perjantai 8. syyskuuta 2017

ainoa varma on vain tämä hetki

Päätin tulla tekemään tähän jonkinlaisen päivityksen, kun olen saanut useamman kyselyn blogin katoamisesta.
Tässä tilanteessa tein ratkaisun, jota en uskonut koskaan tekeväni eli piilotin kaiken. Tähän päätökseen on vain yksi syy - haluan käyttää kaikki liikenevät voimavarat Ripen hoitamiseen. Huolimatta siitä mitä mieltä muut siitä ovat. Uskon tietäväni itse parhaiten, milloin on oikea aika luovuttaa ja siksi en nyt jaksa vääntää siitä kättä täällä blogissa.

Palaan varmasti asiaan, kun tilanne notkahtaa johonkin suuntaan, mutta toistaiseksi mennään tällä. 



"Niin pelottavalta kuin elämä näyttääkin, 
suoriutuu siitä parhaiten suoriutumalla yhden päivän vaikeuksista kerrallaan."
- Maria Jotuni




22 kommenttia:

  1. Kiitos kun tulit päivittämään, vaikka kyseessä on tuntematon hevonen ja ihminen, kyllä sitä vaan vuosien mittaan jotenkin alkaa tuntumaan blogin päähenkilöt niin kovin tutuilta ja ainakin minulla olisi jäänyt vaivaamaan jos mitään ei olisi enää kuulunut. Minäkin olen lukenut blogiasi kuitenkin jo taavin ajoista. Aikanaan löysin lukijaksi kun lueskelin netistä hevosen oudosta oireilusta, omallani oli hyvin samanlaista oiretta kuin Taavilla. Meidän taistelumme tuli lopulliseen päätökseensä perjantai-aamuna. 21 yhteistä vuotta takana, olo on aika tyhjä.

    VastaaPoista
  2. Miten ikävää kuulla lyydia! :( paljon voimia, niin kliseista kun se onkin, niin aika parantaa ja suru muuttaa muotoaan.

    Teitä ihania, pitkäaikaisia lukijoita mulla eniten olikin ikävä ja tiedän, että moni seuraa Ripen kuulumista blogin kautta. Olisi jopa epäreilua pitää teitä epätietoisuudessa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, että teit päivityksen. Jotain kertomasi kaltaista osasin arvatakin syyksi blogin katoamiseen.
    Kun oma hevoseni sairastui ppid:hen, blogisi oli loistava, lähestulkoon ainoa suomenkielinen tietolähde, josta sai lukea kuinka lääkitys ja sairauden hoito käytännössä menee. Sain valtavasti mielenrauhaa kirjoituksistasi, että joku muu on ollut samassa tilanteessa kuin minä nyt ja selvinnyt siitä.
    Kaikkea hyvää sinulle ja Ripelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Siksi blogi on alunperin aloitettukin, itselle muistilähteeksi ja muille avuksi. Ja ion kyllä palauttaa kirjoitukset näkyviin jossain vaiheessa.

      Kaikkea hyvää myös sinulle. :)

      Poista
  4. Kiva tietää missä mennään Toivottavasti kaikki päättyy onnellisesti ja saamme lukea taas blogiasi ja kuulla Rippen kuulumisia Nyt toivotan paljon jaksamista ja Rippelle paranemisterkut t.satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tällähetkellä tilanne on aavistuksen parempi ja tänään laitettiin sairaskengät jalkaan. Nyt vaan peukut pystyyn, että toipuminen kunnolla käyntiin. :)
      Kaviokuumeen kanssa ei hötkyily auta.

      Poista
  5. Kiitos tästä,
    Kovasti minäkin mietin mitä teille kuuluu. Onneksi askel parempaan päin. Minulla myös PPID-hevonen, joten paljon vinkkejä sinulta saanut. Niinhän se on, päivä kerrallaan. Huomenna taas verikokeet klinikalle, meillä edelleen se suolistotulehdus vaivaa. Onneksi kuitenkin jo taas ihan hevosen näköinen ja pienemmällä kortisonimäärällä mennään.

    Rapsutuksia Ripelle ja tsemppiä sinulle ��Nyyti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa teilläkään, toisaalta on "mukavaa", että on muitakin taistelijoita.
      Toivottavasti teilläkin pikkuhiljaa tilanne kohenee!

      Poista
  6. Kiitos tästä päivityksestä. Olen pitkään lukenut blogiasi ja toivon vielä saavani lukea viestejä. Pidän peukkua että Ripen toipuminen käynnistyy. :) Kaikkea hyvää sinulle ja Ripelle! t. marjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentista. On jotenkin lohduttavaa miten paljon on ihmisiä ruudun takana,joita vilpittömästi kiinnostaa Ripen kuulumiset. :)

      Poista
  7. Olen myös tosi iloinen, että jaksoit päivittää teidän tilannetta ja syytä siihen, miksi blogiasi ei yht´äkkiä löytynytkään. Usko vaan, tosi moni elää teidän tilanteessa mukana ja miettii, että mitähän teille kuuluu. Ja toivon ihan sydämestä, että rupeaa kuulumaan parempaa. Tsempit siis täältä multa ja noilta mun kahdelta hobustytöltä! -Marjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi olikin pakko tulla avaamaam blogi heti, kun se vaan oli mahdollista. Koska tiedän, että osa odottaa kuulumisia ja säikähtää, kun blogi suljetaan. Vaan juuri sillä hetkellä koin sen ainoaksi vaihtoehdoksi suojella itseäni.
      Itseasiassa blogin oli tarkoitus palata näkyville jo perjantaina, mutta unohdin vaihtaa sen yksityisyysasetuksen. Ihmettelin sitten, ettei kukaan kommentoi eikä päivityksellä ole katsojiakaan. Haha.

      Nyt otettiin nytkähdys - onneksi parempaan suuntaan. Pieni, mutta kuitenkin iso parannus.

      Poista
  8. Kiitos tästä päivityksestä.Toivon niin että Rippe rupeaa toipumaan ja teillä olisi vielä yhteisiä monia vuosia,Onneksi Rippe on noin hyvässä huolenpidossa sinulla.Paljon voimia sinulle se on niin kovin raskasta kun oma rakas eläin sairastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on aina rankkaa, kun eläin on kipeä. Olen tosin onnistunut pääsemään itseni kanssa sopuun siitä, että en ihan kokoajan murehdi ja huolehdi tulevasta, vaan koetan keskittyä juuri tähän hetkeen, eikä minun tarvitse seistä karsinan vieressä kokoajan - kyllä tallilta ilmoitetaan jos yhtäkkiä tilanne muuttuu.

      Poista
  9. Usko itseesi, sinä tunnet hevosesi parhaiten ja hoidat sitä niin hyvin, että aivan varmasti tiedät mikä on missäkin tilanteessa oikea ratkaisu - eivät oletuksia tekevät tuntemattomat. Paljon voimia ja tsemppiä teille kaikille, toivon kovasti, että Ripen tilanne paranee, uskon, että teet sen eteen aivan kaikkesi - ja vielä vähän enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) kaikki tehdään mikä järkevää on, eikä hoppuilla missään asiassa.

      Poista
  10. Kiitos tästä päivityksestä! Minäkin pitkäaikaisena lukijana jäin pohtimaan, mitä on tapahtunut, vaikka jotain tällaista osasin aavistella. Hurjasti tsemppiä teille! Pidän peukut pystyssä, että kaikki kääntyisi vielä parhain päin!

    VastaaPoista
  11. Kiva kun päivitit. Itse en ehtinyt blogin katoamista huomaamaankaan, kun käyn yleensä blogeissa vain silloin kun Blogger hihkaisee uusista päivityksistä. Mutta ei blogia kannata silloin pitää julki, jos siitä tulee enemmän taakka kuin ilo. Toivon edelleen kovasti, että ihana Rippe tokenisi ja saisitte vielä hyviä yhteisiä vuosia!

    VastaaPoista
  12. Kiitos päivityksestä ! Helpotus kun blogin sivu avautui ! Voimia ja terveyttä Ripelle ja kaikkea hyvää tulevaan teille molemmille !

    VastaaPoista
  13. Kiva kun teit tämän päivityksen. Meinasin kans laittaa viestiä että mihin katositte yhtäkkiä. Tsemppia jatkoon! Toivottavasti tulet vielä joskus kertomaan hyviä uutisia. :)

    VastaaPoista
  14. päivityksistä viis, ymmärrän pointtisi. Odotan iloisia uutisia, mutta kerrot kun jaksat ja jos jaksat. Kaikkea parasta toivoen <3

    VastaaPoista
  15. En ole kerennyt vastailemaan kommenteihin heti, joten kaikille tässä yhteinen kiitos ihanista kommenteista ja sanoista!
    Ripen tilanne on tällähetkellä stabiili - ei kunnossa, mutta ei myöskään huono, kun saa olla karsinassa pehmeällä pohjalla. Odotellaan ensiviikolla asennettavia puukenkiä innolla, luulen, että niistä saadaan viimeinen apu ja päästäisiin eroon lopuistakin kipulääkkeistä. Mahakin alkoi sanoa sopimustaan irti pitkän kipulääkekuurin jälkeen ja se taas sai oireet hetkellisesti pahenemaan - onnesi tajuttiin, ettei kyse ole kaviokivusta ja lisätty kipulääkettä! Sensijaan päristelin hakemaan Peptizolea klinikalta ja nyt vaan toivotaan, että mahakipu helpottaa. Ekaa kertaa Rippe oli hapan ja vihainen, kun maha alkoi vaivata.

    VastaaPoista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.