Ensin kiitos kaikille ihanista, tukevista ja realistisistakin kommenteista edelliseen postaukseen!
Viikonloppu tuli ja meni. Rakennettiin väliaitaa hevosille, järjesteltiin ruokintajuttuja, tilasin lisää verkkoja, vietettiin isänpäivää jne. Taavi oli liikuttamatta, vaikka päivittäin kävinkin sitä katsomassa, parhaimmillaan kaksikin kertaa, kun heinämääriä pitää toistaiseksi seurata. Vielä ei ole päästy tavoitemäärään, pitää siis tihentää verkkoja laittamalla päällekkäin, yksi sellainen jo onkin, mutta se on (yllätys) se mihin kosketaan vain äärimmäisessä hädässä. Lisäksi tarvitaan toinen syöttökaukalo, jotta saadaan heinät pois pihatosta.
Tänään käytiin hakemassa pojille pihattoon uusi lämmitettävä vesiastia. Pohdittiin sitä pitkään ja mietittiin myös itserakentamista, mutta loppujenlopuksi sille olisi tullut hintaa melkein yhtä paljon jos siihen olisi halunnut saman verran tehoa. Tässä on kuitenkin plussaa painavuus, koska se on betonikehikossa. Samasta syystä se ei mene helposti rikki ja irroitettava ämpäri on helppo pestä. Ostettiin vain 20 litrainen ja sen lisäksi pojilla on tavallinen 40litrainen saavi, johon viedään lämmintä ja laitetaan retkipatjaa pakkasilla päälle sekä olkia sivuille, jotta se pysyisi sulana myös mahdollisimman pitkään. Tuon lämmittettävän tarkoitus on varmistaa, että aina on sulaa vettä tarjolla edes jonkin verran.
Päätin sitten vielä juoksuttaa Taavia vähän kentällä, että saisi poika edes vähän liikettä. Olin valmistautunut hoputtamaan sitä kokoajan, mutta kuinkas kävikään. Alkuun se oli vähän jäykän oloinen, mutta syttyi ihan hetkessä. Taavi heitteli pukkia, laukkaili ja spurttaili oma-aloitteisesti ja iloinen ilme naamallaan. Se oli muutenkin erittäin hyvällä tuulella, ei aristellut kupeita, eivätkä ne myöskään kaikesta pomppimisesta huolimatta hionneet.
Ainakin tänään Taavin olo oli siis erittäin hyvä. Se ei ole pukitellut saati muuten riehunut sitten viime kevään oireettoman jakson!
Varovainen hurraus siis tälle päivälle!
Pyysin Karria kuvaamaan videotakin, mutta tässä kohtaa jo suurimmat pukit ja riehumiset oli tehty. Vielä sitä kuitenkin vähän jaksaa. Videolla vauhtikin näyttää tosi paljon hiljaisemmalta!
Nauratti, kun yritin sivistyneesti ravauttaa Taavia tuossa yhdessä kohtaa (0:48), niin homma lähti ihan lapasesta. :D Ja juu, kyllähän se pukittelee kohti (ei kuitenkaan osumistarkoituksessa), kun joku kuitenkin siitä huomauttaa.
Tuli mieleen jo viimeisen postauksen aikana kommentoida, mutta jäi jotenkin; Oletko varma, ettei Taavi imuroi maasta jatkuvasti jotain, mikä saa sen suoliston toistuvasti epätasapainoon? Olet ymmärtääkseni aika montaa eri tasapainottajaa ja ruokintavaihtoehtoa kokeillut, eikä mikään oikein tunnu riittävän sellaisenaan, joten tämä tuli mieleeni. Joku sen tasapainon aina keikauttaa ja koska pihattohevosella on vaikea ellei mahdoton kontrolloida sitä mitä menee leipäluukusta alas, syy voi johtua tästä.
VastaaPoistaSisätalli tai koppa päässä tarhaus ei varmasti kuullosta kivalle vaihtoehdolle kokeilla, mutta en kuitenkaan poissulkisi tätäkään vaihtoehtoa ennen lopullisia päätöksiä.
Sitä on mietitty ja nythän onneksi Taavi saatiin siirrettyä pienempään ja kaikkein syödyimpään osioon. Ja ensi kesänä se ei enää laitumelle pääsekään. Jokuhan sen tosiaan aina keikauttaa, mutta toisaalta jos suolisto on kunnossa ja kolit runsaat, niin jonkun verran terve suolisto pystyy maaperän rojuja puskuroimaan.
PoistaKatsotaan nyt pysyykö maha tasapainossa tällä systeemillä. Ekaa kertaa ollaan kuitenkin löysetty joku oikea mahdollinen syy eli ne kolit. Ja ne voi kuulemma kadota miten tahansa, vaikka eniten niitä saa järkytettyä happamoittamalla suoliston, pitkillä lääkekuureilla tai matolääkkeillä.
Sisätalliin en Taavia siirrä, koska se on ollut niin paljon notkeampi pihatossa. Koppa taas kuulostaa minusta aika kurjalta hevosen elämältä. Laumaelämä on silloin poissuljettu, samoin itsensä rapsuttelu ja kaikki puuhailu. Melkein laitan sitten mielummin pois, kun seisotan loppuelämän hiekkaneliössä koppa päässä. :( Se on minusta jo liian itsekästä. Kiitos vinkistä kuitenkin, kyllä minä olen heikkoina hetkinä sitäkin miettinyt.
Mullakin kävi mielessä, että koska teillä olikaan hiekka katsottu viimeksi? Pöhötys, äkäisyys, huono liikkuminen ja "jotain outoa" kakassa voisi olla sen hiekan syytä. Nypityltä laitumelta saattaa päätyä yllättävä määrä maata suolistoon.
PoistaHiekka on katsottu viimeksi keväällä, kun oireili silloin samoin. Ei muruakaan hiekkaa.. Sitä edellisellä kerralla se on katsottu syksyllä 2012, kun oireili samoin ja oli vatsahaava. Ei silloinkaan merkittävästi hiekkaa. Eli Taavilla ei kyllä ole taipumusta hiekan kerääntymiseen. Lisäksi se on saanut psylliumkuurin, jolla ei vaikutusta oloihin. :/
PoistaJa tallissahan Taavi on asunut talven 2012-2013, lisäksi tarhaillut tarhassa jossa ei kasvanut mitään syksyisin tai keväisin ja talvella päällä oli lumi. Oireili läpi talven.
PoistaMinäkään en ehkä hiekkaa niin epäilisi, vaan ennemmin jotain juurta, jotain käymistilassa olevaa kasvia tai vain jotain jolle se on allerginen ja reagoi vatsallaan.
VastaaPoistaSe on itselläkin yksi epäilys. Lisäksi mieleen hiipii heinien sokerit taas... ja ruohon sokerit.
PoistaToisaalta keväälläkin söi samaa heinää kokoajan ja oireet vaan yhtäkkiä katosi ja samalla Taavi alkoi myös laihtua.
En ajatellut säsä niin tarjottavaa heinää, vaan juuri siitä mitä se sieltä maasta tonkii - laidunkaudella tai sen ulkopuolella.
PoistaMitä tuohon sisätallin vs. pihaton notkeuteen tulee, niin vaikea kuvitella, että notkeutta ei saisi sisäolosuhteissakin ylläpidettyä - esim. ratsastamalla, ohjasajamalla jne. Nämä tietenkin ovat omistajan omia päätöksiä, mutta itse tosiaan eliminoisin ensisijaisesti kipeän vatsan, jota varoessaan hevonen takuulla jäykistyy.
Minä taas itse olen enemmän sen sokerisuuden kannalla. Miten hevonen voi reagoida myös talvella, kun kaikki on lumen alla piilossa ja maa jäässä, eikä lumen alta ole kaivettu mitään? Viime kesänä Taavi oli eri paikassa laitumella kuukauden ja sen vatsa voi aivan erinomaisesti. Myös kevät sujui todella hyvin ja Taavi on ollut kokoajan samoilla lohkoilla ulkoilemassa.
PoistaNotkeusasiasta on varmaan turha kiistellä, mutta jos tunti tai kaksi päivässä ratsastusta ei auta pitämään hevosta notkeana, niin enempää en itse pysty enkä kerkeä. Ja tähän on vertailuna sama hevonen pihatossa, ei ollenkaan alkukankeutta, jalkojen turvottelua tmv. , kuten karsinassa asuessaan, vaikka liikutus on ollut vähäisempää.
Taavi on edelleenkin ollut karsinatallissa ja silloin myös aktiivisemmin liikkeessä ja silti ero on aivan huomattava. ja sanoohan sen järkikin, että aktiivinen vapaaehtoinen liike on jaloille hyväksi. Sensijaan pienessä tarhassa yksin, saatika koppa päässä voin hyvin kuvitella, ettei metrejä kovin montaa päivän aikana kerry..
En kyllä nyt mitenkään jaksa uskoa, että sisätalliin siirtäminen poistaisi vatsaongelmaa, eihän se sitä ole tehnyt ennenkään, päinvastoin. Se voi vielä huonommin asuessaan tallissa ja joutuessaan seisomaan paikallaan. Sitä joutui mm. lisäjuottamaan kokoajan. Tietysti niihin asioihin vaikutti varmaan moni muukin asia jne.
Lisäksi tallipaikanvaihto ei nyt ole ihan ensimmäisenä mielessä, viimeksi taavilla kesti yli kaksi kuukautta kotiutua edes jotenkuten, lisäksi se on ollut paljon tasaisempi, kun sillä ei ole selviä rutiineja (sisään-ulos, heinät tiettyyn aikaan jne). Ehkä lisästressi ei kuitenkaan ole paras ratkaisu tähän kohtaan. ;)
Sitähän en pysty sanomaan, olenko minä onnistunut hevoseni sairastuttamaan vai onko se ollut sitä jo aiemmin, mutta aiemmin se on ainakin asunut pihatossa. Eikä ex-omistajansa mukaan sairastellut, toisaalta, sitä liikutettiin noin kerran kuussa eikä sen kuntoa varmaan ylipäätään kovin paljon tarkasteltu, koska omistaja kertoi olevansa kovin kiireinen. Eihän Taavista äkkiseltään ulospäin näy, että sen maha on kipeä. Jos sitä siis vain aidan vieressä katselee.