Taavi 1999-2014


Hidalgo eli Taavi 1999-2014
Kun pitelin rauhotetun Elmon päätä klinikalla odottaessamme sen lopetusta sanoin mukana olleelle mukana olleelle ystävälle, että seuraavalla on sitten ne siniset silmät.
Olin varautunut etsimään sinisilmäistä, kilttiä ruunaa kauankin, mutta kohtalo päätti toisin ja Taavin myynti-ilmoitus ponnahti silmien eteen parissa päivässä. Pakkohan siihen oli tarttua.
Ikimuistoinen matka kopin kanssa paikalle ei unohdu, eikä kyllä näkykään. Eihän siellä vastassa ihan ollut se kerrottu HeB-tasoinen hevonen. Siellä oli vastassa hädintuskin askellajit esittävä lihava ruuna, jonka kavioita ei ollut kukaan katsonut varmaan ainakaan puoleen vuoteen. Mutta luonteeltaan se oli rauhallinen ja kiltti, joten lopulta se kuitenkin otettiin kyytiin heinäkuussa 2012. Kotimatkasta ja törmäyksestä mustalaisen oveen voisi kertoa ihan oman tarinansa. ;)

Taavin koko tarina on pitkä kerrottavaksi, vaikka sain pitää sitä vain reilun kaksi vuotta. Sen käytös muuttui pikkuhiljaa liikunnan lisäännyttyä. Se sairastui melko pian syksyllä mahahaavaan, sen suolisto temppuili ja kevättalvella sillä todettiin nivelrikko takapolvessa. Aikaisempi työhevosura näkyi sen jaloissa.

Minä sensijaan pääsin matkalle oppimaan täysin uudenlaisen tavan käsitellä hevosia. Koetin saada sulkeutuneen hevosen kuorestaan ja onnistuin siinä mielestäni hyvin. Minusta on turvallisempaa, että kipeä hevonen näyttää kipunsa heti, eikä senjälkeen, kun se käy sietämättömäksi.

Taavi pääsi ulos kuorestaan pitkälti temppuharjoitusten kautta. Alkuun se ei yrittänyt mitään, eikä sillä ollut omia mielipiteitä. Mutta lopulta se oppi antamaan kaviota, työntämään pallo turvallaan, hymyilemään, antamaan pusun ja pari temppua meiltä jäi lopulta kesken.
Vaikka takapolven kanssa me pärjättiin vallan mainiosti, oli Taavin maha vähän toisenlainen. Sen aiheuttamat ongelmat olivat tuskaisia niin ihmisille, kun hevoselle itselleenkin. Keväällä 2014 sain nähdä palan siitä kivuttomasta Taavista, se oli iloinen, eloisa ja liikkuvainen. Se suorastaan nuortui vuosia.

Sentakia syksyllä 2014 tilanteen pikkuhiljaa romahtaessa oli jo hitusen helpompi tehdä päätös tulevasta. Kun takapää sitten jostain syystä petti, tein melko nopeasti päätöksen laittaa Taavi pois. Sen elämästä kuitenkin suurin osa oli pelkkää kipuilua ja minun elämä yhtä kamppailua Taavin kipujen kanssa.

Tämä hevonen opetti minulle paljon, opin täysin uuden tavan kohdella ja käsitellä hevosia. Kahlasin läpi operantin koulutusmenetelmän oppeja. Opin enemmän niiden kouluttamisesta ja opettamisesta. Ikävä kyllä, opin myös paljon erilaisista sairauksista ja niiden hoidosta. Lisäksi opin paljon myös ihmisiltä, joita tapasin matkani aikana. Ja vain sen voi todeta, että meitä on täällä moneen junaan.
Taavi valitsi myös omat käsittelijänsä, se valitsi itselleen mieluisen hierojan. Se valitsi itselleen sopivan kengittäjän.

Tämän hevosen lopettaminen oli kova pala, koska en koskaan saanut sille selvää diagnoosia. Ja ilman diagnoosia ei ole tietoa, voiko sairautta hoitaa. Luovuttaminen ei yleensä kuulu tapoihini ja jossittelin pitkään lopetuksen jälkeen. 
Jossittelen edelleen välillä ja mietin, teinkö oikean ratkaisun. Olisin antanut melkein mitä vaan jos tämä hevonen olisi ollut terve, niin mahtava ystävä se oli. Enkä koskaan valitsisi toisin. 


"Elämämme kaikki taistelut opettavat meille jotain - nekin jotka häviämme."

18 kommenttia:

  1. :-). Minullakin on hevonen nimeltä Taavi (Tabasco) ja sanon aina meneväni Taavi-terapiaan, kun on huono päivä. Nauratti, kun törmäsin tähän blogiin. Hyvää jatkoa ja hauskaa joulua teille.

    Tuija ja Taavi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kirjoitit! Meilläkin tosiaan puhutaan usein Taaviterapiasta, se vaan on niin osuva ilmaus. :) Hauskaa joulua myös teille!

      Poista
  2. Oi miten kaunis hevonen, aivan ihana! Tuollaisen rauhallisen pollen minäki joskus haluaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rauhallisen hevosen kanssa elämä on kyllä paljonpaljon rennompaa. :)

      Poista
  3. Komea Taavi-tallustaja sinulla :). Se on ollut sinulla suunnilleen saman aikaan kuin minun hevoseni itselläni. Sääli lukea teidän aiemman ponin poismenosta, vaikka se olikin sitten tavallaan myös uusi alku Taavin myötä.

    Ja ihana tuo bannerikuvan lampaankarva, tosi pehmoisen näköinen :D.

    VastaaPoista
  4. Niinhän sitä sanotaan Apulannan kappaleessakin, että "Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää" :)

    Pidän Taavia jonkinlaisena kohtalona, mulla kuitenkin oli uudelle hevoselle aika rajatut kriteerit ja olin valmistautunut etsimään kauan. Sitten Taavin ilmoitus putkahti eteeni ja muutaman päivän päästä se seisoi trailerissa matkalla kotiin, enkä ollut uskoa sitä todeksi. Meni monta viikkoa ennenkuin sisäistin, että tämä hevonen todella on minun uusi hevoseni.
    Nyt tuntuu, että se olisi ollut meillä jo paljon kauemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä moni asia tuntuu kohtalolta tai jotenkin tarkoitetulta -oli sitten muu elämän ja maailmankatsomus minkälainen tahansa :). Varmasti oli hienoa löytää Taavi, se tuli kuin tilauksesta teille sitten :).

      Poista
    2. Niin ja mistä tuo bannerikuvan talja on hankittu?

      Poista
    3. Itseasiassa epäilen sen olevan jostain markkinoilta ostettu, se on päätynyt mulle monen mutkan kautta ja pitkään varastossa vietettyään keksin ottaa sen käyttöön. On tosi ihana ja lämmin. :)

      Poista
  5. Tiedätkö, selasin jonkun hevosmyyjän facebook profiilia ja sieltä törmäsin tutun näköiseen hevoseen; Taaviin :D Sen tunnisti heti, vaikka en niin aktiivisesti ole sivuillanne käynyt ;)! Selvästi mieleenpainuva hevonen :D Yhdessä kuvassa käveli niin rennosti auton vieressä (kun kuski talutti), että ei voi kuin ihmetellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, se on aika helppo tunnistaa ja varmasti myös painuu mieleen. Niin minäkin aikanaan aloin saada Taavin taustoja selville, kun todella pienestäkin kuvasta oli helppo tunnistaa omansa. ;)
      Taavi on kyllä tosi tyyni, eikä suuremmin ihmettele mitään. Minuakin nauratti ne autokuvat. :D

      Poista
    2. Se olin minä, se kuski, joka talutti Taavia...

      Poista
  6. Aivan ihana esittely, innolla rupean seuraamaan teidän taivalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa mukaan pieneen joukkoomme! :)

      Poista
  7. Onpa Taavi persoonallisen näköinen ja oloinen tapaus! Voi kivaa, löysin uuden mielenkiintoisen blogin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä oikea persoona, vaikka luulin ostaneena "tavallisen" hevosen. Tervetuloa mukaan!

      Poista
  8. Kuulostaa niin ihanalta herralta! Vähän tahvomaisia piirteitä, kuten tuo hitaus ja kotiinkääntyily-yritykset maastossa. :) Innokkasti heti liityin lukijaksi, kun ensimmäiseksi silmiin pisti postaus länkkärihommista! Mielenkiintoista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa lukijaksi! :) Minäkin olen aina välillä käynyt lukemassa teidän blogia, pitänee myös viimein liittyä lukijaksi. Joskus mietin, että Tahvossa ja Taavissa on jonkinverran samoja piirteitä.

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.