lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kaikki kesän kuulumiset yhdessä postauksessa

On pitänyt monta kertaa istua koneen ääreen ja kertoa vähän meidän kuulumisia. Viimeinkin sain aikaiseksi. Kesäkuuhan meni ihan loman kannalta molempien osalta. Kävin kyllä tallilla päivittäin ponia katsomassa ja rapsuttelemassa. Kavioihin tuli sudittua Reducinea vahvistamaan anturaa ja Ripen ruokintaakin vähän taas suunnittelin paremmaksi. Lisäksi olen toki nauttinut "vapaudesta", kun tallilla ei mene joka päivä montaa tuntia.
 


Mukaan ruokintaan otettiin nelipii ja hamppuöljy. Hamppuöljyn otin siksi, että siinä on hyviä rasvahappoja, joita cushing-hevonen tarvitsee. Plussaa oli se, että sen avulla jauheet (oluthiiva ja nelipii) tarttuvat nappuloihin kiinni. Ja mikä yllätys - hamppuöljy on Ripen suurta herkkua.

Muutenhan ruokavalio koostuu pääosin pellavasta, myslistä, kivennäisestä.. Nyt myslikin on tauolla, kun teen yhdenlaista kokeilua. 

 


Heinäkuun alussa aloitettiin kävelemään lyhyitä pätkiä pääasiassa kentällä (koska ei ollut takakenkiä ja kentän pohja on pehmeä, myöhemmin kengittäjä ilmoitti että kaviot on oikein hyvät eikä liikaa kuluneet, kuten itse ajattelin). Heti alkuun huomioni kiinnittyi outoon "loveen" Ripen selässä sen kävellessä. Lovi on molemmin puolin, mutta selkeämpi minusta vasemmalla. Jotain kireyksiä tai muuta, joka lihasten heikettyä ehkä on tullut näkyviin. Edelleen poni kävelee minusta hassusti ja alamäkiin meno on yhtä vaikeaa kun ennen sairaslomaa. Soitin osteopaatin joka saapuu viikon päästä katsomaan tilannetta. 




Näiden löydösten myötä olen jumpannut Rippeä nyt ohjasajaen eteenalas ja venyttelyyn, vähän on väistätelty takaosaa ja tehty ravisiirtymisiä. Nyt otan pikkuhiljaa mukaan myös avot ja sulut. Olen selässäkin käynyt, mutta hevonen ei tunnu hyvälle. Etujalkojen notkuminen on todella ahdistava ongelma ja se korostuu ratsastajan kanssa.

Myös maastossa on käyty kävelemässä narun päässä ja ohjasajaen (mikä meinasi päättyä katastrofiin, kun yritin pyytää sulkua ja se ei Ripelle sopinut...).
Olen ottanut myös muutaman lyhyen ravipätkän maastossa ja ontuma on sentään kadonnut päiväjärjestyksestä loman myötä. Ainakin hetkeksi.

Ripellä on tällähetkellä käytössää rungoton Freemax dressage (kuvassa) ja rungollinen yleissatula. Vaihfoin Freeformin pois, koska se ei minusta ollut Ripelle täysin passeli, vaikka kuinka säädin.

Hätäjarru viritys tuli todella tarpeeseen, kun papparaisella meni kuppi nurin.. Hyvin toimi jarru.

Synttäripäivänään poni pääsi (vahingossa) rallittamaan kentällä ja oli senjälkeen kyllä taas paljon jäykempi. Ostin sille synttärilahjaksi TENS-laitteen, jolla on selkää nyt koitettu notkeuttaa. En ole pariin päivään nähnyt sitä viivaa enää, joten jotain edistystä on tapahtunut.
Tämä on ihan ihmisten halpa malli, mutta on pelittänyt oikein hyvin. Yhdet läpät onnistuin tosin pilaamaan, kun laitoin alle geeliä. Toiset on pysyneet parempina, kun olen valellut selkää vaan vedellä niiden alta.




Vielä kuva synttäribailuista, niitä vietettiin tutussä pienessä porukassa Pommacin ja mansikoiden kera. :)


Kengittäjä kävi tällä viikolla ja ponille laitettiin samat Natural Balancet jalkaan. Takasten kanssa mietittiin, mutta kengittäjän mielestä ne olivat oikein hyvät, eivätkä liikaa kuluneet, joten jätettiin ne toistaiseksi ilman kenkää. Sepelillä toki näkee, että Rippe arkoo, mutta normaalilla hiekkatiellä ei. Ja suurimmaksi osaksi liikutaan vielä kentällä ja käynnissä.
Rippe ei akonut nyt yhtään naulojen lyömistä. Eikä sillä ole juurikaan enää tuntunut pulsseja tai ollut lämpöjä jaloissa.







Olen nyt itse punninnut Ripelle heinät valmiiksi säkkeihin, jotta tiedän mitä se syö, eikä tallinpitäjän tarvitse punnita erikseen. Ulkomuoto onkin minusta ihan kivasti sulanut siihen nähden, että poni ei ole liikkunut yhtään.
Silmien päälliset ja -ympärykset ovat aiheuttaneet allekirjoittaneessa pientä huolta ja ihmetystä, koska ne ovat minusta aikaisempaa turvonneemmat. Siksi kokeilen muuttaa vähän ruokintaa vielä. Tai sitten pitää nostaa lääkitystä (tosin se ei keväämmällä auttanut asiaan).
Fossaturvotuksethan voivat johtua korkeista insuliinitasoista (ja joskus niitä näkee metabolista oireyhtymää sairastavilla hevosilla varsinkin ennen kaviokuumetta), mutta eräiden "gurujen" mielestä ne liittyvät cushingin tautiin. Toisaalta moni nuorempana insuliiniresistenssiksi luokiteltu hevonen sairastuu vanhemmalla iällä cushingiin. Muna vai kana - en tiedä. Mutta asia huolettaa.

Toisaalta olen rauhoittanut mieltä sillä, että ne olivat Ripellä myös silloin, kun se oli hoikkanen. Nehän katosivat keväällä, kun lääkitys aloitettiin, mutta ovat nyt palanneet osittain takaisin. Ja osalla ne ovat kadonneet ihan muutenkin. Joten ota niistä nyt selvää.







Tänään kävi Amerikan vieraat taas ratsastamassa. Tämä on kolma kesä, kun käyvät Rippeä moikkaamassa. Käytiin syömässä jäätelöt paikallisen liikennemyymälän pihalla. Saatiin paljon ihailuja ja useampi kävi Rippeä moikkaamassakin. Yksi mies kertoi, miten he olivat nähneet eestinhevosia Muhussa, josta Rippekin on kotoisin. 










keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Hyvää 20-vuotissyntymäpäivää Rippe!


 
Rippe täyttää tänään pyöreitä ja sen kunniaksi vanhan tallikaverin Sisun entiset omistajat Emmi ja Elina kutsuttiin syntymäpäiviä juhlimaan. Rippe saa tietysti omat herkkulahjansa ja sen lisäksi me poksautetaan Pommac-pullo. ;) On mulla vielä yksi lahja Ripelle, josta juttua myöhemmin, kun kerkeän koneen ääreen istumaan. 
 
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin vielä kuukausi sitten en ollut ihan varma, että juhlitaanko näitä juhlia vai ei. Möyrin melko syvissä vesissä hetken aikaa, kun huoli oli niin suuri. Nyt kuitenkin näyttää jo varovaisen toiveikkaalta ja katseet on suunnattu jo vähän eteenpäinkin. 
Nyt toivotaan vaan Ripelle ihanaa ja pitkää ikää. Mun toiveissa tottakai on, että joskus vielä juhlitaan seuraavaa tasalukemaa.

(kuvissa näkyvä loikka ja laukka oli ihan ainoa pyrähdys laatuaan, koska periaatteessa Rippe on vielä käyntiliikunnalla. Tosin omehtoista koikkaloikkaa se kyllä on esitellyt....)


"Sano meil on aikaa
Jos tää hetki on lainaa
Koht se on jo vainaa
Me ei olla aina kakskytvuotiaita
La-la-laa"







sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

mun kaunis pakkomielteeni



Oon nähny kaikenlaisii päivii, myrskysii ja sateisii
Kun tuuli on tarttunut sateenvarjoon,
oon heittäny sen helvettiin

Tää on ollu pitkä matka, ku mul on näit unelmii.
Mut en oo luovuttanu koskaan,
nyt jos koskaan pidän kii.








sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Pienet kuulumiset sairastuvalta



Lyhyt kuulumisten jakaminen on varmaan ihan paikallaan. Olen vedättänyt kirjoittamista jo ihan siitäkin syystä, ettei ole oikein mitään ihmeellistä kerrottavaa. Edellisen takapakin jälkeen Rippe on oikeastaan seissyt tarhassaan ja poistunut sieltä ainoastaan pari kertaa talliin hoitotoimenpiteisiin. Päätin, että en kiirehdi, en hötkyile. Se saa viettää sen kuukauden saikun, kuten klinikalta ekan kaviokuumeen jälkeen neuvottiin. Käsivällisyys on yleinen hyveeni... Heheh.

Lisäksi Rippe on saanut akupunktiota ja olen tehnyt pari pientä muutosta sen ruokintaan aineenvaihduntaa ja mahan kuntoa ajatellen. Ja tietenkin juossut pitkin peltoja etsimässä sille siankärsämöä ja muita tarpeellisia kasveja. Muuta vihreää se ei ole saanutkaan.
Olen myös hoidellut takapolvia, koska joskus ne raittuvat kaviokuumeessa ja nekin voivat aiheuttaa etujalkojen rasittumista (eli siis oireina etujalkojen nostelua, pulssittamista jne.).

Vointi on ollut nyt melkoisen stabiili ja hyvä. Pulssit löytyy yleensä ja kaviot on lämpimät, mutta kuumien päivien johdosta niin on myös osalla ns. terveistä hevosista. Ja koska liikkuminen sekä käännökset ovat olleet hyviä, yritän olla huolehtimatta (näin ovat viisaammat minulle sanoneet). Kääntymistä olen muuten tarkastellut sen ruohotupsun kanssa - vapaana liikkuessa käännökset ensinäkin näkee paremmin ja ponilla on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten tiukasta se kääntyy.

Takakavioita yksi tuttu kengittäjä vähän siisti, kun ne repsottivat melko ikävästi. Ajattelin pyytää kngittäjän jo parin viikon päästä käymään, ettei etusetkaan pääsisi venymään mahdottomasti.

En minä ole oikeastaan ratsastamaan niin hirveästi edes kaivannut. On ollut ihan hauskaakin, kun tallilla ei kulu aina montaa tuntia ja ajan voi käyttää hevosen silittelyyn ja muuhun yhdessäoloon. Olisi kuitenkin toiveissa, että päästäisiin heinäkuussa jo kävelylle ainakin narun päässä, olisihan se ihan kivaa vaihtelua. Ja tekisi hyvää omistajan kertyneille kesäkiloille...

maanantai 12. kesäkuuta 2017

ylämäki, alamäki


On ollut melkoisen kiireinen viikko töiden ja muiden juttujen takia, en ole paljon blogia kerennyt päivittelemään. Ripen vointi on ikävä kyllä vähän häilyväinen. Kipulääkitystä vähennettiin asteittain ja se loppui viikko sitten sunnuntaina. Keskiviikkona purin sairatarhan pois, koska se oli edelleen oireeton. 

Käytiin lyhyitä kävelyitäkin taluttaen, että se pääsi vähän oikaisemaan kinttujaan kunnolla ja olisi jotain mielekästä puuhaa. Mielellään poni liikkui ja eteni. Loppuviikosta pulssit tuntui jaloissa, mutta kuuma oli kelikin, joten pistin ilman piikkiin (tätä on ollut ennenkin). Lauantaina käytiin kävelyllä ja poni oli vähän kankea kääntymään jyrkkiä käännöksiä. Perkele!!  Pulssit tuntui vaan etusissa, ei takasissa ollenkaan, kuten akuutissa Ripellä on. Antoi nostaa jalat ja varasi kaikille jaloille tasaisesti. Annoin kipulääkkeen heti 400g:n mukaan, illalla en huomannut suurta eroa ponin voinnissa ja pulssitkin oli edelleen samanlaiset.



Nyt on sitten huollettu mahaa sen varalta, että oireilu olisi mahaan liittyvää (sekin on kuulemma mahdollista) ja sen lisäksi olen toki tarkkaillut jalkoja. Tänään aamulla pulssi oli vaan vasemmassa etusessa. Tänään laitoin myös Reducinea kavioiden pohjiin anturoita ja säteitä hoitamaan. Senjälkeen poni oli levottoman oloinen ja pulssit tuntui molemmissa etusissa, en tiedä johtuiko se siitä Reducinesta. Sehän kiihdyttää verenkiertoa jne. Annoin varmuudeksi 200kg:n mukaan kipulääkettä ja lisäksi suojasin mahaa.

Illalla ponin vointi oli taas paljon parempi, eikä pulsseja ollenkaan (mutta nyt olikin viileä ja satoi vettä....). Ei tässä nyt auta kun seurailla tilannetta. Voihan se olla, että siellä on vielä jotain pientä meneillään tai sitten syy on tosiaan mahan kunnossa. Rippe saa nyt yöksi heinän lisäksi Greenline-vellin (3kourallista pellettiä ja 5litraa vettä, lakritsijuuri + oluthiiva). Koska Rippe tykkää enemmän heinästä, niin se käy juomassa vellin sitten jossain vaiheessa yötä. Se sitten vähän laimentaa vatsahappoja, eikä yö ole niin pitkä. Aamuruuassa sillä on sitä matalaenergistä mysliä muutama desi, kivennäinen, vähän pellavaa ja nyt laitoin mukaan hitusen psylliuminsiemeniä, nämä se syö kuivana jossain vaiheessa aamupäivällä (heinät ensin..).

Että näillä mennään. Hetken onnesta taas synkkiin ajatuksiin.  Yritän ajatella, että lyhyt aikahan tässä vasta on mennyt. Mutta lompakkoa katsoessa voi vaan todeta, että mihinkään kalliisiin sairastumisiin ei olisi enää varaa millään eläimellä.



Rippe ei tykkää uudesta tarhanaapurista, hirveä uhoaminen kaiken aikaa, kun omat ihmiset on paikalla. :D

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Sairastarhaan siirtyminen

Uskaltaako jo ihan vähän iloita ja tulla blogiinkin kertomaan? Rippe kengitettiin etupäästään keskiviikkona ja eilen oikean jalan lämpö oli kokonaan hävinnyt, samoin pulssit molemmista jaloista. Se alunperin kipeämpi vasen oli eilen vielä lämmin.
Jokatapauksessa Rippe siirtyi sairastarhaan ulos, koska sisälläolo alkoi käydä kaikkien hermon päälle. Lisäksi sen kipulääkitys on nyt puolitettu, koska tarkoitus on päästä siitä pikkuhiljaa eroon.


 

Tänään sitten pikkasen sillai jännittyneenä kurvasin työpäivän jälkeen katsomaan vointia. Siellä oli vastassa täysin kuivat, kylmät ja pulssittomat jalat. Vähän kyllä säikähdin, kun Rippe kääntyi katsomaan vihellettyäni ja kiireessä pienessä tilassa askel oli aavistuksen hätäisen oloinen, siihen päälle vielä kunnollinen venytys etujalat pitkänä edessä. Sydän kävi kurkussa, kun ensimmäinen ajatus oli, että nyt se on aivan jalaton! Mutta hyvin se siitä sitten jatkoi venytyksen jälkeen kävelyä. Hah.



Ihan vähän viiraa... Tällä reissulla Rippe päätti keulia narun päässä.

Ripelle laitettiin etusiin Natural Balancet ja koska anturaa oli hyvin (eikä ponia liikuteta), jätettiin hautova pohjallinen pois. Takaset jätettiin ilman kenkiä, koska tässä kengitysvälissä liikkuminen on maksimissaan taluttelua pihatiellä tai pehmeällä kentällä. Jos jotain arkomista ilmenee, niin sitten tietenkin kengittäjä tulee laittamaan myös takasiin kengät tai vaihtamaan kengitystä muuten. Yksi vaihtoehto olisi ollut myös kombikenkä sydänorrella, mutta laitettiin nämä. Nyt ainakin vaikuttaisi todella hyvälle, vaikka kaviot vähän hassuille näyttääkin.

Vasemmassa oli enemmän ottamista ja varvas oli venynyt, sama näkyi kuvissakin. 

 







maanantai 29. toukokuuta 2017

Valoa tunnelin päässä


Halusin vain tulla teille lukijoillekin kertomaan, että kuvat on otettu tänään. Kavioluut eivät ole kääntyneet! Tämän parempaa uutista ei voisi saada. Vasemmassa saattoi olla ehkä millin tai kaksi, mutta se voi johtua ihan yhtä hyvin vähän pitkästä varpaasta, eikä ole ongelma missään nimessä.

Eläinlääkäri sanoi, että Rippe ei ole lihava, joten sinällään jatketaan, kuten ennenkin. Laitumelle Rippe ei tietenkään mene. Kaulasta hän oli sitä mieltä, että sille me ei oikein voida mitään. Ja kuulemma sen suureneminen voi olla myös iän tuomaa muutosta. 
 



Nyt sitten kengittäjän kanssa sovitaan treffit ja sitten Rippe pääsee tarhailemaan. Kipulääkettä se syö vielä yhden paketin verran (jonka aion kengityksen jälkeen puolittaa ja tiputtaa sitten asteittain pois). Jos kipua ei ilmene, niin sitten saa pikkuhiljaa palautella liikuntaa mukaan. Todella varovasti aloitetaan kuitenkin. 

Tänään juhlistettiin hyviä uutisia sen verran, että talutin papparaisen ketjunarun kanssa kentälle ja se sai piehtaroida viikon tallipölyt pois turkista ja haistella vähän ulkoilmaa. Pari pukkiloikkaa tuli narun päässä, mutta ei voinut kun nauraa. :) 



lauantai 27. toukokuuta 2017

Se kaikenko kärsii, kaikessa uskoo, toivoo ja kestää, ryömimään pistää



Viimepäivien sekamelska alkaa taas olla vähän enemmän raiteillaan. Huterilla, mutta edes jonkinlaisilla raiteilla. 

Ponin vointi on olosuhteisiin nähden hyvä. Ainakin näennäisesti kivuton olotila saatiin aikaan nopeasti ja eilen pulsseista oli jäljellä enää kovin hailakka tuntu. Tänään uskalsin kokeilla käytävällä muutaman kävelypätkän ja aika hyvältä näytti.
Maanantaina eläinlääkäri tulee ottamaan kavioista röntgenkuvat ja kengittäjä pyrkii saapumaan paikalle sitten heti alkuviikosta. Laitetaan sitten kuvien ja oireiden mukaan jotain alle. Nyt olen teipannut finfoamit alle, tosin tänään otin ne pois, jotta kaviot saisi hengittää ja samalla näen, mikä tilanne on. Ja onhan ne maanantaina purettava jokatapauksessa kuvausta varten.
 
Täytyy taas kerran kyllä kiitellä, että kaikki on sujunut niin kivuttomasi. Täällä on nykyään liikuteltava röntgen (meidän "omalla" lääkäriasemalla), jonka saa hyvin paikalle ja samalla saan lisää lääkkeitäkin. Kengittäjäkin on niin ihana ja valmis auttamaan kokoajan. Ja voin luottaa, että ammattitaitoa on.
Lisäksi tallinpitäjä on ollut erittäin avulias ja myötämielinen, mm. ylimääräiset ruokailut on onnistuneet ja lääkityksen anto aamulla. Olen sitten koettanut vastavuoroisesti siivoilla karsinaa ja kantaa vesiä lähemmäs karsinaa valmiiksi.
Ponillakin on ollut vähän enemmän seurattavaakin, kun tallilla on tunteja ja torstaina oli pienet kisatkin.




Eihän mulla ole muuten paljoakaan tekemistä tallilla ja kuitenkin kaksi kertaa päivässä olen nyt käynyt vähän ponia viihdyttämässä. Olen askarrellut isoista verkoita sille pienempi välipalaverkkoja. Olen laittanut niihin sellaisen 1,5kg annoksia (ja yöksi tottakai enemmän). Tähän väliin ne sellaiset sinimailskuutiot olisi olleet onnen omiaan.

Poni alkaa olla selkeästi omasta mielestään myös kunnossa, sillä virtaa olisi. Se mm. puri minua olkapäähän tänään - ihan vaan turhautumistaan näykkäysi.. Heh.

Loppuun pieni kevennys, löysin vanhan kirjan kyseisellä kuvasarjalla:


tiistai 23. toukokuuta 2017

En kaiken tämän keskellä kai mä muusta enää tiedä, rakastan sua vielä. Rakastan niin kauan kuin mä voin.



Perjantain ontumatutkimus on peruttu. Se vaihtui akuuttiin kaviokuumeeseen. Siitä ei tänäaamuna ollut epäilystäkään. Ei poniparka tiennyt, että mille jalalle sitä olisi panoa laskenut. Kipulääke onneksi auttoi pahimpaan tuskaan ja ihana kengittäjä lupasi tulla huomenna aamulla auttamaan. Parempi kipulääkekin saapuu huomenna apteekkiin. Olen sanaton.
 



perjantai 12. toukokuuta 2017

sillä kuka on huomenna täällä, tämä matka on ohuella jäällä

Suihkunraikas

Minä en tiedä lukeeko näitä kukaan. Haluaisin kovasti kertoa, että meille kuuluu hyvää ja aurinkoista. Mutta ei meille kuulu. Pelko sekä ahdistus on läsnä ja painajaiset riivaavat, välillä olen jo puoliksi luovuttanut, harvemmin täynnä toivoa.
Viidettä viikkoa ontuva hevonen ei todellakaan nostata minussa minkäänlaisia optimismin muruja. Osaavan eläinlääkärin saanti paikalle on ollut työn ja tuskan takana. Tällä alueella olisi tosiaan sellaiselle tarvetta, jolla olisi kaikki pelit ja vehkeet ja taito tulkita näkemäänsä.

Ripelle on nyt varattu klinikka-aika, siihen ainoaan mahdolliseen arkivapaaseen joka mulla on. Se on kahden viikon päästä. Minä nimittäin soitin yhdelle hyvälle eläinlääkärille, mutta hänelläkin kotikäynnit menivät kahden viikon päähän, eikä silloinkaan saatu aikatauluja sopimaan. Hän on tuolla klinikalla silloin töissä, joten tultiin siihen tulokseen, että nopein apu saadaan, kun roudaan ponin sinne. Kyyditkin sain järjestettyä, että edes joku asia oli meidän puolella.
Sitten tutkitaan, tehdään ontumatutkimus, puudutellaan ja etsitään se syy. Pelottaa. Oksettaa. Ahdistaa. Olen itse käynyt läpi kaikki sädeluuontumasta, kaviokuumeesta, karpaalikanavaongelmiin ja kissing spinesiin. Olen varma, että löytyy ne kaikki. Ja varmaan vielä kasa muitakin vikakoodeja.

Blogissa tuskin tulee olemaan kovin paljon elämää ennen sitä. Toivottavasti mulla on sitten jotain kerrottavaa. Tietenkin olen itse varma, että tämä on tässä, loppu. Ja samalla salaa toivon, että ongelma olisi korjattavissa.

Jotenkin minusta tuntuu, että olen välillä niin kovin yksin kaikkien pohdintojen ja ajatusteni kanssa. Tallilla toki ihmiset joutuvat niitä kuuntelemaan ja yksi ihminen on vilpittömästi asiasta kanssani tekstiviestein vaihtanut tilannepäivityksiä. Ja siitä suuri kiitos niille parille ihmisille.
Loput ihmiset joille asioita puhun, eivät ole läsnä. Heistä näkyy kilometrin päähän, ettei kiinnosta. Huoli ja murhe on yksin minulla ja tuntuu, ettei kukaan ole kiinnostunut Ripen kuulumisista, koska menee huonosti. Se on toisaalta vähän surullista, itse kuitenkin olen usein kysellyt toisten hevosten kuulumisia ja auttanut jos suinkin on ollut tarvetta, koettanut etsia apua ongelmiin jne.
Ja sitten taas ei-hevosihmiset eivät asiaa edes tajua. Turha yrittää puhua siitä, mikä huoli mulla on. Koska eihän tuollainen asia ole oikea murhe.

Sellaisilla fiiliksillä mennään, oli kiva saada ajatuksia vähän kirjoitettua ulos. Toivottavasti aurinkokin alkaisi pikkuhiljaa lämmittää ja saataisiin oikea kesä.



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Iilimatoja!

Rippe on saanyt nyt kaksi kertaa iilimatoja jalkaansa. Niitä on roikkunut siellä, missä olemme havainneet sitä tuvotusta eli säären yläosassa polven alapuolella.
Olisimme halunneet niitä myös kavioniveleen, mutta madot eivät vain halua tarttua sinne! Ei sitten millään. Kaikenlaista kikkakolmosta kokeiltiin, mutta kun ei maistui, niin ei maistu.

Iilimatohoidosta ylipäätään voi lukea enemmän täältä ja täältä. Niistä löytyy niin hyvät tiedot, etten viitsi niitä tähän alkaa kirjoitella. Lyhyesti sanottuja iilimatojen syljessä on paljon hyvää tekeviä ainesosia. 


Ripellä iilimatoja kokeillaan siihen oletettuun karpaalikanavan ongelmaan tai mikä ikinä sitä jalkaa turvottaa. Lisäksi oltaisiin tosiaan haluttu niitä myös kavioniveleen. Rippeähän ei mielellään voi piikittää kortisonilla, koska sillä on kaviokuumetausta. Toki sinne voisi sitten kai piikittää jotakin muuta..

Lisäksi odottelen edelleen ratkaisua siihen, että saadaanko joku kotiin ultraamaan vai mitä tehdään. Ja että kuka nyt sitten tulisi, kun jokaisella tuntuu olevan oma mielipide eläinlääkäreistä. Toinen tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Ja jokaisesta jollain on huonoja kokemuksia. Siinähän sitten koetat valita, että kuka olisi paras sille omalle mussukalle.
Eikä se vika sitten välttämättä edes ole siellä missä epäillään tai edes näy ultralla. Kaikki on yhtä kysymysmerkkiä mun päässä.

Minusta myös valitettavasti tuntuu siltä, että vanhan hevosen tutkiminen ja hoitaminen on monelle lääkärille vähän toisarvoista.. Minusta se on omistajan tehtävä määritellä, miten paljon haluaa tutkituttaa ja hoitaa.


"Mikä mun jalassa on?"

Rippe ei tykkää madoista ollenkaan. Sen mielestä ne ilmeisesti tuntuvat jotenkin epämiellyttäviltä ja sillä olisi hirveä tarve kokoajan liikutella jalkaa. Ja se taas ei ole ollenkaan toivottavaa, kun madot sitten helposti irtoavat.
Ekalla hoitokerralla madot olivat todella haluttomia kiinnittymään ja mietittiin jo, että vaikuttaako Ripen cushing-lääkitys siihen. Lopulta pari matoa saatiin tarttumaan ja niistäkin Rippe onnistui ravistamaan toisen irti keskenkaiken, eikä uutta saatu kiinnittymään. Onneksi tuo yksi veijari imi itsensä täyteen saakka ja irrottautui itsestään.
 




Nyt toisella kerralla madot olivat innokkaampia tarttumaan tuohon polven seutuun ja kolme matoa siinä kaikkiaan ruokaili. Eikä Rippe onnistunut irrottamaan niitä tälläkertaa. Veren määrästä olisi voinut kuvitella, että olisi ollut kyseessä isompikin operaatio. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, kun jouduin aika tiukasti roikkumaan ponin riimussa ja vahtimaan sen liikkeitä. Samalla tallinpitäjä laittoi vielä neuloja, joiden pitäisi vaikuttaa polveen, kavioon ja mahdollisesti myös siihen karpaalikanavaan.

Veren annetaan hoidon jälkeen valua vapaasti ja sen voi seuraavana päivänä pestä pois. Siinä olikin sitten hommaa kerrakseen...

Kokemuksia en osaa vielä sanoa, mutta lupaan palata asiaan.