Ruokinnan palautus ennalleen, poikien maastolenkki ja rengasleikkejä

Ei olisi pitänyt muuttaa hyväksi havaittua ruokintaa, mutta minkäs teet. Olen jo muutaman päivän havainnut Taavin käytöksessä pientä takkuilua ja kupeet ovat satunnaisesti värähdelleet niihin koskettaessa. Tänään lenkillä sain vahvistuksen mieltä kalvaneeseen pelkoon; kupeiden hikoaminen on palannut. 

Vielä ollaan melko lievissä oireissa, mutta mysli poistui ruokinnasta samantien, tilalle otettiin vanha kunnon Greenline ja huomenna käyn ostamassa oluthiivaa (isompi tönikkä on jo tilattuna Päivölän Tilalta). Oluthiiva se taitaa ratkaisun avain sitten olla, se on kaikilla kolmella kerralla puuttunut ruokinnasta oireiden alkaessa. 

Toivon vain, että kerettiin reagoida ajoissa ja olo helpottuu menemättä enää pahemmaksi, koska vielä on liikkumisintoa ja mielikin kohtalaisen positiivinen, siis hevosella. 

Lauantaina Taavi piti kevyen päivän, käytiin vähän kävelyllä keräämässä marsulle ruokaa ja harjoiteltiin renkaan kanssa. Taavista vaan on niin kivaa seisoa renkaan päällä, ei niinkään laittaa jalkoja renkaan sisään. Saatiin kuitenkin ekan kerran jalat renkaaseen ilman, että minun tarvitsi nostaa niitä sinne, jee!

 

Tänään K kiipesi pitkästä aikaa ratsaille ja lähdettiin maastoon. Kierrettiin perinteinen maston lenkki. Loppulenkistä oli aika märkää ja upottavaa yhdessä kohtaa, mutta hyvin selvittiin. Taavi koetti kaiken sen tarpomisen ohella ahmia ruohotupsuja naamariinsa, se on ihan uskomaton.

Raviakin pojat menivät lyhyitä pätkiä ja vauhtia tuntui alkutahmailun jälkeen olevan. Taavi oli hyväntuulinen ja pirteä. 

Talvikarva on hyvää vauhtia irtoamassa ja on sitä nyt irti kuopsutettukin! Tällähetkellä on menossa varsin tylsä ja tyhmännäköinen vaihe, kun kaula on melkein kesäkarvassa ja muuten ollaan vielä koinsyömällä talvivillalla. Taavista on tulossa melko ruskea tänäkesänä, viime vuonna se oli paljon harmaampi!