maanantai 5. elokuuta 2013

Arkistojen kätköistä



"Monet kauniit muistot, jotka jäivät elämään,
taas jostain saapui, sai heidät itkemään.
Joku säälien, häntä huomannut mä en.
Ei rakkaimmastaan kukaan pysty luopumaan.
Ei, vaikka tietää jos oven sulkee takanaan
voi kaikki kuitenkin silloin olla paremmin.
Ja ehkä tämän laulun vielä silloin laulaa saan.
Kun katseet kertoo, on aika luovuttaa.
Se tekee kipeää, jos sen vielä ymmärtää.
 ----
Ja kun laulu kietoo enää säälin kyyneliin, 
niin tahdon muistaa mitä kerran laulettiin
ja ovi varoen sulje jos mä osaa en.
Olla onnellinen saan hetken sen,
kun kuulla sun äänesi saan.
Silloin silmäni sulkea tahdon 
ja kulkea jaksan mun polkua vaan.


Yö - Parrasvalot

4 kommenttia:

  1. Ääähh, pieni Elmoenkeli♥ ikävä täälläkin puolella näyttöä ;( nyyhh :(

    VastaaPoista
  2. Hän oli kyllä ihana. Joskus ikävöin kovasti tota säpäkkyyttä ja pörhäkkyyttä, kun en sellaisesta enää pääse juurikaan nauttimaan ja katselemaan. Toisaalta taas; osaan myös nauttia täysin rinnoin Taavin "latteasta" tavasta olla ja liikkua. ;) Säpäkkyys ja leijuminen ei kuitenkaan kaikessa ollut ihan paras ominaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu no muistona ensimmäisenä tulee ehkä se mieleen, että Elmo töytäisi päällään erään kaverini ojaan.. Tälle muistolle en kyllä voi kun nauraa :D

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.