Kuolainpohdintaa ja -sovittelua, niitä perjantain lännenkuvia jne.

Tässä näitä Sannan ottamia kuvia perjantailta. Tätä on meillä tiedossa jatkossakin, koska metsään ei voi mennä. Täällä rukoillaan yöpakkasten tuloa, jotta hirvikärpäset kuolla kupsahtavat. Tänään aamulla ulosastuessa oli ihana raikas syksyntuntu ilmassa, joten ei se pakkanen niin kaukana enää ole. 

Taavi on ollut klinikkareissun jälkeen yllättävän hyväntuulinen, ajattelin, ettei se tosiaankaan halua tehdä kanssani tuttavuutta muutamaan päivään. Päinvastoin, se on tullut vastaan ja lähtenyt mielellään mukaan. Eilen oli vapaa ja tänään mentiin pitkin pihaa, pujoteltiin puiden välissä ja ravailtiin laitumen reunaa, nosteltiin laukkoja ja peruuteltiin. Ei mitään rankkaa, mutta edes jotain. Huomenna on meillä K:n synttärikahvit, joten Taaville se tietää vapaailtaa, toinenkin syy oli miksi halusin antaa myös muille tallilaisille rauhan illaksi. Se selvinnee teille huomenissa. 

Toistaiseksi ollaan taas kokonaan kuolaimettomia, joten mennään sidepullilla. Suussa on nimittäin tallella toinen sudenhammas, en edes tiedä miten se voi olla mahdollista. Heti perään en halua uudelleen rauhoittaa ja toisen jutun takia vasta muutaman viikon päästä selviää, pitääkö jokatapauksessa lähteä käymään klinikalla, jolloin poisto sujuisi samalla. Joten olkoon toistaiseksi.

Muuten kuolain ja suitsitus on todettu Taaville erittäin sopivaksi. Jännästi sillä ratsastuskuvissa on ne rypyt, joita ei sovitusvaiheessa kuitenkaan suupieleen tule. Myös rauhoitettuna suupielissä näkyi ryppyjä, vaikka säädöt olivat samat kun perjantaina kotona ilman ryppyjä.
Taavi oli kuulemma tutkimuksen ensimmäinen hevonen, jolla oli käytössään suora kuolain, vaikka sitä on  monelle suositeltu tutkimuksen jälkeen. Se oli vasta toinen, jota ratsastetaan ilman turparemmiä ja ainoa, jota pääasiassa ratsastetaan kuolaimettomalla suitsituksella. Hevosia oli tutkimuksessa käynyt 30kpl. 

Kuvasimme eroja myös Sannan kanssa, mutta kokopään kuva kiristetyillä poskihihnoilla taisi puuttua. Jotta sain aikaan edes joitakin ryppyjä (muutakin, kun kuolaimen päälle), tarvitsi poskihihnoja kiristää kaksi reikää. Ja senjälkeen suu oli jo noussut ylöspäin ja niskahihnassa oli melkoinen paine. Kokeilimme myös heilutella kuolainta löysemmillä hihnoilla, eikä se kolissut mihinkään. Ratsastuskuvissa ryppyjä kuitenkin näkyy, liekö Taavi sitten jotenkin imeskelee kuolainta tai suupielien asento jotenkin muuttuu.

Taavin kuolain on nimltään Billy Allen-kuolain, kiitos Bessielle tiedosta, osasimpa vastata tähän myös siellä tutkimuksessa. ;) 

Suu lepotilassa

Kuolain ilman ryppyjä

Kuolain kahdella (?) rypyllä

Sitten niitä muita kuvia: 

Neliöjumppaa! Mun suosikki. :) Neliö antaa hyvät rajat, joiden sisällä pitää pyöriä. Ei tule turhan laajoja käännöksiä. ;)

Takajalkajumppaa

Töiden lomassa voi vähän haukotellakin, ei se niin vakaa ole

Hohhoijaa

Puomikujalla jalat solmussa

Tynnyrien ympärillä kahdeksikkoa, pätkittäin Taavi menee jo ihan kivasti

Onnistuneempi hetki

Laukkaa välillä!

Ja taas hinkataan kahdeksikkoa jogissa

Hyvä hetki

Vähän pidempänä ravailua

Peruutus pelkällä istunnalla, joskus onnistuu ja joskus ei.

Hieno poika!

Enkö ookin hieno lännenhepo?

Tässä vielä se pää alhaalla peruutus. Tai oikeastaan tässä vasta niskasta myötäys. :)

Taavi ei taho lähteä vihreeltä! :D