Heinäpallon hankinta, kengitys ja kotiutumiskuulumisia

Viikon verran ollaan nyt oltu uudessa paikassa, eikä ole mitään pahaa sanottavaa. Rippe on kotiutunut erinomaisesti. Jopa paljon paremmin, kun odotin. Saatte kaikki kuulumiset kuvapläjäyksen saattelemana. Kuvat ovat tosin taattua kännykkälaatua, mutta ainakin on kuvia.

Rippe on ollut aivan äärrettömän hyväntuulinen kokoajan ja selvästi nauttii uudesta tarhastaan. Vaikkakin pari kertaa yhtenä iltana hengittelin syvään, kun hain sen tarhasta. Hyräilin mielessäni vaan laulun sanoja: "mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi"..

 

Ulkona on nyt tosiaan melko kuraista, mutta sisälle ostin Ripelle yöksi lisäviihdykettä (sillähän on olkia verkossa viihdykkeenä kokoajan). Pitkän pohdinnan jälkeen ja olosuhteiden antaessa myöten koukkasin Puuilosta mukaan heinäpallon! Alkuun näytti siltä, että Rippe ei jaka sen kanssa tapella, mutta on se nyt joka aamu ollut tyhjänä karsinassa. Laitoin alkuun vain vähän heinää sinne siltä varalta, että heinä jumittaisi palloon.
Nyt olen laittanut sinne vajaa puolet heinistä ja vähän olkia sekaan.

Lenkkeilemässäkin kerettiin viikonloppuna jo käymään, viikolla ollaan kierrelty vaan lähistöllä ja kentällä ollaan pari kertaa pyörähdetty. Viikonloppuna käytiin autotien toisella puolella. Parin kilometrin päässä nimittäin asustaa vanha tuttu maastokaveri Komu uudella omistajalla. Komun vuokraajakin on meille myös tuttu, joten sovittiin treffit sopivaan paikkaan ja suunnistettiin Ripen kanssa sinne kartan avulla. Ihania maastoja täällä onkin! Metsäreittejä vaikka kuinka ja pehmeitä tienpätkiä.

En laita korvia höröön

Uusi ruokakin on maistunut lukuunottamatta sitä, kun yritin laittaa siihen suolaa. Varmuudeksi taas kaksi päivää tuli taukoa. Mutta nyt taas maistuu, kunhan omistaja muistaa olla lisäilemättä ylläreitä ruokaan. Kuivatut omenat on sentään kelpuutettu joukkoon. ;)

Olkien syönti on vähentynyt edelleen, mutta uusi heinä maistuu kyllä. Olkeakin syödään, mutta varmasti enemmän tarpeeseen (=nälkä), kun tylsyyteen. 

Kengittäjä kävi tänään taas laittamassa etupään uudelleen. Alkaa tasoittua kasvuvauhti niin, että kohta päästään laittamaan aina koko poni ympäri kerralla. Nyt on laitettu neljän viikon välein etupää ja kahdeksan viikon välein kaikki jalat. Nyt meni viisi viikkoa, eikä tilanne ollut mitenkään kaoottinen.
Otin kavionpohjasta pitkästä aikaa kuvan ja onhan siinä ihan selkeä ero. Valkoviivakin on taas kutistunu ja kavio on saanut muotoaan takaisin. Rippe myös seisoo sen varassa ongelmitta.

Kengittäjä myös sanoi ponin olevan kivalla mallilla. Ja itsekin totesin yksi päivä, että on siihen vähän tullut lisää lihaksia ja sellaista hyvää pyöreyttä. Se ei ole enää ihan niin kuiva. Uusi tarha varmasti myös aktivoi lihaksia ihan eri tavalla, kun pienessä tarhassa tönöttäminen.
Me jo vähän katseltiin ensi kesäksi uudenlaista kenkää. Eli ollaan sitä mieltä, että papparainen pötkii vielä pitkään. haha.

Ylempi kuva on helmikuulta, silloin kaviosta alkoi paljastua selkeitä vaurioita.

Lihavuus ei koskaan ole terveellistä

 Kaivelin muissa asioissa vanhoja kuvia Ripestä ja törmäsin kuviin vuodelta 2005. Kuten huomaatte, Rippekään ei ole ollut samalla tavalla lihava aina. Nuorempana rasva on kerääntynyt pitkälti keskivartaloon ja takaosaan.

Kuitenkin vuosien lihavuus on jossain vaiheessa saanut aikaan sen, että Rippe on sairastunut hevosten elintasosairauksiin, insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään. Sille on tullut aineenvaihduntaongelmia ja rasva on alkanut kertyä metabolisesta oireyhtymästä kärsivälle hevoselle tyypillisiin paikkoihin.

Alakuvan tilanteessa ollaan auttamatta myöhässä - hevonen on jo sairastunut. Tuollainen rasvaniska on hälytysmerkki, johon jokaisen hevosenomistajan pitäisi puuttua! Se merkkaa erittäin korkeaa riskiä sairastastua kaviokuumeseen aivan hetkenä minä hyvänsä.
Tällainen hevonen vaatii vähä-hiilarisen ruokavalion loppuelämäkseen, koska kehon kyky säädellä sokereita ja tärkkelystä on häiriintynyt lopullisesti.

Molemmissa kuvissa hevonen on sairaalloisen lihava. Puuttumalla lihavuuteen ajoissa, voit säästää hevosen myöhemmiltä sairauksilta ja kivuliaalta kaviokuumeelta. On aina helpompi ja halvempi ennaltaehkäistä, kun hoitaa jo sairastunutta. Uskokaa minua - tiedän todellakin mistä puhun.

Ja eniten tilanteesta kärsii hevonen - jonka ruokinta ja hyvinvointi on täysin ihmisen armoilla.

Olkifaktat pöytään Muuliprojekti-blogissa

Muuliprojekti-blogin Kaisa sai viimeinkin koottua olkifaktat aika kivaan ja helppolukuiseen muotoon. Kannattaa tutustua. Minähän olen kova oljen puolestapuhuja ja jonkin verran olin myös vaikuttamassa kyseiseen tekstiin. Eikä ihme, olenhan koko talven suu vaahdossa puhunut oljen puolesta kaikille lihavien hevosten omistajille. Ja toisaalta taas vääntänyt kättä ja mennyt oman pääni mukaan huolimatta muiden mutuilusta.

Ja kuten jokainen blogin lukija tietää - tulokset ovat olleet todella hyviä. Aion jatkaa oljen syöttämista myös jatkossa jos vain saan sitä jostain käsiini. Nyt Rippe on syönyt iltaheinissä siivun verran olkea ja kohta paalit loppuvat kokonaan. Luulen kuitenkin, että nyt pärjätään, kun pidän heinät maltillisina, korvaan osan muilla vaihtoehdoilla ja pidän ponin liikkeessä. Hoikkuus on ehdoton plussa, mitä tulee sokerin sietoon ja terveenä pysymiseen.

Myös tämän pävän lenkin osalta voisin todeta, että taitaa aineenvaihdunta toimia loistavasti. Hiki ihan kirjaimellisesti valui..

taivas on tumma samalaine ja tahmee kun vuosi sitte tähän aikaan

Hyvää juhannusta kaikille! Pikkasen tuulinen on sää, mutta ei anneta sen haitata. Me hyödynnettiin kuvauksissa tätä luonnon omaa tuulikonetta ja saatiinkin aika veikeä kuva meistä.

Löydettiin myös lenkin varrelta kaatunut paju, josta Rippe sai itselleen tarhaan oksia syötäväksi. Ei mikään turha kuvauslenkki siis.

Viikko olisi vielä kesälomaan. Sitten on upa rentoutua ja viettää pitkiä päiviä Ripen seurassa. 

Ollaan toistemme personal trainereita

Kuulumisten kirjoittelu on vähän jäänyt. Koska ei meillä nyt mitään ihmeellistä tapahdu. Joka on tietysti pelkästään hyvä asia. Enemmän ollaan nyt maastakäsin jumpattu ja käyty kävelemässä pitkin kylää. K on lomalla, niin olen saanut jopa muutaman uuden kunnollisen kuvan Ripestä.
Kävely on tehnyt hyvää itse kullekin. Tein itsekin keväällä pienen elämäntapamuutoksen ruokailuun ja sain minua vaivanneet neljä kiloa pois jopa melko helposti. Samalla myös päätin, että kävelen Ripen kanssa mahdollisimman paljon maastakäsin itsenikin takia. Alkuunhan se oli pakollistakin, kun selkään ei voinut mennä.
Rippe on kyllä talutuslenkeillä ihan loistava kirittäjä, niin reippaasti saa kävellä, että hiki tulee ja hengästyy.

Rippe on saanut myös maistella lenkeillä vähän vihreää, mutta sillä on siihen oma lupasana, jotta lenkit sujuisivat edes kohtuullisesti ilman pusikoihin ryöhäämistä. Lisäksi olen sille tarhaankin vähän kerännyt kaikenlaista vihreää. Ajattelin, että on turvallisempaa saada vähän vihreää kokoajan jos vaikka kävisi niin, että poni pääsisi karkuun ja ahmisi vihreää.
Ehkä elimistö kestäisi paremmin vihreän syönnin jos sitä olisi siihen totutettu edes vähän.

Ja onhan se nyt kesällä vähän saatava herkkuja maistaa.

Olen satula-asioiden kanssa vähän solmussa nyt ja luulen löytäneeni ongelmakohdan jalan lonksumiseen. Ja kuten alunperin epäilinkin, niin satula on varmasti yksi suurimmista ongelmista, koska epäilen ongelman olevan lavan kohdalla ja/tai sään takana rangan vieressä. Palaan asiaan myöhemmin jos saan epäilyksilleni vahvistusta.

Rippe on myös taas ollut jonkun verran hutera ja varsinkin tänään se minusta selkeästi oli takaa veltto. Tämähän on yleensä liittynyt sen kohdalla lääkkeen väärään annostukseen. Kentällä laukkuutin sitä vähän liinassa kävelylenkin päätteeksi ja se kaatui! Siis kurvissa kiihdytti ja meni kumoon. Niin nyt voi käydä kelle tahansa, mutta täytyy seurata.

Olin ajatellut kesälomalleni (heinäkuussa) pyytää eläinlääkäriä paikalle tekemään sellaisen perustarkin; katsotaan ne hampaat (mitkä piti katsoa on keväällä, mutten ole työkiireiden takia voinut asiaa hoitaa, eikä Rippe kyllä ole tuntunut akuutisti olevan tarkastuksen tarpeessakaan onneksi), kuvataan se vasen etunen vielä kerran ja otetaan verikokeet. Nyt mietin, että olisiko se ACTH pitänyt ottaa jo aiemmin, mutta eipä se ennenkään ole kulkenut oireiden kanssa käsikädessä.

Lääkettähän on jo syksystä tiputettu jonkin verran alaspäin, mutta olisiko edelleen tarvetta tiputtaa. Sitä tässä nyt pohdin. Vaikuttaako laihdutus lääkkeen imeytymiseen tai taudin kulkuun. Vaikea sanoa. Järki sanoisi, että paljon mahdollista.

Tänään otettiin taas ponista rakennekuva, enkä voinut välttyä kiusaukselta yhdistää sitä viime kesän kuvan kanssa allekkain. Olisi ollut mielenkiintoista päästä punnitsemaan Rippe viime kesänä ja nyt.

Hevosen lihavuudelle niin herkästi sokeutuu ja pyöreys sekoitetaan lihaksiin. Todellisuudessa niiden lihasten päällä on useimmissa tapauksissa myös kunnon kerros rasvaa. Ihmiset myös mielummin katselevat hieman pyöreää olemusta ja monen mielestä se tekee hevosesta näyttävän. Lisäksi olen kuullut ja lukenut hevosen lihavuutta puolusteltavan rotuominaisuuksilla ja käyttötarkoituksella. Mikään niistä syistä ei poista hevosen ylipainoa. 

Usein kuulee myös sanottavan, että tämä on aina ollut terve, vaikkakin lihava. Moni ei halua tai osaa ajatella, että sairaudet hiipivät kuvaan pikkuhiljaa ja saattavat puhjeta vasta hevosen vanhuuden päivillä. Aivan samoin, kuten ihmisilläkin. Ja sitten ollaan samasa tilanteessa, kun Rippe. Siltähän esim. ihraniska tuskin koskaan kokonaan katoaa. Sillä on edelleen rasvakertymät lavan takana ja hännän tyvessä. Ne ovat cushingin tadin ja insuliiniresistenssin syytä. Mutta varmasti sen on paljon mukavampaa ja terveellisempää elää nyt.

Sä näytit sillon tosi hyvältä Mut näytät vielä paremmalta nyt

Kun eilen katselin poniani kentällä, niin en voisi olla tyytyväisempi syksyiseen isompaan ruokaremonttiin. En oikein uskonut siihen itsekään, mutta pakkohan se on uskoa, kun näkee poninsa voivan niin älyttömän hyvin. 
Toki sen heinät on punnittu tarkoin ja se on syönyt osan olkena, mutta uskon vahvasti myö muiden muutosten tehneen hyvää. Katselin kaulaa eilen ja mittasin sen pitkästä aikaa uudelleen, kaikkiaan kaulasta on nyt lähtenyt noin 15cm! Se on isoimmillaan ollut yli 120cm ympärysmitaltaan, viimeksi mitatessa se oli kohdasta riippuen 110-112cm ja nyt 104-108cm.

Ruokintaan on lisätty proteiinia ja annan vähän avokätisemmin lisäheiniä käydessäni tallilla, koska poni hoikistuu edelleen. Voi my olla, että pikkuhiljaa siirrytään oljista kokonaan heinään. Olosuhteiden pakosta tosin, mutta jotenkin olen asian suhteen melko positiivisella mielellä.

Myös harja ja häntä (sekä kaviot) ovat ottaneet reilun kasvupyrähdyksen nyt keväällä, olisikin ihanaa jos harja taas kasvaisi vahvana takaisin!

Nyt jännitän, että miten karvan käy. Jos alta ei paljastu kaunista kesäkarvaa, niin täytyy tarttua klipperiin. Kuvissa oleva karva on Ripen oma karva, viimeksi se on klipattu elokuussa.

Yleistä höpöttelyä ja kuulumisia + oljen analyysi

Otettiin tänään tallikaverin kanssa Ripestä muutama kuva. Se seisoo aika paljon loimien alla, eikä itsekään tule aina otettua niitä pois tai hahmotettua kokonaisuutta. Onhan se lihakseton ja löysä, mutta muuten lihavuuskunto on nyt kiva - kivempi, kun pitkiin aikoihin. Kaulan kaventunut profiili vaan hivelee silmiä, kun tietää millaiset vaikutukset sillä on aineenvaihduntaan ja kaikkeen. 

Alempi kuva on toukokuu-kesäkuun vaihteessa.

Ollaan kävelty puolen tunnin lenkkejä viime viikolla ja poni on ollut ihan hyvä kokoajan. Tälläviikolla ei olla päästy liikkumaan ollenkaan. Olen itse ollut koko viikon flunssassa ja lisäksi säät ei ole kyllä yhtään suosineet. Puukenkiin kerääntyy aivan kauheat tilsat. Olen kokeillut kyllä kaikenlasia virityksiä, mutta ne on työläitä ja pysyvät paikallaan vain hetken. Lunta on aina pari-kolme päivää ja sitten ne sulavat pois. Kunnes taas parin pävän päästä sitä sataa. Ja aina on plussakeli!

Parin viikon sisään olisi varmaan koetettava saada ne toiset kengät jalkaan. Mutta sen jälkeen mulla alkaa sellainen työputki, että en varmasti kerkeä kovin paljon tallilla aikaa viettää. Huoh. Nyt tosin liikutuksen kanssa ei ole niin kovaa stressiä, kun ruokinta on kunnossa ja maltillista.
Olisi kuitenkn hyvä saada liikettä ja pikkuhiljaa rakentaa kuntoa. Kunhan nyt saadaan ne käyttökengät jalkaan, niin voidaan alkaa pikkuhiljaa ottamaan myös ravia mukaan.

Ainiin - teetin oljesta analyysin, koska yleisesti siitä liikkuu uskomus korkeista sokereista. Jos vilja on puitu kypsänä (ei viljelijälle ole kannattavaa sitä raakana kerätä), niin oljen korressa ei pitäisi olla sokeria jäljellä, se kuluu viljan kypsyttämiseen. Olen nähnyt aika montakin analyysia ja kaikissa sokerit ovat olleet reilusti alle sadan, 12-90g/ka ka.
Meidän oljessa sokeria on 20g kilossa kuiva-ainetta.
Myöskään ähkyjä tai turvotuksia ei ole ollut. Piereskely on myös loppunut lähes kokonaan. Kurailua on ollut, kuten jokainen syksy. Se loppui taas, kun tarjolle tuli kuivempia paaleja heinää. Sama toistui myös viimesyksynä. 

 

Jonkun on näytettävä mallia

Ylempi kuva on viimekeväältä, mutta kaulan osalta tilanne ei mittanauhan mukaan ole muuttunut mihinkään. Paitsi ruokaremontin jälkeen alkoi tapahtua. Koska itse näen ponia jokaikinen päivä, niin eron huomaaminen vaatii kuvien katselua. Olen niin sokeutunut ihraniskalle, että omaan silmään se näyttää aina ihan samalle.
Tämän kuvaparin jälkeen oli pakko vähän hymyillä. Jos silmä valehtelee, niin mittanauha ei: kaulasta on lähtenyt 8-10cm.

Tottakai koko poni on sulanut ja hoikistunut, mutta sen vertaaminen on vaikeampaa, koska sairasloman takia myös lihakset ovat pienentyneet.Toisaalta jos tällaisia tuloksia saa pelkällä ruokaremontilla, niin millaisia tulokset olisivat yhdistettynä liikuntaan?

Jokatapauksessa tällaisellä laihtumisella on jo iso merkitys terveyden haalimisessa ja insuliinin hallinnassa.

"Ei mikään helpolla tullukaa
Nyt on entinen pullukkaa
Työmoraali on vakava 

Nyt kilot on takana niinku pakara"

Makutestissä kivennänen

"Hennon omenainen, vähän lakritsaa, suutuntuma hieman karkea". Rippe pääsi maistelemaan Kirahvi Oy:n Lexa Senior Mineral -kivennäistä, kun saatiin sitä maistiaiseksi. Kiitos siitä!

Omaan nenään tässä kivennäisessä on melko voimakas tuoksu, omenaa, ehkä lakritsaa jne. Rippe kävi syömään suurempia ihmettelemättä, mutta niinkuin videosta voi päätellä, niin vähän alkoi epäilyttää. Kuppi tuli kuitenkin syötyä tyhjäksi. Eli ei tämä Ripen mielestä ole ihan Mineral Plussan veroista, mutta ei sille täystyrmäystäkään tullut.

Seuraavana päivänä mulle kävi moka. Tarjosin taas kivennäistä kupista, mutta Rippe sai ilmeisesti kupista sähköiskun! Voitte sitten arvata, että suistuiko se syömään enää kivennäistä.

Olen sitten lykännyt nappulat sen aamuruuan sekaan ja aamuisin kuppi on ollu typötyhjä. Eli kyllä ne alas menee ainakin, jokaikinen nappula.

Jos kaikki jatkuu syömisen kanssa näin hyvin, niin me siirrytään käyttämättän Lexan rehuja. Eli sitten ruokavalio koostuu seuraavasta:
Lexa Senior Mineral -kivennäinen
Lexa Strukturmix Grainfree -mysli

Rippehän nyt ei käytännössä kamalasti tarvitse mitään väkirehuja, mutta minusta on ihan vaan mukava antaa sille kivennäisen kanssa vähän jotain lisää. Lisäksi Rippe saa MSM + C-vitamiinia, ALCARIA (kunnes se loppuu, en ole huomannut mitään hyötyä), BE-vitamiini. Nämä annan ruiskulla suoraan suuhun.

Heinästäkin otatin nyt suuntaa-antavan analyysin ja se on kyllä juuri ihanteellinen heinä tämmöiselle harrastehevoselle. Sokerikin oli vaan 84! Rippe on saanut sitä nyt 9,5kg päivässä (kuiva-ainetta 7,2kg), koska on pitänyt saada sitä hoikistumaan. Hyvin on kupeista alkanut sulaa ylimääräinen ja koko poni on sulanut. Kaula vaan on ja pysyy!
Valkuaistakin heinästä tulee tarpeeksi. Helppo vaan lisätä heinää liikunnan lisääntyessä.

Liikutushan on nyt tauolla sen ontuman takia. Kipulääke on jo jäänyt kokonaan pois ja tilanne on pysynyt ihan ennallaan. Kaviokuume-epäilyn olen kyllä melko kokonaan hylännyt. Suurimmat epäilyt kohdistuvat siihen oikean etusen polveen tmv. Ja se taas on varmaan seurausta vinosta takaosasta. Joku osteopaatti olisi mielenkiintoinen kokemus!
Nyt olen kävelyttänyt Rippeä maastossa ja ravin epäpuhtaus minusta paranee/loppuu loppulenkkiä kohti. Ei ole mitään kuumotuksia, pulsseja, turvotuksia - ei niin mitään. 

Lanneselkää olen hieronut ja jumpannut. Ensiviikolla tulee eläinlääkäri raspaamaan ja samalla sitten mietitään, että mitä tehdään. Myös iilimatoja on tilattu tallinpitäjän toimesta ja niistä teenkin sitten oman postauksen, kunhan ne saapuvat.

Pullea papparainen

Hönöt ABSilla. :D

Liikunnan vähentyminen ja ruuan suurempi määrä alkaa näkyä Ripen ulkomuodossa. Ikävä kyllä. Mie oon tässä hysteerisenä vähän huolestuneena seurannut kehitystä, jättänyt kaikki väkirehut pois (joiden annostus muutenkin on ollut deseissä). Silti kaula kasvaa ja persus levenee. Liikuntaa en kerkeä, enkä voi lisätä. En uskalla enää hulluna höykyttää, että jalat kestäisi vielä jatkossakin. Eikä näytä se rasvanpolttojauhekaan olevan mikään ihmeaine. ;)

Oli siis otettava härkää sarvista ja avattava suu. Inhoan sanoa asioista, koska tulee heti tunne, että olen vaikea asiakas. Toin tallille vaa'an, punnasin mallisäkin ja otin asian puheeksi. Ihana tallinpitäjä ymmärsi heti huoleni ja totesi, ettei ole ongelmaa! Iso kivi vierähti sydämeltä. Miksi sitä joskus stressaa ihan turhilla asioilla? Avaisi vaan suunsa, niin moni ongelma ratkeaisi. Tallinpitäjä sanoikin kassin nähdesään, että kyllä se on tosiaan paljon enemmän saanut, kun ei tule punnittua. Meidän tallilla ei heinässä pihistellä.

Nyt Ripen aamu- ja päiväheinät punnitaan (tai tehdään silmämääräisesti sopivan pieniä kasseja) ja iltaheinät laitan itse punnittuna verkkoon. Millään kitudieetillä se ei suinkaan ole, vaan katsotaan ensin, josko paino lähtisi putoamaan tällä vähän rajoitetulla ruualla. 

 

Vähän tämä laihdutus sai vauhtia,  kun katselin vanhoja kuvia. Paljon pienemmällä liikunnalla ja punnituilla heinillä Rippe on näyttänyt tältä ja saanut silloin myös 6dl valkuaisrehua!

Nyt kaula on paljon paksumpi (tosin se on ollut kokoajan isompi,  kun tuossa ylläolevassa kuvassa) ja onhan siinä muutenkin enemmän pyöreyttä. Se näkyy tässä kuvassa todella karusti.  Ja siis poni on ollut paljon aktiivisemmassa käytössä tai sen kansa on tehty paljon pidempiä lenkkejä. Se syö pelkkää kivennäistä ja heinää. Mutta heinää on ollu liikaa ja se on ilmeisen hyvää.

Karvasta täytyy sanoa sen verran, että Rippe on klipattu viimeksi lokakuussa ja karva on silti ihan kohtuullisessa pituudessa!

Rippe myös alkoi kurailla tässä joku aika sitten. Minä tyhmä yritin tiputtaa sen lääkitystä alaspäin pienen määrän... Nostin lääkkeen ennalleen ja nyt tilanne on taas hyvä. Ei pidä sorkkia. Jännää, miten se lääkitys voi aiheuttaa ripulia, mutta myös cushingin oireisiin kuuluu ripuli. Siinä onkin vähän tasapainottelemista.

Tästä ei toivottavasti ole suunta, kun alaspäin painon puolesta.

Himmeää valoa tunnelin päässä

Ensin kiitos kaikille ihanista, tukevista ja realistisistakin kommenteista edelliseen postaukseen!

Viikonloppu tuli ja meni. Rakennettiin väliaitaa hevosille, järjesteltiin ruokintajuttuja, tilasin lisää verkkoja, vietettiin isänpäivää jne. Taavi oli liikuttamatta, vaikka päivittäin kävinkin sitä katsomassa, parhaimmillaan kaksikin kertaa, kun heinämääriä pitää toistaiseksi seurata. Vielä ei ole päästy tavoitemäärään, pitää siis tihentää verkkoja laittamalla päällekkäin, yksi sellainen jo onkin, mutta se on (yllätys) se mihin kosketaan vain äärimmäisessä hädässä. Lisäksi tarvitaan toinen syöttökaukalo, jotta saadaan heinät pois pihatosta.

Tänään käytiin hakemassa pojille pihattoon uusi lämmitettävä vesiastia. Pohdittiin sitä pitkään ja mietittiin myös itserakentamista, mutta loppujenlopuksi sille olisi tullut hintaa melkein yhtä paljon jos siihen olisi halunnut saman verran tehoa. Tässä on kuitenkin plussaa painavuus, koska se on betonikehikossa. Samasta syystä se ei mene helposti rikki ja irroitettava ämpäri on helppo pestä. Ostettiin vain 20 litrainen ja sen lisäksi pojilla on tavallinen 40litrainen saavi, johon viedään lämmintä ja laitetaan retkipatjaa pakkasilla päälle sekä olkia sivuille, jotta se pysyisi sulana myös mahdollisimman pitkään. Tuon lämmittettävän tarkoitus on varmistaa, että aina on sulaa vettä tarjolla edes jonkin verran.

Päätin sitten vielä juoksuttaa Taavia vähän kentällä, että saisi poika edes vähän liikettä. Olin valmistautunut hoputtamaan sitä kokoajan, mutta kuinkas kävikään. Alkuun se oli vähän jäykän oloinen, mutta syttyi ihan hetkessä. Taavi heitteli pukkia, laukkaili ja spurttaili oma-aloitteisesti ja iloinen ilme naamallaan. Se oli muutenkin erittäin hyvällä tuulella, ei aristellut kupeita, eivätkä ne myöskään kaikesta pomppimisesta huolimatta hionneet.
Ainakin tänään Taavin olo oli siis erittäin hyvä. Se ei ole pukitellut saati muuten riehunut sitten viime kevään oireettoman jakson!

Varovainen hurraus siis tälle päivälle!

Pyysin Karria kuvaamaan videotakin, mutta tässä kohtaa jo suurimmat pukit ja riehumiset oli tehty. Vielä sitä kuitenkin vähän jaksaa. Videolla vauhtikin näyttää tosi paljon hiljaisemmalta!
Nauratti, kun yritin sivistyneesti ravauttaa Taavia tuossa yhdessä kohtaa (0:48), niin homma lähti ihan lapasesta. :D Ja juu, kyllähän se pukittelee kohti (ei kuitenkaan osumistarkoituksessa), kun joku kuitenkin siitä huomauttaa.

Paljonko Taavi painaa -kilpailu!

Kun Taavi nyt sitten huomenna pääsee oikealle vaa'alle punnittavaksi, niin ajattelin järjestää pienen kilpailun. Kysymys siis kuuluu, paljonko Taavi painaa? Jos joku arvaa tasan oikean luvun, niin lupaan lähettää jonkun pienen palkinnon. Eli laitathan arvauksen perään myös oman sähköpostiosoitteen.

Kuva on eiliseltä eli tuore tilanne tämänhetkisestä kunnossa. Satulavyön kanssa huomasin eilen iloisen yllätyksen, pykälän kireemmälle se on laitettava! Kyllä se syksy ja verkkoruokinta taas tekee tehtävänsä. Tuolle harjalle on ehkä tehtävä jotain... Perkuleen polttiaiset. Lisään tähän vielä, että Taavin säkäkorkeus on jotakuinkin 145-147cm omien epävirallisten mittojen kanssa mitattuna (ihan hyvä idea siis yhdeltä lukijalta, tämä säkäkorkeuden kertominen!).

Sanna kävi eilen kuvailemassa meitä ja pitämässä seuraa tallilla. Saatte lisää kuvia jossain vaiheessa, kunhan itsekin ensin saan kaikki kuvat. Meillä oli mukavaa, vaikka Taavi olikin ratsastaessa tavallista lötkömpi, enkä siis saanut sitä liikkumaan, kuten muutamana kertana aikaisemmin. Lötköyteen saattoi olla syynä vuokraajan toissapäivänä tekemä rankempi lenkki. Ja nyt talvikarvaa kasvattavalla Taavilla tuntuu olevan taas aika tukalaa muutenkin. Eilenkin mentiin tunnin verran, mutta kevyesti, silti Taaville tuli hiki. Kupeet sensijaan eivät hionneet. Kummallista. :D

Kaikenlaista mukavaa tekemistä

 
Taavi on liikkunut koko alkuviikon reippaasti. Tiistaina käytiin ratsain maastoretkellä ja mentiin ihan reippaasti. Taavi jopa puuskutteli välillä pidempien laukkapätkien jälkeen ja sen pinta tuli nihkeäksi, muttei varsinaisesti hikiseksi. Taavi oli ihan pikkiriikkisen happaman oloinen, mutta se piereskeli lenkillä paljon, joten olisiko ollut vähän ilmaa mahassa. Muillakin hevosilla oli ollut samaa vaivaa, mitä lie ovat syöneet.

Keskiviikkona käytiin 7 kilometrin kärryajelulle Taavin kanssa. Se oli taas oma normaali itsensä, joten en ehkä vielä huolestu. Lenkillä se oli reipas, harmi, että hiekkatiet alkavat mennä koviksi. Annoinkin Taavin hölkytellä melko hitaasti isommilla hiekkateilla ja sitten metsässä se menikin oma-aloitteisesti kovempaa, mentiin laukkaakin. :)

Nyt torstaina pidin sillä vapaan, koska en itse jaksanut tehdä mitään. Viikon aikana kertyneet univelat painavat päälle, mutta onneksi huomenna on perjantai! Mulla on muutamakin idea Taavin kanssa puuhasteluun huomiseksi.

Myös pyörteet on tutkittu ja laskettu, mutta analysointi odottaa vielä itseään. Ehkäpä viikonloppuna. ;)


(Tallilla pikku-kiliä hoitamassa käynyt ell oli katsonut myös Taavia ja todennut sen hyväkuntoiseksi ja lihavuudeltaan sopivaksi nyt, painomittanauhan viimeisin lukema maaliskuussa 537kg eli paino pudonnut tämän mukaan noin 60kg (tämähän on toki vain suuntaa antava), senteissä sään takaa on lähtenyt noin 10cm)

Tuhti-Taavista

Viimeisin postaus Taavista tuntiponina aiheutti aikamoista keskustelua Taavin lihavuuskunnosta. Asiasta kirjoitettiin mm. etten itse ole huomannut Taavin lihavuutta ja että sen liikkumistavassa näkyisi myös sen lihavuus.

Tottahan se on, että Taavi on lihava, mutta sen liikkeisiin se ei ole vaikuttanut. Sen liikkeet ovat matalat, lyhyet ja töksähtävät muutenkin, osittain varmasti johtuen huonoista takapolvista. Varsinkin kentällä sen liike on lyllertävä, ellei sitä oikein erityisesti vaadi liikkumaan.

Liikettä voi verrata esim. tähän:

Lisäksi sen lihavuus on erittäin hyvin tiedossani ja sen asian eteen on alettu tekemään jotakin.

Taavin laihduttamisessa on kuitenkin muutama mutta:
1. se on vapaalla heinällä, johon en voi vaikuttaa 
2. se on mahaongelmainen ja mahahaavaherkkä, joten sen on saatava korsirehua melko vapaasti
3. se on jalkavikainen, joten se ei kestä himotreeniä, eikä sen puoleen psyykekään

Ensimmäiseen kohtaan en tosiaan voi vuokralaisena vaikuttaa. Hevosilla on tarhassa pyöröpaali vapaasti saatavilla, se on laadukasta esikuivattua säilöheinää. Lisäksi niille on tarjolla myös iltaisin kuivaa, jotta ne saavat tarpeeksi kortta.

Toiseen kohtaan: Olen kyllä moneen otteeseen blogissakin kirjoittanut siitä, että Taavin kannalta kaikkein paras ratkaisu oli tiheäsilmäisin verkoin rajoitettu vapaa heinä ja sellaisen sille järjestäisin jos olisi mahdollisuus omaan talliin. Tällä seudulla tämä nykyinen on kuitenkin kaikista vaihtoehdoista paras, koska lähes kaikilla talleilla heinäjakelu on kolme kertaa päivässä ja se on rajoitettua, josta Taavin kaltaiselle hevoselle luultavasti seuraisi ongelmia. Lisäksi jos tallipaikkavaatimukseen vielä lisää pihaton tai edes laumatarhaamisen, niin sellaista ei löydy. Lisäksi viihdymme erittäin hyvin nykyisellä paikalla.

Kolmanteen kohtaan sitten kulminoituu kaikki tämä; toki voin liikuttaa ja juoksuttaa Taavin joka päivä kunnolla hikeen, jolloin minulla on kohta taas kiukkuinen, stressin takia vatsahaavainen ja sitä myötä myös laiha hevonen. ;) Liikunnan merkitystä ei voi korostaa, mutta tämä syksy ei oikein ole antanut siihen kauhean hyviä olosuhteita, maastot ovat litimärkiä ja kentällä ei jalkavikaisen kanssa voi jatkuvasti pyöriä eikä siinä paljon ole mieltäkään, kun se menee jatkuvaksi vääntämiseksi. Sitten kun viimein ilmat kylmenivät ja kuivuivat, on kaikki paikat olleet aivan kivikovia. Maastossa sentään on päässyt ravaamaan ja laukkaamaankin vähän.
Nyt kun lunta on tullut, alkaa taas liikutusintoakin olemaan, koska kaikki tiet ovat ratsastuskunnossa! 

Lisäksi omat kiireeni ovat rajoittaneet Taavin liikuttamista varsinkin pimeimpään aikaan. Omat työpäiväni venyvät välillä iltakahdeksaan, joten sen jälkeen on ihan turha kuvitella enää liikuttavansa ja aamullakin kerkeäminen oma ohjelmansa. Yksinkertaisesti en vain repeä siihen. 
Mitään vuokraajaa en hanki, olen sen verran niuho omistaja, ettei minua siedä kukaan enkä uskalla antaa Taavia oikein kellekään, koska haluan itse nähdä joka päivä sen liikkumisen ja arvioida sen vointia omin silmin. Lisäksi minua ahdistaa "myydä" hevoseni jollekin tiettyinä päivinä. Ja koska työajat vaihtelevat, en oikeastaan koskaan tiedä milloin tarvitsisin liikutusapua.

Nyt olen ottanut tavoitteeksi, että Taavi liikkuu vähintään sen kolme kertaa viikossa reippaasti, loput päälle on plussaa. Mitään puolen tunnin kävelylenkkejä sen kanssa on ihan turha ruveta tekemään, koska se liikkuu ulkona paljon, leikkii Maunon kanssa jne. Ei siinä mitkään puolen tunnin kävelyt tunnu missään. Lisäksi olen ottanut ohjasajon kuvioon mukaan, jolloin voidaan työskennellä kentällä useammin, kun en ole painona kyydissä. Lisäksi siinä saa hyvää liikuntaa itsekin. Kärrytkin on hankintalistalla, jotta saataisiin vielä yksi liikuntamuoto lisää.
Toisaalta olen vähän varovainen Taavin liikkumisen suhteen, en kuitenkaan haluaisi kipeyttää sitä tai liikuttaa sitä aina väsymykseen asti. On hankalaa arvioida ei-niin-eteenpäin-pyrkivästä hevosesta, että milloin sille ei vain meno maistu tai milloin sillä on kipuja. Liikkumishalukkuus on kuitenkin kokoajan ollut kasvussa ja saan varsinkin kotiinpäin ihan reipastakin kyytiä, liikakiloista huolimatta.
Se, miksi Taavi sitten on lihonut niin hurjasti onkin toinen tarina. Viime talvena en saanut sitä pysymään lihoissaan millään ja nyt siten taistellaan päinvastaisen ongelman kanssa. Kaikki on kiinni heinästä ja sen laadusta. Se söi viime talvena litran greenlinea, kaksi litraa lusernehaketta ja viisi kertaa päivässä heinää, yöllä suurimman osan eli varmaan 5-6kg tiheäsilmäisestä verkosta. Sitä liikutettiin 5-6 kertaa viikossa (koska se seisoi paljon karsinassa) ja silti sillä ei yhtään lihaksia.
Siihen, että sen vaivat vähenisivät laihdutuksella; niin mitkä vaivat? Se on ollut vaivattomampi kuin pitkiin aikoihin. Se on notkeampi, iloisempi, pirteämpi ja vatsavaivattomampi kun ikinä. Sitä ei toki voi kieltää, ettei ylipaino tee hallaa nivelille, mutta suoranaisesti vaivoja Taavilla ei ole ollut. Mahavaivojakin vain murto-osa viimetalvesta, jolloin tähän aikaan itkin ja tuskailin mahahaavalääkkeiden kanssa.

Keräsin tähän kuvia Taavin ajasta meillä, missä vaiheessa se teistä on ollut parhaimman näköinen? Huomioikaa kuitenkin, että syyskuun 2012 jälkeen kaikki on ollut pelkkää alamäkeä mahan hyvinvoinnin kanssa ja hevosen elopaino (sekä mieliala) vain tippui tippumistaan. Syyskuun kuvassa näkyy jo selvää hoikistumista ja kiinteytymistä ja siitä vielä iloittiin. Lokakuun kuvan aikaan se sai jo kipukohtauksia ja oli tiputtanut paljon massaa ympäriltään, sen kylkiluut olivat heti nahan alla, vaikkei sitä kuvissa erotakaan (huomaa hikiset kupeet, jotka kertoivat mahakivusta!). Tämän totesi klinikkaell joulukuun alussa klinikallakin. Myöskään helmikuussa otettu kuva ei minusta imartele, vaikka hevosen mieli oli jo pirteämpi. Maaliskuun kuvassa se näyttää minusta jo vähän paremmalta, mutta sitten taas huhtikuun kuvassa ei.

Taavin olo alkoi parantua samaan aikaan, kun se alkoi saamaan tuoretta ruohoa heinän lisäksi. Erityisesti se alkoi pyöristyä, kun peukaloni murtui ja se joutui kevyemmälle ja heinä muuttui hienokortisemmaksi (eli luultavati ravinteikkaamaksi, mikä myös maistui paremmin). Eläinlääkärin mielestä Taavi oli sopivassa kunnossa elokuun kuvassa.

Elokuun puolivälissä Taavi oli lomaillut kaksi viikkoa laitumella, sen jälkeen se siirtyi nykyiseen tallipaikkaan ja syyskuussa otetussa kuvassa se on minusta ihan hyvässä kunnossa, toki aina sitä toivoisi vähän vähemmän rasvaa ja niiden tilalle lihasta. Pitkän, pimeän ja mutaisen syksyn myötä kyljille on kertynyt vielä vähän lisää rasvaa ja tässä sitä nyt ollaan. Tammikuun rakennekuva on tuorein ja totuus tästä hetkestä. Karvanlaadussa ja hevosen yleiskunnossa muutos on kuitenkin valtava!

12.7.2012

16.9.2012

28.10.2012

2.2.2013

21.3.2013

6.4.2013

3.5.2013

3.8.2013

7.9.2013

19.1.2014