Paljasjalkainen villihepo

Reissusta kotiuduttiin eilen (teen siitä oman juttunsa, ettei tule liian pitkää turinaa), Taavin moikkaaminen kuitenkin jäi tälle päivälle. Tiedossa kuitenkin oli, että se on heittänyt ainakin kaksi kenkää mäkeen, sillä ne olivat tippuneet jo keskiviikkona.

Pääni puhki miettiessäni, mitä tekisin, päätin että otan loputkin irti ja annan Taavin olla ilman kenkiä siihen asti, että saadaan se johonkin tallipaikalle. Puhuessani ystävälleni Sannalla raspin ostamisesta, hän ilmoitti lainaavansa minulle kaikki kenkäysvälineensä. Ihania  ystäviä!
Kävin tänään sitten hakemassa välineet ja kutsuin Helin kuvaamaan operaatio kengän poistoa ja kavion siistimistä.

 

Taavi suhtautui asiaan hyvin rauhallisesti, mutta ärsyttävästi nyki jalkoja kokoajan ja pari kirosanaakin lensi kenkien irrotusvaiheessa, kun kerran Taavi talloi varpaille pomppiessaan irti otteesta. Kun jos paarma syö, niin eihän sitä nyt voi olla paikallaan. ;) Ja mulla tietty oikein turvavarusteet crockseineen kaikkineen, pitkät housut kyllä vaihdoin jalkaan alkukatsastuksen jälkeen.

Ähelsin ja ähelsin ja onneksi löysin lopulta laatikosta kotkauksen avaamiseen tarkoitetun työkalun, siitä oli suuri apu ja sain lopulta kaksi viimeistä kenkää irti. Sitten oli pakko siirtää Taavi varjoisampaan paikkaan puskan juurelle, kun tossa nurmipellolla oli aikasen kuuma. Huh!

Huomatkaa turvallinen kiinnitystapa, onneks mulla on rauhallinen hevonen. :D

irtoa nyt hemmetti!

Kenkien irrotuksen jälkeen raspin kanssa siistin kavioita. Pakissa ei ollut kavionkatkaisupihtejä, enkä oikeastaan tiedä olisinko uskaltanut niitä käyttääkään. raspi tuntui turvalliselta, sillä tuskin saa pahaa tuhoa aikaan. Lähinnä pyöristelin kavion reunat ja vähän madalsin reunoja, etteivät lohkea pahasti. Lohjenneita kohtia siistin myös senverran, mitä sain. Muihin kohtiin en koskenut ollenkaan.
Aika rankkaa puuhaa, kädet ja jalat tutisivat aikalailla ja oli pidettävä taukoja. :D Taavikaan ei tosin pitänyt taukoja pahana. 

Toinen takanen, josta kenkä tippunut itsestään

Sama kavio siistimisen jälkeen ja naulat irrotettuina..

 

Eihän niistä nyt priimat tulleet, mutta kyllä noilla varmasti pärjäilee kuukauden verran laitumella ennenkun saan ammattilaisen katsomaan niitä. Ja jos niitä tässä välissä vielä raspilla siistii pikkuhiljaa, niin pysyvät jonkunlaisessa muodosssa.
Katsotaan sitten syksyllä, mitä keksitään. Se varmaan riippunee myös tallipaikasta (minulle tehtiin muuten tänään aika mielenkiintoinen tarjous yhdestä tallipaikasta..).
 

Se mikä minua eniten huolestuttaa ja ihmetyttää on se kavion halkeama, joka tuli talvella ilmeisesti toisen hevosen hokista ja jota ihmettelin myöhemmin talvella. Kolhuhan lähti kasvamaan ihan kauniisti alaspäin, eikä siitä ole kengittäjäkään mitään maininnut. Tänään sitä katselin ja se näyttää lohjenneen lisää alaspäin ja lisäksi se kerää kamalan määrän kaikkea köhnää sinne taskuun. Pihdeillä leikkasin sivuunpäin repsottavan reunan pois.Taavi ei sitä aro eikä onnu, mutta onhan se aikamoisen kammottavan näköinen. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu, kun se tulee alas asti.

Halkeama ja siitä alaspäin lähtevä viilto

Tässä siitä se lepattava lärpäke leikattu pois.. Hurjalta näyttää.

Kun sain viimein kavionhoitourakan loppuun, niin otettiin vielä vähän rakennekuvaa ja leikittiin hetken aikaa. Sitten rasvat turpaan ja kaulassa olevaan haavaan (millä sen saa umpeen, kun kärpäset nakertaa sen jatkuvasti auki??) ja Taavi takaisin laitumeen.
Sinne ne painoi possujunassa syömään. Vaikka pisin heinä päällä on jo kulottunutta, niin alla on ihan vihreää uutta heinää. Taavi tuntuu kylläiseltä ja tyytyväiseltä, se ei ole pätkääkään äkäinen eikä herkutkaan erityisesti kiinnosta. 

Kutittaa kovasti siitä haavan kohdalta...

Uusi temppu vaiheessa, mutta kuitenkin selvästi jo hoksattu tähän asti.. :)

Pää on vähän suhteettoman ison näköinen, mutta muuten kroppa on aika hyvässä mallissa nyt!

Yök, helosania!

Possujunassa..

Hyvin toimi temput tauonkin jälkeen, tässä "Anna pusu!"