tiistai 23. toukokuuta 2017

En kaiken tämän keskellä kai mä muusta enää tiedä, rakastan sua vielä. Rakastan niin kauan kuin mä voin.



Perjantain ontumatutkimus on peruttu. Se vaihtui akuuttiin kaviokuumeeseen. Siitä ei tänäaamuna ollut epäilystäkään. Ei poniparka tiennyt, että mille jalalle sitä olisi panoa laskenut. Kipulääke onneksi auttoi pahimpaan tuskaan ja ihana kengittäjä lupasi tulla huomenna aamulla auttamaan. Parempi kipulääkekin saapuu huomenna apteekkiin. Olen sanaton.
 



19 kommenttia:

  1. Voi kurjuuden kurjuus! :( Että kaviokuumekin sitten teille piti vielä kaiken lisäksi iskeä päälle. Ihan uskomatonta ja epäreilua, miten joskus kaikki epäonni ja sairaudet kasaantuvat samaan sumppuun näiden hevosten kanssa.Uskon, että olet sanaton. Jos vaan pystyt, niin ajattele, että tämä nyt on taas jokin korkeampien voimien (tai minkälie) tapa koetella teidän yhteiseloa ja tästäkin te selviätte!

    Onko tuosta kaviokuumeesta ollut nyt mitään viitteitä tältä keväältä aiemmin ja onko sinulla mitään epäilystä mikä sen olisi voinut nyt laukaista, tai voisiko Ripen ontuminen liittyä sittenkin jotenkin tuohon kaviokuumeeseen?
    Saitteko te Rheumocamia lääkkeeksi, eikös se tietojeni mukaan ole paras lääke kaviokuumeeseen, ainakin meillä se aikoinaan auttoi nopeasti.

    Nyt ihan hirveästi tsemppiä täältä meiltä, minulta ja kahdelta hobustytöltä! Olette ajatuksissa.
    -Marjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koetan uskoa, että kaikesta vielä selvitään. Hammasta kiristellen, mutta viimeiseen asti sitkutellaan.

      Ei ole ollut kummempia viitteitä. Paitsi nyt silloin ontuman alkuaikoina me kengittäjän kanssa sitä alettiin epäillä. Mutta sitten kuitenkin vähän päädyttiin, ettei se kuitenkaan ole. Silloin syötettiin rheumocamia 7 päivää täydellä annoksella ja sitten laskien siitä varovasti alas.
      Ja nyt kun akuutti iski, niin pystyn parilta edelliseltä päivältä sanomaan muutamia asioita, jotka viittasivat tulevaan.
      Nyt sitten tietenkin herää epäilys, että josko kaikki ontuma kuitenkin liittyisi tähän kaviokuumeeseen. Ei toki se oikean etujalan outous, mikä on ollutkin, mutta tämä ontuminen.. Tai sitten syy on jossain muualla. Tässä oli aika monta muuttujaa nyt, muttei kyllä mitään oikein selkeää syytä.
      Rippe siirtyi olemaan yötäpäivää ulkona viikko sitten, sen kintereet alkoivat taas hankautua -> onko se varonut niitä. Tai onko pohjan kovuus vaikuttanut.
      Se on myös syönyt vähän vihreää, mutta oikeasti vähän, en oikein usko siihen.
      Kipeämpi on nyt vasen, joten onko se varannut sille niin paljon painoa, että tulos on kaviokuume.
      Ehkä cushingin kanssa on tapahtunut joku muutos...

      Onhan näitä. Tai siten vaan kuu ja tähdet oli sopivasti hollilla. ;)

      Nyt annoin rheumocamia ensihätään, mutta ell suositteli Flunixinia, mitä meillä oli viimeksikin. Tosin tuo rheumocam tuntui myös toimivan ja pahin kipu hellitti ihan tunnissa lääkkeen annosta! Toiset kokee, ettei Rheumocamista ole apua akuutissa, toiset hevoset taas vastaavatt siihen hyvin.

      Poista
  2. Voi rihma. Voikohan tämä liittyä siihen alkuperäiseen ontumaan vai mikä ihme nyt on tullut. Tsemppiä teille toipumiseen, kaviokuume on viheliäinen vaiva ja hevosen tuskaa on kammottavaa katsoa vierestä :( Toivottavasti saat Ripen kivuttomaksi ja selviätte tästä eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toisaalta jopa toivon, että tässä on se ontuman syykin sitten samassa..
      Kyllä tuli itku tänään tuskaa katsoessa ja kun en tiedä, että oliko koko yön kärvistellyt. Tallinpitäjä heti aamulla laittoi viestiä, että Ripen ontuma on pahentunut tai vaihtanut jalkaa..

      Toivottavasti menisi yhtä hyvin kun viimeksi.

      Poista
  3. Ei voi olla totta :( Ripelle paljon paranemisia ja sulle tsemppiä, jaksakaahan taistella taas!

    VastaaPoista
  4. Hurjasti tsemppiä ja Ripelle pikaista paranemista! 💙

    VastaaPoista
  5. Voi ei Elina :( Epäreilua että näitä vastoinkäymisiä tulee näin paljon. Toivottavasti tilanne saadaan pian hallintaan. Voimia ja tsemppiä täältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt tosiaan tuntuu, että vastustaa vähän liikaakin. Nyt ainakin onneksi näyttäisi, että pahimmat kivut on saatu hallintaan ja asiat järjestykseen.

      Poista
  6. Voih, tsemppiä! Meillekin ell on sanonut, että fluniksiini olisi meloksikaamia parempi kaviokuumeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näin minäkin olen kuullut, mutta sitten taas joillain hevosilla se meloksikaami toimii hyvin. Tai Equioxx.
      Mie nään huomenna, että mikä tilanne on, mutta mulla on sellainen kutina, että meilläkin se Flunixin on tehokkaampi. Tänään aamulla poni oli vielä jonkin verran kipeä, kun kengät otettiin pois - keinui jonkin verran kolmella jalalla.

      Poista
  7. Voi Elina, minua oikeasti itkettää puolestasi. Ja Ripen puolesta. Niin epäreilua! Toivotaan nyt kovasti, että kaviokuume paranisi yhtä nopeasti kuin aiemminkin ja että se nyt edes sentään selittäisi aiemmatkin oireet. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä mie eilen itkua väänsin, mutta toisaalta kaviokuume on meille ainakin (valitettavasti) tuttu vaiva hoitaa. Ja kun kaikki on niin paljon helpompaa, kun viimeksi. Tälle seudulle on sittemmin rantautunut kannettava röntgen jne. Sainkin sen jo ensiviikoksi ja sitten on kengittäjän helppo hoitaa oma osuutensa.

      Miekin todella toivon, että tää menis yhtä hyvin, kun viimeksi.

      Poista
  8. Voi ei! Itkut! Minäkin aloin heti miettiä, liittyisikö tämä nyt Ripen ontumaan tai ontuma tähän, mutta ota näistä nyt sitten selvää. Ja tuo PDIDDkin kun on kuitenkin etenevä sairaus, tulee tietysti mieleen, johtuuko kaikki lopulta siitä.

    Tärkeintä tietysti, että kipu saadaan nyt hallintaan ja tilanne stabiloitua. Onneksi Ripellä on omistaja, joka osaa ottaa asioista selvää ja tulkita kipua ja lääkitä ja hoitaa ja yrittää ja rakastaa. Voi kun nyt pääsisitte tästä yli ja johonkin normaalinkaltaiseen elämään vielä. Täällä ollaan hengessä mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samaa olen nyt mielessäni pyöritellyt, että olisiko ontumalla tähän jotain linkkiä. Tai sitten juuri sitä taudin pahenemista jne. Tietysti myös mieleen tulee, että kuuden viikon lähes totaalinen loma ei välttämättä äkkiseltään tee hyvää IR-yksilölle.

      Nyt ainakin pahin kipu on onneksi saatu hallintaan ja karsinassa seisoo ihan tyytyväinen hevonen.

      Poista
  9. Voi itku! Tsemppiä ja uskoa tulevaan toivon teille. Ripelle pikaista toipumista!

    - Ärrä

    VastaaPoista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.