lauantai 5. lokakuuta 2013

Toivepostaus: Elmo vs Taavi

Lukijoita on taas tullut muutama lisää, kiitos kaikille lukijoille ja tervetuloa uudet lukijat. Uusien ja vanhojen lukijoiden kunniaksi päätin nyt viimein kirjoittaa yhden anonyymin toivomuksen Elmon ja Taavin eroista ja yhtäläisyyksistä. Asia on ollut työn alla jo pitkään ja olen miettinyt, miten tämän toteuttaisin.
Tulin siihen tulokseen, että jaan tämän eri osioihin ja kerron siihen näkemykseni kummastakin hevosesta.

Jonkin verran vertailua toki haittaa se, että olen itsekin kasvanut ja oppinut lisää kokoajan. Taavin tulon jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa ajatella asioista hyvinkin eritavalla ja Taavi on saanut paljon parempaa ja hellempää kohtelua kokoajan. Hävettää myöntää ja olenkin monesta pohtinut, miten huonosti välillä Elmoa kohtelin/annoin kohdella. Ja tottakai mietin melkein jokaikinen päivä, millainen se olisi jos se olisi saanut samanlaista kohtelua, kuten Taavi nyt. Olisiko välillemme kehittynyt lämpimämpi suhde ja olisiko se ollut tasaisempi? Todennäköisesti ei, koska Elmo oli hyvin erilainen hevonen, se ei esimerkiksi kiintynyt minuun koskaan, kuten Taavi. Se ei hörissyt nähdessään ja uuteen kotiinkin se asteli varmoin askelin ja hävisi tarhan metsikköön peräänsä katselematta. Mutta monta asiaa tekisin silti tänäpäivänä aivan toisin. Mennyttä ei kuitenkaan voi muuttaa ja virheistä on otettava opiksi edes jälkikäteen.

Laitoin tähän videoita ja kuvia lähinnä Elmosta, koska Taavista te saatte materiaalia melkein päivittäin, mutta Elmo on varmasti jäänyt monelle aika vieraaksi. Josko näistä tosiaan välittyisi (varsinkin videoista) se, miten erilaisesta poninta onkaan kyse.


Tarhakäyttäytyminen:


Elmo

Elmo oli oikea diktaattori tarhakavereilleen, se oli ruoka-aikaan erittäin agressiivinen ja jahtasi muita hevosia kovasti. Se saattoi juoksuttaa niitä muutenkin jos ei ollut parempaa tekemistä. Uudessa laumassa se syöksyi samatien pullistelemaan ja useimmiten otti johtajanpaikan hyvinkin nopeasti. Olen nähnyt vain yhden hevosen, jolle Elmo alistui ollessaan minun omistuksessa. Muuten se on aina ollut lauman pomo, eikä kaihtanut keinoja sitä metsästäessään.


Yhtenä kesänä hevoset oli jaettu kahteen laumaan, tuntihevosten ja yksityisten laumaan. Elmon pahin kilpailija oli tuntihevosten lauman johtaa ja Elmo tottakai yksityisten. Suokkiruuna ja Elmo olivat kokotalven pullistelleet toisilleen aitojen takaa ja ottaneet mittaa toisistaan. Yksi kaunis aamu  langat olivat laitumella maassa ja suokkiruuna kyhjötti laitumen toisessa päässä mutaisena ja yksin. Olivat ilmeisesti ottaneet Elmon kanssa mittaa toisistaan ja niinhän siinä sitten kävi, että Elmo kaappasi koko lauman itselleen.
Kuitenkin normaalisti Elmo pysyi vaikka polvenkorkuisessa paalinnarussa, eikä karkaillut ikinä. 



Taavi

Taavi on laumassa hyvinkin alistuva ja arka. Epäilen, että se ei ole ollut kovinkaan paljon laumassa, koska en ole koskaan nähnyt yhdenkään hevosen pelkäävän muita hevosia, niinkuin Taavi meille tullessaan teki.
Uuteen laumaan joutuessaan se yleensä väistelee muita ja pysyttelee alkuun kaukana tilannetta tarkkailen. Kun aikaa sitten kuluu, niin se pikkuhiljaa alkaa komentelemaan muita, ja saattaakin nousta laumassa ylöspäin muttei kuitenkaan ole mikään päällepäsmäri. Taavi on myös leikkisä ja saattaa painia nuorempien kanssa kauankin.
Taavi kunnioittaa sähköjä paljon ja pysyy hyvin langoissa, se ei ole kertaakaan karannut ja alkuun se pelkäsi mitä tahansa narua todella paljon (esim. riimunnaru oviaukon edessä sai sen peruuttamaan takaseinälle)




Hoitotoimenpiteet


Elmo

Elmo oli hoitaessa kiltti. Se tykkäsi rapsuttelusta ja harjauksesta, antoi puhdistaa kaviot hyvin ja sopi lastenkin hoidettavaksi. Sitä ei tosin voinut sitoa kiinni.. Tai kyllähän en pystyi sitomaan, mutta mitään takeita sen pysymisestä kiinnisidottuna ei ollut. Se saattoi alkaa ihan yhtäkkiä kiskoa vetopaniikinomaisesti itseään, kunnes jotain antoi periksi tai Elmo kyllästyi. Toisinaan se saattoi seisoa ihan asiallisestikin, koskaan ei voinut tietää.
Kengittäessä Elmo oli varsinkin nuorempana hankala, se repi etusiaan, repi naruja ja hyppi sekä loikki sinnetänne. Onneksi meillä silloin oli melko rauhallinen kengittäjä ja kengitettävyys parani, kunhan ei sitonut kahta puolta kiinni.
Elmo sai yleensä aina kehuja klinikalla, koska se oli tosi rauhallinen ja fiksu (vaikka muuta voisi olettaa).

Taavi


Taavi on kiltti hoitaa, mutta ei aina muista varoa ihmistä, jolloin pienempiä ei uskalla jättää sen kanssa kaksin. Se saattaa myös ärsyytyessään purra enkä aina oikein tiedä mitä se ajattelee pienistä ihmisistä, joten en päästä lapsia ilman valvontaa sen lähelle. Taavin voi sitoa ihan mihin tahansa ja se pysyy siinä, se ei edes tiedä mikä on vetopaniikki. :)
Taavi on helppo ihan jokapaikassa, klinikalla, kengittäessä jne. Se ei riehu eikä pompi.




 Vertailuna tästä" vetopaniikki"-jutusta toimii hyvin se, kun hevonen pääsee esimerkiksi syödessään astumaan narunsa päälle, tapahtuu seuraavaa:
1. Elmo yrittää saada päätään ylös, menee paniikkiin, koettaa riuhtoa ja lopulta seisoo naru jalan alla ja vetää täysiä päällään ylöspäin. Ongelma tulee siinä, että hän ei voi omasta mielestään liikuttaa jalkaa koska pää on jumissa. Ja hän ei saa päätä pois jumista, koska seisoo narun päällä. Ja naru on tottakai täysin tiukalla, koska sitä päätä on pakko koettaa kokoajan vetää ylöspäin. :D Yleensä tilanne ratkesi vasta, kun sain tönäistyä Elmoa ja tasapainon horjuessa jalka heilahti ja naru saatiin pois, ellei siis joku osa antanut periksi ennen sitä. Aivan uskomatonta!
2. Taavi yrittää saada päätään ylös, huomaa narun olevan jalan alla, nostaa jalkaa ja sen jälkeen pään. Valmis.




Ratsastus


Elmo

Elmo oli maastossa säpäkkä tuijottelija, se ei tosin aina muistanut tuijottelultaan edetä mihinkään. ;) Se oli kuitenkin perusvarma eli "paikallaan notkahtelua" lukuunottamatta juurikaan sinkoillut. Hyvä niin, sillä säikkyessään se oli salamaakin nopeampi.. Elmo ei pelännyt autoja eikä muitakaan kulkuneuvoja.

Kentällä se oli joskus laiskahko ja melko hankala saada kulkemaan oikeinpäin. Se kulki aina pää pilvissä jos mahdollista. Jossain vaiheessa ennenkuin myin sen, se oli kuitenkin ihan täydellinen ratsastaa. Palaset vain loksahtelivat kohdalleen ja siitä tuli aivan täydellinen. Muistan sen tunteen vieläkin ja niitä ratsastuksia minulla on vieläkin ikävä. 





Elmo kääntyi pennin päällä ja kiihtyi nollasta sataan sairaan nopeasti. Esteradalla se oli kuitenkin herkkä kieltämään erikoisille ja joskus tavallisillekin esteille, mutta hyppylahjoja sillä olisi ollut. Sitä yritettiin mm. ostaa useampaan kertaan juuri sen ponnun takia. Se ei vain ollut silloin myynnissä ja kun myin sen, halusin sen ehdottomasti vain harrastekaveriksi, en kilpahevoseksi. Harjoituksissa se oli rauhallinen ja hillitty, mutta kisoissa kuuma ja nopea. Kun pilli soi, niin vauhti kiihtyi. Joskus käytimme tätä myös harjoituksessa apuna. ;)






Säpäkkyydestään huolimatta Elmo toimi kaulanarulla aivan loistavasti, eikä koskaan yrittänyt esimerkiksi syödä ilman lupaa (toisinkuin Taavi). Se oli herkkä ja kuunteli apuja hyvin. Sillä oli todella ilo ratsastaa kaulanarulla ja olisin uskaltanut lähteä sen kanssa mihin tahansa pelkkä naru kaulan ympärillä, koska se totteli niin hyvin.
Ja lapset, ne saivat ratsastaa ihan rauhassa. Elmo antoi kyytiä vain osaavammille, jotka vaativat siltä jotain.







Taavi

Taavi on ratsastaessa ihan täysin Elmon vastakohta, hidas ja rauhallinen. Se ei kiihdy nollasta sataan edes tunnissa, koska sitä ei vaan saa kiihtymään. Olen tasan kerran laukannut Taavilla "niin kovaa kun jaloista lähti", silloinkin toisen perässä.

Taavi ei ole este- eikä kouluhevonen, joten siinä mielessä lienee turha verrata Elmoon ollenkaan. ;) Taavi on kuitenkin helpompi saada liikkumaan "oikeinpäin" jos sitä alkaa työstää ja jollain kaukaisella tavalla se toimii aikalailla samoilla avuilla, kun Elmo. 





Luonteenpiirteen ja käytös

Elmo

Kuvailimme usein Elmoa leikkimielisesti AD/HD-tapaukseksi, koska se oli hyvinkin eloisa ja sillä oli kokoajan jotain mielessä. Eikä sen kanssa koskaan ollut tylsää. Jos olit jo valmiiksi väsynyt tai pahantuulinen, oli parempi jättää tallireissu välistä, koska vastassa oli todella rasittava ponikin silloin. ;)
Elmo oli kuitenkin kaikesta jekkuilustaan ja hölmöistä ideoistaan huolimatta kiltti ihmiselle. Se ei koskaan purrut, potkinut tai muutenkaan hyökännyt ihmistä vastaan. En koskaan nähnyt sen edes luimivan ihmiselle. Toiset hevoset saivat sitten kaiken sen moninkertaisena. Elmo ei myöskään koskaan jyrännyt tai puskenut, se väisti ihmistä aina ja säikähtäessään hyppäsi eri suuntaan.

Sensijaan sen kanssa lastaus oli pitkään painajainen, mutta lopulta se käveli sisään, kun se näki raipan. Matkustaa se osasi kauniisti, kunhan se ensin saatiin sisään. Kaikki kokeltiin, herkut, liinat, työntäminen, vetäminen, houkuttelu hyvällä, käskeminen pahalla ja tosi pahalla. Kyllähän sen kanssa tehtiin virheitä tässä(kin) paljon.. Tänäpäivänä lähtisin vähän eri ajatuksella liikkeelle (tai itseasiassa liikkeelle lähdettiin ihan hyvin herkuilla, mutta sitten meni pieleen, kun kuski ei aina ollut kaikkein huomaavaisin..).

Elmo tarkkaili ihmistä hyvin ja oli helppo maastakäsin. Sen ainut huono puoli oli se, että joskus hermostuessaan se alkoi peruuttaa suoraan taaksepäin narusta kiskoen ja silloin se oli aivan mahdoton saada pysähtymään. Yleensäkin se siis aina ratkaisi asiat kiskomalla taaksepäin. :D


Elmo sieti ihmiseltä todella paljon, varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta toisaalta, se oli myös aika kovapäinen. 






Taavi

Taavi on maailman hitain hevonen, se oli ihan ensimmäinen ajatus siitä, eikä se ole edelleenkään muuttunut. Minulla on ollut Elmon jälkeen oppimista, sillä olin pitkään itse liian "säpäkkä" Taavin kanssa. Lisäksi en ollut tottunut siihen, että hevonen luimii ihmiselle, saatu puree tai potkii (toki muiden hevoset niin oli tehneet, mutta oma ei). Monet itkut tuli sentakia väännettyä, kun hevonen osoitti minulle mieltään niin avoimesti. Nyt olen jo sulattanut tämän ja tiedän, että on vaan hyvä, kun hevonen näyttää mielipiteitään. Taavi ei ole vihainen tai pure ilman syytä, sillä on aina syynsä ja yleensä se on kipu tai muu epämukavuus.

Hitaudestaan johtuen mulla on ollut Taavin kanssa ongelmia myös tämän väistämisen yms. kanssa. Vaadin ja odotin siltä alkuun liian nopeita reaktioita, jotka saivatkin sen toimimaan päinvastoin. Siitä ei tule nopeaa vaikka kuinka vaatii, vaan se alkaa tulla entistä vastahakoisemmaksi. Esim. jos pyydät työntämällä väistämään, kestää hetken, ennenkun tieto on kulkeutunut aivoihin saakka. Jos maltat odottaa, kukaan ei hermostu ja Taavi väistää. Jos alat vaatia nopeampaa reaktiota tönimällä tai koventamalla välittömästi otettasi, saat itseesi nojailevan paikallaanseisovan hevosen. Se ei ole kusipää tai itsepäinen junttura tai muutakaan mitä olen kuullut. Taavi on nöyrä ja herkkä, mutta hidas. Ja se hitaus ei ole asenne, vaan koko olemus.

Taluttaessa Taavi on yleensä köykäinen, mutta pari kertaa on käynyt niin, että se on lähtenyt minulta käsistä. Tätä tapahtuu vain silloin, kun Taavi hätääntyy tai kokee olonsa epämukavaksi. Se käyttää sitä tosin välillä aika pienistäkin asioista. Ikävää tässä on se, että olen huono tunnistamaan tilannetta, milloin hevonen on lähdössä jyräämään ja siitä syystä peukalokin juhannuksena murtui. Valitettavaa on myös se, etten ole sen jälkeen uskaltanut lähteä riimulla kotipihaa pidemmälle. Luottamus on mennyt, eikä sen takaisinsaaminen ole ihan helppoa. Ongelmaahan ei periaatteessa ole niinkauan, kun Taavi on tyyni, mutta eihän sellaista voi taata.

Elmosta poiketen Taavi ei siedä ihmiseltä paljoakaan virheitä. Ja virheillä tarkoitan tässä esim. hermostumista, liian kovakouraista käsittelyä tai epäjohdonmukaisia ohjeita. Se hermostuu tai sulkeutuu hyvin herkästi, vaikkakin asiaa on kovasti saatu jo korjattua. Ikävä kyllä itselläkin kesti ymmärtää, että Taavi on opitusti avuton (opitusta avuttomuudesta on myös hyvää tekstiä Tuire Kaimion kirjassa Hevosen Kanssa!). Sen tajuamisen jälkeen kaikki on alkanut toimia pikkuhiljaa paljon paremmin ja Taavista on tullut avoimempi.






Taavi on tullut minulle selvästi tarpeeseen, se tuli opettamaan oikeanlaista käsittelyä ja hevosystävällistä tapaa ajatella asioista. Elmokin opetti paljon ja näin jälkikäteen ajateltuna monessa asiassa tiedän, miten en ainakaan enää toimisi. Toisaalta Elmo opetti paljon ratsastuksesta, siinä puolessa Taavilla ei ole niin paljon annettavaa (ainakaan ns. perinteisessä ratsastuksessa).
Joskus kaipaan Elmon säpäkkyyttä ja sitä, että voisin laukata täysiä pitkillä laukkasuorilla ja että hevonen vastaisi apuihin nopeasti. Toisaalta nykyisin ei myöskään tarvitse pelätä pukittelua tai rajuja äkkipysähdyksiä täydestä vauhdista. Eivätkä maastolenkit kulu kokonaan tuijotteluun ja säpsymiseen. 







Molemmissa on puolensa. Niillä on kummallakin ihan erityinen paikka sydämessä, vaikkakin vähän erilainen paikka. Elmo on se hulluus, vauhti ja reaktiivisuus, mutta toisaalta myös luotettavuus. Taavi on turvallinen, hidas ja rauhallinen, jonka voin sitoa ihan mihin tahansa ja se odottaa siinä vaikka kolme tuntia. Molemmilla paikkansa minun elämmässä, mutta en enää tähänkään ikään kerettyäni uskaltaisi ottaa viisivuotiasta rasavilliä pukkiponi-Elmoa omakseni, itsesuojeluvaisto on kasvanut, vaikka taitoa on paljon enemmän kuin silloin. Ja kai sitä järkeäkin? Ainakin toivon niin. :) Valmiin Elmon ottaisin ilomielin, sellaisen josta jouduin luopumaan.

Loppuun laitan teille vielä videoita Elmosta. Älkää välittäkö ärsyttävästä nakuttamisesta, se kuuluu kamerasta. En nyt jaksanut alkaa tekemään mitään hienoa videota näistä.


Kouluratsuna:




Esteratsuna valmennuksessa:



Esteratsuna kisoissa:



Sitä sun tätä:






Pari ihan tehtyä videota:







15 kommenttia:

  1. Voi eikä ;( Elmo oli niin paras! Muistan ku en uskaltanu laukata sillä, kun se "meni niin lujaa". Ja silloin joskus kysyin opelta että laukataanko tunnilla, että jos ei, oisin mennyt Elmolla, koska minulla oli siihen mahdollisuus, mutta lopulta tunnilla laukattiinkin 10 kierrosta, ja olin onnellinen että en Elmolla mennyt...

    Tosi kiva postaus, tykkään! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Haha, se oli kyllä aika kova laukkaamaan. Ja sen ravikin oli kovassa vauhdissa tosi pomppuista! Joskus kun Elmo oli mulla mukana leiriavustajana ollessani, niin se teki muutamia tunteja. Se oli suosittu sielläkin, mutta ilman satulaa tunneilla aika usein joku tippui, kun Elmo lähti kiihdyttämään laukannostossa ravia ja se muuttui liian pomppuiseksi. Se kun ei aina nostanut laukkaa, ellei ottanut ensin pidätettä edestä.

      Poista
  2. Tosi kiva kirjoitus! Elmo muistuttaa monessa Masaa ja Taavi taas Ottoa :)
    Joskus toista lasta odottaessani mietin, että kuinkahan sitä pystyy rakastamaan uutta lasta yhtä paljon kuin esikoista, mutta kummasti sitä rakkautta vaan riittää. Ihan sama juttu näiden hevosten kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samaa olen pohtinut, mutta kyllä sitä rakkautta riittää. Ja vaikka Taavia ostaessa hoin itselleni, että se on vaan hevonen, niin onhan se sitten kuitenkin saanut vallattua oman paikkansa. Pitkään myös ajattelin, että Elmo tulee aina olemaan ykkönen ja tietyllä tavalla tietenkin onkin, mutta kyllä se rakkaus tietyllä tapaa "laimenee" ajan kuluessa ja muistot muuttuvat sekä uutta hevosta kohtaan tunteet vain lisääntyvät. Kai sen kuuluu niin mennäkin. :)

      Poista
  3. Oma hevoseni Ukko käyttäytyy aika samalla tavalla laumassa kuin Taavi. Se alistuu ja tarkkailee aluksi tilannetta etäältä. Ukko ei kuitenkaan pelännyt muita hevosia ennen viime kesää. Ukko eli silloin noin kymmenen hevosen laumassa, jossa ei ollut hyvää johtajaa. Hevoset vain kinastelivat ja jatkuvasti piti osoittaa, kuka on pomo. Muiden hevosten kiusaaminen muutti Ukon todella sulkeutuneeksi eikä se ollenkaan hakenut kontaktia muhin hevosiin vaan pikemminkin pelkäsi niitä, Nyt asiat ovat onneksi todella hyvin ja Ukko nauttii yhden tarhakaverinsa seurasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa mielenkiintoista kuulla! Mulla on Taavin historiasta sen verran tietoa, että se on ollut toisella omistajallaan Suomessa hetken aikaa laumassa ja siellä sitä oli purtu ja potkittu. Tästä minulle kertoi omistaja, jolta minä sen ostin. Hän sanoi, että se kyyhötti tarhan nurkassa onnettomana ja purtuna.

      En tiedä, kumpuaako arkuus sieltä vai onko se kenties ollut siellä Valko-Venäjälläkin jo yksin työhevosena, eikä siten oikein osaa aina kommunikoida laumassa. Kun se lopulta hoksasi edellisessä laumassa, että luimimisella saa muut väistämään, niin se alkoi käyttää sitä ihan kaikessa. :D
      Nyt se uskalsi kesälaitumella niitä nuoria varsoja komentaa kyllä heti, mutta nyt uusimmassa laumassa se taas pelkäsi muita hurjasti alkuun.

      Poista
    2. Toisaalta tällainen alistuvuus on vain hyvä asia, koska Elmon kanssa sai aina pelätä, että tappaako se jonkun vai joku sen. Sekun meni ihan soitellen sotaan.

      Poista
    3. Ukkokin oli ihan purtu ja potkittu. :( Kaiken lisäksi se ei saanut syödä, koska ruokapaikkoja oli vain yksi. Ukko ei oikeen edelleenkään osaa kovin hyvin lauman kieltä. Sen täytyy aina ensin saada kaviosta ennen kuin oppii, mitä se korvien luimiminen tarkoittaa. Tänäkin kesänä Ukko sai kesälaitumella kaviosta kerran heti toisena päivänä, minkä jälkeen se ei enää osumia saanut. Ensi kesänä ei kyllä todennäköisesti uskalleta laittaa hepoa laumaan, kun potkut ovat olleet aika pahoja (toissa kesänä huonossa laumassa potku polviniveleen, tänä kesänä olkaniveleen).

      Poista
    4. Ehkä on tosiaan parempi silloin pitää sopuisemman kaverin kanssa jos tulee vaarallisia potkuja. Me ollaan onneksi vältytty suuremmilta. Viime talvena yhden kerran Taavia potkaistiin leuan tietämille, mutta onneksi selvittiin turvotuksella ja säikähdyksellä.

      Sekin on huono jos on vain yksi ruokapaikka ja pajon hevosia, jotka eivät tule toimeen tai joukossa on erityisen arkoja hevosia tai yksi erityisen pomottava (kuten meidän Elmo oli). Taavin tämänhetkisessä paikassa on vain yksi ruokapaikka, mutta tähän mennessä ovat kaikki mahtuneet syömään omille sivuilleen ja ruokaa on toki muuallakin laitumella vielä tällä hetkellä (hepat ovat ympäri vuoden samoilla alueilla).

      Poista
  4. tänäpäivänä varmaankin on paljolti syynä etteivät hevoset osaa tulkita kavereitaan niin hyvin kuin aikaisemmin kun talleilla monasti hevoset tarhaavat joko yksin tai vain kaverin kanssa. ei ole sitä opettavaista laumaa kasvattamassa nuorta itsenäistyvää hevosta. Oma issikka joka on saaanut vaeltaa ainakin kolmivuotiaaksi asti kymmeniäkavereita ja sukulaisia käsittävässä laumassa on ollut hyvässä opissa. siksi sen kanssa tulee toimeen kaikki hevoet tähän asti jotka se on tavannut. Se ottaa uudet tosi kivasti vastaan. Nyt se on kuitenkin tällä erää oman laumansa johtaja mutta äärimmäisen suopea ketään se ei turhantakia aja mihinkään eikä potki eikä pure. Se on opettanut minutkin olemaan hevosille hevostenkielellä. Olen koulinut tänne tulleita hevosia kun ne ovat luimineet...lähetän pois ruokapaikalta ja sitten saavat vasta palata kun korvien asento ja tulomeininki on nättiä. aika monet niistä uhittelijoista oppivat alle viikossa sen millaisella asenteella pääsee syömään. kuumakalle joutuu juoksemaan niinkuin johtaja hevonen sitä liikuttaisi...jos luimistelu jatkuu jatkuu myös juokseminen...niin kauan kunne s hevonen miettii että kannattaako moinen. sen jälkeen on minulle palkkiona rento ja tyytyväinen hevonen ja laumassa ruokailussa hyvä sopu. aina kuitenkin pitää uusien tullessa olla vähintään kaksi eri paikkaa missä saa turvallisesti kukin syödä. Kyllä nämä hevoset opettavat meille paljon kunhan viitsimme keskittyä. Tämä postaus oli kyllä tosi kiva ja mieltä lämmittää tuo kun pohdit ja mietit juuri omaa asennetta ja miten toimit erilailla. Tässä opetellaan tätä hevosmiestaitoa vielä pitkään täälläkin nöyränä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti aivan totta, että hevoset eivät opi hevostenkieltä, koska niitä pidetään paljon yksin.

      Omassa paikassa olisi niin helppoa opettaa hevosetkin paremmille tavoille. Vieraalla ollessa hevoset usein oppivat esim. luimimaan ruokaa halutessaan, sillä ei tallityöntekijöillä ole aikaa kouluttaa niitä. Ne saavat ruuat eteen luimistelusta huolimatta ja näin käytös vahvistuu. :( Tuolla meidän nykyisessä paikassa on todella hyvin käyttäytyviä hevosia, ne väistävät pelkkää käden heilautusta ja tottelevat todella hyvin. Taavikin alkaa pikkuhiljaa oppimaan samoille tavoille.

      Niinhän se taitaa mennä, että tämä on ikuinen opintie.. Onneksi olen menossa oikeaan suuntaan. Toiset eivät opi koskaan tai eivät edes halua kyseenalaistaa vanhoja metodeja.

      Poista
  5. Tänään juuri kerroin Iksun omistajille tuosta että en halua huutaa hevosille jatkuvasti kun käyttäytyvät sikamaisesti heiniä vietäessä. Haluan että tilanteesta tulee suht rento meille kaikille ja ennen kaikkea myös turvallinen. Selitän aina ihmisille miksi teen kuten teen. Eiväthän kaikki ajattele niin kuin minä eikä tarvitsekkaan. Kerroin heille että Iksu on oivaltanut nopeasti "talon" tavat. Nyt riittää jo se käden heilautus ja se lähtee pois portilta kun tulen heinäkärryn kanssa. Kehun ja kiitän ja juttelen mukavia ja tilanne on entistä rennompi ja ne sopivat silloin paremmin siihen syömäänkin kun turha jännitys ja sähinä jää pois jo siitä alkutilanteesta lähtien. Olen alkuun tosi pikkutarkka. Ei korttakaan saa tulla ottamaan kärrystä se on minun omaisuuttani siihen saakka kun annan luvan...mutt tää toimii..hepat huomaa että olen niuho, jos nekään saa ei saa myös niiden kaveritkaan varastaa. Näin ollen olen kuitenkin johdonmukainen ja kaikki saa sitten ruokaa kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvälle. Ja samalla kun koko ruuantulotilanne on rauhallinen ja hevosten mieli rento, niin myös stressi jää pois. Tuollainen stereotyyppinen ja agressiivinen käytös nostaa hetkessä stressitason pilviin.

      Poista
  6. Kyllähän se itku taas tuli kun noita Elmo videoita kahtelin :'( Se oli ihan paras <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se tuli.. Ja niin hirveä kaipuu.. :)

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.