Palloleikkejä ja mahan kanssa ihmettelyä

Tänään meillä puuhailtiin tätä: 

 

 

Pallo on asunut muutosta asti auton takakontissa, josta päätin sen tänään kaivaa jos Taavin mieliala on yhtään asialle otollinen. Yksi päivä se nimittäin löysi hangesta vahtikoira Marinan leikeistä jääneen heppapallon (siis sen sellaisen kahvallisen) ja alkoi herkkujen toivossa vieritellä sitä. Minua nauratti, ei ne vanhat opit mihinkään katoa. :)

Eikä olleet kadonneet, ehkä ne olivat jopa vähän paremmat, kuin ennen. Taavi jaksoi kävellä pallon perään aika pitkäkin matkan, kun ennen se on hylännyt pallon hyvinkin nopeasti jos sen tönäisy on vaatinut enemmänkin fyysistä työtä.

Sateen takia kameran linssissä on vesipisaroita..

Pari videopätkääkin otin, laatu iei päätä huimaa, kun samaan aikaan pitää koettaa potkia palloa, pitää hevosen nenä pois kamerasta, liikkua mukana ja palkita.

Maha-asiat ovat olleet vähän sitä sun tätä. Perjantaina Taavi oli melko hyvä, mutta kevyen(!) lenkin jälkeen kupeet jälkihikoilivat ja olivat kosketusarat. Taavi näytti aika pahaa naamaa ja teki asian hyvinkin selväksi. Päätin antaa sille lauantaina vapaapäivän, koska kipeän hevosen liikuttaminen ei ole kivaa kenenkään osapuolen kannalta. Se oli myös lauantaina aamupäivällä aika kipeä kupeistaan. Se sai vielä Ranixalia ja lisäksi laitoin sille fleecen ja sadeloimen, koska ilma oli erittäin kolea. Illalla se tuli pitämään mulle pihattoon siivousseuraa ja siinä samalla kopeloin tietenkin kyljet, eikä taavi ollut asiasta erityisen pahoillaan... Kummallista. Voisiko myös paikka vaikuttaa? Taavi tuntuu olevan aina seinän vieressä kaikkein pahimmalla tuulella ja usein vapaana ollessaan vähemmän agressiivinen. Voi toki olla vain sattumaakin.

Taavi oli myös kuivunut loimien alla, hevonen oli kuiva ja fleece oli toiminut välissä juuri niinkuin pitikin; se oli siirtänyt kaiken kosteuden ulkoloimen sisäpintaan (joka oli märkä), mutta fleece oli kuiva. Ja nyt en edes laittanut fleeceä kerroksittain, koska Taavi oli vain sateen kastelemana.

Tänään odotin myös (jotta suurilta pettymyksiltä vältyttäisiin) äkäistä tai hapanta hevosta, mutta toisin kävi. Taavi oli ihan hyväntuulinen, pirteäkin ja sain harjata sitä joka puolelta ilman luimimista, peräti oikein sahalaitaisella hikiviilalla. Toki en jäänyt kupeita hankaamaan, mutta vetelin aina välillä niiden päältä salakavalasti ja se ei aiheuttanut juurikaan mitään reaktiota. Mahan alta harjatessa tuntui vain hyvältä.

Huomenna Sanni tulee pitkästä aikaa moikkaamaan Taavia ja mennään ajelulle, katsotaan sitten taas tilannetta uudelleen. Ranixal on nyt jätetty pois, koska siitä ei ole ollut mitään mainittavaa eikä selkeää hyötyä ehkä kuitenkaan.
Onneksi pian on se klinikka-aika. Melkein toivon, että sitä hiekkaa löytyisi ja oireilu selittyisi sillä, muuten ollaan kyllä melkoisessa umpikujassa ja selittämättömän tapauksen äärellä. Alan sitten epäillä suolistossa olevan jotakin pahemmin vialla.

Nämä kuvat otin klinikkaa varten, hiostuva kohta näkyy hyvin, sama kohta on myös se arka alue koskettaessa. Polvien märkyys johtuu penetrolista.