Mulla oli päällä kaksi aluskerrastoa, Finn-tackin toppahousut (ostin syksyllä alesta ja nyt kyseinen malli on näköjään poistunut) ja Horzen 3in1-takki, villasukat, uudet Sievin kengät ja käsille varasin ostamani kokeilukäytössä olevat lämmitettävät toppahanskat sekä kypärämyssyn päähän. Pääsepähän pikkuhiljaa uudistettu talvivarustus viimein oikeasti testiin.
 |
| Tällaiset on ne housut, tosi hyvät myös ratsastaa! |
Hain Taavin ulkoa ja ihmettelin kun se pysähtyi heti tarhan ulkopuolelle. Se olikin iskenyt silmänsä männynoksiin, joita tuuli oli polulle pöllyttänyt. Niitä se mutusti oikeinkin hyvällä ruokahalulla ja minä sitten ihmeissäni sitä kattelin. :D Heittelin sitten muutaman löytämäni pätkän vielä sille syötäväksi ja päästiin lopulta talliin asti.
Tallissa annoin heinää, lämmintä vettä ja vähän taas lusernia. Luserni on selvästi suurta ja odotettua herkkua, kuppi nuollaan sen jälkeen putipuhtaaksi ja sitten ihmetellään, että tässäkö kaikki.
Harjailin Taavin, kävin hokit läpi ja tunnustelin samalla jalat. Niissä ei ole ollut nestettä yhtään sen hikoamisepisodin jälkeen. Laittelin heijastinsuojat paikalleen ja kävin kaivamassa eilen kadonneen putsin tilalle uuden. Sitten laitoin selkään lampaankarvan ja suitset päähän. Taavi lähti taas mielellään töihin.
 |
| Syksyinen kisakuva, tässä jo kotiin lähdössä |
Heti lenkin alussa käytiin pientä vääntöä suunnasta; Taavi ei koskaan halua lähteä pihasta oikealle ja käy vänkäämään ja mutkittelemaan. Komensin sitä äänellä ja pohkeella, niin sitten se lähti reippaasti talsimaan siihen suuntaa.
Taavi oli reippaan tuntuinen ja paineli menemään tuiskusta ja tuulesta huolimatta. Ainoastaan jokaisessa risteyksessä ja mahdollisessa polun paikassa se alkoi kyselemään ja vänkäämään kääntymisestä. En tiedä onko sen mielestä tylsää mennä suoraan vai ajatteleeko se pääsevänsä niistä risteyksista kotiin. Äänellä kun ärähdin, niin matka aina jatkui reippaasti eteenpäin kohti seuraavaa risteystä. ;)
Taavin kylkien herkkyydessä on suuri ero, aiemmin se oli aikamoinen puukylki, mutta nyt se reipastaa vauhtia ja siirtyy tien sivuun pienestäkin painalluksesta ja hipaisusta.
Käveltiin noin 4km ja sitten sama matka kotiin (tuntuu muuten paljonpaljon pidemmältä). En tajunnut katsoa kelloa lähtiessä, mutta varmaan ainakin 1,5 tuntia oltiin. Vastaan tuli lumilinko, jota Taavi ei pelännyt yhtään, kun päästiin tien sivuun seisomaan. Mulle ei tullut lenkillä edes kylmä, ihan loppulenkistä alkoi hiukan tulemaan vilu ylävartalolle. Olisi siis voinut laittaa vielä yhden fleecen kerrastojen päälle. Kengät napsautin tallin pihassa ykköselle (37astetta) ja hanskat kotiintullessa päälle. Tosin hanskojen osalta en ole varma, että lämmittikö toinen hanska ollenkaan, täytynee illalla kotona testailla.
Ainut mitä jäin kaipaamaan lenkillä, niin suojalasit olisi olleet jäätävässä lumisateessa ihan loistavat. ;) Osan lenkistä joutui ratsastamaan silmät sikkurassa.
Taavi oli koko lenkin pirteä ja käveli tosi reippaasti Taaviksi (lukuunottamatta ne risteyshidastelut), vähän ennen kotia se kuitenkin hidastui ja huomasin sen taas hikoilevan vähän.. Se kakkasi kaksi kertaa lenkin aikana, toisen kerran juuri sen jälkeen kun havaitsin hikoilua. Kuitenkin ihan normaaleja kasoja, heh, kauheeta miten sitä pitää ihan kaikkea analysoida.
Tallissa otin sitten suojat pois ja päästin Taavin karsinaan, sillä olikin jo kova pissahätä. Se ei luiminut kun kokeilin hikisiä kupeita ja kainaloita ja harjailinkin niitä ihan piikkisualla.
Koetin juottaa sille melassivettä, mutta se otti siitä vain pari kulausta. Annoin sitten loput Reiskalle ja sitäkös piti taas surusilmin tuijottaa ja hädissään nuolla vielä tyhjentyneen ämpärin pohja. :D
 |
| Verkkailemassa, sattui juuri sille viikonlopulle syksyn yksi ainoista aurinkoisista päivistä! |
Seurailin Taavin oloa siinä hyvän aikaa, eikä tuo vaikuttanut olevan mitenkään epänormali, ruoka maistui ja kiire oli ulos. Se ei enää hionnut lisää eikä vaikuttanut kipeältä, joten heitin sille loimen ja vein pihalle kamujen kanssa syömään.
Vähän masentaa, että se taas hikoili, mutta toisaalta; nyt se alkoi jo selvästi lenkin aikana eikä jälkihikoilua esiintynyt minusta juurikaan. Lisäksi hikiset läntit jäivät hyvin pieniksi. En oikein tiedä, että pitäisikö kuitenkin antaa sille se psyllium-kuuri, kunhan tuo vatsahaavalääke loppuu.. Mahaäänetkin sillä oli aika kovat taas tänään, siitä tosin ei klinikallakaan oltu kamalan huolissaan.
Huomenna Taavi saa vapaan, ettei liian rankasti nyt ala tämä liikutus taas. Hiukan lyhyempää lenkkiäkin siis jatkossa tehdään, jotta saa nyt rauhassa taas totutella ja parannella vielä oloaan.
Kuvia ei tältä päivältä ole koska en viitsinyt ottaa hanskoja pois siellä viimassa.. :) Piristin kirjoitusta sen sijaan syksyisillä kisakuvilla, voi miten jännittävä päivä se olikaan! Hyviä kuvia on jemmassa niin paljon (kiitos Helin), että ne ansaitsevat päästä joskus näytille, joten ripottelen niitä muuten kuvattomiin postauksiin.
 |
| Ratsastajan istunta on hakusessa ja hevonen etupainoinen, mutta ollaan niin keskittyneitä molemmat! :D |
Meille on tullut myös pari uutta lukijaa, kiitos teille. Itsekin liityin yhteen uuteen blogiin samalla kertaa, toista olenkin seurannut jo jonkin aikaa. Samanhenkisten (hevos)ihmisten kanssa on kiva vaihtaa juttuja ja kokemuksia ja lukea muiden hevosista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.