Koska hevonen on laumaeläin...

Ripellä on nyt sitten tarhakaveri. Päätettiin nyt sitten jossittelun ja jahkailun jälkeen laittaa Sisu Ripen kaveriksi ja katsoa mitä tulee. Rippe tietysti tapansa mukaan linnottautui selkäni taakse ja kun poistuin tarhasta se jäi portille "ota minut heti pois täältä" -ilmeellä.
Haettiin heinää laatikkoon, että nähdään ruokailutilannekin. Sisu meni syömään ja Rippe hätäili ympärillä, muttei uskaltanut laatikolle. Kävin taluttamassa sen laatikon luo ja näin se uskalsi siinä syödä. Mutta hetken päästä se aina poistui laatikolta, eikä sitten enää ominpäin uskaltanut takaisin. Hohhoi. Ja Sisu ei tehnyt mitään. Söi vain. 

Raahattiin sitten viel Sisun heinäastia tarhaan, että on molemmille oma ruokapaikka. Illalla Rippe oli kuitenkin uskaltautunut Sisun kanssa samaan itsekin. Tänään ponilla oli kupeessa purujälki ja se väistää Sisua entistä tarmokkaammin. Sisu ei onneksi aja Rippeä, eikä ahdistele, antaa ruokarauhan ja on muutenkin minusta ihan oivallinen pomo. Rippe vaan on niin kamalan arka ja väistää ohikävelevää Sisua ravilla tai laukalla..

Toiveissa olisi, että Rippe tottuisi ja rauhoittuisi. Koska hevosen on parasta kaverin kanssa - se vähentää stressiä ja tekee onnelliseksi. Niin ne ainakin väittää. Rippe saattaa ainakin tällähetkellä olla asiasta eri mieltä... Ja niin ilmeisesti sen mahakin - tänään oltiin taas pyllypyykillä pitkästä aikaa.
Harmi kun sitä ei voi laitumeen laittaa, siellä se saattaisi helpommin päästä tutustumaan muihin, kun ruuasta ei tarvitse kilpailla ja tilaa on enemmän.

Kintereiden ruvet tulevat makaamisesta, sen paljasti toiseen suojaan jäänyt kurajälki. Edelleen suojien pysyminen on hiukan epävarmaa ja ne vaatinevat vielä lisäsuunnittelua. Mutta kintereet näyttävät jo paljon paremmilta. 

Rippe on myös palannut liikunnan pariin tauon jälkeen. Eilen menin erittäin nopeasti askellajit läpi kentällä ja poni tuntui aivan sairaan hyvältä ratsastaa. Tänään sitten käytiin vähän päästelemässä maastossa, pari pidempää ravipätkää ja yksi oikein reipas laukkapätkä, muuten sitten lähinnä käveltiin. Käytiin ihan uudella reitillä, siellä oli ihana pehmeä pohja ja loivia pitkiä nousuja.

Rippe kävi jotenkin todella kierroksilla ja hirnui koko lenkin. Nähtiin kaksi hevostakin lenkillä ja kummankin perään se hirnui aivan vimmatusti, pomppi ja loikki. Ravurin mennessä ohi se hirnui kovaa, keräsi valtavasti kierroksia, puhalsi sieraimista ilmaa kiihdyksissä ja koetti lähteä rynnimään.. Ja loppumatkan kipitteli jännittyneenä ja vähän väliä hirnuen kotiin. Että ota tosta nyt jotakin selvää. Heh.