Kaupunkihevonen ja lenkkarit testissä!

Taavilla olikin eilen vähän erilainen päivä, varsinkin puolentoista viikon kesäloman jälkeen. Se nimittäin pääsi Kausalan keskustaan kävelemään Ainon kanssa. Käytiin katsomassa työpaikalla Leenaa ja Ullaa, jotka jäivät sinne vielä ahertamaan, kun lähdin aamuvuorosta ja sitten ratsastettiin kylän läpi Ainon (ja Leenan) kotiin.

Samalla testiin pääsivät ne uudet lenkkaritkin! Niistä näköjään moni odottikin jo kokemuksia ja lyhyesti sanottuna; tosi hyvät! Onnistuin valkkaamaan jopa sopivan koon. Tosin etusista piti vähän ottaa varpaalta raspilla, kun kanta jäi vähän turhan ylös takaa, mutta onneksi on mistä ottaa ja lenkkarit eivät edes jää heti isoiksi.
Lenkkarit olivat helpot pukea jopa tällaisen maallikon, mulla ei ollut niihin niitä säärystimiä, kun ajateltiin ensin kokeilla ilman ja laittaa sitten tarvittaessa villasukka. Tarrat tuntuivat pitäviltä ja materiaali ei ollut kovinkaan uutudenjäykkääm joten pukeminen kävi helposti. 

Taavi suhtautui niihin alkuun vähän innokkaasti ja jouduin komentamaan sitä, kun se huitoi pukemisvaiheessa jalkojaan. Kävely oli alkuun vähän hidasta ja muutaman kerran alkumatkasta se kompuroikin, mutta loppumatkasta se paineli niillä kun vanha tekijä. Alkumatkasta oli myös vähän jäykkyyttä loman jälkeen ja säädin lenkkareita pois jalasta, kun ajattelin niiden hankaavan tai puristavan. Kyse ei kuitenkaan ollut lenkkareista, koska sama liike (Taavi nosti toisen etusen korkeammalla kun toisen ja laski sen eri asennossa maahan) näkyi myös ilman lenkkareita vaikkakin lievempänä, lenkkarit siis vähän korostivat liikkeitä. Ongelma hävisikin vertymisen jälkeen ja ravi oli puhdasta, Taavilla itseasiassa on aina epäsäännöllinen käynnin rytmi ja siitä oli myös lääkärin kanssa puhetta, mutta mihinkään huolestuttavaan se ei viittaa. Se vaan on sen tapa kävellä, varmaan jossain vaiheessa sellaiseksi muokkautunut johtuen varmaan vanhoista vaivoista.
Ilman lenkkareita Taavi hakeutui heti pientareelle, asfaltilla se meni suhteellisen hyvin, mutta siinäkin hakeutui välillä nurmikolle. Lenkkareiden kanssa se käveli ihan tyytyväisenä keskellä tietä.
Myöhemmin Ainon kodin edessä otettiin laukkaa ja raviakin vähän, siinä on aika isoa sepeliä, mutta se ei haitannut yhtään. Ilman lenkkareita Taavi olisi hädintuskin kävellyt siinä.

Lyhyt kävelynäyte lenkkarien kanssa:

Ja sitten ravia:

Ainon pihalla tarkistettiin jalat lenkkarien alla ja hyvälle vaikutti; ei ollut mitään hankaumia tmv. Taavi sai syödä ja juoda siellä takapihalla ennen takaisinlähtöä hyvän tovin. Takaisinpäin mentiinkin vähän eri kautta, kun tullessa.

Taavi käyttäytyi tosi hyvin, siitä saa olla niin ylpeä. Matkalla nähtiin alikulkutunneleita, kaivinkoneita ja juniakin, mikään ei saanut Taavia hätkähtämään. Välillä jos jännitti, se tuli mun viereen ja laittoi turvan ihan kyljen viereen, siitä se mulkoili, että miten minä asioihin reagoin. :) Se on kyllä todella suloinen ja hauska nähdä, miten se on alkanut selvästi luottaa minuun enemmän. 

Käytiin katsomassa, että mistä Taavin leipärahat oikein tulee.. Se olikin kyllä kiinnostunut, olisi mennyt sisäänkin! :D

Juna menee, Taavi vaan seisoo.

Onnistuihan Taavin pentele puremaan mua sormesta! Oma vika osittain, kun menin loppulenkistä hipelöimään sen nenää, niin se teki virhearvion ja nappasi sormet suuhun herkun toivossa. Taavilla on se paha tapa, että se ei päästä irti, joten muutaman kirosanan saattelemana jouduin läymäyttämään sitä naamalle, että sain sormen pois. Sen verran kovaa kerkesi purra, että iho meni rikki. Toisen sormen teloin sitten viilan kanssa, joten on sormet vähän hellänä. ;)

Sillä on muutenkin vähän käytöstavat hukassa ja se on metsittynyt lomanja laitumen aikana. Palautetaan sitten taas herraa ruotuun, kun päästään muuttamaan talvikotiin. Siellä on se kenttäkin, niin pääsee tekemään maastakäsin-juttuja. Ihanaa!

Puuro nivelaineineen ei kelvannut vieläkään, nyt jo otti suullisia, mutta pääosin sylki ne pitkin ruohikkoa, joten viskasin sitten loput menemään.

Yöllä oli aika kova ukonilma täällä, mutta Taavia se on tuskin haitannut. En yksinkertaisesta jaksanut sitä töiden jälkeen käydä moikkaamassa, kun meinasin nukahtaa rattiin. Huomenna sitten taas täytyy käydä moikkaamassa!