Uusia kuvia!

Hiljaiseloa, sitä ei ole viettänyt ainoastaan blogi, vaan myös poni. Se on ollut hävettävän todella kevyellä marras-joulukuun. Olen oikeastaan ratsastanut vain muutamia kertoja. Taluttelua sentään on harrastettu vähän ahkerammin. Pohjat on aika huonoja, pääosin koppuraisia. 
Aktiviteetteja olen järjestänyt piilottelemalla heinätuppoja pitkin tarhaa. Se onkin Ripen mielestä ihan superhauska ajanviete.

Muutaman kerran tosin ollaan käyty purkamassa pahimpia virtoja pois, kun ponin yleinen käytös on sitä vaatinut. Haha. Pelto on oikeastaan ollut ainut paikka, jossa on siedettävästi ja turvallisesti voinut päästellä edes sillointällöin. 
Kuviakin on kertynyt lähinnä huonolaatuisten talli- ja hämäräkuvien osalta, koska aniharvoin olen kerennyt tallille valoisaan aikaan.

Sain myös Ripelle aikaiseksi pienen ripuliepisodin, kun annoin sen syödä lenkillä kanervia.. Että se niistä terveellisistä kanervista.

Rippe ja uusi lämmin toppaloimi kovmmille pakkasille

Teen jonkun verran iltatalleja ja nyt olen muutaman kerran tehnyt myös aamutallin, jotta tallinpitäjä saa välillä nukkua. Minusta on ihanaa hipsia aamulla talliin, jossa vastassa on aina yhtä iloinen Rippe. Tänään joulukuusen alle oli jätetty myös paketit Ripelle ja  minulle. :) 

Päivällä sain manguttua K:n mukaan ottamaan meistä edes muutaman uuden kuvan! Pokkarikamerlla napsittuja, osa vähän heilahtaneita, mutta on sentään kuvia. Haha.

Näiden myötä toivotan kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua!

Marraskuun lopun pohdintoja ja tapahtumia

Mulla ois vaikka mitä kirjoitettavaa, kun vaan saisin aikaiseksi kirjoittaa!

Tuli tänään taas ruokia laittaessa mieleen, että usein kuulee kauhisteltavan, että joku syöttää "niin monesta purkista" hevostaan, koska "suurin osa hevosista pärjäisi pelkällä kivennäsellä". Se on toki totta, mutta esimerkiksi meidän tapauksessa monen purkin ruokavalio sisältää ne ihan samat aineet, kun siinä kivennäissäkissä. Mutta koska olen halunnut tasapainottaa jokaisen mineraalin ja jättää jotakin pois, niin olen kokenut helpoimmaksi mitata ne erikseen.
Miksi siis monesta pussista ja purkista syövän ruokavalio olisi jollain tapaa huonompi tai turhempi? Tietysti usein törmää siihen, ettei omistaja itsekään tiedä, kuinka paljon mitäkin ruokinta sisältää. Toisaalta sama voi olla myös sillä, joka syöttää vain "jotain kivennäistä".

Ripen ruokinta koostuu kahdeksasta erillisestä aineesta.

Litra heinäpellettiä (Black Horse Greenmix)
1rkl suolaa (Rippe ei syö suolakiveä)
0,5dl Racing ADE-vimin (D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää täällä pohjolassa, samassa tuotteessa on myös seleeniä)
2-4ml Racing Natural E (E-vitamiini on tärkeää cushing-hevosille ja sitä saisi mennä reilusti)
1rkl oluthiivaa (hyviä ravinteita, erityisesti B-vitamiinia suolistolle, sisältää myös kromia, joka on IR-hevosille hyväksi)
1rkl merilevää (jodi tulee tästä, teelusikka riittäisi täyttämään tarpeen. Jodi on tärkeää kilpirauhasen toiminnalle ja kilpirauhasen toiminta taas aineenvaihdunnalle)
1rkl Hiveplex (sinkki ja kupari oikeassa suhteessa toisiinsa ja hyvin imeytyvässä muodossa, vähän myös seleeniä)
Seleenimetioniinia 0,4mg (koska seleeni jää muuten vajaaksi, ihmisten tabletit tulivat tässä suhteessa kaikkein edullisimmiksi)

Pari viikkoa sitten muutin ruokinnan vanhaan ja hyväksi havaittuun. Takapuoli kuivui kahdessa päivässä ja poni piristyi silmissä. En tiedä mikä taika tässä on, mutta tällä me mennään jatkossa. Pieniä muutoksia tein viime talven reseptiin, koska osa lisäravinteista oli vaikeita hankkia. Ja magnesiumia en ole nyt antanut purkista ollenkaan tällähetkellä. 

Muuten marraskuu on mennyt aika pitkälti vaan huokaillessa. Ei ole paljon jaksanut mitään tehdä. Eikä kyllä itseasiassa ole ollut oikein mahdollisuuttakaan.
Mie sähläsin kengityksen kanssa ja väli venyi aika pitkäksi. Pitkä kengitysväli ja pohjien koppuroituminen tarkoitti sitä, että Ripellä oli kengittäjän saapuessa enää kaksi kenkää jalassa (ja kaksi lenkkaria). Onneksi kengittäjä sai niihin kahteen repaleiseenkin kavioon kengät kiinni. Tavoite on kuulemma saada kengät pysymään viisi viikkoa ainakin. Putsitin jalat ja kiedoin kädet kyynärpäitä myöten ristiin.
Rippe ei ole aiemmin irtokengistä juurikaan kärsinyt.

Talveksi se sai eteen Equilibrium-kengät ja hokit sovitettiin varpaalla vähän taaemmas. Ihan tyytyväisesti se on nyt kaksi päivää niillä kopsutellut. Hokit laitettiin toki ja tilsakumit myös. 

Josko tässä nyt pikkuhiljaa taas tekisi ryhtiliikkeen ja saisin meidät vähän liikkeelle. Rippe tosin ei ole liikunnan vähyydestä ollut moksistaan. Päinvastoin se on notkeampi, kun pitkiin aikoihin. Kiitos metsätarhan.

Kylmä ilma tuntuu olevan vähän ongelmallinen ja Rippe on ollut nyt ulkona 200g toppaloimen kanssa. Sillä se on ollut selästään pehmeä ja tyytyväinen. Ilmahan on toki ollut tosi raaka, eikä Ripen karva ole todellakaan mitenkään laadukasta. Lisäksi cushing tekee toisilla hevosilla kylmänarkuutta.
Täytyy varmaan vähän uudistaa loimia, koska nyt mulla on kasa sisätoppiksia ja vähemmän ulkotoppiksia. Nykyinen talli on lämmin ja vedoton, eikä Rippeä ole tarkoitus ainakaan toistaiseksi klipata, joten se ei tarvitse sisälle loimea. Ulos sensijaan tarvitaan varmaan paksumpaakin, kun tämä 200g kettuloimi.

Rippekin osaa käskystä hymyillä :)

Mistä on marraskuu tehty?

Saatte marraskuun kuulumiset huonolaatuisina kuvina. Toisaalta kuvista välittyy loistavasti tämä harmaa marraskuun eka puolikas. Aivan tajuttoman synkkää. 

Ripeltä on jätetty pois se uusi täysrehu. Sillä oli epämääräistä levottomuutta, jota ihmettelin. kun jätin kokeeksi ruuan pois, niin tilanne rauhoittui parissa päivässä. Ehkä siinä on joku yrtti tai ainesosa, joka ei sovi Ripen mahalle. 

Siirrytään siis tuttuun heinäpelletti-pellava-hiveplex-ADE-E-vitamiini-merilevä-magnesium-suola -komboon.
Kurailua on myös jonkin verran edelleen, mutta luulen sen olevan yhteydessa cushingiin ja tasoittuvan itsekseen myöhemmin, seuraillaan siis.

Leikittiin Ripen kanssa heinäpiiloa. Tuntui olevan mieleinen leikki, kunhan Rippe ensin hoksasi jutun juonen. Nyt tarha on rajattu väliaikaiseksi pienemmäksi ja kahdella puulla ei paljon piiloa leikitä. :D

Ensimmäinen irtokenkä kaiketi kolmeen vuoteen. Tämän takia tarha on nyt rajattu pienemmäksi, jotta pahin rapakko on poissa käytöstä. Meinasin kyllä ottaa metsää lisää joku päivä, kun jaksan alkaa puuhaamaan.

Psylliumkuurin nauttimista

2kg olkea on yllättävän paljon!

Ollaaan me käyty ratsastuksellakin muutaman kerran. Haaveilen ostavani ride-on-padin piakkoin.

Black Horsen Greenmix, Rippe siirtyy syömään tätä.

Bon appetit vaan

Mutaa on riittänyt. Onneksi on hyvä vesiboksi.

Herranjumala - olen jaksanut satuloida Ripen!

Tallin lähimaastossa lenkillä ja kerankin valoisaan aikaan. Kai puoli tuntia maastoiluakin on tyhjää parempi.

Taavin lopetuksesta tuli eilen kuluneeksi neljä vuotta. Mietin Taavia edelleen melkein päivittäin.
Terveisiä sinne pilven reunalle!

Lokakuun loput

Lokakuussa ei ole paljon tapahtunut. On ollut kiireitä, surua perheessä, väsymystä ja huonoja säitä. Onneksi poni on viihtynyt täällä uudessa paikassa erinomaisesti. Rippe on ollut todella hyväntuulinen ja pirteä kokoajan.
Eikä sillä ole kiire pois tarhasta, vaan välillä sen on oikein joutunut hakemaan mukaan. Katokseen tottuminen on vähn takkuillut, mutta olen ruokkinut välipalaheiniä sinne, josko siitä vielä tulisi turvallinen tukikohta.

Heinäpallokin saatiin korjattua, tosin nyt siitä on kansi halkeamassa. Niitä sentään saa tilattua varaosina. 

Maha on reistannut ja poni on kuraillut jonkin verran, siksikin se on saanut olla kevyemmällä käytöllä. Kokeilin taas kaikenlaisia juttuja, mutta tilasin lopulta kuitenkin heinäpellettiä. Se toi avun melkein heti. Vieläkin välillä on vähän takajalat sotkeentuneet, mutta tilanne on selkeästi nyt hallinnassa. 
 
Tämä tietysti herätti kysymyksen siitä, että onko kuitenkin palattava takaisin hyväksi havaittuun ruokintaan viime talvelta. Toistaiseksi kuitenkin mennään myslillä ja puuro sitten erikseen, koska Metasense-rehua on säkkikaupalla jäljellä. 

Olen tehnyt heinäpelletistä puuron illaksi odottamaan valmiiksi kuppiin (Ripen karsinassa on todella monta ruokakuppia, hah) ja lisäksi olen laittanut pienen määrän myös kuivana myslin sekaan. Rippe kun ei ole pätkääkään ahne, vaan pureskelee ja mupeltaa ruokansa rauhassa. Lisäsin vielä vähän olkisilppua ruuan sekaan parantamaan pureskelua (yhden tutkimuksen mukaan olkihake lisäsi pureskeluaikaa huomattavasti verrattuna esim. sinimailashakkeeseen!).
Muutenhan ponilla on olkea saatavailla lähes kokoajan (jätän sille pari siivua verkkoon yöksi ja samanverran vien ulos heinäkassiin. Ulkona tosin olkea sotketaan ja heitetään maahan, todella rasittavaa.
Ikävä kyllä tommonen kurailu näkyi olomuodossa nopeasti ja poni pääsi muuttumaan kuivakaksi. Painomittanauha kuitenkin paljasti, että heti kurailun vähentyessä alkoi pyöreys taas parantua.

Heinäpelletin kanssa tosin eteen tulee uuden merkin valinta. Nyt tilasin samaa pellettiä, mitä Ripellä oli koko viime talven syötössä. Jo heti säkin avattuani ajattelin, että ompa se erikoisen näköistä. Punnitus kertoi, että pelletit ovat huomattavan paljon aiempaa painavampia (tiiviimpiä). Silmälläkin ero on selvä.

Kun tarkastelin säkin sisältöä tarkemmin, niin joukosta löytyi niitä "vanhoja" tuttuja pellettejä, mutta osa pelleteistä oli ihan erinäköisiä, kovia ja tiiviitä. Eikä ne tietenkään turpoa enää hetkessä, kuten ennen. Voi rähmä! Säkin sisältö oli siis todella epätasalaatuista papanaa.

Mitään kunnollista vastausta en kyselyyni saanut siitä, että onko pelletin valmistuksessa jokin muuttunut. 

Muutamana päivänä ollaan käyty katselemassa lähimaastoja ja löydettiinkin kivoja reittejä. Lisäksi olen jumpannut kentällä maastakäsin ja selästä. Rippe on ollut ihan super ja suorittanut tosi hyvällä asenteella annettuja tehtäviä. Olen pitänyt harjoituksen lyhyinä, kun poni kerran on tehnyt kaikki tehtävät niin hyvin. 

Viimeksi kentältä lähtiessä mietin, että tällaista tämän harrastuksen kuuluu olla. Jumpataan sen verran, että pysytään kunnossa ja molemmilla pitäisi olla harjoituksissa hauskaa.
Minusta on tärkeämpää, että hevonen tuntuu käteen ja persuksen alle hyvälle. Se ei välttämättä näytä ulospäin niin ihmeelliselle. Mutta tiedän itse mitä haen takaa, miltä pitää tuntua.

Tässä näkyy aavistuksen kuivahtanut olemus

Joskus muistelen hetken sitä hiekkatarhaa lämmöllä... :D Viimeistään keväällä tähänkin ajetaan hiekkaa etuosaan.

Heinäpallon tarina

Ostin Ripelle alle kaksi viikkoa sitten heinäpallon ja kerroin siitä täälläkin. Palloa kehutaan kestäväksi leluksi ja lukemieni kokemustenkin mukaan se on kestänyt.

Olinkin melko yllättynyt, kun pallo löytyi eilen aamulla karsinasta melko pahan selkäsaunan saaneena. Runtelun (joka olikin kätevästi kohdistettu suoraan luukun kohdalle) lisäksi sen päälle oli myös jätetty haiseva vastalause, joten palaute tuli ilmeisen selväksi. Haha.

Jos pallo ei olisi ollut niin hintava, niin olisin varmaan kuollut nauruun. K lupasi koettaa elvyttää sitä vielä työkalujen avulla.

Harjaushansikkaat ja uusi kuvioloimi

Olin mainoksen uhti Facebookissa ja klikkailin tässä joku aika sitten ostoskoriin harjaushanskat. Paketti tuli nopsaan, mutta hanskat pääsivät testiin vasta tällä viikolla. Yhden käyttökerran kokemuksella sanoisin, että toimii! 

Millään harjalla ei karva irtoa samalla tavalla ja ponikin tuntui tykkäävän silittelystä. Rippe ei tykkää pään  harjauksesta, mutta tällä antoi silitellä mutaisen päänkin puhtaaksi ilman ongelmaa. 

Hanska puhdisti hyvin ja tehokkaasti. Kestävyydestä en osaa vielä sanoa, mutta suosittelen kokeilemaan tätä.  Ei ole kovinkaan kallis hankinta.

 

Syksyn ostovimma laajentui myös loimiosastolle, kun pitkään katselemani loimen hinta oli vihdoin tippunut kipurajan alapuolelle. Niinpä Saksasta meille matkasi Felix Bühlerin sadeloimi. 30g täytteellä oleva loimi on näille keleille juuri sopiva.
Koko oli 145 ja se oli vähä reilu. Rippe on sen verran hoikkanen nykyään, että sille sopivampi koko taitaa olla 135. Toisissa loimissa se jää tosin selkäosastaan vähän lyhyeksi.

Hiukan reilu koko kostautui etuosan suuruutena, mutta ompelin siihen heti pienet taitokset ja loimesta tuli tosi hyvä. Lisäksi umpinainen häntälenkki (ja pikkusen kuraileva poniini) sai minut säälimään tallinpitäjää, joten ompelin siihen pikalukon toiseen päähän. 

Ommeltu taitos

Heinäpallon hankinta, kengitys ja kotiutumiskuulumisia

Viikon verran ollaan nyt oltu uudessa paikassa, eikä ole mitään pahaa sanottavaa. Rippe on kotiutunut erinomaisesti. Jopa paljon paremmin, kun odotin. Saatte kaikki kuulumiset kuvapläjäyksen saattelemana. Kuvat ovat tosin taattua kännykkälaatua, mutta ainakin on kuvia.

Rippe on ollut aivan äärrettömän hyväntuulinen kokoajan ja selvästi nauttii uudesta tarhastaan. Vaikkakin pari kertaa yhtenä iltana hengittelin syvään, kun hain sen tarhasta. Hyräilin mielessäni vaan laulun sanoja: "mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi"..

 

Ulkona on nyt tosiaan melko kuraista, mutta sisälle ostin Ripelle yöksi lisäviihdykettä (sillähän on olkia verkossa viihdykkeenä kokoajan). Pitkän pohdinnan jälkeen ja olosuhteiden antaessa myöten koukkasin Puuilosta mukaan heinäpallon! Alkuun näytti siltä, että Rippe ei jaka sen kanssa tapella, mutta on se nyt joka aamu ollut tyhjänä karsinassa. Laitoin alkuun vain vähän heinää sinne siltä varalta, että heinä jumittaisi palloon.
Nyt olen laittanut sinne vajaa puolet heinistä ja vähän olkia sekaan.

Lenkkeilemässäkin kerettiin viikonloppuna jo käymään, viikolla ollaan kierrelty vaan lähistöllä ja kentällä ollaan pari kertaa pyörähdetty. Viikonloppuna käytiin autotien toisella puolella. Parin kilometrin päässä nimittäin asustaa vanha tuttu maastokaveri Komu uudella omistajalla. Komun vuokraajakin on meille myös tuttu, joten sovittiin treffit sopivaan paikkaan ja suunnistettiin Ripen kanssa sinne kartan avulla. Ihania maastoja täällä onkin! Metsäreittejä vaikka kuinka ja pehmeitä tienpätkiä.

En laita korvia höröön

Uusi ruokakin on maistunut lukuunottamatta sitä, kun yritin laittaa siihen suolaa. Varmuudeksi taas kaksi päivää tuli taukoa. Mutta nyt taas maistuu, kunhan omistaja muistaa olla lisäilemättä ylläreitä ruokaan. Kuivatut omenat on sentään kelpuutettu joukkoon. ;)

Olkien syönti on vähentynyt edelleen, mutta uusi heinä maistuu kyllä. Olkeakin syödään, mutta varmasti enemmän tarpeeseen (=nälkä), kun tylsyyteen. 

Kengittäjä kävi tänään taas laittamassa etupään uudelleen. Alkaa tasoittua kasvuvauhti niin, että kohta päästään laittamaan aina koko poni ympäri kerralla. Nyt on laitettu neljän viikon välein etupää ja kahdeksan viikon välein kaikki jalat. Nyt meni viisi viikkoa, eikä tilanne ollut mitenkään kaoottinen.
Otin kavionpohjasta pitkästä aikaa kuvan ja onhan siinä ihan selkeä ero. Valkoviivakin on taas kutistunu ja kavio on saanut muotoaan takaisin. Rippe myös seisoo sen varassa ongelmitta.

Kengittäjä myös sanoi ponin olevan kivalla mallilla. Ja itsekin totesin yksi päivä, että on siihen vähän tullut lisää lihaksia ja sellaista hyvää pyöreyttä. Se ei ole enää ihan niin kuiva. Uusi tarha varmasti myös aktivoi lihaksia ihan eri tavalla, kun pienessä tarhassa tönöttäminen.
Me jo vähän katseltiin ensi kesäksi uudenlaista kenkää. Eli ollaan sitä mieltä, että papparainen pötkii vielä pitkään. haha.

Ylempi kuva on helmikuulta, silloin kaviosta alkoi paljastua selkeitä vaurioita.