kahdella liinalla vetää.
Eihän tällainen yksin toimiminen täytä läheskään kaikki turvallisuuskriteerejä, mutta useimmiten ei ole mahdollisuutta saada apua. Paljon jäisi tekemättä jos aina pitäisi odotella lisäkäsiä.
Turvallisuudesta puheenollen letitin jo syksyllä Ripen häntään heijastavan kengännauhan. Toki se on hyvä lisä ratsainkin, mutta se tuo myös lisäturvaa mahdollisen karkaamisen aikana. Syksyllä jaloissa olevat heijastimet mutaantuu, riimuja ei hevosilla tarhassa ole (Ripellä on taluttaessa heijastinriimu) ja loimiin heijastimien ompelu tai liimaaminen vaatisi vähän enemmän motivaatiota. Varsinkin, kun kaupassa ei silloin ollut sitä liimattavaa heijastinpaikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.