perjantai 22. joulukuuta 2017

Onni on hyvä kengittäjä



Rippe sai kunnian olla meidän kengittäjän tämän kauden viimeinen asiakas. Ja kyllä huolella taas mietittiin ja laitettiin. Välillä kokeiltiin, mitä poni oli mieltä ja taas jatkettiin. Naulaus meni tosi hyvin, vaikka vähän jännitin sitä etukäteen.
Kengittäjä oli pohdinnan jälkeen päätynyt tällaiseen kenkään ja ainakin ensivaikutelma oli ihan myönteinen ja poni lähti kengityspaikalta puhtaasti. Kengän sisäreuna on viistetty kavioluun kohdalta, jotta mikään ei varmasti paina. Väliin nahkaohjallinen suojaamaan anturaa. Alunperin suunniteltu pohjallinen olisi painanut juuri kavioluun kohdalle ja kokonaan kovia ei uskallettu  laittaa (jos sattuu painamaan, niin kova pohjallinen on sitten todella epämukava).



 
Kavio on päässyt vähän vinoon Ripen jalka-asentojen ja puukenkien takia, mutta sen pitäisi kyllä korjaantua. Oli puhetta, että jos vielä yhden kerran kengittäisi ja sitten kuvaisi taas uudelleen, että tietää sen anturan tilanteen. Niistä ei oikein uskalla ottaa jos ei tiedä, miten paljon on varaa. Erittän kovat ne ainakin oli nyt.

Myös taakse laitettiin kengät ja niihin tilsakumit. Nyt ei voi enää kelejä syyttää jos lenkkeily ei miellytä.



Muuten Rippe on voinut todella hyvin. Ruokintaan tein pienen muutoksen, kun löysin meidän heinään sopivan heinäpelletin. Vaihdoin siis vehnäleseen heinäpellettin maistuvuuden takia. Ja onhan heinäpelletti mahallekin kivempi, lisäksi vehnälese saattaa vaikuttaa kivennäisten imeytyvyyteen, joten otetaan varman päälle. 

Sinimailanen on yleensä kaviokuumeiselle sopiva, mutta nyt useamman kerran jalkojen pulssittelu on tullut sinimailaspitoisen ruuan syöttämisen jälkeen. Viimeksi viikko sitten.. Nyt en uskalla enää kokeilla. Alkuun ajattelin sen olevann sattumaa. Sittemmin löysin netistä juttua siitä, että jostain syystä jotkut insuliiniresistenssit hevoset saavat sinimailasesa kaviokuumeen kaltaisia kipuja. Ja koska mikään pakko sitä ei ole syöttää, niin en aio enää kokeilla.

Paljon ei ole liikkumaan päästy kiireiden, oman sairastelun ja säiden takia. Muutamia päiviä päästiin kentällä kävelemään ja annoin Ripen myös vähän hölkkäillä jos itse halusi. Sehän on nyt liikkunut puhtaasti 12 viikkoa, joten pikkuhiljaa mukaan voinee ottaa jo raviakin. Ohjasajovermeet ajattelin pikkuhiljaa kaivella varastosta ja alkaa jumppaamaan.


lauantai 2. joulukuuta 2017

Yleistä höpöttelyä ja kuulumisia + oljen analyysi





Otettiin tänään tallikaverin kanssa Ripestä muutama kuva. Se seisoo aika paljon loimien alla, eikä itsekään tule aina otettua niitä pois tai hahmotettua kokonaisuutta. Onhan se lihakseton ja löysä, mutta muuten lihavuuskunto on nyt kiva - kivempi, kun pitkiin aikoihin. Kaulan kaventunut profiili vaan hivelee silmiä, kun tietää millaiset vaikutukset sillä on aineenvaihduntaan ja kaikkeen. 

Alempi kuva on toukokuu-kesäkuun vaihteessa.

Ollaan kävelty puolen tunnin lenkkejä viime viikolla ja poni on ollut ihan hyvä kokoajan. Tälläviikolla ei olla päästy liikkumaan ollenkaan. Olen itse ollut koko viikon flunssassa ja lisäksi säät ei ole kyllä yhtään suosineet. Puukenkiin kerääntyy aivan kauheat tilsat. Olen kokeillut kyllä kaikenlasia virityksiä, mutta ne on työläitä ja pysyvät paikallaan vain hetken. Lunta on aina pari-kolme päivää ja sitten ne sulavat pois. Kunnes taas parin pävän päästä sitä sataa. Ja aina on plussakeli!

Parin viikon sisään olisi varmaan koetettava saada ne toiset kengät jalkaan. Mutta sen jälkeen mulla alkaa sellainen työputki, että en varmasti kerkeä kovin paljon tallilla aikaa viettää. Huoh. Nyt tosin liikutuksen kanssa ei ole niin kovaa stressiä, kun ruokinta on kunnossa ja maltillista.
Olisi kuitenkn hyvä saada liikettä ja pikkuhiljaa rakentaa kuntoa. Kunhan nyt saadaan ne käyttökengät jalkaan, niin voidaan alkaa pikkuhiljaa ottamaan myös ravia mukaan.

Ainiin - teetin oljesta analyysin, koska yleisesti siitä liikkuu uskomus korkeista sokereista. Jos vilja on puitu kypsänä (ei viljelijälle ole kannattavaa sitä raakana kerätä), niin oljen korressa ei pitäisi olla sokeria jäljellä, se kuluu viljan kypsyttämiseen. Olen nähnyt aika montakin analyysia ja kaikissa sokerit ovat olleet reilusti alle sadan, 12-90g/ka ka.
Meidän oljessa sokeria on 20g kilossa kuiva-ainetta.
Myöskään ähkyjä tai turvotuksia ei ole ollut. Piereskely on myös loppunut lähes kokonaan. Kurailua on ollut, kuten jokainen syksy. Se loppui taas, kun tarjolle tuli kuivempia paaleja heinää. Sama toistui myös viimesyksynä. 


 

lauantai 25. marraskuuta 2017

Jonkun on näytettävä mallia



Ylempi kuva on viimekeväältä, mutta kaulan osalta tilanne ei mittanauhan mukaan ole muuttunut mihinkään. Paitsi ruokaremontin jälkeen alkoi tapahtua. Koska itse näen ponia jokaikinen päivä, niin eron huomaaminen vaatii kuvien katselua. Olen niin sokeutunut ihraniskalle, että omaan silmään se näyttää aina ihan samalle.
Tämän kuvaparin jälkeen oli pakko vähän hymyillä. Jos silmä valehtelee, niin mittanauha ei: kaulasta on lähtenyt 8-10cm.

Tottakai koko poni on sulanut ja hoikistunut, mutta sen vertaaminen on vaikeampaa, koska sairasloman takia myös lihakset ovat pienentyneet.Toisaalta jos tällaisia tuloksia saa pelkällä ruokaremontilla, niin millaisia tulokset olisivat yhdistettynä liikuntaan?

Jokatapauksessa tällaisellä laihtumisella on jo iso merkitys terveyden haalimisessa ja insuliinin hallinnassa.

"Ei mikään helpolla tullukaa
Nyt on entinen pullukkaa
Työmoraali on vakava 
Nyt kilot on takana niinku pakara"

torstai 16. marraskuuta 2017

16.11.


"Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?
Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?
Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan

tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan

minä olen kauan jo sinua kaivannut, 
sinua ei varmasti olekaan"

Tämä hevonen oli jotain sellaista, etten vieläkään voi katsoa sen kuvia itkemättä tai miettiä, mitä meillä oli. Ja toisaalta kaikki tuntuu pelkältä unelta. Kun sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Todella kummallista.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Toinen kierros puukenkiä ja ihmeelliset ufokengät

Kengittäjiä kolme kappaletta, samaan aikaan samassa paikassa! :D
Tänään kengiteltiin Rippe uudelleen. Puukengät ovat saaneet tehdä työtään kuusi viikkoa ja Rippe on tykännyt niistä aivan valtavasti. Antura on kovettunut ja paksuuntunut jopa toivottua paremmin.
Eilen toinen puukkari alkoi lonksua pahaenteisesti (hyvä ajoitus) ja viimeisen viikon aikana poni alkoi kävellä taas kulmikkaammin. Eikä ihme - kengät olivat todella mataliksi kuluneet eli niiden mekaniikka tietenkin heikentyy.


Ei ole paljon puukengästä jäljellä enää, alkuperäinen paksuus on lähempänä kolmea senttiä!
Kannoilta kenkä on kulunut vinoon. Näkee hyvin, miten Rippe tuo jalan ulkosyrjä edellä maahan.

Rippe oli todella huolestunut, kun kenkä otettiin pois, eikä se oikein halunnut vieläkään käyttää jalkaa. Kun kengittäjä lyhensi kannatinpinnat ja oikaisi varpaan oikeaan linjaan , niin olo helpottui jo huomattavan paljon. Senjälkeen jalan varassa pystyi jo seisoskelemaan hyvin ja ilmekin muuttui. Mietittiin myös, että taitaa ponilla olla vähän kipumuistiakin. Eikä ihme.

Nyt kaviosta näkee selkeästi kaviokuume-episodien kohdalla olevat verenpurkaumat.



Laitettiin nyt vielä toinen kierros puukenkiä. Oltin yhtämieltä siitä, että ei edes kokeilla vielä mitään "tavallista" kenkää alle. Otetaan varman päälle. Jos tulee liukkaita, niin kengittäjä tulee laittamaan nastoja kenkiin. 

Ensikerralla olisi tarkoitus sitten kokeilla tollasta alumiinista kenkää, jossa on samanlainen idea. Siihen saa hokitkin. Muistuttaa vähän UFOa.


Kenkä on tässä väärinpäin eli tämä puoli tulee maata vasten. Jonkun sortin rocken roll-kenkähän tämä on.

Samalla tavalla paino tulee pois varpaalta ja pyörähdys toimii joka suuntaan


perjantai 27. lokakuuta 2017

Kuulumispäivitys, kontrollikuvat ja talutuslupa!


Rippe on ollut nyt ulkona ihan normaalisti, vaikkakin puolikkaalla tarhatilalla. En ole klipannut sitä, koska koko talvena ei ole tiedossa erityisen rankkaa liikuntaa. On mielenkiintoista nähdä, että millainen karva ponille kasvaa.
Lämmin tuo karva ei ole, sillä yhtenä iltana poni paleli. Sillä oli silloin päällä vain ohut sadeloimi (littaantunut 50g), joten nyt se on pukeutunut uuteen tähtiloimeensa päivittäin. Se tuntuu olevan viimallakin tarpeeksi lämmin, sillä iso häntäläppä, kunnollinen kaulakappale ja pitkät helmat suojaavat hyvin.

Hankin Ripelle myös Nelipiin tilalle Hiveplexin hivenainepönikän. Sain ahaa-elämyksen, että meidän kylällä on meijerikauppa, josta sitä saa! Siinä on siis kelatoidussa muodossa sinkki, kupari, mangaani ja vähän seleeniä (liian vähän tosin, sitä pitää saada myös muualta). Sinkin ja kuparin suhde on oikea, siksi päädyin siihen. Lisäksi käyttökustannukset tulivat halvaksi. Ihme kyllä, Rippe jopa suostui syömään ruokansa. Tämähän on ihan pelkkää jauhetta ja haju oli vähän ärjy.

Edelliseen ruokintalaskelmaan oli tehtävä yksi lisäys, jonka huomasin : Ripen ruuasta puuttuu kokonaan se cushing- ja IR-hevosille tärkeä jodi! Nyt onkin sitten tulossa postissa maistiainen yhden sortin merilevää, josko se uppoaisi. 



Viikko sitten paistoi aurinko. Rippekin malttoi nautiskella rapsutuksista ja riisuin siltä takinkin hetkeksi.

Tänään oli kontrolliröntgenin aika! Kengittäjäkin kävi paikalla, muttei vielä muutettu mitään. Rippe saa olla vielä parisen viikkoa puukengillään, koska ne tuntuvat toimivan loistavasti. Kengittäjällä oli mielessään suunnitella sitten joku hokillinen versio, jolla saataisiin edes osittain sama hyöty. 

Kuvat olivat positiivinen yllätys. Oikea jalka on edelleen ihan kunnossa. Vasemmassa rotaation määrä on pysynyt ennallaan - noin seitsemisen astetta. Anturaa on tullut lisää, hitaasti ja varmasti. 
Tässä vaiheessa ollaan tilanteeseen todella tyytyväisiä ja ell sanoin : tärkeintä on, että poni on oireeton ja tilanne stabiili. 
 
Tämä on se huonompi vasen. Varpaalta on vara lyhentää. Tässä näkyy hyvin puukenkään koverrettu alue kavioluun kärjen kohdalla. Kengän olisi myös voinut sovittaa aavistuksen taaemmaskin (kengittäjän oma huomio) ja sitä Rippe taisi alkuun vähän moittia, kunnes kenkä kului muotoonsa.

Tässä oikea vertailun vuoksi. Tästä puuttuu lasikuitukipsi päältä, koska se irtosi. Uusi saadaan huomenna.

Rippe sai siis tämän päivän jälkeen luvan tarhailla ihan normaalisti ja liikettäkin saa ottaa mukaan kenkien sallimissa rajoissa. Puukengäthän ei ole mitkään varsinaiset liikutuskengät, mutta kyllä niiden taluttelua pitäisi kestää. Tänään satanut lumi pikkasen hankaloittaa, mutta sain vinkin kokeilla villasukkaa kengän päälle ja se tuntui toimivan. Käyn huomenna pukemassa aamusella villasukat, niin poni pääsee tarhailemaan. Tänään se seisoi sisällä varmuudeksi. 



 
Yllättävän kivassa kunnossa, vaikka sairasloma ja puolilomailu on kestänyt jo kauan. Vähän semmoinen löysähän se tottakai on.



keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Tää voi oikeesti mennäkkin vielä hyvin Musta tuntuu et nyt on vaihe syvin


Koska näyttää siltä, että Rippe selviää, niin uskalsin ostaa sille uuden sadeloimen. Näillä sademäärillä sille todella olikin tilausta. 100g ja 1200d vahva pintakangas. Muutenkin loimi vaikutti oikeinkin hyvältä. Kaulakappalekin meni kiinni ja tilaakin jäi. Muut loimet kyllästin, kun sain ne kuivaksi uuden loimen ansiosta.

Ensiviikon torstaille on varattuna kontrolliröntgen ja kengittäjä laittaa sitten samantien kaviot kuvien mukaan. Pulssi on jalasta rauhoittunut, mutta se on vielä aavistuksen lämmin ajoittain. Roisin näköisiä poimuja kavio pukkaa esiin kasvaessaan. Huh. Puukenkien kanssa Rippe on kävellyt oikein hyvin, jopa liiankin hyvin. Heh. 





Se on liikkunut välillä kahdella jalalla, välillä neljällä ja välillä kaikki jalat ilmassa. Toistaiseksi on sovittu, että tuntipäivinä Rippe tulee sisään tuntien alussa. Se on hillunut jonkin verran portilla iltasella, joka ei tässä vaiheessa olisi oikein toivottavaa. Onneksi asioista on voinut sopia ja talli on joustanut.

Myös ne kaikki pitkään vaivanneet epämääräiset könkät karsinasta poistuttaessa on hävinneet nyt eli joku ratkaisu niihinkin on, eikä tilanne tällähetkellä ole yhtään niin epätoivoinen.






tiistai 10. lokakuuta 2017

Ruokinnan suunnittelu ja laskeminen uudelleen

Nyt kun olen tuijottanut Ripen sairastumista pitkän kaavan mukaan silmästä silmään, niin olen samalla tutustunut entistä tarkemmin tällaisen hevosen ruokintaan, ongelmiin ja kaikenlaiseen nippelitietoon. Ja siinä samalla kypsyi ajatus siitä, että ruokinta laitetaan nyt - ensimmäistä kertaa minun elämäni aikana - laskurilla "viimeisen päälle".

Eihän mikään laskelma ole täydellinen, eikä takaa yhtään mitään. Mutta silmiä se avasi ja muutama isompi muutos tehtiin. Ja toivon, että niillä on pitkässä juoksussa vaikutusta Ripen olotilaan. Tässä sairastumisessa on ollut kaikkein vaikeinta se, että mikään muutos ei näy heti. Kaikelle on annettava aikaa.

Ihan ensimmäiseksi selvisi, että tänä vuonna tallin heinä on liian vahvaa. Ja varsinkin, kun oltiin keskellä akuuttia kaviokuumetta. Minähän otin tallin heinästä heti korjuun jälkeen yhden analyysin ja myöhemmin toisen, niissä esim. SRV:n ja energian määrässä oli suurta heittoa. Sokerit oli molemmissa täysin samat. Olen käyttänyt ruokintalaskemissa näiden keskiarvoa.

Heti alkuun kävi selväksi, että kokonaan en voi omia heiniä ostaa taloudellisista syistä. Seuraavaksi ajattelin korvata osan heinästä köyhemmällä, mutta esim. muutaman kilon korvaamisella ei ollut suurtakaan merkitystä köyhdyttämiseen. Lopulta päädyin etsimään sopivaa olkea ja korvaamaan osan heinästä sillä. Se on oikeasti köyhää, joten sillä saa helposti köyhdytettyä sen mitä on tarve.
Oljestahan puhutaan paljon - pääsääntöisesti varoitellaan korkeista sokereista, ähkyistä ja huonosta laadusta. Niiden kymmenen analyysin perusteella, joita olen nähnyt, niin oljissa on ollut matalat sokerit (12-60). Kun sitä syötetään maltillisia määriä ja huolehditaan nesteen saamisesta, niin ähkykään ei pitäisi olla suuri ongelma. Hygieeninen laatukin on ihan kiinni siitä, millaista löytää. Ihan kuten kuivan heinänkin kanssa.


Ripen kohdalla korvasin oljella noin 23%. Esim. sokerin määrä tippui 916g:sta noin 770g:aan. Verrataan esimerkiksi siihen jos olisin korvannut vähäsokerisemmalla (106 tai 117) heinällä tallin heinän kokonaan, niin sokerin määrä olisi ollut 750-790g.
Sokeri ei ollut ainut, vaan samalla köyhtyi myös energia ja suuri SRV. Ja toisaalta lisäkuidun lisääminen hidastaa ruuan sulamista ja vähentää verensokeripiikkejä.

Muutaman kokeilun jälkeen huomattiin, että olki on helpoin sekoittaa heinän sekaan, jolloin poni syö sitä paremmin ja tulee vähemmän sotkua. Samalla se lisää pureskelua ja hidastaa syömistä.
Osteopaattihan löysi Ripen kaulasta pahoja jumeja ja niiden löytymisen jälkeen verkkoruokintaa on vähennetty.

Pitää myös huomioida, että yli 50% olkea ruokinnassa lisää mahahaavan riskiä.



Tässä annoksessa on olkea paljon, koska tämä on vain pieni puolen kilon "välipala".

Kivennäisiin en mene sen enempää, mutta raudasta haluan puhua. Se oli itselle nimittäin melkoisen suuri oivallus. Heinähän sisältää aika usein paljon rautaa ja itsessään. Kyselin liiallisesta raudasta yhdessä suljetussa Facebook-ryhmässä. Ja sain vastauksen, että liiallinen raudan saanti nostaa insuliinia. Ja siksi lisärauta ei ole hyväksi hevoselle, joka kärsii insuliiniresistenssistä. Lisäksi heinän suuri rautapitoisuus pitää ottaa huomioon, kun lasketaan kuparin ja sinkin määrää ruokinnassa. Liika rauta haittaa näiden imeytymistä.

Ja siinä vaiheessa tilanne muuttui hankalammaksi. Olin ajatellut muutamaakin rehua, joista yksi sopi heinään todella hyvin. Mutta se rauta! Sitä on jokapaikassa ja yleensä vielä reilusti lisättynä. Racingin ns. hiekkakivennäinen Mineral ei sisällä lisättyä rautaa. Amequlla on myös raudaton kivennäinen. Oma muistikuva on, että moni nautakivennäinen on myös raudaton.
Balancer-rehuista Spillersin rehuissa ei ole rautaa. Ja se olikin lopulta ainut, joka olisi sopinut meille hyvin monivitamiinilla täydennettynä.
Päädyn kuitenkin kokoamaan ruuan jo olemassa olevista aineksista. Se tarkoitti montaa purkkia, mutta se ei itselle ole mikään ongelma. Ripen kanssa myös maistuvuudella on väliä. Lisäksi olisi ollut jokatapauksessa pakko lisätä fosforia jossain muodossa, joten yhden säkin taktiikalla ei olisi selvinnyt missään tapauksessa.

Insuliiniresistenssi-hevosilla suositellaan otettavaksi ruokaan myös hyviä rasvahappoja, erilaisia valkuaisen lähteitä (aminohappoja!), E- ja C-vitamiinia sekä magnesiumia. Magnesiumin määrässä pitää ottaa huomioon kalsiumin määrä, joka heikentää magnesiumin imeytymistä. Muita tärkeitä hivenaineita ovat kromi, jodi ja seleeni.

Ripen ruokinta siis meni kokonaan uusiksi ja näyttää nyt tältä:



6.5kg heinää 
(1,5-1,5-3,5)
2kg olkea
(0,5-0,5-1)

200g vehnälesettä 
200g Fortinut pellavarouhetta 
20g Nelipii
30g Racing ADE-vitamiini
4ml Racing Natural E
5ml B-vitamiinia
1 mitta C-vitamiinia
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä

 

Puuro on jaettu aamuun ja iltaan. Vehnälese on ihan ensisijaisesti fosforin takia, mutta toki se on myös hyvää puurokamaa. Kokonaisista pellavansiemenistä jauhettu rouhe on myös fosforin takia, mutta ennenkaikkea rasvahappojen takia ja koska Rippe rakastaa sitä. Nelipii hoitaa kivennäisten vajeen. Harmillisesti siinä on myös vähän rautaa. Mutta toisaalta tykkään siitä, koska siinä on myös piitä, eikä rauta ole lisättyä. Purkki oli valmiina, joten mietitään sitten jatkoa sen suhteen, kun se joskus loppuu.
Vitamiinit purkista, E:tä sekä C:tä erityisesti lisää. B-vitamiinit on olleet lisänä sairastelun takia ja tukemassa lihaksiston ja hermoston toimintaa, muutenhan hevonen valmistaa ne käytännössä itse. Itseasiassa markkinoilla oleva Mervue Equinen Racing-E korvaisi kaikki nämä (E- C- B-vitamiinit ja lisäksi lysiini sekä metioniini), joten todennäköisesti näiden purkkien loputtua siirryn siihen.
Sitten se magnesium, ostin alunperin sen tukemaan lihaksia (kaviokuume on aika kova paikka lihaksille), mutta se jääkin ruokavalioon pysyvästi. Suolaa menee siksi, että Rippe ei koske suolakiveen. Ja suolaakin suositellaan IR-yksilöille antamaan.
Merilevän ruoka vaatii jodin takia. Se on erityisen tärkeää aineenvaihduntasairauksista kärsiville ja tällaisella itsetehdyllä ruualla se jää uupumaan. Valmiissa täysrehuissa ja kivennäisissä jodi on lisättynä, eikä hevosellä yleensä tule siitä vajausta.
5g merilevää Rippe saa noin 3mg jodia, suositus cushinghevosille vaihteli 2,5-5mg välillä.

Jos jossain vaiheessa siis pääsen kokonaan suunniteltuun ruokavalioon (kun vanhat purkit on käytetty pois), niin se näyttää tältä:

250g vehnälesettä (5dl)
150g Fortinut pellavarouhetta (3dl)
10g Hiveplex
15g Mervue Equine Racing-E

30g Racing ADE-vitamiini 
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä


Ei muuta, kun hyvää ruokahalua!

Muokkaus 27.10.2017 : Nelipii on vaihdettu Hiveplexiin (10g). Ruokintaan lisätty jodi ja pellavan sekä vehnäleseen suhteita muutettu valkuaisen takia.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Se kävelee!

Otettiin erävoitto taistelussa ja viimeinkin mulla on teille jotain kerrottavaa. Rippe on ollut yli neljä viikkoa käytännössä liikkumatta karsinassa. Se on siirtynyt ainoastaan siivouksen ajaksi vastapäiseen karsinaan ja senlisäksi sitä on sillointällöin kokeiltu kävelyttää pieni matka.
Elämä on ollut yhtä vuoristorataa ja kaikki on ollut yhtä epätietoisuutta ja ajoittain suoranaista epätoivoa. Mutta ympärillä olevat ihmiset ovat jaksaneet valaa uskoa, että kaikki vielä selviää.
Pariin kertaan olen tainnut vitsillä sanoa, että jos tämän ongelmajätteen hävittäminen olisi vähän helpompaa, niin olisin saattanut tehdä sen jo.

Ponin oma ilme on kuitenkin ollut kokoajan hyvä ja olemus valoisa, eikä toistaiseksi kukaan sitä hoitanut ole ollut sitä mieltä, että vielä olisi aika luovuttaa.

Rippe on saanut myös osteopatiaa ennen ja jälkeen sairastumisen ja se on tehnyt todella hyvää. Huomenna on taas aika hoidolle, kun päätettiin ottaa tähän vähän tiheämpi hoitojakso.

Lähtötilanne oli siis kyseisen videon kaltainen:

 



Epäiltiin ensin paisetta, jota ei kuitenkaan löydetty. Pihtiaristus kavioluun kohdilla ja röntgenlöydökset viittasivat siihen, että vaivaa alettiin hoitaa kaviokuumeena. Oudoksi asia muuttui, kun poni ei vastannut kipulääkkeeseen käytännössä laisinkaan. Se oli karsinassa pehmeällä kivuttoman oloinen, mutta liikkuminen oli sille vaikeaa. Hetkittäin videolla näkyvää ja joskus myös paljon huonompaa. Lisäksi kovalla seisominen sai sen nostelemaan jalkaa kannalta ilmaan kokoajan. Toisesta jalasta en saanut kenkää pois, enkä saanut sitä myöskään putsattua, koska Rippe ei suostunut varaamaan kipeälle jalalle painoa. Ohut antura ja lähellä pohjaa oleva kavioluu olivat luultavasti syy kivulle. Rotaatio oli kaikesta huolimatta pieni.

Oma kengittäjä ei monen sattumuksen takia kerennyt paikalle, joten toinen kengittäjä kävi lyömässä alle varpaalta auki olevan combikengän. Vastoin odotuksia, se saatiin naulattua, eikä tarvinnut liimata. Merkittävää apua kengästä ei kuitenkaan ollut (tai siis siinä määrin, kun olisin toivonut). Olihan se aavistuksen parempi, kun kokonaan ilman, mutta ei todellakaan hyvä.







Kokeiltu oli kipulääkkeistä Rheumocam, Flunixin ja molemmat tuplana, lisättiin mukaan Panadol (jolla ponin olemus minusta parani, mutta liike ei). Tässä vaihessa ponin maha sanoi itsensä irti ja minä hain sille Peptizolea (oli saanut jo Antepsinia ja Ranixalia) ja syötiin sitten pelkkää Panadolia.
Hämmentävää, miten samankaltaisesti oireili kipeä maha, luultiin ensin, että kaviokuumeen tilanne oli mennyt huonommaksi! Rippe vaihtoi painoa jalalta toiselle, oli todella könkkä ja kuulemma erittäin tuskaisen näköinen. Ponin lipominen ja narskuttelu paljasti kuitenkin todellisen tilanteen. Ja yksi käden kosketus kainaloon sai ponin lohikäärmeeksi. En ole koskaan nähnyt Rippeä sillätavalla ihmiselle vihaisena. Tämä oli myös ainut päivä, kun se minusta näytti koko olemukseltaan ja ilmeeltään todella kipeälle. Olo helpottui heti mahalääkkeellä, jopa kävelystä hävisi osa kankeudesta. Mutta ontuma pysyi.
Lopulta tein omia kokeita, teippasin pintelirullia ja pumpulia kavionpohjaan combikengän päälle ja löysinkin viimein toimivamman ratkaisun, jolla ponin olo selkeästi helpottui.






Rippe ulkona ekaa kertaa nauttimassa syksyn auringosta, jalassa omatekemäni viritys

Rippe ihastui keinuvaan töppöseensä todella paljon. Päädyttiin kokeilemaan alle puukenkää. Ne laitettiin perjantaina ja alkuun näytti, että huonommaksi meni. Kengittäjäkin totesi, ettei vaikuta oikein tyytyväiseltä. Nosteli jalkaa ilmaan käytävällä ja nilkutti karsinaan takaisin. Minä tein jo päivän mittaan töissä kaikenlaisia sotasuunnitelmia ja masentelin. Illalla karsinassa odotteli poni tyytyväisellä ilmeellä ja kävelykin oli huomattavasti parantunut! Tein vielä pienen muokkauksen kenkään oman päätelmäni mukaisesti ja kas vain - kävely sujui todella hyvin.

Ällistyttävä edistyminen voinnissa tapahtui viikonlopun aikana ja kävely parantui kokoajan.











Tässä eilen kuvattu video, melkein pääsi itku sitä kuvatessa. 




Pikkuinen takapakki tosin eilen tuli, kun poni oli saanut allergisen reaktion syystä X ja turvonnut kauttaaltaan. Onneksi tänään se oli jo lähes normaali. Olen antanut sille allergialääkettä. Tällainen samanlainen episodi oli melkein kaksi vuotta tammikuussa. Mikä lie sen sitten laukaisee, mutta onhan poni karun näköinen. Oli hikoillutkin yöllä, mutta päivällä oli turvotusta lukuunottamatta normaali. 






Poni tänään 2.10.2017 omassa tarhassaan, lyhyen aikaa, mutta tarhassa kuitenkin. Ja se kävelee.



"Kerron salaisuuden 
kaikki kompastuu 
mut sit elämä jatkuu 
Ja mulla on vastuu seistä sun rinnalla 
auttaa pitämään sut pinnalla 
ja kuulla ku huudat ku tekee kipeää 
Mä tuijotan sun kanssa pimeään 
Ja nyt sun pitää ite enää ottaa se askel 
uskaltaa tanssia varjoja vasten."

perjantai 8. syyskuuta 2017

ainoa varma on vain tämä hetki

Päätin tulla tekemään tähän jonkinlaisen päivityksen, kun olen saanut useamman kyselyn blogin katoamisesta.
Tässä tilanteessa tein ratkaisun, jota en uskonut koskaan tekeväni eli piilotin kaiken. Tähän päätökseen on vain yksi syy - haluan käyttää kaikki liikenevät voimavarat Ripen hoitamiseen. Huolimatta siitä mitä mieltä muut siitä ovat. Uskon tietäväni itse parhaiten, milloin on oikea aika luovuttaa ja siksi en nyt jaksa vääntää siitä kättä täällä blogissa.

Palaan varmasti asiaan, kun tilanne notkahtaa johonkin suuntaan, mutta toistaiseksi mennään tällä. 



"Niin pelottavalta kuin elämä näyttääkin, 
suoriutuu siitä parhaiten suoriutumalla yhden päivän vaikeuksista kerrallaan."
- Maria Jotuni




lauantai 2. syyskuuta 2017

Me ei luovuteta ennenkun sydänkäyrä on suora

Tuo ilme naamalla johtuu siitä, että pitää seisoa tossa vadissa. Se on lähes ylivoimaisen vaikeaa ja ahdistaa.

Tiistaina se kaikki epämääräisyys sitten päättyi siihen, että talutin tarhasta aamulla lähes jalattoman ponin koppihoitoon. Vasen jalka on niin kipeä, että edes kipulääke ei riitä kunnolla viemään kipua pois. Vasen jalka myös pulssittaa voimakkaasti, muut jalat on ok.
Irrotin itse kengän tiistaina illalla ja keskiviikkoaamuna kengittäjä kävi katsomassa tilannetta. Oli sitä meiltä että ei olisi paise. Rippe arkoi pihdeille kavioluun kärjen kohdalta. Päädyin soittamaan röntgenin paikalle perjantaiksi.

Kuvaus kertoi meille sen, että rotaatio on edellisen 3-4 asteen sijaan tällähetkellä 6-7 astetta. Mutta ei voida tietää, onko rotaatio tullut nyt vai onko se lopullinen tilanne toukokuun kaviokuumeesta ja jokatapauksessa se on vähän. Antura on ohut ja kavioluun kärki siksi lähellä pohjaa, se selittää pihtiarkuuden. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, ettei paisettakaan voi poissulkea, koska hevonen on niin kipeä. Eli jatketaan koppihoitoa, kipulääketä ja hautomistakin voi kuulemma jatkaa.
Hän lupasi konsultoida kuvasta vielä toista läääria ja palaa asiaan alkuviikosta.

Näillä mennään nyt. Poni on pirteä ja iloinen kaikesta huolimatta.

maanantai 21. elokuuta 2017

Ylämäki, alamäki (Duplo-joustokengät laitettiin alle).

Hengissä ollaan edelleen. Toisena päivänä paremmin ja sitten taas huonommin. Siksi blogin päivittäminen ei nyt ole oikein innostanut. Ollaan menty ihan päivä kerrallaan. Rippe tuntui tokeentuvan itse kaviokuumeesta hyvin ja oli tässä jo jonkin verran liikkeessä. Osteopaatin vierailu ei kuitenkaan tuonut ratkaisua (ainakaan vielä) siihen jalan pettämiseen tai aamuiseen kankeuteen, joten olen lähinnä taluttanut ja juoksuttanut ilman ratsastajan painoa. Ja oikeastaan ollaan vasta kävelty ja vähän ravailtu.


Kunnes sitten iski sädemätä. Tuo vanha vihollinen. Salakavalasti se pääsi pureutumaan syvälle ja sai ponin kipeäksi. Sitten en enää ollut yhtenä aamuna varma, että mitä tässä hoidetaan, kun ponin kävely muuttui varovaisemmaksi.
Poni on saanut kipulääkettä puolella annoksella ja sädettä olen nyt parhaani mukaan koettanut hoitaa, mutta jalka ei ota rauhoittuakseen. Se oli jo hetken parempi ja tänään taas sadesäällä kipeämpi. Selkeästi se aristaa, kun kaviokoukulla sieltä uurteesta painaa, jalka pulssittaa ja lämpöilee kannalta. Aivan samat oireet, kun joskus aiemminkin. Välillä kuitenkin mielessä käy, että josko kuitenkin on jotain kaviokuumeen tapaista.







Kengittäjäkin kävi juuri silloin, kun ponilla oli huonoin päivä, mutta saatiin kengät laitettua. Se notkui sitä vasenta jalkaa ja oli selvästi vaikeaa, kunnes kipulääke alkoi vaikuttaa. Laitettiin nyt kokeeksi Ripelle Duplon joustokengät. Niillä on nyt mukava tallustella, tallin käytävälläkään niistä ei lähde mitään kopivaa. Samalla ne tukevat kannat ja antavat säteen alueelle tukea sekä suojaavat jonkin verran anturaa.

Lääkettä on nostettu takaisin sinne 1,5 tablettiin, ruokinnassa menee pelkkä Norra-kivennäinen, rasvahapot, E- ja C-vitamiini sekä sarviapilan siemeniä ja pirunkouraa. Lisäksi annan käydessäni pellava-mash -puuron. Heinät on tarkkaan punnittu.
Silmäpallukat on alkaneet kutistua taas, pitkästä aikaa. Kun nyt vielää saataisiin kaviot ojennukseen ja kivuttomiksi, niin helpottaisi.

Kyllä minä jaksan vielä uskoa, että täältä noustaan. Vaikka nyt tuntuukin, että taistelen tuulimyllyjä vastaan. Mutta vähän ajattelen, että omaa tyhmyyttäni poni keväällä sairastui ja koko kesä on mennyt sitten jälkiä korjatessa.


Vasemmassa kaviossa näkyy selkeä kaviokuumemuutos. Oikeassa se on pienempi.




lauantai 5. elokuuta 2017

Uusi heinäverkko ulkokaukaloon

Edellinen heinäverkko alkoi tulla tiensä päähän, joten oli syytä alaa miettiä uutta ratkaisua. Edellinen oli Motonetista saatava kuormaverkko ja hyvin sekin Ripen käytössä kesti. Loppuajasta siinä oli kuitenkin jo melko paljon paikkauksia ja se alkoi sääolosuhteiden alla hapertua.

Pidempään jo pyörittelin mielessäni ajatusta valmiista verkota. Motonetin verkko on vähän liian iso ja sen asettelu vaati aika paljon luovuutta. Olin laiska ja halusin päästä helpolla.
Ostin Puuilosta ison heinäverkon, joka on leveyden puolesta juuri passeli, mutta pituuden puolesta vähän lyhyt. Pienen suunnittelun jälkeen sain kuitenkin viriteltyä oikein hyvän heinäpussukan syöttölaatikkoon.



Pohjasta verkko on kiinni neljästä kohtaa ja yläpuolelta pussin suun alaossa kahdesta kohtaa (tähän ajattelin nyt laittaa vielä keskelle yhden lisäkiinnityksen) ja pussin yläosasta neljästä kohtaa reunaputkessa. Kaikki kiinnitykset on tehty nippusiteillä, joissa on vielä palohakaset, jolloin verkko on helppo irrottaa (esim. tavella sulamaan tai syksyllä pesuun ja kuivumaan).
Verkko on helppo käyttää; Ripen heinäannoksen saa sisään avaamalla yhden palohaan.

Ainakin toistaiseksi verkko on pysynyt ehjänä ja syömist se hidastaa kuormaverkkoa enemmän. Rippe saa aamuheinät kahdeksalta ja kun tälläviikolla olen mennyt tallille ennen töitä puoli yhdeltätoista, niin sillä on edelleen jäljellä osa heinistä.
Rippe syö verkoista nätisti, eikä juurikaan revi, joten sillä verkot ovat kestäneet hyvin ehjinä ennenkin. Eihän tällainen jollain törkyruokailijalla kauaa kestäisi.

Verkko on Ripellä ihan ehdoton, sillä sen heinämäärät ovat rajoitettuja. Lisäksi oma kokemukseni on, että verkoista ruokaillessaan se on vähemmän nälkäisen oloinen ja muutenkin tyytyväisempi.









maanantai 24. heinäkuuta 2017

Pikapäivitys ennen reissua

Osteopaatin vierailu sattui sellaiseen ajankohtaan, että suurempia raportteja sen vaikutuksista joudutte odottamaan reilun viikon päähän. Me nimittäin lähdetään reissuun kohti Norjaa huomenna aamulla. 




Olen toki kahtena päivänä talutellut Rippeä, mutta en oikein uskalla sanoa juuta tai jaata. Eilen se näytti ja tuntui todella notkealta ja elastiselta kävellessään. Se jopa sen ongelmallisen alamäen taiteili alas ilman jalan pettämistä. Tosin tein huomion, että kun se oikein rehvakkaasti jalat joustaen tuli mäkeä alas, niin polvet sitten puolestaan loksuivat, kuten joskus ennen (eli ne löysät nivelsiteet). Ja se taas tuntui masentavan ponia. Että onko se osasyy siihen jäykistelyyn mäessä?

Tänään taas vauhtia ja pörinää oli ihan liiaksi (paitsi alkulenkistä Rippe koitti neuvotella mahdollisesta kääntymisestä), jotta olisi voinut katsoa yhtään mitään. Alamäki mentiin sellaisella puoliravilla ja höntyilyllä (ja piti tuijottaa pyöräilijöitäkin) ja jalka petti sen sata kertaa. Ripellä oli taas niin holtittomia askelkuvioita, ettei sellaisessa päänheilutuksessa ja jännityksessä voi kukaan kävellä hyvin. Huoh ja heh.
Loppulenkistä Rippe näki tien laidassa liftareita, siis ihmisiä. Ja siitähän se riemu vasta repesikin.

Kuva kertoo enemmän, kun tuhat sanaa :


Hönö

Nyt on ponille hankittu hoitajia ja annettu ohjeita kaikkien mahdollisten tilanteiden varalle. Se saa viettää lomaa viikon. Katsellaan sitten uudelleen, että miltä alkaa näyttää. Se on moro!