Syksyn värisiä

Tänään värväsin K:n tallille mun kanssa, että saisin edes muutaman kuvan vaahteroista ja Ripestä. Meidän hovikuvaaja Heli opiskelee toisella paikkakunnalla ja sovittiin kuvaustreffit vasta lokakuun puolelle. En uskalla ottaa riskiä, että vaahteroissa vielä silloin on lehtiä. Toivotaan että olisi.
Käytössä meillä oli ihan tavan pokkari vaan, mutta joukkoon oli eksynyt muutama oikeinkin kiva kuva. Käytiin myös juoksuttamassa ponia pellolla, mutta kuvien lataus oli sen verran takkuista, että laitan tähän vaan nämä ihanat syksykuvat teille katsottavaksi ja palaan muiden kuvien ja kuulumisten kanssa tuonnempana. Koska oikeasti pitäisi olla jo nukkumassa. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja. 

Ei ehkä kuitenkaan mahahaava

Ei taida olla Ripellä mahahaavaa, ainakaan lääke ei ole millään tavalla vaikuttanut mahan toimintaan. Oikeastaan päinvastoin, koska lääkäri suositteli jättämään kaikki muut valmisteet siksi aikaa pois. Maha ihan kirjaimellisesti räjähti, joten palautin ruokintaan hiivan jo tänään.

Muuten on kyllä oltu pirteitä ja hyvinvoivia. Perjantaina Rippe sai uudet kengät alleen. On se vaan onni, että on hyvä kengittäjä. Sellainen, joka jaksaa vastailla ja auttaa. Tekee siistiä ja hyvää jälkeä, eikä ole koskaan tarvinut perään soitella missään asiassa.
Rippe on kuulemma vähän hoikistunut lisää.. Todennäköisesti mahaongelmat sen tekevät. Lisäsin nyt sitten ruokintaan mukaan taas kaikki normaalit protskut ja kivennäset, kun ei niiden poisjättö mahaa ole rauhoittanut. 

Olenkin viimein onnistunut tekemään sellaisen sörsselin, jonka Rippekin kelpuuttaa. Jopa niin hyvin, että sen seassa menee suolakin. Ja heinät jätetää kesken. Rippe nimittäin yleensä valitsee väkirehujen sijaan heinän jos mahdollista. Että Hallelujaa. Tämä viiden tähden sörsseli sisältää 2dl kivennäistä, 2dl protskua, 1dl Animixin pellavajauhetta ja suolaa.  

Maahan tippuneitakin jämiä koetettiin syödä. Oli vähän kameran linssi suttuinen.

Eilen Rippe oli maastossa vetohevosena tuntsareille. Paria pientä käännösyritystä lukuunottamatta oli kuulemma mennyt hyvin. Rippe sai kunnolla lenkkeillä, kun se teki kaksi tunnin maastoa peräkkäin. Todella hyvä, koska itse en ole nyt viikonloppuna kerennyt sitä liikutella, kun meillä on ollut K:n synttärijuhlat.

Selän kerkesin perjantaina hieroa ennen kengittäjän tuloa auki ja siitä tulikin todella hyvä.En tiedä tekeekö cushing sen, että Rippe tuntuu todella herkästi kylmettyvän, vaikka sillä on jo aika pitkä karva. Sillä on nytkin ollut ohut loimi päällä lähes kaikenaikaa, ei viitsi millään olla joka toinen päivä hieromassa lihaksia. 

Menin tässä joku aika sitten Sisulla kentällä. Siinä on kyllä kiva hevonen, vaikka ulkomuoto vähän hämääkin.

Pikapäivittelyä

Kävin marsun kanssa tänään vaihteeksi lääkärissä, niin kyselin samalla Ripen mahasta. Ell oli myös sitä mieltä, että olisi varmaan hyvä kokeilla vielä tää mahahaavalääkitys. Cushinghan altistaa mm. mahahaavalle, joten voisi olla peruja ajalta ilman lääkitystäkin. Mistä näistä tietää. Otin nyt kolme tuubia ja puolikas tuubi päivässä. Tulee viikon kokeilu, haen sitten lisää jos tuntuu auttavan. 
 

Ripellä on ollut nyt selän jumien kanssa vähän ongelmaa, kun yöt ovat olleet kylmiä. Se on pääasiassa ollut loimitettuna, mutta välissä meni yksi yö ilman. Seuraavana päivänä selkäfileet olivat todella kovat ja kylmät. Nyt on haudottu loimien alla, eilen käytiin metsäpoluilla jumppaamassa käynnissä ja tänään päätin pitkästä aikaa ohjasajaa, siinä saa hyvin selkää venymään.

Poni kävi kauhean kuumana, varmaan taas virtaa kertynyt, kun eilen oli vaan käyntipäivä ja sitä ennen vapaa. Väistöt sujuivat hyvin siihen asti, kun olisi pitänyt vaihdella suuntaa. Sillä ei ollut väliä kumpaan suuntaan olisi pitänyt mennä, mutta muutos aiheutti vastarintaa. Ja sitä myöten poni oli sitä mieltä, että tee yksinäs. Kuumentuminen purkautui pystyynhyppäämisenä, ilmaan pomppaamisena ja siitä laukalla. Ei ollut mulla mitään jakoa asiassa ja poni painoi tallille mun nauraessa pellolla. :D Kun huomasi olevansa irti, niin häntä nousi lipuksi ylös ja pörinä vaan kuului, kun pappa mennä posotteli koht tallia. 

 
Kävin sitten hakemassa sen takaisin ja viritin ohjat gramaaninkaltaisesti. Johan pysyi näpeissä, vaikka aika kovaa sain silti ottaa. Annoin ponin sitten laukata aikansa ympyrällä pahimmat virrat pois. Sitten siirsin ohjat kulkemaan etujalkojen välistä, jotta se houkuttelisi ponia laskemaan päätään reilusti alas. Toimi hyvin ja ponikin alkoi rentoutua. Lopuksi sitten vielä tehtiin niitä väistöjä vähän.. hah. 

Huomenna on kengitys ja viikonloppuna meillä on juhlat, joten tuskin kerkeän kovast ratsastamaan. Täytyy katsoa jos selkää kerkeisi vähän hieroa taas vähän auki. Edestä selkä on kovasti parempi, mutta takaa se meni uudelleen jumiin, kun pääsi kylmettymään. Välissä se oli jo todella pehmoinen.

Mahan tilannetta ja satulan asetuksia edelleen

Mitä kuuluu mahalle? Siihen en osaa vastata. Takajalat on ruikussa edelleen, mutta poni pirteä ja hyvinvoiva. Selvästi mahan hoitaminen on lisännyt ponin vireystasoa eli kyllä se kipeä olikin. Nyt on mennyt viikon verran maitohappobakteeria, tiistaina saapui aiemmin tilaamani hiivavalmiste ja sitä on syöty siitä asti, elektrolyyttiä ja omepratsolia menee myös varmuudeksi pieni annos. Ja kaikki nämä ruiskulla suoraan ääntä kohti kahdesti päivässä.

Pellavan lisäsin torstaina, koska sen poisjättö ei rauhoittanut mahaa, joskaan ei syöttäminen ole parantanutkaan. Mutta se kelpaa ponille superisti, joten menköön, kun kerkesin sen säkinkin ostaa.

Kalkin vielä lisäsin eilen ruiskumixiin ja tänään ei tullut ratsastaessa yhtään löysää läjää, eikä tarhassakaan ollut teille kuvattavaksi niitä huonoja kasoja. Joka päivä tarhassa on sekä hyviä kasoja, että huonoja kasoja. Se on alusta asti ihmetettänyt minua.

Kuitenkin persus näytti myös tänään tältä: 

Nämä mahavaivat on toki vähän pitkäpiimäisiä ja hankalia hoitaa. Varsinkin jos syy tosiaan on tossa Prascend-lääkkeessä, niinkuin epäilys on. Jos ei ole tilanne rauhoittunut viikon sisään, niin soitan ell ja pohditaan sitten yhdessä tätä asiaa.

En voi olla miettimättä Taavia, kun painin vatsavaivojen kanssa. Se on ollut viikolla paljon mielessä. Sen kanssa lopulta hävisin pitkn ja tuskaisan taistelun vatsavaivojen osalta. Enkä vieläkään ole täysin hyväksynyt sitä.
Mahaan liittyvät ongelmat saavat niskakarvani pystyyn. Onneksi ongelmat ovat erilaisia, muuten saattaisin vaipua melkoiseen epätoivoon. Ja Rippe vaikuttaa tällä hetkellä kivuttomalta, liikkuu mielellään ja virtaa riittäisi jaettavaksi muillekin. 

 

Olen pelännyt paljon kaviokuumetta suoliston huonon kunnon takia, mutta itsestäni on ollut hassua huomata, että kavioiden kuumotus ja pulssit ovat hävinneet, kun mahaa on hoidettu.
Lisäksi yhtenä päivänä sain melkein paskahalvauksen, kun toinen etunen oli kuuma ja pulssitti äkäisesti. Poni arkoi sitä ravissa. Onneksi ennen pahinta hysteriaa tajusin tutkia kavionpohjaa ja säteitä tarkemmin. Poni oli astunut omaan lantaansa ja säteiden uurteissa oli päässyt taas muhimaan bakteereja. Kavion huolellinen puhdistus ja desinfiointi rauhoitti pulssia ja lopetti arkomisen heti. Iltaan mennessä tilanne oli normaali kaikiltaosin. Huh!

Satulan kanssa on testattu kaikenlaista ja jokaisella ratsastuskerralla se tuntuu aina vaan enemmän hyvälle. Siinä on helppo olla jalustimien varassa. Rippekin tykkää kun olen lenkillä kevyessä istunnassa. Pientä säätöä on vielä satulan oikeassa paikassa, pehmusteiden ja ponin tyytyväisyyden välillä. Kun minä olin tyytyväinen pehmusteiden tuomaan selkärangantilaan sun muuhun, niin poni ei ollut. Kun vähensin välistä, niin poni muuttui taas tyytyväisemmäksi. Minulla on tähän oma teoriani, saman syyn takia alunperin otin rungottoman käyttööni. Mutta en halua siitä vielä blogissa enempää puhua. Olen sitten kuunnellut enemmän ponia ja mennyt sen mukaan.
En ole ihan varma, että oliko tuo säkäleikkaus sittenkään hyvä. Se tuntuu tekevän satulan tasapainoisesta istuvuudesta paljon haastellisemman. Eikä tämä ole lainkaan sama asia, kun sovituksessa ollut (vanhempi?) Freeform. Itse toki tykkään tästä enemmän.

Kahtena päivänä hieroin ponin selkää. En tiedä tykkäsikö poni ja ainakin oman ylävartalon sain jumiin, mutta Rippe on hieronnan jälkeen liikkunut irtonaisemmin. Tänään lihakset tuntuivat todella pehmeiltä, eivätkä aristaneet. Ehkä siitä siis oli hyötyä, vaikka näin maallikkona puuhailinkin. Tuon uuden satulan ei ainakaan pitäisi puristaa tai kiristää mistään.

 

Uuden satulan asentelua ja ponin ripuli

Satulan testaaminen on vielä vähän vaiheessa ja hienosäätöä pitää tehdä. Löysin sattumalta käytettynä tuollaisen selkäsaumattoman huovan ja correction padin halvalla samalla paikkakunnalta. Nyt tilasin vielä leveämmät jalkkarit satulaan. On ollut vähän alkukankeutta kaiken säädön kanssa ja onhan satula vähän erilainen, kun mihin yleensä tällainen tavallinen ratsastaja on tottunut. Mutta luulen, että opin vielä tykkäämään satulasta, kunhan saan kaikki palaset kohdalleen ja satulan oikeaan asentoon. 

Koekäyttöä alkoi eilen hidastamaan akuutisti pahentunut ripuli ponilla.. Se on jo jonkun aikaa ollut mahastaan huonompi. Mutta nyt se on muutamassa päivässä taas voinut selkeästi huonommin, sillä on välillä huolirypyt, se on ollut nuutunut ja silmänpäälliset on pullottaneet enemmän.
Ostin sille sitten hätäpäissäni Ani-Mixin pellavajauhetta kokeeksi ja se kyllä ponille erittäin hyvin maistui. Mutta seuraavana päivänä ponin maha oli vielä kamalammassa kunnossa. Nyt sitten päätin jättää sen pelkälle heinälle ja kävin tänään ostamassa sille maitohappobakteeria ja elektrolyyttiä. Käytiin aamulla tarjoilemassa eka satsi ja nyt illalla toinen. Ainakaan päivän aikana takajalat eivät olleet sotkeentuneet niin voimakkaasti ja poni vaikutti aavistuksen pirteämmältä.
Myös kaviot olivat kuumat ja jalat pulssitti, mutta illalla tilanne oli normalisoitunut. Luulen, että mahan kipu tuo pulssit esille, koska poni ei muuten oireillut kavioitaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että pääsyyllinen on se cushing-lääke. Senjälkeen maha on ollut enemmän tai vähemmän löysänä kokoajan. Tarhasta löytyy lähes päivittäin sekä hyviä kasoja, että todella löysiä läjiä. Ja lääkkeen yleisimpiin haittavaikutuksiin kuuluu ripuli ja koliikki..

Vai voiko syynä olla syksy ja sen myötä nousseet acth-lukemat ja olon huonontuminen? Syksyhän on tunnetusti cushing-hevosille vaikeaa aikaa ja Rippehän sairastui kaviokuumeeseen viime vuonna juurikin syksyllä - ja silloinkin maha oli löysänä pidempään.