lauantai 16. marraskuuta 2013

Valoa tunnelin päässä!


Pahin syysmasennus alkaa kaiketi olla omalta osaltani ohi ja olen saanut vähän uutta puhtia tekemiseen. Tänään kävin ostamassa viimeinkin naksuttimen, josta olen jo pitkään haaveillut. Muutama vähän haastavampi temppu on nyt opetuksessa ja niissä ajattelin naksuttimen helpottavan koulutusta. Samalla mukaan tarttui myös tuollainen namipussi! Olen jo pidempään tuskastellut, kun taskut on täynnä muutenkin ja lisäksi taskusta on vähän vaikea kaivaa nopsasti. Tämä pussukka on muuotoiltu jämäkäksi eli se pysyy aukinaisena, siinä on myös kiristysnyöri jos esim. juoksee tai vaarana on, että namit lentelee.
Myyjä pohti kanssani naksuttimien erilaisia ääniä ja mietittiin, että mikä niistä on koiran korvaan paras ja helpoin ymmärtää. Sitten hän koetti myydä mulle namejakin. En tohtinut kertoa, että olen ostamassa tätä hevoselle. :D

Saan muutenkin aina niin paljon ihmettelyä, kun kerron, että opetan hevoselle temppuja. Tai kun menen kangaskauppaan ja haluan nylonremmiä "mihin tarkoitukseen" "hevosen mahaverkkoon.", voin kertoa, että se ei juurikaan selventänyt myyjälle mitään. ;) Viimeksi päätettiin Helin kanssa, ettei kysytä apua kangaskaupoissa, ettei tarvitse kertoa mihin tarvitaan vihreää kangasta niin paljon. Noh, kassalla myyjä sitä kuitenkin kyseli ja vastasin, että "hevosen lohikäärmepukuun".. Voitte kuvitella ihmetyksen. 




 

Viime päivinä olen jopa saanut kammettua itseni selkään ja ollaan menty perjantaina ja lauantaina kentällä. Taavi on lähtenyt töihin mielellään ja tulee korvat hörössä vastaan, kun menen suitsien kanssa hakemaan. Eilen se oli jopa liiankin reipas paikoittain (hämärää ja Väinö mukana) ja tänäänkin vauhti menetteli (valoisaa ja osittain Timin kanssa ja sitten yksin). Vasemmat laukat Taavi on nostanut oikein 99% varmuudella ja se jos mikä on hyvin. Eikä ole tarvinnut edes raipalla napauttaa tai muutenkaan kannustaa, vaan Taavi on itse halunnut nostaa laukan ja ollut selvästi ylpeä suorituksestaan. Ja toki se muisti joka kerta pyytää namipalkan. :)

Lisäksi ollaan taivuteltu ja tehty väistöjä ja muuta sellaista ristiaskel-jumppaa. Eilenillalla kentänlaidalta tuli kommenttia, että "onks toi muka joskus laiska?" ja "se on niin ihanan letkeän näköinen". Jostain syystä kommentit tuntuivat hassulta, kun kyse oli kuitenkin meidän Taavista. Vaan kyllä se katsoja ihan oikein näki, sillä tuntuma oli ihan sama. :) Taavia ei siis ainakaan haittaa ja jäykistä pitkätkätkään lomailut, päinvastoin, se vain paranee. Toki takana on myös kranio-hoitoja ja onhan olosuhteet kokoajan Taavin kannalta parantuneet.




Väinön kanssa Taavi tulee hyvin juttuun. Rutiinit alkavat tulla tutuiksi ja iltaruokinnat yms. helpottuvat sen myötä. Välillä Väinö väistää Taavia, mutta pääasiassa Taavi väistää kyllä Väinöä ja välttää konflikteja viimeiseen asti. Jonkiverran Väinö on alkanut nytm myös tutustua muihin hevosiin ja Taavi taitaa olla siitä vähän mustasukkainen. Joku hokillinen on myös tehnyt Taaviin pari uutta reikää taas, löysin ne tänään kun harjailin kurajalat puhtaaksi päivänvalossa. Mutta tälläkertaa imppareita ei ole tullut. Taaville on myös tullut yrttejä, jotka edesauttavat imunesteiden kiertoa ja vahvistavat muutenkin vastustuskykyä. Toistaiseksi niitä ei siis ole tarvinnut antaa, kun impparit ovat pysyneet poissa.

Tänään Väinö jäi ekaa kertaa hetkeksi yksin tarhaan, hyvin se siellä pysyi vaikka vähän huutelikin Taavin perään (oltiin tänään vielä pehmeästi kentällä eli näköyhteydessä). Pojat hengaavat pihatossa nyt myös päivisin, joten loimitusrumba on ohitsejäänyttä elämää. Talvikarvakin on päässyt paksuuntumaan, kuin salakavalasti tällä viikolla. Nyt on jo kunnon villa! Otin siitä teille kuviakin, mutta unohdin kameran tallille. 
 



Ruokintaa olen vähän pähkäillyt viimepäivinä, kun nivelaineiden uusi tilaus alkaa olla ajankohtainen. Päädyin nyt kokeilemaan Suppleaze Goldia omien purnukoiden sijaan ja aion antaa sitä vain ylläpitoannoksella (puoli mittaa päivässä, joka kuulostaa nykyisiin määriin verrattuna pienelle). Tämä ihan siitä syystä, että olen kyllästynyt moneen purkkiin. Ja koska tehosta ei ole edes varmuutta, tuntuu tyhmälle syöttää niin suuria määriä huvin ja urheilun vuoksi. Suppleaze Goldista tuntui olevan aika paljon hyviä kokemuksia ja olen itsekin sitä Elmolle joskus antanut ja silloin koin Elmon saaneen apua siitä (ja tila huononi syötön lopettamisen jälkeen, syystä tai toisesta..).
Kokeilen nyt tuota SG:tä ja jos tilanne ei huonone, niin jatkamme sillä. Näin säästyisi rahaa ja aikaa. Lisäksi tuollainen pieni määrä menee helpommin alas, kun nuo isot määrät, niiden alassaamisen takaamiseksi on ruokaan pitänyt nytkin lisätä vähän makusteeksi lesettä jne.

Muutenhan Taavi syö pari kourallista greenlinea, 1-½dl rouhittuja hampunsiemeniä,  ½dl Racing Lifeguardia (Progutia) ja 60ml hunajasiideriä. Hunajasiideri on tarkoitus vaihtaa puhtaaseen omenaviinietikkaan (30ml) ja lisäksi pitäisi nyt jossain vaiheessa tilata ruusunmarjaa. Olisi myös mukava lisätä ruokaan kuivattuja juureksia (miksei tuoreitakin, mutta kuivattujen säilytys on helpompaa ja niissä syöttömäärä jää pienemmäksi), porkkanaa, punajuurta yms. Nyt laitoinkin kokeeksi kilon punajuurta raastettuna kuivuriin ja katson, millainen määrä siitä kuivattuna tulee. Siis lasken, että kannattaako tätä tehdä itse vaiko ostaa valmiiksi kuivattuna 18e/3kg. ;) Epäilen, että ostaminen tulee jopa kannattavammaksi, joka on vähän hassua..



2 kommenttia:

  1. Mulla on Suppleaze Goldista hyviä kokemuksia. Olen vähän tai aika paljonkin skeptinen sen suhteen, kuinka paljon jauheruokinnalla voidaan todellisuudessa vaikuttaa mihinkään, mutta päätin lähteä kimppatilaukseen mukaan kesällä ja aloin syöttää Suppleaze Goldia tuolle mun vanhalle Immulle (kääntyy 25 vuotiaaksi). Olen epäillyt sen takapolvien olevan aika lopussa ja väsyneet kun liike on iän myötä mennyt löysemmäksi (toki myös heikentynyt lihaskunto vaikuttaa), lisäksi se nousi makuulta ylös vähän vaikean näköisesti, enemmän etujaloilla vetämällä kuin takaa ponnistamalla.

    SG:tä on nyt mennyt 3 kk ja Immu on alkanut taas piehtaroida karsinassa, mitä se ei esim. viime talvena tehnyt lainkaan. Ulkona se on kyllä piehtaroinut, mutta sekin on tänä syksynä lisääntynyt. Ilmeisesti sillä on sellainen olo että se pääsee nyt sujuvammin makuulle ja ylös, joten myös "ahtaassa" karsinassa on turvallista pyörähdellä. Muuta muutosta Immun elämässä ei ole tapahtunut, joten en keksi tälle muita selityksiä kuin tuon nivelravinteen. Meillä on menty pakkauksen ohjeen mukaan, ensin 1 kk 2 mittaa/vrk ja nyt 1 mitta/vrk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä kuulla! Ehkä meilläkin sitten uskalletaan kokeilla. Ajattelin tuossa myös, että voisi ainakin alkuun antaa sen yhden mitallisen. Taavillahan on alla kuitenkin tuota nivelvalmisteiden tehoa. Minäkin olen lievästi skeptinen ollut kokoajan näiden kanssa, mutta klinikkaell oli sitä mieltä, että toiset saa näistä apua ja toiset sitten ei. Ja kokeilemalla selviää paras. Nyt olen syöttänyt vaan MSM+glukosamiini+c-vitamiini, kun paremmin tietävät kertoi, ettei muut aineet imeydy ja määrien pitää näissäkin olla iso... Kuitenkin suhtaudun siihenkin vähän skeptisesti ja niin moni tuntuu saaneen apua pienemmälläkin annostuksella juuri SG:n avulla. Tästä nykyisestä en tosiaan osaa sanoa, onko ollut apua vai ei, koska niin moni muukin asia on muuttunut ja muuttuu kokoajan.

      Elmokin liikkui aikanaan paremmin ja naksunat loppuivat, mutta en ostanut sille uutta purkkia, kun vanha loppui. Eipä mennyt kauaa, kun alamäki alkoi ja päättyi sitten seuraavana kesänä lopetukseen. Tuskin yksin SG olisi tilannetta pelastanut, mutta epäilen vahvasti, että sillä oli joku vaikutus liikkuvuuteen ja tulehdusten poispysymiseen ainakin.

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.