Kaikki kesän kuulumiset yhdessä postauksessa

On pitänyt monta kertaa istua koneen ääreen ja kertoa vähän meidän kuulumisia. Viimeinkin sain aikaiseksi. Kesäkuuhan meni ihan loman kannalta molempien osalta. Kävin kyllä tallilla päivittäin ponia katsomassa ja rapsuttelemassa. Kavioihin tuli sudittua Reducinea vahvistamaan anturaa ja Ripen ruokintaakin vähän taas suunnittelin paremmaksi. Lisäksi olen toki nauttinut "vapaudesta", kun tallilla ei mene joka päivä montaa tuntia.
 

Mukaan ruokintaan otettiin nelipii ja hamppuöljy. Hamppuöljyn otin siksi, että siinä on hyviä rasvahappoja, joita cushing-hevonen tarvitsee. Plussaa oli se, että sen avulla jauheet (oluthiiva ja nelipii) tarttuvat nappuloihin kiinni. Ja mikä yllätys - hamppuöljy on Ripen suurta herkkua.

Muutenhan ruokavalio koostuu pääosin pellavasta, myslistä, kivennäisestä.. Nyt myslikin on tauolla, kun teen yhdenlaista kokeilua. 
 

Heinäkuun alussa aloitettiin kävelemään lyhyitä pätkiä pääasiassa kentällä (koska ei ollut takakenkiä ja kentän pohja on pehmeä, myöhemmin kengittäjä ilmoitti että kaviot on oikein hyvät eikä liikaa kuluneet, kuten itse ajattelin). Heti alkuun huomioni kiinnittyi outoon "loveen" Ripen selässä sen kävellessä. Lovi on molemmin puolin, mutta selkeämpi minusta vasemmalla. Jotain kireyksiä tai muuta, joka lihasten heikettyä ehkä on tullut näkyviin. Edelleen poni kävelee minusta hassusti ja alamäkiin meno on yhtä vaikeaa kun ennen sairaslomaa. Soitin osteopaatin joka saapuu viikon päästä katsomaan tilannetta. 

Näiden löydösten myötä olen jumpannut Rippeä nyt ohjasajaen eteenalas ja venyttelyyn, vähän on väistätelty takaosaa ja tehty ravisiirtymisiä. Nyt otan pikkuhiljaa mukaan myös avot ja sulut. Olen selässäkin käynyt, mutta hevonen ei tunnu hyvälle. Etujalkojen notkuminen on todella ahdistava ongelma ja se korostuu ratsastajan kanssa.

Myös maastossa on käyty kävelemässä narun päässä ja ohjasajaen (mikä meinasi päättyä katastrofiin, kun yritin pyytää sulkua ja se ei Ripelle sopinut...).
Olen ottanut myös muutaman lyhyen ravipätkän maastossa ja ontuma on sentään kadonnut päiväjärjestyksestä loman myötä. Ainakin hetkeksi.

Ripellä on tällähetkellä käytössää rungoton Freemax dressage (kuvassa) ja rungollinen yleissatula. Vaihfoin Freeformin pois, koska se ei minusta ollut Ripelle täysin passeli, vaikka kuinka säädin.

Hätäjarru viritys tuli todella tarpeeseen, kun papparaisella meni kuppi nurin.. Hyvin toimi jarru.

Synttäripäivänään poni pääsi (vahingossa) rallittamaan kentällä ja oli senjälkeen kyllä taas paljon jäykempi. Ostin sille synttärilahjaksi TENS-laitteen, jolla on selkää nyt koitettu notkeuttaa. En ole pariin päivään nähnyt sitä viivaa enää, joten jotain edistystä on tapahtunut.
Tämä on ihan ihmisten halpa malli, mutta on pelittänyt oikein hyvin. Yhdet läpät onnistuin tosin pilaamaan, kun laitoin alle geeliä. Toiset on pysyneet parempina, kun olen valellut selkää vaan vedellä niiden alta.

Vielä kuva synttäribailuista, niitä vietettiin tutussä pienessä porukassa Pommacin ja mansikoiden kera. :)

Kengittäjä kävi tällä viikolla ja ponille laitettiin samat Natural Balancet jalkaan. Takasten kanssa mietittiin, mutta kengittäjän mielestä ne olivat oikein hyvät, eivätkä liikaa kuluneet, joten jätettiin ne toistaiseksi ilman kenkää. Sepelillä toki näkee, että Rippe arkoo, mutta normaalilla hiekkatiellä ei. Ja suurimmaksi osaksi liikutaan vielä kentällä ja käynnissä.
Rippe ei akonut nyt yhtään naulojen lyömistä. Eikä sillä ole juurikaan enää tuntunut pulsseja tai ollut lämpöjä jaloissa.

Olen nyt itse punninnut Ripelle heinät valmiiksi säkkeihin, jotta tiedän mitä se syö, eikä tallinpitäjän tarvitse punnita erikseen. Ulkomuoto onkin minusta ihan kivasti sulanut siihen nähden, että poni ei ole liikkunut yhtään.
Silmien päälliset ja -ympärykset ovat aiheuttaneet allekirjoittaneessa pientä huolta ja ihmetystä, koska ne ovat minusta aikaisempaa turvonneemmat. Siksi kokeilen muuttaa vähän ruokintaa vielä. Tai sitten pitää nostaa lääkitystä (tosin se ei keväämmällä auttanut asiaan).
Fossaturvotuksethan voivat johtua korkeista insuliinitasoista (ja joskus niitä näkee metabolista oireyhtymää sairastavilla hevosilla varsinkin ennen kaviokuumetta), mutta eräiden "gurujen" mielestä ne liittyvät cushingin tautiin. Toisaalta moni nuorempana insuliiniresistenssiksi luokiteltu hevonen sairastuu vanhemmalla iällä cushingiin. Muna vai kana - en tiedä. Mutta asia huolettaa.

Toisaalta olen rauhoittanut mieltä sillä, että ne olivat Ripellä myös silloin, kun se oli hoikkanen. Nehän katosivat keväällä, kun lääkitys aloitettiin, mutta ovat nyt palanneet osittain takaisin. Ja osalla ne ovat kadonneet ihan muutenkin. Joten ota niistä nyt selvää.

Tänään kävi Amerikan vieraat taas ratsastamassa. Tämä on kolma kesä, kun käyvät Rippeä moikkaamassa. Käytiin syömässä jäätelöt paikallisen liikennemyymälän pihalla. Saatiin paljon ihailuja ja useampi kävi Rippeä moikkaamassakin. Yksi mies kertoi, miten he olivat nähneet eestinhevosia Muhussa, josta Rippekin on kotoisin.