Viisi päivää kivennäisen aloituksesta ja Taavin mahavaivat on taas räjähtäneet käsiin. Tekisi mieli itkeä, eikä se kaukana ole ollut. Tänään iltaruuasta alkaen kivennäinen on jätetty pois ja toivon, että tilanne rauhoittuisi vielä.. Taavi on vihainen, kun lohikäärme jos mahaa päin edes vilkaisee. Muuten se kyllä on ollut urhea ja liikkunutkin ihan reippaasti.
Eilen kävin myöhään töiden jälkeen katsomassa mikä on tilanne. Onneksi menin, hevonen oli karsinassa kuin ilmapallo, pinkeä ja erittäin ärtyisä. Jopa ristiselän päältä se tuntui arkovan. Tein sille nopean ensiapu-puuron, johon laitoin vähän Greenlinea mauksi, vähän progutia, kaksi mittaa Yesacc-hiivaa ja kaksi mittaa psylliumia. Hyvin upposi, samoin Lusernit. Itseasiassa vähän turhankin hyvin ja kavereille piti samalla luimia ja ärjyä hullunlailla. Huoh..
Juotin vielä ämpärillisen laimeaa melassivettä.
Nappasin sen sitten vielä liianan päähän ja käytiin kentällä vähän juoksentelemassa. Taavi liikkui yllättävän reippaasti ja mielellään, ainoastaan oikea laukka takkusi ja katkeili.
Talliin tullessa maha oli pehmennyt ja olokin ilmeisesti edes vähän parempi, kun korva pysyivät hörössä. Maha oli edelleen kipeä ja arka koskea, mutta hieroin sitä varovasti vähän.
Tänään sitten laitoin aamupäivällä viestin tallille, että jätetään se kivennäinen pois. En uskalla kokeilla, kuinka hurjaksi homma oikein menee..
Pääsin vähän aikaisemmin töistä ja heti tallille katsomaan vointia. Iloisempi hevonen oli vastassa, sain hörähdyksiäkin, mutta maha on edelleen aivan todella arka koskea. Tein taas samanlaisen kattauksen kun eilenkin (puurot, lusernit ja vesi).
Käytävällä kuvasin teillekin videolle, mistä puhun. Oikeasti kyse ei ole pienestä nyrpistelystä enää. Taavilla on myös näköjään kova tarve purkaa oloaan naapureilleen minun sijaan. Kahdelta muulta olen jo luukut sulkenut, koska Taavi hyökki sinne jo aiemmin. Eikä se ole sen tapaista.
<>
Laitoin naruriimun ja lampaantaljan ja lähdettiin maastoon paineita purkamaan. Käytiin "vasemmalle-oikealle"-lenkillä. Aika alussa on kohta, jossa me Taavin kanssa aina kesällä pysähdyttiin syömään. taavilla on nytkin kamala tarve pysähtyä siinä, vaikkei mitään syötävää ole ja siellä on polveen asti lunta. Nyt Taavi meni vähän kohdasta hutiin ja tipahti ojaan etupäällä, mie tipuin kaulalle, mutta onneksi pääsin kampeamaan itseni takaisin kyytiin. Selvittiin siis säikähdyksellä, onneksi Taavi on niin rauhallinen. :)
Mentiin ravia Taavin tahtiin ja ihan mielellään se ravailikin. Tällä lenkillä on tiheää kuusikkoa molemmin puolin tietä ja aika pimeää (jos laitan otsalampun, niin Taavi hidastuu, joten mennään ilman). Yhdessä kohtaa kävellessä Taavi säpsähti jotain ja heti perään uudelleen ja heitti uukkarin kotiin. Onneksi pysyin kyydissä tälläkin kertaa ja ärähdin sille hiukan. Taavi muuttui pörheäksi ja kuikuili metsän suuntaan.
Omakin mielikuvitus kävi laukkaamaan ja Taavi sai minut vakuuttuneeksi, että metsässä tosiaan on jotain mörköjä. Heh.. :D Hetken aikaa pyysin sitä jatkamaan matkaa, jottei se opi tästä mitään. Peltosuora näkyi mutkan takana ja olen ihan varma, että sieltä kajasti auton valot. Laitoin otsalampun päälle, jotta mahdollinen ajoneuvo huomaisi meidät ajoissa, katselin hetken, että ihankuin valo sittenkin olisi menossa toiseen suuntaan ja lopulta se hävisi. Kävin kurkkaamassa peltosuoran alussa, ei siellä ketään ollut..
Tässä vaiheessa olin samaa mieltä Taavin kanssa, nyt me lähdetään kotiin! Mentiinkin sitte reippaasti ravia ja laukkaakin (kokeeksi, kun se ei eilen pyörinyt) kotiinpäin koko metsän reunustama tieosuus. Matkalla Taavi säpsyi useamman kerran metsän suuntaan, mutta ei onneksi sinkoillut mihinkään. Taavi ravasi oikein reippaasti, kunnes puolisen kilometriä ennen kotia peltoaukean alkaessa pyysin sitä takaisin käyntiin. Vielä melkein kotipihassa se pysähtyi ja alkoi tuijottaa eteenpäin, mutta pian syy selvisi naapurin sapelihammatiikeri (minipuudeli) oli päässyt iltalenkille.
Taavi tuntui rennolta ja tyytyväiseltä kun tultiin kotiin, ei sille ollut tullut edes kovasti hiki. Kupeissa ollut hikikin kuivui heti tallissa eli jälkihikoilua ei ollut. Kupeet oli edelleen arat koskettaa, mutta muuten Taavi vaikutti ihan ok:lta. Heitin vielä heinää ennenkuin lähdin kohti kotia.
Toivottavasti maha rauhoittuu, ettei tarvisi taas syöttää lääkekuuria, varsinkin kun en ole varma, onko ongelma mahalaukussa. Taavi kuitenkin liikkuu reippaasti, on muuten hyväntuulinen, sylkirauhaset eivät ole turvonneet ei ole jälkihikoilua tai yöhikoilua jne.. Eli kaikki aikaisemmalla kerralla olleet oireet ovat pysyneet poissa lukuunottamatta arkaa mahaa.
Eilen kävin myöhään töiden jälkeen katsomassa mikä on tilanne. Onneksi menin, hevonen oli karsinassa kuin ilmapallo, pinkeä ja erittäin ärtyisä. Jopa ristiselän päältä se tuntui arkovan. Tein sille nopean ensiapu-puuron, johon laitoin vähän Greenlinea mauksi, vähän progutia, kaksi mittaa Yesacc-hiivaa ja kaksi mittaa psylliumia. Hyvin upposi, samoin Lusernit. Itseasiassa vähän turhankin hyvin ja kavereille piti samalla luimia ja ärjyä hullunlailla. Huoh..
Juotin vielä ämpärillisen laimeaa melassivettä.
Nappasin sen sitten vielä liianan päähän ja käytiin kentällä vähän juoksentelemassa. Taavi liikkui yllättävän reippaasti ja mielellään, ainoastaan oikea laukka takkusi ja katkeili.
Talliin tullessa maha oli pehmennyt ja olokin ilmeisesti edes vähän parempi, kun korva pysyivät hörössä. Maha oli edelleen kipeä ja arka koskea, mutta hieroin sitä varovasti vähän.
Tänään sitten laitoin aamupäivällä viestin tallille, että jätetään se kivennäinen pois. En uskalla kokeilla, kuinka hurjaksi homma oikein menee..
Pääsin vähän aikaisemmin töistä ja heti tallille katsomaan vointia. Iloisempi hevonen oli vastassa, sain hörähdyksiäkin, mutta maha on edelleen aivan todella arka koskea. Tein taas samanlaisen kattauksen kun eilenkin (puurot, lusernit ja vesi).
Käytävällä kuvasin teillekin videolle, mistä puhun. Oikeasti kyse ei ole pienestä nyrpistelystä enää. Taavilla on myös näköjään kova tarve purkaa oloaan naapureilleen minun sijaan. Kahdelta muulta olen jo luukut sulkenut, koska Taavi hyökki sinne jo aiemmin. Eikä se ole sen tapaista.
<>
Laitoin naruriimun ja lampaantaljan ja lähdettiin maastoon paineita purkamaan. Käytiin "vasemmalle-oikealle"-lenkillä. Aika alussa on kohta, jossa me Taavin kanssa aina kesällä pysähdyttiin syömään. taavilla on nytkin kamala tarve pysähtyä siinä, vaikkei mitään syötävää ole ja siellä on polveen asti lunta. Nyt Taavi meni vähän kohdasta hutiin ja tipahti ojaan etupäällä, mie tipuin kaulalle, mutta onneksi pääsin kampeamaan itseni takaisin kyytiin. Selvittiin siis säikähdyksellä, onneksi Taavi on niin rauhallinen. :)
Mentiin ravia Taavin tahtiin ja ihan mielellään se ravailikin. Tällä lenkillä on tiheää kuusikkoa molemmin puolin tietä ja aika pimeää (jos laitan otsalampun, niin Taavi hidastuu, joten mennään ilman). Yhdessä kohtaa kävellessä Taavi säpsähti jotain ja heti perään uudelleen ja heitti uukkarin kotiin. Onneksi pysyin kyydissä tälläkin kertaa ja ärähdin sille hiukan. Taavi muuttui pörheäksi ja kuikuili metsän suuntaan.
Omakin mielikuvitus kävi laukkaamaan ja Taavi sai minut vakuuttuneeksi, että metsässä tosiaan on jotain mörköjä. Heh.. :D Hetken aikaa pyysin sitä jatkamaan matkaa, jottei se opi tästä mitään. Peltosuora näkyi mutkan takana ja olen ihan varma, että sieltä kajasti auton valot. Laitoin otsalampun päälle, jotta mahdollinen ajoneuvo huomaisi meidät ajoissa, katselin hetken, että ihankuin valo sittenkin olisi menossa toiseen suuntaan ja lopulta se hävisi. Kävin kurkkaamassa peltosuoran alussa, ei siellä ketään ollut..
Tässä vaiheessa olin samaa mieltä Taavin kanssa, nyt me lähdetään kotiin! Mentiinkin sitte reippaasti ravia ja laukkaakin (kokeeksi, kun se ei eilen pyörinyt) kotiinpäin koko metsän reunustama tieosuus. Matkalla Taavi säpsyi useamman kerran metsän suuntaan, mutta ei onneksi sinkoillut mihinkään. Taavi ravasi oikein reippaasti, kunnes puolisen kilometriä ennen kotia peltoaukean alkaessa pyysin sitä takaisin käyntiin. Vielä melkein kotipihassa se pysähtyi ja alkoi tuijottaa eteenpäin, mutta pian syy selvisi naapurin sapelihammatiikeri (minipuudeli) oli päässyt iltalenkille.
Taavi tuntui rennolta ja tyytyväiseltä kun tultiin kotiin, ei sille ollut tullut edes kovasti hiki. Kupeissa ollut hikikin kuivui heti tallissa eli jälkihikoilua ei ollut. Kupeet oli edelleen arat koskettaa, mutta muuten Taavi vaikutti ihan ok:lta. Heitin vielä heinää ennenkuin lähdin kohti kotia.
Toivottavasti maha rauhoittuu, ettei tarvisi taas syöttää lääkekuuria, varsinkin kun en ole varma, onko ongelma mahalaukussa. Taavi kuitenkin liikkuu reippaasti, on muuten hyväntuulinen, sylkirauhaset eivät ole turvonneet ei ole jälkihikoilua tai yöhikoilua jne.. Eli kaikki aikaisemmalla kerralla olleet oireet ovat pysyneet poissa lukuunottamatta arkaa mahaa.
Siis Taavi on öisin hikoillut mahavaivojen takia ? Minun suokkitamma hikoili jokin aika sitten 2kk putkeen varmaan joka yö. Mitään syytä ei oikein keksitty. Eikä eläinlääkärit osanneet sanoa oikein mitään, kun tammalla ei mitään muita oireita ollut. Luettuani tekstejäsi alkaa mietittyttää olisiko Josellakin ollut jotain vatsa vaivaa....
VastaaPoistaJoo, ennen edellistä klinikkakäyntiä yöhikoilu oli lähes jokaöistä. Hikoili kupeista, kainaloista ja nivusista erityisesti. Mitään muuta kivun oiretta ei ollut (söi, joi ja kakkasi).
VastaaPoistaYhden kerran on lääkkeiden jälkeen hikoillut ja silloin sillä oli selvästi ummetusta ja tukala olla. Käytiin lenkillä ja oireet olivat aamuun mennessä pois, eikä ole uusinut.
Voi olla, että Josella on ollut jotain ohimenevää vatsanvääntöä jos oireet kerran ovat poistuneet. Oliko ruokailussa jotain uutta tai muuta muutosta, mikä voisi selittää vatsakipuja? :)
Jose hikoili samoista paikoista.
PoistaRuokinnassa siirryttiin kuivasta heinästä esikuivattuun säilöön, mutta hikoilu alkoi vasta jonkin aikaa siirtymän jälkeen. Ja varsaa myös alettiin samoihin aikoihin pikkuhiljaa vieroittaa ja se muutti omaan karsinaansa yöksi.
Voihan se olla, että heinän vaihdos hikoilutti Josea, mutta onneksi moista ei ole nyt ylikuukauteen tapahtunut.
Voihan se olla, että ruokintamuutos ja varsan vieroitus on aiheuttanut Joselle stressiä joka purkautui mahdollisena vatsakipuiluna ja hikoiluna. Tiedä näistä, tuntuu olevan aika henkimaailman juttuja. :) Mutta hyvä jos oireet ovat kadonneet.
PoistaKylläpäs oli selkee tuo video...näkee kyllä että pojalla on masussa vaivoja.
VastaaPoistaEi se paljon selittelyn varaa jätä... Vaikka se tuli viimeksikin selväksi, että Taavin kipukynnys on matala. Viime kerralla olin varma, että vatsa on aivan tuhannen riekaleina ja löydöksenä oli pari pientä pistemäistä haavaumaa muuten siistissä mahassa.
PoistaEll sanoi silloin, että ei oikein oireet korrelisoi löydösten kanssa..
Hieron itse hevosia ja olen vasta aika alutaipaleella hevosten kanssa ja todella on jännä huomata tuo kuinka yleispätevät on nuo hevosen ilmeet ja elehdintä kaikilla hevosilla kipuihin. Olen ihmisiä hieronut kohta jo 17 vuotta ja sanoisinkin että eläin näyttää paljon selvemmin ja rehellisemmin onko se kipeä vai ei. tuossa ei tosiaankaan jää epäilykselle sijaa. on hienoa kyllä katsoa kuinka kiltisti se antaa sinun hoitaa vaikka huomaakin että varmasti kipeäkin on. Se luottamus kun tulee niin nämä nelijalkaiset on kyllä niin uskomattoman ihania kun ne sitten vaan antavat tehdä kipuakin tuottavia juttuja kun huomaavat sitten niiden auttavankin.
VastaaPoistaKyllähän nämä eläimet rehellisiä on.. Ja oppii sitä äkkiä näkemään milloin on kivun merkkejä. Taavillakin sen näkee itse jo silmistä ja turvan asennosta jos maha on vain vähän kipeä, ettei vielä luimia tarvitse.
VastaaPoistaJännää on minusta, miten Taavi purkaa pahaa oloaan laumatovereihinsa, vaikka selkeästi minä olen syypää.
Taavi näyttää mulle myös kaikkein rajuimmin mistä koskee; se on vieraskorea. Mies ehdottikin, että otetaan tämä video klinikalle mukaan jos Taavi taas siellä menee lukkoon eikä uskalla näyttää oirehdintaa.
Auts no onpa vatsanpuruja :S. Höh, hoituisipa tuo vaiva pois. Pitää nyt taas koputella puuta että onneks oman kanssa ei oo akuuttia vaivaa.
VastaaPoistaJoo ei ole kivoja nämä mystiset vatsavaivat, joista lääkärikin on vähän huuli pyöreänä eikä oikein osaa auttaa.
PoistaOlen saanut syyttäviä kommentteja mm. siitä että Taavi kuulemma stressaa laumassa ja sen pitäisi saada olla yksin vapaalla heinällä (jossa se oli ennen viimeisintä klinikkakäyntiä ja se piti kuulemma joka aamu sinne väkisin kiskoa yksinään murjottamaan) ja monta muutakin ohjetta ja neuvoa. Välillä sitä tuntee itsensä niin huonoksi hevosenomistajaksi, teki niin tai näin..
Lisäksi välillä ihmisistä huokuu sellainen olemus, että he pitävät minua vainoharhaisena ja hysteerisenä. Mutta ei tuo käytös minusta jätä kauheasti selittelyn varaa.