lauantai 26. tammikuuta 2019

Uusi ohjasajovyö ja testiajo


Kyllä nyt kelpaa ohjasajaa, kun viimeinkin raaskin investoida kunnolliseen vyöhön. Pikkasen tosin tuunasin tätä heti alkuunsa, kun minusta selkärangantilan pehmusteet puristivat ikävästi rangan molemminpuolin. 

Tänään testattiin vyötä. Alkuun oli vähän takkuista, koska kentta osoittautui liian pehmeäksi paikaksi ohjasajolle. Se on itselle raskas ja ponille epäreilu (koska pohjan pettäessä alta, ohja kiskaisee ponia suusta). Siirryttiin sitten pihamaalle, jossa olikin pelottava roskis, josta saa hyvää kimmoketta ja komentamiseen reagointi oli taas potenssiin kymmenen. Hetken siellä ohjien päässä hiihdellessä ajattelin jo, että ei tästä taida tulla muuta, kun paha mieli kaikille ja omat otsasuonet alkoi jo uhkaavasti pullottaa perseilyn määrästä. 

Siirryin kuitekin vielä kokeeksi vähän toiseen kohtaan ja päästiin edes alkuun. Ympyrällä oleminen tuotti vaikeuksia, kun toisella puolella poni oikoi ja toiselle punki ulospäin. Ja tietty vähän voi maisemiakin siinä katsella, kun tylsääkin tuntui olevan. Mutta kun oikein aloin ennakoida ja keskittyä itsekin, niin alkoihan se pikkuhiljaa sujumaan edes jotenkin. Rippekin alkoi rentoutua ja keventyä edestä. Ja kuunnella ohjeita, joita olin koettanut sille kertoa.

Kokeilin erilaisia ohjan paikkoja, jotta saisin parhaiten vaikutettua taivutukseen ja kaulan asentoon. Esim. oikealle paras asetus oli laittaa ulko-ohja ylimmästä renkaasta ja sisäohja ilman renkaan läpivientiä suoraan käteen (koska suunta on Ripelle vaikeampi asettua ja se valuu herkästi kuolaimen alle ja liian alas jos sisäohjasta koettaa ottaa). Vasemmalle taas molemmat ohjat saivat mennä keskimmäisistä renkaista.

Lopulta pystyttiin jopa käydä katsomassa sitä roskista ja Rippe pystyi ravailemaan rentona myös lähempänä roskista. Oli kyllä melkoinen voittaja-fiilis, kun oltiin lopussa samaa mieltä suunnasta ja vauhdista, eikä kummallekaan toivottavasti tullut kovinkaan negatiivista kokemusta. 

Lopeteltiin sitten tähän ja päästin ponin tarhaan etsimään heinäpiiloja. Ehkä tämä tästä taas lähtee.

5 kommenttia:

  1. En ehkä kestä että tämä vanhempi herrasmies harrastaa vielä perseilyä! Hahaa! Mutta aivan ihanaa, hän on siis selkeästi erinomaisessa kunnossa niin fyysisesti kuin mieleltään :) joskus nuorempana harrastettiin tallilla missä pidin hevostani enemmänkin ohjasajoa ihan opastettuna ja voi että se oli hauskaa ja mielenkiintoista! Hevonen tykkäsi ja itsellä kohosi kunto:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä todellakin osaa perseillä. Haha. Vaikka sanotaankin, ettei hevoset perseile, niin käytän tätä termiä niistä tilanteista, joissa Rippe tietää miten pitäisi toimia, mutta samalla se myös tietää, miten tilanteesta voi luistaa.

      Ohjasajo on kyllä varsin kivaa. Tosin jatkuvan lumentulon ja ohjasajopaikkojen puutteet takia se on taas vähän jäänyt odottelemaan parempia kelejä..

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Hyvää meille kuuluu! :-) blogi on viettänyt hiljaiseloa lähinnä motivaatiopulan takia. Ja osittain myös siksi, että meidän elämä on ollut melko yksitoikkoista ja lomapainotteista,koska liikutuspaikat ovat ärsyttävän rajalliset. Onneksi lumet nyt sentään sulavat kovaa vauhtia.

      Rippe on voinut hyvin ja pirteästi. Sillä oli tässä välissä yksi hiljainen kausi, mutta syyksi taisi osoittautua kavioita painaneet tilsakumit. Niiden poiston jälkeen poni palautui iloiseksi ja eläväiseksi itsekseen.

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.