hevoskokoinen ruisku

Tässä on se eilen mietitty ja tänään hankittu ruisku suun huuhtelemiseksi:

 
Koska meillä ei ole näin talvi- ja pakkasaikaan mahdollisuutta letkuun ja kesälläkin letkusta tuleva vesi on jääkylmää (saattapi vihloa, luki jossain ja sanoohan sen järkikin), niin päädyttiin sitten miettimään toista ratkaisua.
Kiitos autoista paljon tietävälle K:lle, hän osasi melkein heti keksiä vastineen klinikan jättiruiskulle (jolla he suuta huuhtovat). Ruisku on nimeltään öljyn imupumppu. Pienillä muutoksilla siitä tuli ihan sopiva käyttötarkoitukseen, jossain vaiheessa K lupasi vielä muokata sitä paremmaksi. Sillä ehdolla, että testaan ensin toimivuuden.

Tallilla olikin heinätalkoot, kun haettiin naapurista parisataa paalia pikkupaaleja hepoille. Sen urakan jälkeen autoin tallin siivouksessa ja sitten siivosin pihaton. Täytettiin myös pihaton verkot ja lisäksi hevoset saivat kuormansiirrossa tulleet irtoheinät syötäväkseen. 

 
En jaksanut enää lähteä ratsastamaan, mutta otin Taavin tutustumaan uuteen vekottimeen. Tein toiseen ämpäriin vähän melassivettä, jotta ensimmäinen kokemus olisi mahdollisimman positiivinen. Taavi suhtautui asiaan pienellä epävarmuudella, mutta antoi työntää letkun suuhun ja ruiskuttaa vedetkin. Saatiin siis hyvin suu huuhdottua. Yhden kerran Taavi vähän säikähti, kun ruutassa olikin vähän ilmaa ja se päästi ikävän äänen. Mutta siitäkin selvittiin.
Ainut ongelma yksin toimiessa on ruutan suuruus ja pään löysähkö letku. Taavi saa sen ujutettua suusta pois tai se tippuu välillä myös vahingossa. Jos taas pidän toisella kädellä letkusta, en yllä enää painamaan mäntää. Noh, nyt se onnistui hyvin, kun on rauhallinen hevonen. Letku suuhun, pidän toisella kädellä siitä kiinni ja painan mäntää alaspäin vartalon voimalla. Ihan hyvin ekaksi kerraksi, eli eiköhän onnistu jatkossakin. :) Tarkoitus on jossain vaiheessa vaihtaa päähän metallista tehty suuosa tai jäykempi letku.

Operaation jälkeen harjailin Taavia vielä jonkin aikaa ja sitten palautin ulkoilemaan.

Cushingista on taas tullut luettua tänään jonkin verran ja alan olla ell kanssa samaa mieltä, että Taavi voi hyvinkin olla Cushing-potilas. Vai pitääkö puhua PPID:stä?
Taavilta tosin puuttuu se tyypillisin oire eli karvanlaadun muutokset ja huono karvanvaihto. Mutta sen esiintyvyys taisi olla 50-80% sairastuneista.

Muuten Taavi täyttää aika monta oirelistan kohtaa:

Tyypillisimmät oireet:

• Voimakas karvankasvu jossa karva usein kihara
• Painon menetystä
• Heikko suorituskyky
• Lihaskato (tämä tosin tällehetkellä kurissa, mutta yksi syy, miksi alunperin alettiin epäillä!)
  
• Epänormaalia rasvan kertymää
• Kaviokuumeita voinut esiintyä
• Lisääntynyttä juomista ja virtsaamista
• Lisääntynyttä hikoilua
• Hengityksellä puuskuttamista
• Epänormaalit kiimaoireet
• Toistuvia tulehduksia

Taavin suoristuskyky on melko heikko ja se mitä olen pitkin syksyä ihmetellyt, niin se puuskuttaa lyhyenkin ravipätkän jälkeen välillä hyvin voimakkaasti. Pahimmillaan tämä oli syksyllä, kun se vielä oli aktiivisemmin liikenteessä (eli siis parempikuntoinen), laukka- ja ravipätkän jälkeen se puuskutti niin, että koko hevonen huojui ja palautui siitä erittäin huonosti. Ja tästä unohdin tietenkin klinikalla mainita!

Lihaskadosta ei nyt ole paljon näkyvissä, mutta koko viime talven Taavi oli aika kurjassa kunnossa nimenomaan selän ja pepun lihaksiston osalta. Tähän vaikuttaa se proteiinin määrä, sillä Cushing-hevosella se proteiinien käyttökin on kaiketi vääristynyt jotenkin. Lisäksi sillä on myös pömppömaha, joka myös on yksi oire.

Taavi on aina pissannut minusta epänormaalin paljon. Nyt sitä on toki ollut vaikeampi seurata, kun karsinatallissa, mutta silti Taavi tuntuu pissaavan paljon esim. kengittäessä se pissaa todella usein käytävälle! Ja ratsastuslenkin jälkeen sillä on jo hervoton pissahätä. Aikaisemmin käytin sen aina karsinassa ennen lenkkiä pissalla ja taas lenkin jälkeen se pissasi.

Tuo hikoilu nyt on ollut kokoajan outoa. Ja outoa siitä tekee myös se, että se ei hikoile useinkaan lenkillä ollenkaan, vaan vasta jälkikäteen. Ja esim. vain kupeista. Ell osasi kertoa tämän olevan melko yleistä Cushing-hevosilla.

Toistuvista tulehduksista tuli mieleeni se syksyinen impparikierre, se oli painajainen, joka onneksi saatiin katkeamaan kehäkukan ja kierumataran voimin. Muutenkin minusta Taavilla haavat paranevat melko hitaasti ja tulehtuvat helposti.

Ulkomaisilta sivuilta olen myös lukenut, että cushing-hevosten omistajat ovat raportoineet hevostensa masentuneisuudesta ja agressiivisesta käyttäytymisestä. Ei tietenkään voi sanoa, että kaikki oireet voisi selittää yhdellä taudilla, mutta Taavihan on välillä hapan ja vihainenkin. Lisäksi löysin maininnan suun haavoista!

Kyllä tässä nyt on jännä viikonloppu ja alkuviikko tulossa. Tuloksista saisi soitella aikaisintaan tiistaina iltapäivällä, mutten ole varma kerkeänkö töistä soittamaan, joten saatan soittaa vasta keskiviikkoaamuna.

Taavi söi minusta tänään jo paremmin. Jes! Huomenna lähdetään sitten lenkille, kun ollaan molemmat palauduttu klinikkareissun rasitteista. ;)