Epäonnen viikko ja ensimmäistä kertaa maneesissa

Niin hirveä viikko takana, ettei aikaa tai energiaa kirjoittamiselle ole jäänyt. Meillä oli jo tutuksi tulleen hoitokoiran hoitoviikko, mutta se päättyi koiran lopetukseen jo keskiviikkona. Vanha koira, kasvain ja nopeasti romahtanut kunto. Ei siitä sen enempää. Sitten sairastui marsu, sekin piti viedä lääkäriin. Onneksi paranee kovaa vauhtia ja on jo oma itsensä. Empä ole koskaan joutunut marsulle pistämään lääkettä. Kokemus sekin.. Rippe on sentään ollut ok ja kompuroinnista tullut haavakin paranee hyvää vauhtia.

Hevosihmiset varmaan ymmärtävät, miksi tämä pullo sai minut nauramaan.

Kevyttä on ollut liikutus tällä viikolla, mutta olen pyrkinyt edes vähän liikuttamaan. Olen käynyt aamuisin ja aikaa on ollut todella rajoitetusti tarjolla. Viikonloppu on mennyt sängynpohjalla sairastaessa. Eilen en jaksanut edes olla koneella ja se kertoo, että oltiin oikeasti kipeänä. ;) Tänään on jo parempi päivä, mutta mitään urheiluuorituksia on turha varmaan yrittää.

 Perjantaina koettiin taas yksi sairastumisen jälkeinen etappi. Ratsastin maneesissa ekaa kertaa. Ilman satulaa, ehkä 20 minuuttia, mutta ratsastin. Omalla ihanalla Ripelläni ja mentiin oikein raviakin. Ensin käynnissä notkisteltiin ja hain sisäpohkeen sekä ulko-ohjan hyvin läpi. Menin kahdeksikkoa pääty-ympyrällä, jossa laitoihin tuli aina muutama askel loivaa väistöä (lähinnä siis ajatuksena siirrellä takapäätä, mikä on ollut Ripellä vaikeaa), sitten keskelle pysähdys, perutuus ja liikkeellelähtö. Jokainen askel tarkasti ratsastettuna, poni kuulolla. Otin sitten ensin päätyihin hiukan ravia hyvän asetuksen jälkeen ja lopuksi ravasin sitten molempiin suuntiin ympyrällä muutaman kierroksen. 

Mikään ei ole pitkään aikaan tuntunut niin hyvälle.

Kuvituskuva

Muuten tuntuu, että kaikki asiat ovat vähnä rempallaan. Aika ei riitä kaikkeen, kokoajan on joku asia tekemättä ja silti tallilla kuluu mahdottomasti aikaa, osittain ihan siksi, että jään kokoajan suustani kiinni kaikkien kanssa. Pitäisi kerätä uusia havuja tarhaan, pitäisi siivota tarhaa useammin, pitäisi vaihtaa ulkona oleva vesi useammin, pitäisi sitä sun tätä. Ja pitäisi se hevonenkin liikuttaa mahdollisimman monipuolisesti tietty. Meidän vähäisistä maastoistakin osa on myllätty metsäkoneilla liejuksi, eikä sinne näiden sateiden aikaan taida olla mitään asiaa. On tässä tullut vähän mietittyä..

Onneksi tämä loputon pimeys alkaa pian taas väistyä ja päivät pikkuhiljaa pidentyä. Ehkä se kevät sieltä taas tulee kunhan joulusta selvitään.

(PS: Voi olla sattumaakin, mutta viikon verran Ripen karsinasta on tullut puolet vähemmän tavaraa mm. kusen muodossa, vaikka se juo aivan yhtäpaljon kun ennenkin.. Mielenkiintoista. Jatkan eläinkoetta.)