Kenttälaukkailuja vesisateessa

"Vasenta laukkaa mä metsästän, tahdon saada vasemman, enkä pelkää ollenkaan".. Vaan turhautumisia koin kyllä roppakaupalla tänään. Ja tekstistä tuli näköjään tosi pitkä, koettakaa jaksaa.

Tuliskohan?

Jos sil ois vaik leipää..

Hain taavin tarhasta ja se oli sitten päättänyt sotkea sillä kylmäsavella myös päänsä ja silmänsä. Tallissa harjailin savet pois ja vähän jännityksellä kokeilin jalkoja eilisen jäljilta. Ne olivat ihan kuivat, en ole varmaan ikinä nähnyt niitä noin kuivina!
Mut ai kauhee, mikä pölypilvi leijaili Taavin ympärillä sen puhdistusoperaation aikana. Ei se tosin näyttänyt paljon haittaavan, kun annoin sen samalla syödä vähän välipalaa ja pellavapuuroa (miksi sillä pellavalla on aina pakko tahmata kaikki paikat ja ihmiset?)

Ihanat ripsarit!

Savijalka ja -pää.

Suoriuduttiin sitten kentälle asti, tuuli aika kovasti ja tietenkin se alkoi myös sataa. Ei me sokerista olla, mutta tuulen takia hevonen oli vähän puhisevaisempi kuin tavallisesti ja tuijotteli kentän reunoja.
Tein alkuun käynnissä muutaman peruutuksen ja ympyröillä taivuttelin, Taavi oli hidas, joten jouduin alusta asti patistamaan sitä eteenpäin. Tein nelikaarista kiemurauraa, jossa aina suoralle tein pysähdyksen ja peruutuksen. Vaadin, että ne suoritetaan reippaassa tahdissa ja liikkeelle lähdetään heti eikä kohta. Taavi kuumui tehtävästä jonkun verran, kun en antanut sen yhtään luistaa, se alkoi nyökkiä päällään ja kasata itseään.
Se tuntui olevan sopivasti hereillä, joten aloitin päivän tavoitteen eli vasemman laukan nostot. Noh.. Ne todella olivatkin hukassa. Aina välillä se laukka löytyi kerran ja sitten taas ei, sitä en oikein käsitä. Kun se nousee, niin se kyllä pysyy kohtalaisesti yllä, se nosto on vaan tosi vaikea. 

Askartelin ja ihmettelin asian kanssa tosi kauan. Yritin vielä tehdä asian helpommaksi ja nostettiin laukkaa aina samasta kohdasta, toisella pitkällä sivulla tein vähän väistöharjoituksia käynnissä, väistätin pari askelta uralta pois ja sitten takaisin.
Taivutin Taavin sulkumaisesti banaanille, jolloin sillä ei periaatteessa ole muuta mahdollisuutta kun nostaa se vasen laukka. Se onnistui parilla ekalla kerralla aika hyvin ja laukka nousi ja pysyi yllä hyvin, sitten en ilmeisesti saanut enää sitä asettumaan tarpeeksi jyrkästi tai ainakin asetus hetkellisesti herpaantui ja se pääsi nostamaan oikean.

Koetin nostaa myös pieneltä ympyrältä (niinkuin eilen maastossa) ja sekin toimi tasan sen kerran-kaksi, sitten taas ei.. Kerran sain nostettua raipan kanssa, kun se pukkasi raipalle, niin samalla se ikäänkuin vahingossa hypähtää vasemmalle laukalle, sitten se sulki korvansa raipalle ja ravasi vaan (ellei asetus herpaantunut ja se pääsi nostamaan oikean).
Lisäksi ongelmaksi muodostui myös se, että se laukkaa niin sujuvasti myös sitä oikeaa laukkaa vasempaan kierrokseen, että on vaikea erottaa mikä laukka sillä milloinkin on.

Otin satulankin pois jos sillä olisi ollut jotain merkitystä, en tiedä mutta itselle helpompaa kun pääsee lähemmäs hevosta. Venyttelin sitten vasempaan kierrokseen taivutuksilla ja Taavi ravasi tosi isoa ja reipasta ravia, tein paljon ympyröitä, isoja ja pieniä ja taivutin vaan tosi reilusti sisään, se onnistuikin hyvin kun Taavillekin oli tullut lämmin nostoharjoituksissa. 

Lopulta olin itse niin poikki kaikesta huonosta yrityksestä, että tulin alas selästä, laitoin ohjat yhdeltä puolelta kiinni ja juoksutin Taavi hetken vasempaan kierrokseen ja pyysin laukkaa. Taas nousi tosi hyvin ja sitten taas ei. Nostaessaan vasenta toisen kerran se käänsi pyllyään minua kohti pukittaakseen, komensin kovasti ja annoin pari kertaa kunnolla raipasta, tuota käytöstä en nimittäin siedä hevoselta yhtään.
Se nosti vielä kerran laukan siinä juoksuttaessa ja sitten lopeteltiin, kun oltiin molemmat ihan puhki. Tein vielä maastakäsin harjoituksia taluttaen ja niissä olikin taas muistuttamista (reagointikyky ei ainakaan ollut ihan toivotunlaista), mutta alkoivat ne sitten sujua ihan mallikelpoisesti ja muistua mieleen.

Riisuin varusteet ja harjailin piikkisualla märän karvan, oli osittain sateesta märkä ja osittain hikinenkin, taidettiin molemmat käydä vähän ylikierroksilla kun laukkoja yritettiin nostaa. Itse vissiin unohdin hengittääkin, kun oli niin huimaava olo. :D
Sitten vielä venyteltiin kyljet ja harjoiteltiin vähän kumartamista, Taavi oli tänään jo vähän rohkeampi kun viime kerralla ja nyt se jo polvistakin vähän notkisti.

 Taavi harjoittelee kumartamaan:

Vein ruunimuksen vielä takaisin ulos käpsyttelemään, se lähtikin mielellään kavereiden luokse.

Pikkuisen (harmistuneen ratsastajan) pohdintoja tältä päivältä:

Sainhan sen vasemman nousemaan useamman kerran, mutta niitä vääriä oli varmaan kolminkertaisesti sama määrä. Lisäksi en taaskaan itse osannut pysya ihan tarpeeksi rauhallisena ja sitten rupean kiirehtimään enkä malta keskittyä kunnolla. 

Koko aikakin meni sitten sen laukka-asian kanssa (se toki oli tänään pääasiallinen teema, olin tosin odottanut hiukan useampaa onnistumista ja että kerkeisin muutakin). 

En tiedä mikä siinä nostossa on vaikeaa, voi olla että itse häiritsen sitä jotenkin, mutta miksi se sitten välillä nostaa kuitenkin.. Vai onko se oikea takanen vaan niin paljon heikompi, ettei se jaksa kunnolla nostaa montaa kertaa. Juoksuttaessa se nousee ehkä paremmin (en yleensä koskaan juoksuta), eli joko häiritsen sitä tai sen on helpompi nostaa ilman ylimääräistä painoa selässä.
Lisäksi se on aika jäärä halutessaan ja esim. raipalla jos hoputat liikaa niin se alkaakin nopeuttamisen sijaan hidastua entisestään.
Mietin sitäkin, että aika usein ainakin itse tulee tehtyä juuri se 1-2 nostoa ja jätettyä siihen, onko se oppinut ettei enempää tarvitse eikä ole tottunut nostamaan sitä useampaa kertaa. 

Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa askarrella näitä asioita rauhassa ja niin paljon kun haluaisin. Lisäksi kun useampi ratsastaa niin ei voi niin vapaasti valita milloin menee kentällä ja milloin ei, kun on otettava huomioon milloin Taavi on jo viimeksi ollut kentällä ja että toinenkin haluaa omina päivinään mennä kentälle edes kerran.. Ja jos vielä jaat omista päivistä muille, niin on tää aikamoista tasapainoilua.
Ja sitten taas toisaalta usein en itse edes kerkeä ratsastamaan viikolla (tai en yksinkertaisesti jaksa työpäivän jälkeen) sekä joskus on kivaa viettää aikaa myös Karrin kanssa ja siksi olen tosi kiitollinen hyvästä vuokraajasta.

Huomenna kuitenkin ollaan kentällä, koska Karrin vanhemmat tulevat katsomaan Taavia. Ajattelin kuitenkin itse ratsastaa itse alle vähän (ennen K:n äitiä joka harjoittelee liinassa keventämistä), mutta vasen laukka saa nyt jäädä, en vaan yksinkertaisesti viitsi pilata ratsastusta sen kanssa.