sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

mun kaunis pakkomielteeni



Oon nähny kaikenlaisii päivii, myrskysii ja sateisii
Kun tuuli on tarttunut sateenvarjoon,
oon heittäny sen helvettiin

Tää on ollu pitkä matka, ku mul on näit unelmii.
Mut en oo luovuttanu koskaan,
nyt jos koskaan pidän kii.








4 kommenttia:

  1. Te olette päässeet taas kävelyille?! Onpa ihanan kirkassilmäinen toipilas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, parina päivänä ollaan varovasti (ja rippe on tehnyt vähän kevätjuhlaliikkeitä) kävelty ja hyvältä näyttää. Jumpataan pääosin nyt kentällä ohjasajaen selkää ylös ja toimimaan. ☺ takakengät puuttuu vielä, joten ei soralla kauheasti sitä ennen mennä.

      Poista
  2. Ihanasti kuvat kertovat siitä, kuinka onnellinen olet Ripen kanssa ja runo siitä, miten tärkeä se sinulle on. Ja Rippe näyttää tyytyväiseltä myös, vaikka varmasti mielellään päästelisi vähän kovempaakin, tuon poseeraamisen ja rauhallisen jumppaamisen sijasta ;) Ihanaa kuulla, että parempaan suuntaan olette kaikenaikaa menossa!
    Meillä hobustytöt ovat päässeet juhannuksesta saakka laitumelle, rajoitetusti toki ja etenkin kaviokuumetaustaista (ollut onneksi vain kerran se kaviokuume) pidän siellä tooooosi varovasti. Toisaalta taas nuorelle lawsonia-toipilaalle tuo laiduntaminen on mitä parasta. Onneksi tuo pikkulaidun on tässä ihan tarhan ja tallin vieressä, niin voin kätevästi ottaa toisen tarhaan ja antaa toisen jatkaa laiduntamista. Melkoista puljaamista, vaan mitäpä sitä ei tekisi noiden rakkaiden otusten vuoksi :)
    -Marjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt on kyllä suunta ollut todella nousujohteinen. Rippe ei tosiaan niin arvosta hidasta työskentelyä ja mielellään kentällä tarjoaisi kaikenlaisia vauhtiin liittyviä jumppaliikkeitä.. haha.

      Ihanaa kun sulla on mahdollisuus järjestellä hevostesi oloja ja he pääsevät edes vähän laiduntamaan.
      Kyllä sitä näiden eteen aika paljon on valmis näkemään vaivaa. ☺

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.