lauantai 13. elokuuta 2016

112



Jouduimpa elämäni ekaa kertaa soittamaan hätäkeskukseen. Tallikaveri putosi maastolenkillä hevoseltaan, kun se pukitti laukassa. Ilmalento oli iso. Huudon määrästä pystyi päättelemään, että nyt kävi huonosti. Nappasin hevosen talteen ja soitin tallilta apukäsiä. Sitten soitin hätäkeskukseen.
Oma haasteensa vastailla esitettäviin kysymyksiin ja yrittää samalla pitää kahta hevosta paikallaan ja irti toisistaan ja kaukana maassa makaavasta kaverista. Onnettomuuspaikan selventäminen olikin sitten vähän hankalaa (koska hätäkeskus sijaitsee ihan toisella puolella Suomea). Tiellä ei ole mitään nimeä, vaikka sinne autolla pääseekin. Tuuri kävi, kun tallilta paikalle lähteneet ajoivat sattumalta ambulanssia vastaan ja he pääsivät opastamaan sen perille.
Ambulanssin saapuessa hevoset meinasivat lähteä lentoon, koska auto tuntui pelottavan niitä muutenkin jännässä tilanteessa. Onneksi pysyivät käsissä ja vein ne puskaan "turvaan". Kun apu loukkaantuneelle sitten saapui, niin me lähdettiin ratsastamaan heppoja kotiinpäin.

Miten siinä tippumiseessa kaverilleni sitten kävi? Reisiluu on poikki ja vaatii leikkauksen.

Ei sitä koskaan tiedä, että milloin käy pahasti ja menee suunnitelmat uusiksi. Ja älkää ikinä lähtekö maastoon ilman puhelimia!

10 kommenttia:

  1. Hui kauhea! Onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka toki tuokin on karmea vamma.
    Hätäkeskuksen 112-sovellus on muuten kätevä, lähettää Häkeen tarkat koordinaatit sijainnista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo - kaveri oli itsekin sitä mieltä, että mielummin reisi, kun lantio.. Ja tuosta ohjelmasta on ollut monta kertaa puhetta, mutta eipä ole tullut ladattua.. Nyt sen teen kyllä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Todella. :( Mutta onneksi reisiluun vielä saa kursittua kokoon, vaikka toipuminen on toki pitkä.

      Poista
  3. Herraisä, reisiluu poikki :´(, paranemisia hälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ei ihme, että oli niin tuskainen. Oli ihan kokonaan katkipoikki. Nyt jo leikattu ja hyvin voi onneksi. :)

      Olen kerran ennen ollut paikalla, kun tippuessa reisiluu menee poikki.. En tiedä mitä tästä pitäisi oikein ajatella.. ;) Olen varmaan huonoa seuraa.

      Poista
  4. Hui kamala, miten ikävä tapaus. Toivottavasti ystäväsi toipuu, vaikka pitkän toipumisajanhan tuollainen vamma vaatii. Hyvä että olit paikalla, tilanne olisi ollut varmasti paljon hankalampi jos ystäväsi olisi ollut yksin maastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä pitkään on toipumista, mutta ainakin nyt näyttää, että hyvin on lähtenyt toipuminn käyntiin. :)

      Sitä me tallilla jo juteltiin, että kyllä tämä laittoi miettimään yksin maastoilua.. Mutta ainakin omalla kohdalla se on pakollista, kun ei maastoon saa kaveria tarpeeksi usein.

      Poista
  5. Itsekin maastoilen yksin paljon, kärryilläkin menen yksin. Mutta nyt sitten kärryillä kävi niin, että hevonen ei antanut kiinni ja niin hiittisuora jäi lyhyeksi. Ojan kautta pellolle ja sieltähän sitä tultiin alas. Lantion / lannerangan murtumia, istumaluun ja häntäluun murtumat. Kulunut vajaa neljä viikkoa ja kykenen kävelemään ilman keppejä jo lyhyitä matkoja, käynyt jo hevosen selässä. Sitä ortopedi totesi, että vastaavissa onnettomuuksissa ikääntyvillä menee juurikin lantio / lanneranka kun taas nuoremmilla menee luita poikki, yleensä lonkka tms. Yllättävän vähällä itse pääsin, huonomminkin olisi voinut käydä ja voin uskoa, että tekee kipeää kun reisiluu menee poikki. Mutta yllättävää että kaverisi on pysynyt tajuissaan, yleensähän kovan kivun myötä lähtee tajukin helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Auts!! Kivuliaalle kuulostaa nuo sinunkin vammasi. :( Onneksi olet paranemaan päin.

      Kokoajan oli kaveri tajuissaan, eikä kyyneltäkään päästänyt. Onneksi pysyi tajuissaan, olisi ollut kamalaa herätellä tajuntansa menettänyttä kaveria vielä kaiken muun lisäksi!

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.