Reipas perjantailenkki!

Tänään olikin jännä maastolenkki, Taavin kanssa ihmeteltiin Ponsse-metsäkonetta, liikennemerkkejä ja käytiin ihan vieraissa maisemissa. Taavilla oli virtaa ja mahan aristus on vähäisempää, kuin aiemmin tällä viikolla.

Iltapäivästä kiiruhdin töiden päälle tallille ja hain Taavin ulkoilemasta. Se tulikin kauempaa vastaan, kun vähän aikaa huutelin.Tallin heinäkatokseen oli tuotu hetkeksi varastoon muutama kuivaheinäpaali. Heinää oli tippunut pihallekin ja Taavi maisteli ja haisteli niitä kummissaan.

Pihan siivousta

Taavi sai syödä tallissa Lusernit ja vähän heinää. harjailin sen ja tunnustelin kupeita. Vieläkin luimituttaa, mutta paljon vähemmän ja lievemmin kuin aikaisemmin. Oikea puoli on jo melko hyvä, vasen on ollutkin herkempi.

Laittelin satulan ja naruriimun (olen tilannut Taaville jo kuolaimettomat, mutta ne eivät ole vielä saapuneet) sekä heijastimet käytävällä ja sitten lähdettiin kohti maastoja. Mentiinkin vaihteeksi oikealle pihalta. Taavi sai heti jonkun sätkyn kotipihassa ja heitti ihmeräpellyksen siivittämä U-käännöksen, ärähdin vähän ja ihan hyvin Taavi sitten suostui matkaa jatkamaan. Muutenkin sillä tuntui olevan ihan hyvin virtaa ja se katseli paljon ympärilleen.
Ekoissa raveissa se oli tosi hidas, mutta en viitsinyt patistaa, ravailtiin sitten hissukseen. Seuraavalla ravipätkällä sitä vauhtia sitten alkoikin jo löytyä.
Yhdessä kohtaa oli menossa metsätyö ja siellä oli siitä varoittava kyltti, sitä pysähdyttiin ihmettelemään ja Ponsseakin ihmeteltiin jonkin aikaa. Se onneksi oli nukkumassa, joten päästiin ilman suurempaa numeroa jatkamaan matkaa.

Metsätöitä!

Siinä se Ponsse nukkuu...

Taavi oli niin reippaalla päällä, että innostuttiin menemään aika pitkälle. Käytiin Heinolantien varressa ihmettelemässä autoja ja tultiin sitten samaa reittiä takaisin. Lenkistä tulee kaikkiaan jotakuinkin 10km pitkä. Takaisinpäin Taavilla olisi ollut vauhtia jo vähän liiankin kanssa ja jouduin toppuuttelemaan.

Välillä sen liike ravissa näytti päätä ja kaulaa tuijotellen epäpuhtaalle, mutta voi olla, että kuvittelen omiani.. Vain täydessä ravissa ja ylämäkeen reippaasti ravatessa sitä näkyi, enkä edes päässyt selvyyteen, että mistä jalasta voisi olla kyse. Muistelen, että jo kesällä olin välillä havaitsevinani jotain epämääräistä liikeradoissa, kun mennään ravin äärirajoilla. En sitten tiedä, onko kipua vai jäykkyyttä, se selvinnee klinikalle. Tahtia moinen ei kyllä hidastanut yhtään.. :)
Laukattiinkin kotiin oikein reipasta laukkaa ja Taavi liikkui mielellään ja halusi itsekin oikein kiihdytellä.

Viimeiset 3km käveltiin kotiin, alkoi tulla pimeäkin. Ja kylmyyden poissa pitämiseksi mie voimistelin loppumatkasta. Taavi käveli tosi reippaasti koko matkan, yhdessä kohtaa tosin jalkauduin siivoamaan kakkakasan keskeltä tietä.

Heinolantietä ihmettelemässä...

Tallissa otin varusteet pois ja kävin kaikki jalat läpi, ei mitään kummallista missään, viileitä ja kuivia olivat. Kupeetkaan eivät aristaneet erityisesti ja seuralin hien kuivumista samalla, kun täytin heinäverkot. Kun kaikki vaikutti olevan ok, lähdin kotiin. Olipas mukava lenkki!