Melkein vuosi siinä vierähti

Ennenkuin uskalsin kokeilla tätä uudelleen..

Vaikkei se peukalo suoranaisesti murtunutkaan pyörän kanssa ollessa, niin sellaisen lenkin aikana asiat siihen kuitenkin johtivat. Ja koska Taavilla on ollut ongelmia pyörän kanssa aiemmin ja ylipäätään se on ottanut hallitsemattomia lähtöjä hermostuessaan, niin en ole uskaltanut sen kanssa kokeilla uudelleen.

Nyt kuitenkin päätin yrittää ja hyvinhän se meni alkuselvityksen jälkeen. Laitoin Taaville kuolaimet suuhun, jotta voin olla melkein varma sen hallittavuudesta. Olivat päässeet aika pahasti pölyyntymään. Kokeilin heti pihatiellä, että kaikki pelaa ja yhden kerran Taavi koetti rynnätä pyörän edestä syömään ja kiilata minut samalla, nykäisin sitä kerran narusta ja ärähdin oikein kunnolla. Taavi uskoi kerrasta ja loppulenkillä kaksi kiilausyritystä loppui samantien, kun avasin suuni.

Pyörää ei myöskään tällä kertaa tarvinnut Taavin mielestä komentaa puremalla, joka tietenkin helpotti ohjaamista huomattavasti, kun kenenkään hampaat eivät roiku etupyörässä. ;)

Laatukuvia, mutta oli pikkuisen vaikeaa koittaa keskittyä niin moneen asiaan...

Ensimmäisessa ravisiirtymässä jouduin taas ärähtämään vähän, mutta otin sitten kuolainrenkaasta kiinni, niin sain Taavin raville. Sen jälkeen siirtymätkin sujuivat ihan hyvin. Hölkättiin lähes koko lenkki, koska se oli melko lyhyt. En uskaltanut nyt ekalla kerralla lähteä sen pidemmälle haahuilemaan.
Taavin mielestä tällainen pitkän matkan hölkkäily on tylsää ja mikä kamalinta, siinä hengästyy! Se koetti pariin kertaan ehdotella siirtymistä käyntiin, mutta pyysin site sitkeästi vain jatkamaan hölkkää ja kiltisti se tuli perässä. Välillä vauhtia sitten olikin vähän turhankin kovasti, kuten kotiinpäin käännyttäessä. Heh.

Hyvin menneen lenkin jälkeen riisuttiin ällöt kuolaimet ja käytiin syömässä oikein pitkään ruohoa. Sitten Taavi sai iltapuuron (joka oli yök, koska siellä oli kalkkia piilotettuna...), laitoin ötökkämyrkyt ja lopuksi vielä hupun päähän. Tänään maha ei möyrynnyt ja pieruilukin on loppunut, ehkä maha siis alkaa tasoittua samaa tahtia laitumen kanssa. ;)

Kuolaimia piti kovasti mukeltaa

 

 

Jee, mulla on ihan voittajafiilis!

No mitäpä sitä päätöstä pitkittämään...

Tulipa nyt sitten tilattua testiin Horzelta Avalanche-sadeloimi. Sitä sai ihanana turkoosiruutuisena ja satuin paikalle ihmettelemään juuri sopivasti ilmaisten toimituskulujen aikaan, vaikkei mitään pitänytkään tilata tässä ainaisessa konkurssissa. Otin koon 140cm, koska olen kokoajan ollut sitä mieltä, että Taavi on väliinputoaja (135-145) ja nämä Horzen loimet oli ainakin ennen reiluhkoja.

Valitsin vuorettoman (tai siis liukkaalla polyesterivuorella) olevan mallin, koska en pidä fleecevuorellisista loimista. Sitäpaitsi hakusessa olisi nimenomaan näihin tämmöisiin keleihin sopiva loimi, joten vuori tai toppaus ei ole pakollinen ollenkaan. Yksi kevyesti topattu sekä yksi villavuorinen kuitenkin jo löytyvät. Korkea kaulaosa saa plussaa, kun en itse tykkää myöskään kaulakappaleista (eikä niitä sopivia ole ihan joka loimessa Taaville tässäkään asiassa).

Jee, nyt vain odotellaan loimea saapuvaksi!(ja mietin kuumeisesti, että raaskisinko sittenkin luopua tuosta Weatherbeetasta...)

Kuva Horzen sivuilta

No siinähän se sitten olisi

Se toiveideni loimi nimittäin. Horseware Rambo Optimo Turnout -loimi täyttää käytännössä kaikki toiveeni loimen suhteen ja samassa paketissa olisi myös talviloimi. Mutta hinta on kyllä melko suolainen, voin kuvitella millaiset itkupotkuraivarit siitä kehkeytyisi, kun loimeen tulee ensimmäinen reikä (en usko että edes 1200dn on kuolematon). 

Ja se helman pituus Taavin päällä olisi varmaan polviin asti, joten melko hassulle se tämän alla ehkä näyttäisi. Vaikka ei otettaisi ollenkaan huomioon sitä, että loimi itsessään on jo ruma minun silmääni. ;)

Sadetta on pidelly... Loimipohdintaa

On tosiaan satanut ja ilmat olleet erittäin kylmiä. Eilen varsinkin tuuli oli kylmä ja navakka. Hui. Kävin nopsasti irtojuoksuttamassa kaasupalloa kentällä, maha tuntui olevan jo aavistuksen parempi. Samalla selvisi, että yksi sadeloimi vaatii kyllästyksen (ja uudet ompeleet kaula-aukkoon, jotka siihen jo kerran kavennukseksi ompelin). Se oli päästänyt vettä läikittäin läpi, mutta onneksi suurin osa hevosesta oli kuivana. 

Sovittelin taas Taavin päälle Weatherbeetan puuvillavuorista sadeloimea. Olen aiemmin kahteen kertaan jo hyljännyt sen sopimattomana, mutta en vaan suostu uskomaan sitä. Aikani sitä siinä säätelin ja ihmettelin, enkä kyllä yhtään ymmärrä loimen muotoilua. Sain sen kuitenkin istumaan minusta ihan hyvin ja jätin sen taas toiveikkaana päälle.

Ja tänään hain laitumelta Taavin, jonka loimi kinnasi edestä ja oli valunut taakse. Tai ainakin sisävuori oli.. Huoh. Harmittaa, koska loimi olisi muuten todella hyvä, enkä oikeastaan raaski luopua siitä, koska se on Elmon kanssa kisoista voitettu ja siihen liittyy paljon muistoja. Käyttöön sen kuitenkin haluaisin pois tilaa viemästä.

Yhden jutun aion vielä kokeilla, ompelen tähänkin pienet laskokset kaula-aukkoon, jotta koko etuosa nousee hiukan ylöspäin ja muotoilut osuvat kohdalleen, ehkä myös valuminen silloin estyy. Sen toisen (kyllästämistä vaativaan) loimen kanssa tämä kikka auttoi ja nosti muotoilun ja lapalaskokset oikeen kohtaan, nyt ne laskokset on vaan revitty auki... Pitää ostaa vahvempaa lankaa.

Taaville on melko vaikea löytää sopivia loimia, Thermo Mastereita sillä on ollut (jotka myin syksyllä pois, kun piti saada tilaa, enkä tykännyt fleecevuoresta) ja ne istuivat hyvin, mutta niiden pintakangas ei yksinkertaisesti kestä laumassa (tai epäilen niin).

Horsewaren Amigo on kohtuullinen, mitä nyt roikkuu polvissa. Eikä sekään minusta jätä lapoja kunnolla vapaaksi, sekään ei siis ole vakuuttanut minua käytössä eikä kestävyydessä. Muuten loimi on ollut ihanteellinen, 50g toppaus on juuri passeli!

No tätä Weatherbeetan muotoilua en ymmärrä ollenkaan, mikä idea tolla minilaskoksella oikein on? :D

Olen tullut siihen tulokseen, että kunnolla ylhäältä alkavat ISOT lapalaskokset on oltava, muuten ei ole mitään toivoa tällä rynnäskapasiteetilla. Tai ainakaan ne muotoilut ei osu koskaan kohdalleen ja pysy siinä. 

Yksi Horzen Avalanche-loimi Taavilla oli ja se vaikutti aika hyvälle, sitä saatan kokeilla seuraavaksi. Se edellinen oli Elmon peruja ja vähän naftia kokoa, siksi myin sen pois. Tykkäsin siitä loimesta muuten, hichneck-malli, isot lapalaskokset ja hyvä vedenpitävyys. 

Eh....

Käytiin me Taavin kanssa tänäänkin maastossa sellainen käyntipainoitteinen lenkki, se on ollut nyt vään vaisu varmaan mahan takia, joten olen antanut sen mennä omaa tahtiaan. Tehtiin tosin vähän pohkeenväistöä tien laidasta laitaan ja se sujui yllättävän hyvin. Kotitiellä otettiin vähän ravia ja laukkaakin sitten.
Taavi pääsi ulos ilman loimea, kun lämpömittari on kavunnut jo siedettäviin yli kymmenen asteen lukemiin ja sadekin vähän hellittänyt.

mahavaivaa, ajoa ja ratsastusta

Taavin maha se vaan jaksaa taas temppuilla, kun hevoset siirtyivät laitumelle. Kupeet eivät ole erityisen arat eivätkä hikoile, mutta Taavi on vaisu, lepuuttelee jalkojaan, maha möyryää ja se piereskelee sellaisia "märkiä pieruja". Kakkaa en ole nähnyt moneen päivään, joten en osaa sanoa, onko tilanne yhtään parantunut viime viikosta. Huoh. Mieli on kuitenkin suhteellisen positiivinen - siis hevosella. Olen nyt koettanut liikuttaa sitä, jotta ilmat pääsisivät pois. Ruokintaan olen lisännyt isohirvenjäkälää ja lakritsinjuurta tasapainottamaan ja huomanna laitan vielä kalkkia. Olen myös parhaani mukaan tuputtanut kuivaa heinää, mutta esim. tänään sekään ei oikein maistunut. 

Tämä vaikuttaa nyt vähän toisenlaiselta, kun se kupeiden "normaali" kipu ja selvästi on seurausta laitumelle pääsemisestä. Jännää, ettei sillä viimevuonna ollut tällaistä kun se heinäkuussa meni laitumeen, mutta se laidun olikin paljon "vanhempaa" ja köyhempää heinää, eikä ehkä ihan yhtälailla ahmittavissa, kun nyt on. 

Sunnuntaina käytiin K:n kanssa ajolenkillä. Sain viimeinkin K:n houkuteltua mukaan! Mentiin noin 6km:n lenkki ja ihan reippaanlaisesti. Taavi jaksoi hyvin ja oli pirteä, vaikka maha olikin pinkeä. Ötökkähuppu oli tippunut päästä ja se löytyikin laitumelta; joku oli kiskonut sen tarraosan kokonaan irti.

Maanantaina oli vapaa, koska pääsin niin myöhään töistä. Kävin tekemässä iltaruuan ja seurustelemassa sen verran. Vein myös uuden ötökkähupun ja se tulikin tarpeeseen; kokonaan sininen silmä oli alaluomesta ihan makkaraksi turvonnut ja rähminyt todella paljon. :( Taavi lähes sukelsi huppuun. Kupeet eivät aristaneet.

Tänään löysin taas pinkeän ruunan lepuuttelemasta jalkojaan (vasenta, eli "ehjää" jalkaa), ei kelvannut kuiva heinäkään tallissa, kovasti se piereskeli ja maha mourusi. Kupeisiin koskeminen ei kuitenkaan saanyt naamaa mutruun ja muuten Taavi oli hyväntuulinen, kunnes tallissa alkoi olla enemmän ihmisiä. Sitten se alkoi luimistella ohi meneville kottareille jne. ja katsoin parhaaksi häipyä nopeasti sen kanssa pois tieltä.

Kentällä ajattelin humpsutella melko kevyesti riimun kanssa niin, että ilmat saataisiin pihalle. Taavi oli hyväntuntuinen ja ihan reipas, teki mitä pyydettiin ja jaksoi keskittyä yllättävän hyvin. Harjoiteltiin puolipidätteitä, nostelin laukkaa pysähdyksestä ja hitaasta käynnistä oikealle. Pari kertaa varmaan itse mokasin, kun Taavi nosti oikein sijaan vasemman! Olin aika hämmästynyt.
Vasemmalle laukka ei sitten taas meinannutkaan nousta oikein, vaikka nostin tutusta kulmasta.. Aikani asiaa ihmeteltyäni (ja tultuani siihen tulokseen, että kyse tuskin on kivusta, kun äsken olin saanut vasenta oikeaan kierrokseen..) päätin kokeilla nostaa toisesta kohtaa. Eikä siinä sitten ollutkaan mitään ongelmaa! Taavi siis ennakoi nostoa samasta kulmasta jo liikaakin, punkee lavan sisään ja nostaa väärin, vaikka toisesta kulmasta nosto onnistui ihan hyvin joka kerta.

Lopuksi kokeilin vielä huvikseni mennä HeC:1 -kouluradan kerran läpi. Eihän se mikään mestarisuoritus ollut, mutta ihan hyvä siihen nähden, etten oikeastaan koskaan uskonut Taavin selviävän siitä. Vasemman laukan kanssa saa olla tarkkana, se tuntuu heti noston jälkeen valuvan ympyrälle. Askeleenpidennyksiä pitänee vielä harjoitella lisää, niissä Taavi meinaa välillä innostua laukalle (alkutunnissa onnistui, mutta lopputunnista Taavi oli jo innostunut laukkailemaan).

Lenkin jälkeen käytiin syömässä voikukkia, ne varret on nyt suurta herkkua. Hampaiden pesu, iltapuuro (tai oikeastaan velli), naaman rasvaus ja saipa Taavi vielä loimenkin niskaansa, kun kokoajan sataa. Vaikka pojilla onkin pihatto, niin kesäkarva ei paljon kastuneena lämmitä, kun mittari näyttää +4 astetta. Ja kun se mahakin on temppuillut, niin parempi lämmin, kun kylmä. On se Taavi vähän hoikistunut, kun loimen vatsavöitä sai reilusti laittaa lyhyemmiksi. ;) Kävin vielä siivoamassa pihaton ja levittelemässä uusia olkia, tarkistin, että kuivaa heinää on tarjolla.

Ainiin, Taavin Passierin yleissatula on myyty uuteen kotiin, kun eipä sitä ole tullut käytettyä ja se olisi luultavasti vaatinut levittämistä. Nyt meillä on siis enää lännensatula käytössä!

Ei kukaan, joka keventää toisen taakkaa, ole maailmassa hyödytön.

1.

Iskä ja Heli kävivät tänään moikkaamassa Taavia ja kun Helillä oli kamera mukana, niin pistettiin Taaviin vähän liikettä. Kuuma keli kyllä verotti herran jaksamista, eikä juoksutettu, kun hetki. Kuvista tuli minusta silti todella onnistuneita. Mikä on sinun suosikkisi?

Olin tänään myös hevosmiestaito-kurssilla, ihan mielenkiintoisia juttuja sielläkin käytiin ja päästiin kokeilemaan solmujen tekemistä naruihin ja erilaisten koulutusköysien toimivuutta (ohuet, paksut, painavat, pehmeät). Olin hieman skeptinen lähtiessä, kun en yhtään tiennyt, millainen ihminen siellä olisi kurssia vetämässä, mutta hän olikin positiivinen yllätys monessakin mielessä. Toki joissakin asioissa olen eri mieltä, mutta se ei estä poimimasta käyttöön joitakin sopivia "kikkoja". Aion varmasti jatkossa tehdä Taavin kanssa mm. enemmän harjoitteita maastakäsin. 

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

Juoksutuksen lisäksi kuvattiin myös muita kuvia ja sain taas pitkästä aikaa kunnollisen rakennekuvankin. taavi vain ei ollut erityisen innokas laittamaan korvia höröön. 

10.

11.

12.

13.

14.

15.

Taavi sai lopuksi viileän suihkun ja pääsi sen jälkeen piehtaroimaan, mikä on varmaan heti syömisen jälkeen parasta maailmassa!

16.

17.

Taavi oli myös saanut haavan ikeneensä, mitä  lie puuhannut.. Huomasin sen, kun tehtiin hymyilyjä, tässä se näkyykin, tuolla vasemmalla hevosesta päin katsottuna:

18.

Viikon kuulumisia, ja ahne kuramaha ja turvonneet sylkirauhaset

Huh, viikko on taas mennyt ihan hujauksessa. Huomasin, että meille on tullut pari uutta lukijaakin, kiitos ja tervetuloa. Muistakaa jättää myös kommentteja, niitä on aina mukava lukea. :)

Tiistaina Taavilla oli vapaapäivä, kun minulle oli illalla menoa, en käynyt tallilla ollenkaan. Olin tosin jo illalla ihan hirveän ikävissäni ja olo oli outo, kun olen tottunut melkein aina edes käymään katsomassa. Hyvin Taavi oli pärjännyt, ei sillä mitään hätää ollut. 

Solia turpaan

Keskiviikkona olin ajatellut käydä ajolenkillä, koska en kipeän käden kanssa uskonut saavani Taaville satulaa. Maanantaina heräsin aamulla ja kyynärpää oli erittäin kipeä, eikä taipunut. Ajattelin että olin nukkunut sen päällä, mutta kipu ei hellittänyt koko päivänä (paitsi särkylääkkeellä), tiistaina tilanne oli ennallaan, mutta illalla kipu alkoi jo hellittää. Kyynärpää ei edelleenkään suoristunut, eikä hierojakaan osannut auttaa.
Noora sattui olemaan tallilla antamassa Maunolle kraniota ja sanoi, että voidaan hoitaa käsikin. Niinpä käsi sai vähän kraniota ja laserhoitoa, koko hoidon ajan tunsin kädessä kipua joka säteili ranteeseen asti. Uskomatonta, mutta meidän ajolenkin jälkeen se alkoi suoristua ja nyt se on jo ihan kunnossa! Kranio on kummallinen, mutta erittäin tehokas hoitomuoto!

Tallilla Nenna ja tallityttö Kata innostuivat myös ajamaan lähtemisestä, joten annoin heidän ajaa ja lähdin itse pyörällä mukaan. Saapahan liikuntaa! Käytiin samoilemassa kärrypolkuja ja Kata näytti meille taas yhden reitin, jouduttiin tosin kääntymään takaisin, koska siitä olisi voinut jatkaa vain ratsain.

Taavi oli koko lenkin hieno ja ravasi reippaasti, antoi jopa kunnon laukatkin, kun minä vähän pyörän kanssa kiritin. Osaa se kuulemma mennä kovaakin. ;)

Löydettiin myös hylättyjä autonrenkaita metsästä ja saatiin toinenkin rengas temppuja varten!

Tietty ratsastuskypärä pitää olla. ;D (olin jo laittanut kypärän, kun suunnitelmat muuttui)

Lenkin jälkeen pesu ja sitten hiekalle nauttimaan!

ja vähän palkkaa

kaverille kanssa

Tallilla sitten huomasin kotiinpäin lähtiessä, että autonavainta ei löydy mistään.... Se oli sitten tippunut johonkin metsikköön, kun olen ottanut kameraa taskusta. Höh. Onneksi mulla oli kotona vara-avain ja K toi sen.

Käytiin Taavin kanssa torstaina etsimässä avainta eli mentiin sama lenkki ratsain ja käynnillä kokonaan. Ei löytynyt avainta. :( Sinne se sitten varmaan jää.

Heposet pääsivät torstaina myös laitumelle, kun ruoho oli sopivasti kasvanut. Ei ollut kameraa mukana, mutta eipä siinä 100 metrin laukassa olisi paljon kuvaamista ollutkaan. Sen jälkeen kaikki keskittyivät olennaiseen. Taavikin sai ötökkähupun, kun kävin niitä paikallisesta agrista hakemassa, ne sattuivat olemaan alennuksessa, joten otin kaksi. Meillä kaikkein parhaaksi on havaittu Horzen halvat, vihreät huput. Pysyy päässä, kestää repimistä ja on tarpeeksi väljiä. Ja halpoja. 

kukas se siellä torkkuu.. :)

Tänään menin tallille ja ajatuksena oli antaa Taaville vapaapäivä, mutta ajattelin piristää sitä viileällä suihkulla. Se olikin levolla, kun menin, mutta nousi heti ylös. Se vähän puuskutti ja oli nuutuneen oloinen. Vein sen pesupaikalle ja kastelin sen kylmällä vedellä, Taavi oli alkuun vähän eri mieltä, mutta antautui sitten.

Annoin sille Greenline-velliä, jotta Taavi saa tarpeeksi nestettä. Lisäsin myös suolaa siihen velliin. Hyvin upposi. Taavi alkoi syömään maassa olleita ikivanhoja, keltaisi heinänkorsia ja hain sille äkkiä uutta heinävarastosta, se himoitsi oikein kuivaa heinää. Ihmettelin asiaa hetken, kunnes se kakkasi; se oli aivan löysällä.. Tyyppi on ahminut vihreää ilmeisesti niin suurella antaumuksella, että vatsa on mennyt löysäksi. Lisäksi tietty muutkin olivat yön ulkona, joten liekö vähän stressannut sitäkin. 

Se on rankkaa olla laitumella...

Melkein ollaan jo (kiiltävässä!) kesäkarvassa, kupeet on taas vähän pinkeenä syömisestä..

Annoin sitten vielä heinien jälkeen iltapuuronkin velliksi tehtynä. Lisäsin siihen progutia reilusti ja vähän islanninjäkälää vatsaa rauhoittamaan. Ei se tunnu tosin kipeä olevan erityisesti ja Taavikin piristyi, kun sai juomaa ja viileän kylvyn. Olen jopa tyytyväisempi tähän, kun siihen ummetukseen. ;) Fiksu hevonen kuitenkin, kun kuitua ja kortta himoitsi vatsaa tasapainottamaan!

Pesin vielä hampaat, kastelin Taavin uudelleen ja rasvasin nenän Helosan Solilla. Aika hyvänä on nenä pysynyt, yhdestä kohtaa vähän on nahka irtoillut, mutta muuten se ei ole palanut. Päästin Taavin takaisin ulos ja se otti heti parhaan ötökkäsuojan eli kunnon hiekka/savikylvyn. :) Sille on postissa odottamassa Effolin hyönteisgeeli ja -suihke, ne on parhaaksi meillä todettu jos jotain tarvii laittaa. Horseprolla ne oli synttäritarjouksessa, joten päätin sitten tilata yhdet tälle kesälle.

Kukas se sieltä ikkunata katsoo? ?

Taavin sylkirauhaset muuten turposivat maanantaina! En tiedä yhtään mistä johtuu, mutta maha se tuskin on tälläkertaa. Ehkäpä laidunruoho ja jatkuva nyppiminen on turvotuksen takana.  Maanantaina hevoset eivät vielä olleet laitsalle, mutta ovat nyppineet kokoajan talvitarhaan kasvavaa vihreää. Englanniksi löytyy asiasta jonkin verran tietoja, kun kirjoittaa googleen hakusanan "grass glands".

Kesäkampauksia, sunnuntaiajeluja, hellettä

Tänään nappasin Ainon työmatkalta mukaani ja lähdettiin tallille. Aino teki Taaville taas hienon kesäkampauksen, vaikka kukat sitten matkan varrella lentelivätkin.

Taavi oli alkuun sitä mieltä, että on ihan liian kuuma lähteä töihin, mutta kun vauhtiin päästiin niin hyvin tuo jaksoi. Hiki tuli kuitenkin, kerrankin. ;) Minä koetin pysyä kaksikon perässä pyörällä ja kyllä siinä oli sotkemista siellä metsämaastoissa. Huh! Lämpömittarikin näytti +32 astetta, onneksi edes pieni tuulenvire kävi.

Lenkin jälkeen Taavi pääsi pesulle ja Aino syötteli sitä vielä pitkän aikaa nurmikolla. Sitten pestiin Taavin hampaat ja se sai iltapuuron. Puurosta tosin oli jäänyt osa syömättä, huomasin vasta, kun aloin pestä kuppia. Eikä kelvannut kuiva heinäkään verkoista vaan piti päästä nyppimään sitä olematonta vihreää tarhasta. 

Hetken jo sain sydämentykytyksiä, kun Taavi vain seisoi laitumella ja lepuutteli jalkojaan. Pitihän se käydä kylkiä tökkimässä ja ihmettelemässä, mutta ilmeisesti helle vain oli vienyt suurimmat mehut ja Taavi ihan vain lepäili ilman kipuja. Lääppimiseni jälkeen se lähtikin käpeksimään pihatolle pissalle, kun eihän sitä nyt ulos voi pissata. Roiskuu kintuille.

Maastolenkin lopuksi Aino ja Taavi ottivat vielä pari hyppyä, tässä taidonnäyte silmät kiinni! ;)

 Lauantaina Taavilla oli vapaa, käytiin illalla sitä K:n kanssa katsomassa ja harjailin sen pintapuolisesti, annettiin iltapuuro ja K syötteli sille vähän vihreää. Kun se sitten näki meidän lähtevän, niin se hirnui perään vielä! Hassu otus.

Sunnuntaina me oltiin äiteen kanssa sunnuntaiajelulla! Meillä oli niin mukavaa, tuoksuteltiin koivujen ihanaa tuoksua, kuunneltiin luonnon hiljaisuutta ja naurettiin Taavin ihanuudelle, kun se vei meitä niin vauhdikkaasti. Hyvä kun kurveissa malttoi kävellä. Käynti taas oli juuri sopivan hiljaista maisemien katseluun. Heh.

Aah, vähän lisää juuri siitä, kiitos...

Mietintöjä vuokraajasta, hitusen mahavaivoja ehkä ja maastoilua

Kiitos kaikille vielä kommenteista edelliseen pitkään postaukseen. Toivon todella, että siitä on apua ja se myös avaa hieman tätä tilannetta muillekin, jotka ovat ehkä tulleet blogiin vasta myöhemmin.

Taavin ollessa nyt parempi ja reippaampi olen pikkuisen maistellut mielessäni ajatusta vuokraajasta. Toisaalta todella kaipaisin välillä vapaapäiviä tallilta (kun käyn sillä kuitenkin, vaikken edes liikuta) ja toki myös taloudellinen puoli kiittäisi pienestäkin helpotuksesta. Mutta on se vaan niin vaikeaa. Ja nyt kun Taavikin on alkanut pitämään liikkumisesta, niin sille toki soisi enemmän liikuntaa, kun mitä pystyn välillä tarjoamaan. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen ollenkaan. On lähes mahdotonta löytää sellaista vuokraajaa, joka haluaisi vuokrata tällaista hevosta ja vielä maksaa siitä, lisäksi pitäisi pestä hevosen hampaat, huolehtia, että sillä on heinää, tarkkailla sen vointia lähes hysteriaan asti ja kestää hysteerisen omistajan kyselyt.. Ja minusta silti tuntuu, että jotain menee pieleen, kun en ole paikalla. Vieras ihminen ei ehkä osaa lukea Taavia samoin. Stressaako Taavi useammasta eri ihmisestä, jotka vielä pahimmassa tapauksessa käyvät eri aikaa päivästä jne.
Pelkkä asian ajattelu saa minut ahdistuneeksi ja lopulta tulen aina samaan loppuajatukseen; ei kukaan kestä näin hysteeristä hevosenomistajaa ja toisaalta; stressitasoni ehkä vain kasvaisi vuokraajan myötä eikä päinvastoin. 

Taavi myös "helpotti" asian kanssa painimista ollen eilen taas pitkästä aikaa hiukan arka kupeistaan (tietenkin, kuinkas muutenkaan, kun olin juuri kehunut miten hyvin on mennyt). Se väräytteli niitä koskettaessa ja muutaman kerran luimisteli (tosin tein sen virheen, että heitin sille heinät eteen ja menin sitten käpälöimään heti perään kupeita...). maha myös mourusi tavallista enemmän. Kupeet eivät kuitenkaan hionneet ja menokin oli reipashenkistä, kun käytiin kiipeilemässä mäkiä edestakaisin. Se kuitenkin tuntui puhaltelevan lenkillä tavallista enemmän (siis tiedättekö, sellaisia pitkiä "puuuh"-puhalluksia ja huokauksia :D). Tuplasin oluthiivan ja lisäsin ruokaan myös reilummin sitä siankärsämöä (jonka vaikutuksesta tai vaikuttamattomuudesta en siis ole päässyt yksimielisyyteen). Tänään maha oli ihan ok, ei kummempaa aristelua, möyryämistä eikä luimintaa.

Tervetuloa mukaan kiipeämään (vaikka rinne ei näytäkään yhtä jyrkältä, kun mitä on) :

Oltiin maastossa myös keskiviikkona, käytiin "hiittisuoralla" (juna radan vieressä) ravaamassa ja laukkaamassa pitkää suoraa. Taavi oli reipas, teki jopa parit koikkaloikat "säikähtäessään". Jännää, että se on alkanut reagoida vapaapäiviin keräämällä vähän ylimääräistä energiaa. Noh, ei muuta kun lisää vauhtia aina ylimääräisten sinkoilujen perään, niin kotiinpäin päästiin ihan vapain ohjin tyytyväisellä hevosella. :)

Tänään mentiin sitten kentällä kaikenlaisia kiemuroita. Tein alkuun etu- ja takaosakäännöksiä ja ravasin aina väleihin, että sain Taavin hereille ja lihakset lämpöisiksi. Tämä sujui jopa odotettua paremmin, kunhan itse maltoin istua persus penkissä, enkä könöttää. Näpertelyn jälkeen otin vähän laukannostoja, oikealle onnistui ihan käynnistä, mutta vasemmalle Taavi alkoi ennakoimaan (eli siis puski kulman läpi lapa edellä) ja nosti helposti väärää.. Sain kuitenkin pari onnistunutta nostoa, kun aikani yritin eri tapoja). Liekö polvi vähän rasittunut vai onkohan vika ratsastajassa. Aloitin kuitenkin varmuudeksi Penetrol-kuurin ja tuplasin nivelaineen samaksi ajaksi. 

Lopuksi vielä näperrettiin ympyrällä, koetin saada Taavia keskittymään itseeni, vaikka kentän toisessa päässä oli vilskettä, heppoja tuli ja meni. Asettelin sitä isolla ympyrällä käynnissä sisään ja ulos vuorotellen, kun lopulta sain tehtävän onnistumaan, niin annoin hetkeksi vapaata ohjaa. Sitten ravailtiin vielä hetki kenttää ympäri pitkällä ohjalla. Oli ihan mukavaa. :)