Harjailutuokio ja pirteä kävelylenkki

Perjantailta ei ole taaskaan mitään kummallista kerrottavaa. Alkuperäinen suunnitelma oli ratsastaa, mutta kerkesi tulla pimeä ja luntakin satoi sakeasti, joten päädyin vain harjailemaan. Otin Taavin käytävälle ja harjailin läpikotaisin, lisäksi kädelläkin koskettelin "arkoja" paikkoja ja sain sen suorittaa jo ilman uhittelua.
Harjasin oikein kunnolla pitkästä aikaa ja nautin Taavin seurasta, silläkin tuntui olevan hyvä olla ja se oli pirteä, mutta rauhallinen.
Päätä harjatessa Taavi tunki turpaa poskea vasten ja puhalteli siinä pitkän aikaa. :) Se tuntui todella hyvälle, sillä Taavi ei ole aiemmin osoittanut oikein mitään suurta kiinnostusta tällaisiin "helliin hetkiin", jollaisiksi itse ne luokittelen. Elmon kanssa se oli aikanaan jokapäiväistä, mutta toki se oli ollut meillä jo vuosia. Ehkäpä Taavikin alkaa kotiutua ja luottaa meihin vielä enemmän pikkuhiljaa.

Olen ollut sen kanssa nyt entistä tarkempi näykkimisen ja muun sellaisen suhteen. Olen nimittäin saanut tietooni, ettei se ehkä olekaan ihan niin nössykkä, kun on antanut meidän tähän asti olettaa. Nytkin se luimisteli ja komensi, kun kävelin käytävällä sen karsinan ohi. Teinkin nopean liikeen siihen suuntaan ja Taavi yllättyi sitä vetäytyen karsinan suojiin ja tuli sitten korvat hörössä kyselemään, että uskaltaako tulla. Ja saikin sitten rapsutuksia palkkioksi. Se on selvästi laumassa oppinut komentamaan ja luimimaan enemmän, kun se on noussut ylemmäs arvoasteikossa.

Olisiko lumen alla ruokaa?

Lauantaina sitten viimein pääsin tallille valoisan aikaan ja ajattelin käydä Taavin kanssa ihan lyhyen lenkin ilman satulaa käpsyttelemässä. Olikin juuri päiväheiniä aika ja nappasin Taavin tarhasta juuri, kun heinäkärri kurvasi sinne. Pari kertaa se pysähtyi kyselemään, että onko nyt ihan pakko just ruoka-aikaan lähteä.
Tallissa se sitten sai oman heinäkasan ja heitin sille kuppiin vähän lusernia. Uudet ruuat ovat kuulemma olleet Taavin mieleen. Ainakaan vielä sille ei ole tullut niistä mitään vatsavaivoja, joten toiveikkaita ollaan.
Harjailin karsinassa, eikä kokoaikana ilmennyt yhtään luimimista, hännän huitomista tai muutakaan merkkiä tyytymättömyydestä. Kun Taavi näki suitset mun kädessä, niin se tuli heti iloisesti ovelle. :) Se tosin tietää, että kuolaimien suuhun ottaminen tarkoittaa herkkupalaa, mutta kipeänä se ei siltikään tullut vapaaehtoisesti.

Aitan kuistilta pääsin hyvin kyytiin, Taavi odotti loistavasti. Taas porkkanapalkkio ja sen jälkeen Taavi itse kääntyi ja lähti poispäin pihasta! Se oli tosi reippaalla tuulella ja tarjosi raviakin monta kertaa lenkin aikana, eikä millään olisi siirtynyt takaisin käyntiin. Käytiin kiertämässä taas kaurapellon kautta ja sitten tietä pitkin kotiin ja hetken aikaa vielä pihalla kierreltiin. Pellolla oli Taavia polveen asti lunta.

Keinuvaa menoa:

Kun tultiin tietä pitkin kotiin, niin edestä tuli traktori vastaan, jonka perässä oli jonkinsortin lana. Se piti kolkuttavaa ja rämisevää ääntä ja rupesin vähän miettimään, että miten Taavi mahtaa asiaan oikein suhtautua. Se oli ollut koko lenkin Taaviksi aika pörheä ja pirteä eikä mulla ollut edes satulaa.
Kun traktori lähestyi, niin Taavi pysähtyi ja alkoi poikittaa tielle. Katsoin parhaaksi kääntää sen ympäri ja ravata vähän matkaa kuivurille päin turvaan. Siellä päästiin tien reunaan hankeen seisomaan ja sitten traktori ei pelottanut enää yhtään. Kehumisen jälkeen Taavi osasi loistavasti pyytää porkkanaa, koska oli selvästi hyvin tietoinen, että niitä on taskussa (otan aina lenkille muutaman palan mukaan). No saihan se sitten yhden porkkanan ja matka jatkui kotiinpäin.

On jo aika paljon lunta!

Tuulitukka, harmaahapsi

Tallin pihassa vielä koitin ottaa Taavista muutaman kuvan, vähän huonolla menestyksellä. Sitten vein sen talliin ja otin suojat yms. pois. Yksi putsi oli kadonnut johonkin lumen syövereihin!
Tarjosin vielä melassivettä ämpärillisen ja se teki kauppansa, kun tavallinen vesi ei maistunut. Hetkein aikaa tarkkailin, mutta ei noussut hikeä pintaan, joten laitoin loimen ja vein Taavin ulos kavereiden kanssa syömään.
Huomenna käydään sitten varmaan jo vähän pidempi lenkki, kun taavi tuntui mielellään lähtevän töihin, eikä hionnut lenkin jälkeen. Olen ollut nyt ihan yltiövarovainen ja lähes hysteerinen liikutuksen suhteen, ettei se vaan ala hermostumaan.

Taavi näyttää talvikarvassaan ihan kirppuiselle, vaikka karva läheltä onkin kiiltävä ja ihan sileä..

Hyvin loistaa uudet heijastinsuojat!

Takitettu hepo onnellisena syömässä