Se on erittäin mukava herätä lauantaiaamuna, kun tallilta soitetaan. Rippe oli muuttanut omatoimisesti shettisten tarhaan. Se on hypännyt putkien yli ja sähkölangan läpi.. Se kertonee, ettei hyppy ole varmasti ollut ihan vapaaehtoinen.
Tallille mennessä sitten tosiaan selvisi, että Sisua karkuunhan sinne toiselle puolelle on poistuttu. Turpiin on otettu ja ihan kunnolla. Sitä en tiedä, mitä on tapahtunut.
Rippe lepuutteli toista takasta ja se oli kaviostaan muista lämpimämpi. Persuksessa oli melko isot ruhjeet ja ympäri ponia oli pienempiä naarmuja. Poni oli muutenkin vaisu ja järkyttyneen oloinen, pulssit tuntui jaloissa selvästi ja kaiki jalat olivat nesteiset. Stressihän nostaa kortisolitasoa ja sitä kautta insuliinia. Annoin Pergolidin heti, josko lääke vähän laskisi kortisolia elimistössä. Laitoin jalkaan kylmää, annoin kipulääkettä, rasvasin haavat ja sitten oli pakko käydä kaupassa juhlavaateostoksilla välillä. Meillähän on siis iltapäivällä hovikuvaaja Helin ylioppilasjuhlat.
Kävin hetken päästä uudelleen tallilla ja karsinassa oli jo piristyneempi poni. Liikkui onneksi puhtaasti ravissakin. Annoin sille lohtukarkkipussin karsinaan puuhasteltavaksi, koska Rippe pääsee tarhaan vasta, kun Sisu on muuttanut sieltä pois.
Se on sitten semmonen juttu, että näillä olosuhteilla Rippe tarhaa yksin, ellei sille ole mahdollista saada kaveriksi itseään pienempää ponia. Mie en enää riskeeraa kertaakaan tai halua asettaa ponia vastaavaan tilanteeseen.
Oho, onpa ikävät ruhjeet. Ei Rippe sitten tulisi noiden shettisten kanssa toimeen, vai nko siinä joku muu syy miksei se voi olla niiden kanssa? :)
VastaaPoistaMielestäni parempi silti pitää hevosta yksin kuin toisen nyrkkeilysäkkinä, siinä vaiheessa kaverista tulee enemmän stressi kuin stressinlievittäjä :( Onneksi Rippe kuitenkin selvisi ilman isompia vammoja, tuossahan olisi voinut käydä vaikka kuinka pahasti.
Kyllää se saattaisi tullakin, mutta se ei varmaan tallin puolesta onnistu ja tarhakin käy vähän ahtaaksi ( tarhan aidat on mitoitettu shettikselle). Hankaluus on esim. siinä, että tunneille shettiksiä hakevat lapset ja en tiedä kuinka hyvin Rippe sitten jäisi yksin tarhaan odottamaan ja kunnioittaisi lapsia.
PoistaOnneksi tosiaan ruhjeet näyttää jääneen pintapuoliksiksi.
Voi itku! Että sellainen kaveri sitten tosiaan. Toivottavasti kuitenkin jäljet paranevat nopeasti. Varmasti on tuollaisen jälkeen korkea kynnys kokeilla kenenkään kanssa yhteen. :(
VastaaPoistaMeillä heräsi epäilys, että olisiko Rippe kaatunut jahtaamisrytäkässä oman heinälaatikon päälle, kun toi ruhje näyttäisi selkeästi olevan tuollainen 90 asteen kulma.. Mutta on sillä muuallakin pieniä naarmuja ja karvat suttaantuneet.
PoistaKyllä tässä on kynnys jo aika korkeaksi kasvanut.. :( Kahteen kertaan Rippe on ollut aikamoisessa rytäkässä, kun on koettanut pelastautua kavereiltaan - ja toistaiseksi selvinnyt onneksi ilman suurempia vammoja. Ja lukuisia kertoja on ollut pienempiä episodeja, mm. silloin kun sitä potkaistiin kovaa jalkaan. Joskus se tuuri loppuu.
Onpa kurjaa. Parempi yksin kuin "huonossa seurassa"! Eikä siis sillä, että kaverissa olisi ollut vikaa, vaan keskinäisessä kemiassa. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että liiallinen alistuminen aiheuttaa halua kyykyttää - sellaisissakin hevosissa jotka eivät normaalisti ole mitään despootteja. Paranemista ja levollista mieltä Ripelle!
VastaaPoistaNäin se juuri on.. liiallinen arkuus provosoi.
PoistaSilti ihmetyttää, , että mitä yöllä on oikein käynyt, kun Sisu on tähän asti ollut tosi pehmeä. Illallakin oli antanut Ripen mennä ensin ensin syömään, enkä ole yhtään kertaa nähnyt sen kurmuttavan Rippeä. En ymmärrä. Ja kun ei ole kameraa, niin mysteeriksi se jääkin.
Voi ei :(! Ois voinu käydä huonostikin. Inhottavaa kun suljetuissa ahtaissa (vrt jokin ihan hirmu iso laidun...) tiloissa se toinen saa ajettua alempaa tosi ikävästi eikä toisella oo mitään pakopaikkaa.
VastaaPoistaNäin on. :( Olen nähnyt kiusaamista myös laitumella, mutta sekään laidun ei ollut kamalan iso. Sensijaan tarpeeksi isolla alueella on tilaa jokaisella olla erillään ja vaikeampi saada ahdistettua toista esim. kulmaan. Sinällään harmittaa, että isommissa tiloissa olisi Ripelläkin parempi mahdollisuus pärjätä laumassa.
PoistaAika vähän taitaa sellaisia paikkoja olla, jossa tilaa olisi paljon, mutta pohja kokonaan hiekalla.
Toisaalta sitä kiusattiin, juoksutettiin ja eristettiin aika rankasti myös edellisessä kodissaan, vaikka tilaa oli. Eikä silloinenkaan omistaja osannut sanoa, miksi se on joutunut toisten hevosten kiusaamaksi ylläpitopaikasta palattuaan. Sitä ennen se oli kuulemma ihan hyvin laumansa kanssa toimeentuleva.. Outoa.
On kyllä erikoista. Mikähän siitä on niin aran tehnyt? Huonot kokemukset voivat kyllä vaikuttaa. Ukko esimerkiksi oli jossain vaiheessa todella epäluuloinen ja kiukkuinen muita hevosia kohtaan johtuen siitä, että yhdessä tallipaikassa sitä jatkuvasti kiusattiin eikä se päässyt syömään. Tämä puolestaan johtui tarhaolosuhteista, jotka oli tehty niin, että 10:llä hevosella oli vain yksi ruokapaikka.
PoistaSittemmin Ukko on kyllä toennut ja lukee todella hyvin muita hevosia. Se on aina ollut alistuva, mutta nykyisin siitä alkaa löytyä jo dominointia. Tosin Ukko ei sinsänsä ole aidon domonivoiva hevonen = se ei aidosti nauti valta-asemasta, mutta ottaa sen kyllä, jos kukaan muukaan ei ota.
Vaikea sanoa, mitä on tapahtunut. Mutta luulen, että se on saanut jossakn vaiheessa kunnolla turpiinsa.. ja sitä myöten se on muuttunut araksi ja pelkääväksi. Sehän on muita hevosia kohtaan ihan kun sellainen pelkäävä koira; uhoaa ja räksyttää kauempaa, mutta menee sitten karkuun, kun tilanne käy liian läheiseksi. :D
PoistaIkävä juttu, että kaverikokeilu meni mönkään. Tunnen niin sympatiaa sinua ja Rippeä kohtaan, kun meillä on tosiaan ollut vastaavia kokemuksia... Yksin tarhaaminen on todellakin parempi vaihtoehto hevoselle kuin olla jatkuvasti toisen ahdisteltavana ja ruhjomana. Ja eihän sitä tiedä, jos sopiva kaveri kuitenkin jossain vaiheessa löytyy. Vaikka joku kiva pieni tamma? Toivottavasti Rippe toipuu vammoistaan nopeasti!
VastaaPoistaTodellakin mielummin yksin, kun jatkuvassa pelossa. Pitäisi löytää kaveri, jota Rippe ei alunalkaenkaan pelkäisi yhtään. Kai niitä nyt pitäisi maailmassa olla muitakin, kun se yksi lämppäri edellisellä tallilla.
PoistaTäytyy vain toivoa, että joskus tärppäisi, eikä Ripen tarvitsisi koko loppuelämää viettää yksin.
Vammat ovat onneksi jo paranemaan päin ja Rippe on ollut normaalisti lenkillä. :)