sunnuntai 28. elokuuta 2016

Paluu viikon takaiseen näyttelypäivään, kaikkine tunnelmineen ja fiilistelyineen



Mitat: 146 - 181 - 19,5 (säkäkorkeus, rinnanympärys, etusäären ympärys)

1. TYYPPI Hyvin tyypillistä ilman muiten rotujen näkymä 8
rotutyyppi: 8

sukupuolityyppi: "ruunatyyppi" 8

2. RUNKO (ylälinja) Hyvin piirrustunut korkea säkä. Hyvät liitymät ja kaulan asento. Kaunis pää ja silmät. 8

3. JALAT Lyhyt sääriluu 6
etujalat leveältä seiso, suorat
takajalat hieman harva varvas
liikkumisen säännöllisyys Etujaloissa keriminen ravissa vähentyy. Takajalat kävele hieman kapealta.


4 KÄYNTI Hyvä tahti, astuu hyvin yli 8
5. RAVI Kaksitahtinen, vähä lyhyt ja vähä työntövoimaa (iän vaikutus) 6,5
6. LAUKKA Selvä kolmitahtinen, hyvä tasapaino, hyvä nivelkäytös, voimaa jo vähä. 7

7. HYPYT 7
voimakkuus 6,5
tekniikka Tarkka jaloista ja nopea 7,5

8. YLEISVAIKUTELMA Hieno käyttöhevonen 8

"Ikä ehkkä vaikulta suorituskykyä, mutta silti hyvin treenattu ja toimiva ratsu"







Vihdoinkin sain tarpeeksi aikaa koostaa kaikki kuvat, videot ja ajatukset samaan postaukseen. Lisäksi postauksen viivästymiseen vaikutti myös se, että sain tilaamani kuvat. Ihanaa, kun paikalla oli useampi kuvaaja, koska meillä itsellä ei ollut mitään kännykkää kumallisempaa kuvausvälineistöä mukana. Tämän linkin takaa löytyy muutama kuva näyttelystä, joita en uskaltanut sellaisenaan postaukseen kopioida, kun en kerennyt saada lupaa.

Tuomareita näyttelyssä oli kaksi,
Anu Matsoo ja Ingrid Randhalt. Pientä jännitystä päivään aiheutti se, etten ole Ripen kanssa kauheasti käynyt missään. Sain myös edellisellä viikolla tietää, että tapahtumassa on myös irtohypytystä ja juoksutusta. Hypytys oli vapaaehtoinen ja korkeuteen sai vaikuttaa. Onneksi Rippe oli kesällä hypännyt pariin kertaan ja tiesin sen osaavan homman.

Lastaukset ja matka sujui kivasti ja oltiin paikalla ihan hyvissä ajoin. Tuomarit olivat jonkin verran myöhässä (laiva oli myöhässä) ja päivä alkoi ponien mittaamisella. Ihan kiva oli saada ponille "virallinen" säkäkorkeuskin. Selkähän sillä toki on matalammalla. Mittaupisteessa tuli ensimmäiset ihmettelyt ponin iästä ja kunnosta. 







Useamman kerran päivän aikana sain vastata kysymyksiin hännän pesusta. Ajattelin tehdä asiasta ihan oman postauksen. Ei nimittäin mikään helppo nakki saada häntää valkoiseksi, kun se on saanut likaantua ihan rauhassa. Annoin Ripelle myös ennen kisapäivää ja kisapäivänä mahansuojaa, jotta kurailu vähentyisi. Joko se auttoi tai sitten oli sattumaa, mutta takajalat ja häntä pysyivät koko päivän siistinä.
Jäinkin asiasta miettimään, että olisiko syytä koettaa pidempääkin kuuria mahan saamiseksi kuntoon.

Olimme ruuna-luokan ensimmäisinä yksilöarvostelussa. Heti alkuun tuomarit hämmästelivät Ripen lihaksikkuutta ja sitä ikää. Sen kaula herätti myös positiivista huomiota. Harvoin kuulemma näkee eestiläisillä samanlaista kaulaa.
Rippe oli ravissa löysä ja juoksenteli vähän yrmy ilme naamallaan. Vähän se harmittaa, mutta minkäs teet. 











Välissä olikin sitten odottelua jonkin verran ja Rippe sai tankata heinää. Sitten oli vuorossa irtohypytysosuus. Toivoin kovasti, että Rippe vähän heräisi ja esittäisi kunnollista raviaan. Vaan ei - tasaisen varmaa puksuttamista ja suorittamista. Tuomarikin kommentoi, että hevosesta näkyy kokemus. Se hyppää hyvin ja tarkasti, muttei yhtään liikaa. Voiman se korjaa nopeilla jaloilla, jotka se nostaa ylös. Kintereiden työskentelystä liikkuessa se sai erityistä kehua.
Samassa tuomari kertoi, että Rippe on hyvin perinteinen eestinhevonen, jossa ei näy vaikutteita rotuun käytetystä arabista, eikä suomenhevosesta. 
 
Harmi, että ihan kaikkea irtohypytyksen aikana selitettyä en kuullut, eikä sitä tajuttu videoidakaan.









Irtohypytyksen jälkeen oli vähän lisää odottelua ja syömistä. Alkoi varmaan pitkä päivä jo painaa vähän molempien jaloissa. Väsymys kuitenkin kaikkosi, kun Rippe ensin kuulutettiin ruunaluokan parhaaksi. BIS-titteliä tuomarit miettivät jonkin aikaa, eikä päätös ollut kuulemma ihan helppo. Hämmästys ja ilo oli suuri, kun voittajaksi valikoitui "voikko ruuna Rivaal".






Yleisön suosikiksi Rippe ei päässyt. Vaikka ihana pieni tyttö kävi kertomassa, että hän äänesti Rippeä. :) Eikä ihme, hänellä oli ihan Ripen värinen keppihevonen mukanaan. 

Kaikenkaikkiaan ihan mahtava päivä, pitkä ja väsyttävä, mutta niin mahtava. Kyllä tällä jaksaa monta pimeää syysiltaa. Poni oli hyvinkäyttäytyvä ja kaikinpuolin asiallinen. Olisin jopa toivonut vähän vipinää papan kinttuihin. ;) Tiedättehän sen tunteen, kun itse tietää hevosen pystyvän parempaankin? Siitäkin huolimatta, että meni hyvin.

Me kuitenkin lähdettiin näyttelyyn vain kannatuksen vuoksi. Ei ollut tietoa, miltä eestinhevosen kuuluu näyttää. Päivän loputtua oltiin jonkin verraan viisaampia. ;)
 
Rippe on mulle aivan yhtä hieno ja tärkeä, vaikka se ei voittaisi mitään. Mutta kaiken taistelun ja hevoseen kulutetun energian jälkeen tällainen voitto tuntuu erittäin tervetulleelle. Ja ainahan se on kiva kuulla muidenkin suusta, että oma hevonen on kaunis.




Kuvista suuri kiitos Minna Alaspäälle (ja Emmi sekä Tiia, jotka kuvasivat kaikki hienot tunnelma- ja tilannekuvat).

Alla vielä näyttelykuvia ja -tunnelmia puhelinlaadulla.
 
Ruokatauko!

Hämmentynyt ja onnellinen omistaja

Reisiluun katkaissut Emmikin lähti mukaan reissuun, varattiin retkituoli mukaan

Ponin kiillotusta


Hyvät huoltojoukot


Jaffaa ponille, että jaksaa

6 kommenttia:

  1. Kyllä Rippe vaan on niin hieno. Ja hienossa kunnossa. Onnittelut vielä! Näyttelyssä on hauska käydä, kun on sellainen poni, joka pärjää. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kunto on kyllä nyt kohdillaan, kunhan vaan saisi pysymään samanlaisena läpi talvikauden.

      Aivan totta, että reissu muuttui puolet hauskemmaksi, kun poni vielä pärjäsi. ;)

      Poista
  2. Onnittelut vielä toisen kerran!
    Hassua, olen jotenkin ajatellut Ripen olevan kuitenkin hieman isompi kuin se onkaan. Meidän Elviira 1v on tällä hetkellä Rippeä jo säkäkorkeudelta korkeampi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Ja mie olen yhden kanssa väitellyt, että onko Rippe pikkuponi. Silloin saatiin "raippa ja mittanauha" -mittauksella 142cm muistaakseni.. Mutta se on varmaan selän korkeus ennemmin.
      Toisaalta - kaikista mun hevosista on sanottu samaa. Että esim. kuvien perusteella on veikattu isommaksi. En tiedä vaikuttaako siihen se, että itse olen vähän tappijalkainen ja 163cm pitkä.. :)

      Poista
  3. Onnittelut! Ihan ansaittu voitto teille :)

    VastaaPoista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.