torstai 29. lokakuuta 2015

Pienen hetken kaikki onkin täydellistä




Tiedättekö, että olen vieläkin aivan ällikällä lyöty siitä klinikkareissusta. Kun on taas kerran mielessään luopunut, luovuttanut, miettinyt kaiken valmiiksi. Miten tästä edetään, mihin ollaan valmiita ryhtymään. Voinko pitää pelkän seuraponin jos siitä ei ole enää mihinkään käyttöön, miten huonot uutiset kerrotaan eteenpäin.. Ja sitten palaa klinikalta ponin kanssa tulevaisuus edessä. Ei ollut edes sitä nivelrikkoa siinä polvessa. Siitä olin jo lähes varma.





Koska tiedossani oli, että Rippe on sairastanut ainakin yhden, ehkä useammankin kaviokuumeen ennen minua, olin melko varma muutoksista kavioluissa. En voi sanoin kuvailla, mitä mielessä liikkui, kun marssin katsomaan tietokoneelta niitä kaviokuvia. Olin menossa tuomiolle. Meinasin itkeä pelkästä helpotuksesta, kun omakin silmä näki heti, ettei kuvissa mitään mainittavaa rotaatiota ollut. Ja kun se polvikin oli puhdas.. Menin hiljaiseksi. 







Ihan ensimmäiseksi palkitsin itseni ja ostin hyllyssä roikkuneeseen koulusatulaan vyön ja huovan. Se tuli postissa heti senjälkeen, kun Rippe oli sairastanut. Kohtalon ivaa, ajattelin. Saan myydä sen samantien eteenpäin. Se vieläpä istui ponin selkään hyvin, satasella ostamani Hubertuksen koulusatula. Nyt sitä päästään myös luultavasti kokeilemaan.

Klinikkareissun jälkeen iski aivan armoton väsymys. Olin ilmeisesti jännittänyt totuudenpäivää enemmän, kun osasin ajatellakaan.

Näköjään, kun tarpeeksi yrittää, niin joskus onnistaa.


tiistai 27. lokakuuta 2015

Paistaa se aurinko joskus risukasaankin (klinikkakuulumiset)



Rippe sai klinikalta "terveen paperit"! Ei meinaa vieläkään todeksi uskoa, että joskus se onni kolahtaa. Olin miettinyt jo kaikki kauhuskenaariot mielessäni läpi ja oikeastaan tätä terveen vaihtoehtoa en ottanut edes huomioon. Kuvattiin myös se lonksuva etupolvi, mutta siinäkään ei näkynyt mitään. Löysät nivelsiteet kuulemma oireilevat juuri noin; lonksumalla ja naksumalla. Mutta jos niissä olisi tulehdus, se näkyisi turvotuksena eli kyse on vain vanhan hevosen löystyneistä paikoista. :)
Verikokeiden kanssa mietittiin, mutta lopulta jätettiin ne ottamatta toistaiseksi. Ell ei nähnyt tarpeelliseksi, eikä ollut huolissaan karvasta.

"Liikkuu hyvin, ei merkittävää digitaalipulssia etusissa, ei voimakasta kaviopihtiarkuutta pohjissa"

"Rtg-kuvaus mej (LM) ja vej polvi: ei merkittävää rotaatiora kavioluissa, tilaa vielä kavionpohjissa. Etupolvi siisti rtg-kuvissa."

"Jatketaan ruokinta tarkkana sokereiden suhteen ja noin kuukausi levossa kaviokuume-episodin jälkeen. Rtg-kuvat annetaan mukaan. Kengitys naulaten mahdollisimman taakse, ei poisteta materiaalia kavion pohjasta kärjeltä, vaan pelkästään etuseimästä kärjeltä, kannalta voi ottaa reilusti."

perjantai 23. lokakuuta 2015

kotiinpaluu!



Onni on tutut korvat tutussa karsinassa.  Rippe palasi eilen kotitalliin ja on viihtynyt mainiosti.  Pääsen taas pusuttelemaan sitä niin usein, kun suinkin haluan. Mitä luksusta, sitä osaa arvostaa. Olen pitänyt sillä nyt loimea karsinassa,  koska yläluukku on auki kokoajan. En halua sen jumiutuvan enempää.  Noora saa taas tulla käsittelemään Ripen, kunhan päästään kuntouttamaan.

Muutenkin on mennyt ihan hyvin,  pulssit ovat kadonneet kokonaan. Pientä turvotusta ja lämpöä on jaloissa,  mutta luulen sen johtuvan enemmänkin sisällä seisomisesta.. Koetetaan varmaan viikonloppuna jättää kipulääke pois ja katsoa,  miltä tilanne näyttää.  Toisaalta tekisi mieli syöttää sitä klinikalle asti.. Mutta sanoivat puhelimessa, että sitä voisi vähentää ja jättää kokonaan pois jos poni on oireeton. Onhan se kuitenkin mahalle ja sisäelimille aika rankkaa tavaraa pidemmän päälle.

Toivon, että klinikalta saadaan hyviä uutisia ja poni pääsisi ulkoilemaan normaalisti.  Se olisi sen päälle hyväksi.  Kävin tänään hakemassa MSMää  lisäksi ruokintaan. Rippe syö nyt pienen lese-yrttipuuron,  jotta lääkkeen saa alas. Lisäksi se saa kivennäistä, c-vitamiinia, kurkumaa, inkivääriä ja suolaa sekä maitohappobakteeria. Siis ihan samaan tapaan, kun ennen sairastumista. Ainoastaan valkuaislisä on ollut tauolla toistaiseksi. Lisäksi olen heittänyt sille päivittäin kourallisen kuivattua siankärsämöä

Tallille saapui tänään uutta heinää. Siitä vien maanantaina näytteen labraan. Nyt ei voi ottaa sokerien kanssa enää yhtään riskiä.  Nykyinen heinä sopii Ripelle tässä tilanteessa hyvin. Se on esikuivattua,  jossa matala energia ja kohtalaisen vähän sokeria. Paalit vaan loppuvat pian, joten nyt sormet ja varpaat ristiin,  että uuden heinän sokerit ovat tarpeeksi alhaiset.  Muuten pitää miettiä uusi suunnitelma.  

tiistai 20. lokakuuta 2015

Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin



Ripen vointi on ollut hyvä. Se on pirteä, kivuttoman oloinen ja kävelee sekä kääntyy ketterästi. Ehkä jossakin asiassa meitä ei kohdella kovimman kautta. Finnfoam-tossut sillä on edelleen, tosin lisää kerroksia en ole niihin tehnyt. Kävely niiden kanssa näytti alkuun niin huteralta ja polvet tuntuivat lonksuvan. Nyt foamit ovat painuneet optimaaliseen asentoon ja poni kävelee niiden kanssa jo tottuneesti sairastarhaan ja takaisin - muuten sen liikkuminen on minimoitu. 




Ripen oireethan alkoivat melko yllättäin perjantai-iltana. Se oli ollut lenkillä ystäväni kanssa ja näyttänyt siellä kaikki kevätjuhlaliikkeensä (mm. sen bravuurinsa, jossa loikataan kaikki neljä jalkaa korkealle ilmaan, pukitetaan ja lähdetään laukalla maanpinnalle palatessa) nähdessään mullikoita. Se ei ollut tuntunut mitenkään epänormaalille vielä takaisintullessakaan. Pihatiellä kävelin ratsukkoa vastaan ja pistin merkille, että se aristeli pari kertaa samallatavalla jos kivi jää kavion alle ja ehkäpä se käveli vähän huonosti oikealla etusella. Sitten se hakeutui nurmikolle. Yritin ajatella, että syömään se haluaa, kun vieras kuski kyydissä.
Käytävällä Rippe alkoi vaihtaa painoa jalalta toiselle levottomasti ja koetti saada painoa pois varsinkin niiltä etujaloilta. Otin sen vielä ulos ja käänsin. Tuli isoa ympyrää perässä ja pienelle ympyrälle se taipui kankeasti.

Heti kylmää jaloille ja eläinlääkäriä puhelimen päähän. Fluniksiinia olikin vähän vaikea saada, päivystävä soitti kaikki apteekit läpi. Lopulta laittoi puhelinreseptillä Metacamia keskustan apteekkiin. Lähdettiin sitten hakemaan sitä, mutta matkalla Facebookin kaviokuume-ryhmään laittamani hätäkutsu tavoitti samalla alueella asuvat. Lääkettä alkoi siis löytyä ja haettiin sitä alkuun neljä pussia, jotta päästään edes aamuun.

Sittemmin sain tarpeeksi lääkettä klinikkareissuun asti, miettikää. Olen erittäin kiitollinen kaikille niille ihmisille, joilta liikeni meille lääkettä, apua ja tukea, kun hätä oli suuri. 



Lääkkeen hakemiseen kului aikaa tunnin verran ja silläaikaa Rippe oli karsinassa. se kääntyi jo hyvin, eikä enää yrittänyt saada painoa pois jaloilta. Lykättiin sille ruuan sekaan 1½ pussia Finadynea (rippe on syönyt nyt 1 pussin aamuin-illoin + Ranixalia vatsan suojaksi).

Lauantaina sitten revittiin etusista kengät pois ja askarreltiin Finnfoamista (jota sain myös yhdeltä hevoshmiseltä) tossut.Poni ei ole ollut kipeä sen perjantain jälkeen. Se ei reagoinut mm. vasaralla naputtamiseen mitenkään ja antoi pitää jalkoja ylhäällä hyvin.
Sunnuntaina rakennettiin sairastarha kaikkien hermojen säästämiseksi. Poni tuntee olonsa niin terveeksi, että kavioilla voi hakata ovea ja hyrrätä karsinassa sujuvasti.
Heinät pistettiin liotukseen (vaikka siitä liikkuukin ristiriitaista tietoa) ja hain sille omalta tallilta tuttua heinää lisäksi. Sitähän se on ainakin syönyt sairastumatta ja siitä on analyysi.



Eilen soittelin klinikalle ja sain ajan ensiviikon tiistaille aamuksi. Siihen asti poni on sairastarhassa/karsinassa. Lääkettä voi kuulemma pikkuhiljaa vähentää, mutta jos kipua ilmenee, niin heti on lisättävä takaisin (eilen poni sai illalla ½ pussia ja sama tänäaamuna).

Kengitys meillä oli sovittuna 30. päivä ja soitin kengittäjällekin infotakseni tilanteesta. Hän oli optimistinen Ripen suhteen. Sovittiin, että hän tulee silloin 30. päivä ja tekee sitten kengityksen kuvien mukaan. Jos tarvetta, niin voin soitella jo aikaisemminkin.

Yritän saada ponin siirrettyä kotitallille vielä tällä viikolla. Helpottaisi hoitamista huomattavasti. Klinikalla oltiin sitä mieltä, että kuljettaa voi jos poni on kivuton ja pystyy liikkumaan.

Tällähetkellä siis näyttää, että tunnelin päässä on kuitenkin havaittavissa valoa. 



"En kaiken tämän keskellä kai mä muusta enää tiedä
Rakastan sua vielä
Rakastan niin kauan kuin mä voin"

lauantai 17. lokakuuta 2015

Näin minä vihellän matkallani

Ja kun minulta viedään kaikki
Autan kantamaan



Niinkun olisin halunnut pitää tämän sellaisena vaaleanpunaisena hattarana koko blogin. Jossa hevoset kakkivat sateenkaaria. Mutta kun ei minun hevoset sellaista tee. 


Ripellä on kaviokuume. Tai ainakin epäily siitä on vahva. Se sairastui perjantai-iltana lenkin jälkeen. Onneksi oireet olivat tuttuja ja toiminta selvillä, lääkkeen saaminen vaan oli vähän kiven alla. Tilanne näyttää nyt hyvälle, eikä poni vaikuta kipeältä enää.

Näillä mennään. Maanantaina käyn klinikalla konsultoimassa lääkäriä ja hakemassa lisää lääkkeitä Samalla kyselen, että missä vaiheessa kuskataan näytille ja samalla reissulla sitten siirrytään "kotitallille".

maanantai 12. lokakuuta 2015

pikaisia kuulumisia



"sinä olet palsternakka ostoslistalla
jonka makuu ei oo helppoo kuvailla
mut josta aina kaunis tuoksu käsiin jää
ja se ruokkii sen joka on niin nälissään"

Kiirettä on pitänyt, olen tehnyt töissä pitkää päivää ja koettanut käydä katsomassa Rippeä edes noin joka toinen päivä. Muulle ei sitten olekaan juuri jäänyt aikaa tai energiaa. Onneksi työtahti nyt hieman rauhoittuu.

Kun en ole päässyt Ripen luokse nyt joka päivä, olen ikävöinyt sitä aivan valtavasti. Tallipaikka-asiaa pohdittiin ja laskettiin hartaasti, mutta ei siitä mitään tulisi. Omat työajat ja pitkä matka ei vaan ole mitenkään onnistunut yhtälö, enkä minä kestä olla erossa ponistani esim. puolta viikosta.
Toisaalta se on kovin harmi, sillä Rippe on ihan hyvin viihtynyt ja ystävystynyt tamman kanssa. Epäreilua on kyllä erottaa heidät hetken päästä, mutta tässä asiassa on pakko olla vähän itsekäs.

Rippe kuraili melko voimakkaasti tässä vähän aikaa sitten ja vaikutti jopa vähän happamalta. Kasat olivat kyllä kiinteitä, mutta se piereskeli kuraa. Mietin pitkään sitä syytä, kunnes luulen keksineeni syyllisen. Vitamiiniliuos. Se lisättiin heti muuton jälkeen, joten se on todennäköisin syy kurailuun. Katsotaan nyt, rauhoittuuko maha. Ainakin tänään poni tuntui olevan pirteämpi jo, eikä takajalat olleet kurapaskassa.

Muuten kuuluu ihan sitä samaa kun ennenkin, maastoiltu on pitkiä lenkkejä ja tänään eksyttiin tallin viereiselle sänkkärille vähän ravailemaan. Rippe vaikutti ihan hyvältä, vaikkei oikein malttanut keskittyä, kun piti kokoajan vilkuilla tamman perään.

Vielä me ollaan senaikaa täällä, että tammalle löytyy joku muu kaveri. Kengitys meillä on kuun lopussa omalla tallilla ja tietenkin olisi aina parempi jos sitä ennen Rippe pääsisi muuttamaan. Mutta katsellaan, miten hommat etenee. :)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kuulumisia väliaikakodista



Rippe on kotiutunut ennästysajassa uuteen väliaikaiseen kotiinsa. Eilen käytiin lenkilläkin ja ystäväni lähti pyörällä mukaan. Aivan mahtavat maastot. Rippe nautti ihan silminnähden, kun sai oikoa jalkojaan oikein kunnolla ja ravata pitkiä pätkiä hyvällä pohjalla. Monta sataa metriä pitkällä laukkasuoralla se tosin hyytyi. Heh! En viitsinyt ottaa ihan kaikkea irti, kun liikutus on nyt vähän satunnaisempaa pitkän matkan ja omien kiireiden takia.
Otettin tavoitteeksi, että ennen kotiinlähtöä se suora menee reippaassa laukassa kokonaan.

Uuden kaverinsa kanssa Rippe on tullut juttuun ihan kiitettävästi. Syövät lähekkäin ja välillä samaltakin kasalta. Välillä tamma vähän liikuttelee Rippeä, mutta Rippe vaikuttaa rennolta ja tyytyväiseltä, hakeutuu itse tamman lähelle ja uskaltaa levätä. Tallin joutuessaan se hirnui kaverilleen ja samoin lenkiltä tullessa sillä oli kiire katsomaan, että tamma edelleen on tarhassa. :) Yöt hevoset ovat omissa karsinoissaan, Rippe oli maannut olkipatjallaan aivan pitkin pituuttaan ainakin likaläiskistä päätellen. Olki on myös maistunut välipalana ja heinää on ollut riittämiin tarjolla ja sen laatu on aivan ihanaa niittyheinää omasta pellosta.

Tallihan on sama, jossa olen aikanaan alkanut ensimmäistä poniani Elmoa ratsastamaan ja vuoden kerkesin sen kanssa näissä maisemissa puuhata, kunnes ostimme Elmon omaksi ja siirsimme muualle. Sittemmin paikka on myyty ja kunnostettu. Metsäteitä tallatessa tuli mieleen, että näitä teitä minä aikanaan Elmolla ratsastin ja kaipasin niin kovin juuri Ranualle muuttanutta Rippeä. Ja nyt minä ratsastan sillä kaipaamallani ponilla niissä samoissa maisemissa. Maailma on joskus aika uskomaton paikka.

Kyllä minä olen miettinyt sitäkin, että jos tämä paikka olisi edes vähän lähempänä tai edes samalla suunnalla työpaikan kanssa, niin...






torstai 1. lokakuuta 2015

Sijaisheppa Rippe



Ei löydy sanoja. Rippe siirrettiin illalla lyhyellä varoitusajalla ystäväni talliin. Hänen toinen hevosensa jouduttiin tänään lopettamaan ja toinen jäi yksin. Lupasin Ripen lainaan niin pitkäksi aikaa, kun tarvetta on.

Ystäväni oli saanut hevoset kotiin sunnuntaina, neljän vuoden odotuksen jälkeen. Ja sitten kävi näin.


Maamerkki 1994-2015

On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.