Silmä lepää

Siinä sitä nyt sitten on, soraa koko tarhan täydeltä ja Ripelle karsina sisustettu iltaa varten. Omistajan stressitaso tippui heti vihreälle alueelle ja toivottavasti hevonenkin on tyytyväinen. :)

Rahalla saa ja hevosella pääsee - ainakin rahoistaan (pohdintaa tallipaikkojen hinnoista ja tarjonnasta)

Hevospiireissä on sama ongelma, kun ihmisillä yleensäkin; kaikki pitäisi saada, mutta mikään ei saa maksaa mitään. 

Turvallisuussyistä hevosen karsina on hyvä nimetä (esimerkiksi jos ponisi karkaa...). Väärässä karsinassa voi olla esimerkiksi iltaa varten väkirehut kupissa valmiina.

Otetaan esimerkiksi nyt pinnalla ollut aihe; hiekkatarhat. Miksi talli ei rakenna kaikille hiekkatarhoja? Tai miksi talli ei kustanna hevoselleni hiekkatarhaa, kun minä haluan?

Talli varmasti rakentaa kaikille hiekkatarhat, mutta monikaan ei ota huomioon, että se tarkoittaa automaattisesti hintojen nousua. Jos minä saan hiekkatarhan, silloin kaikki muutkin haluavat sellaiset. Lisäksi olen tallille mennessäni hyväksynyt sen, että tarhat ovat peltopohjaisia ja siten sateella mutaisia. Tallilla ei ole tarjota minulle hiekkatarhaa, eikä mitään velvoitetta sellaista rakentaa. Jos haluan hiekkapohjan, minun on muutettava muualle tai rakennettava sellainen itse (omassa tapauksessa hiekan kustantaminen valmiiseen tarhaan tulee muuttoa halvemmaksi, koska tallivuokra on edullinen ja paikka lähellä kotiani).
Alunperinhän Ripen piti olla pihatossa, jonne talli kustansi hiekkaa nyt syksyllä. Mutta kuten lukijat jo tietävät, jouduttiin tekemään uusia ratkaisuja. Ja sattuneista syistä pihatosta lähti nimenomaan Rippe, jonkunhan on asiassa tultava vastaan.. Näinollen tulin tulokseen, että tarvitsen sen hiekkatarhan, koska sädemätäistä hevosta en halua mudassa seisottaa.


Sama itku on jokaisena vuotena laidunten kanssa; eihän se voi maksaa mitään, koska tallityöntekijän ei tarvitse tehdä mitään. Lannoitteet ja aidat ovat toki ilmaisia ja tippuvat laitumelle aivan itsestään.

Meidän tallipaikassa hevosilla on ulkokarsinat ja erillinen hoitotila, hoitotilan käytössä pitää olla kohtelias. Kengitettävät tai esim. hierottavat hevoset ovat etusijalla.

Mistä on tullut ajatus, että jokaisella on oikeus hevoseen? Minusta siihen ei ole oikeutta jos ei ole rahaa. Se on ikävä tosiasia. Hevosenpito ei ole halpaa. Se on myös aikaavievää ja sitovaa. Ei minusta ole kenenkään velvollisuus elättää muiden hevosia pitämällä vuokrat alhaisina tai hoitamalla ilmaiseksi. Jos aika, raha, mielenkiinto, jaksaminen tmv. loppuu on hevosesta hankkiuduttava eroon tai vähennettävä kustannuksia. Tapoja on monta, enkä ala niitä tähän luettelemaan.

En tiedä mistä se johtuu, mutta usein tällainen hevosenomistaja on myös kärkkäästi vaatimassa parannuksia talliin. "Koska minähän maksan tästä jo nyt niin paljon". Todellisuudessa esimerkiksi omassa tallipaikassani hinta on enemmän, kun kohtuullinen. Jopa edullinen jos niin voi sanoa. Ja tallinpitäjä on luvannut tulla hiekkatarhan maksuissakin vastaan, josta olen enemmän, kuin kiitollinen. Minä en vaatinut tai olettanut mitään, hän ehdotti sitä itse.

Samalla kävelyllä saa tuotua monta asiaa, kun hiukan organisoi. Minulla on tapana tuoda puhtaat turpeet jo ennen siivousta karsinan nurkkaan. Näin säästyn yhdeltä lisälenkiltä.

Tallin kunnossapito tottakai kuuluu tallille, mutta jos itse hajotat tai tuhoat paikkoja olisi kohteliasta ainakin osallistua niiden korjaamiseen, vähintäänkin ilmoittaa asiasta. Välinpitämättömyys toisen omaisuutta kohtaan on melko yleistä. Ilmeisesti asiakkaan roolissa ei haittaa, vaikka esim. omalla toiminnallaan ja piittamattomuudellaan tuhoaa paikkoja.
Minä en myöskään oleta, että kukaan muu korjaa hevoseni tekemiä tuhoja jos se esim. tulee aidoista läpi tai kuten viimeksi; tunki liukuoven ali tarhakaveriaan karkuun. Siellä me yömyöhään suoristettiin ovia ja korjattiin kaikki ennalleen.

Toinen asia tallipaikoilla on, että moni kyllä kovaan ääneen vaatii palvelua, mutta itse ei olla valmiita tekemään juuri mitään. Monikin asia hoituisi, kun nostaisi oman persuksen penkistä ja tekisi sen. Avun tarjoaminen on paitsi kohteliasta, myös talli-ilmapiirin takia hyväksi. Vuosien aikana olen myös oppinut, että ihan kaikesta ei kannata tai tarvitse alkaa napisemaan. Joitakin asioita vaan voi katsella läpi sormien, eikä mikään paikka ole täydellinen. On vain pohdittava, mitkä asiat itse laskee tärkeimmäksi. Ja kuinka paljon voi itse panostaa hevosensa hyvinvointiin mm. korjailemalla paikkoja tmv.

Omalla kohdallani se on hyvälaatuisen korsirehun riittävä saanti tarpeeksi usein, kokopäivätarhaus ja se, että perushoito sujuu hyvin, ruuat jaetaan ajallaan ja varmasti. Seuraavaksi tärkeintä on edes kohtalaiset maastot, sitten muut ratsastustilat. Melkein kaikesta muusta olen valmis tinkimään tai tekemään itse. Minulle esim. karsinan putsaaminen itse ei ole ongelma. Ja oikeastaan minusta on kivaa, että saan itse vaikuttaa hevoseni oloihin, sen heinämääriin ja tehdä tallilla muutakin, kun ratsastaa.

Mitä sinä itse arvostat tallipaikassa? Mitä oletat tallivuokraan kuuluvan?

Jäljet pitää siivota, käytävät lakaista ja valot sammuttaa lähtiessään

Silmät kii, etten luovu ja lipeä
heikko kohta, se kipeä
josta on kiellettyä multa kysyä

Uusimmat kuulumiset ja muutoksen tuulet

Rippe on ollut nyt pihatossa yksinään. Pari päivää sitten kävi sellainen onnettomuus, jossa Rippe päätti murtautua ulos pihaton käytävällä olevasta liukuovesta, kun tuli taas ahdasta. Rippe selvisi muutamalla pienehköllä haavalla, joka on silkka ihme. Sinäiltana hevoset erotettiin ja toistaiseksi Rippe jäi korjattuun pihattoon.
Se on viihtynyt aivan valtavan hyvin yksin. Eikä varmaan ole sattumaa, että takajalat ovat siitä asti pysyneet kurapaskasta puhtaina.. Olkikaan ei enää maistu, kun saa syödä omat heinänsä, eikä tarvitse juosta tarhaa ympäri kokoajan.

Koska pihattomökin vuokraaminen vain Ripen käyttöön ei tilanpuutteen takia ole mahdollista, päädyttiin sitten siirtämään Rippe karsinapaikalle ja kustantamaan sille oma hiekkatarha. Hiekat saapuvat maanantaina ja levitellään heti, kun keretään. Siihen asti Rippe saa olla pihatossa. Toisaalta tilanne harmittaa minua monellakin tapaa (joita en tarkemmin blogiin erittele), mutta tämä on paras ratkaisu niistä, mitä on tarjolla. Ja lopulta tulee myös edullisemmaksi, kun siirtää hevonen uuteen tallipaikkaan, jossa olisi valmiiksi hiekkapohjainen tarha, mutta korkeampi vuokra ja pidempi matka.
Mielenrauhasta (sekä hevosen, että omistajan) olen myös valmis maksamaan mielelläni. 

Ystäväni Sanni ratsasti tänään Ripellä ja alkukankeuden (kirjaimellisesti) jälkeen homma näytti ihan kivalle. Rippe ei ole varmaan helpoin hevonen ratsastaa, mutta hyvin Sanni selvisi. Ponikin jännitti uutta kuskia selvästi ja hakeutui helposti viereeni. Pitäisikö useammin antaa se muiden käsiin, ettei se vallan napaudu? ;) 

 

Ripellä on ollut nyt vähän opettelua uusien kavioiden kanssa, se on kompastellut tavallista enemmän ja välillä vähän hakenut ravia. Mutta onhan ne uudet töppöset paljon edellisiä suoremmat.

Yksi päivä menin maneesissa ja laitoin oikein kamerankin kuvaamaan, mutta sitten traktori alkoi pörräämään maneesin seinän takana (kuski ei tiennyt, että olin maneesissa) ja siihenhän se sitten kaatui koko flow.. Heh. En ole sitten jaksanut edes editoida niitä pätkiä, kun ei niissä mitään kovin kummallista ole.

Liian nössö hevonen

Ostin tänään elämäni ensimmäiset talikon. 18 vuotta on tullut hevosteltua, vaan en ole aiemmin joutunut talsimaan talikkokauppaan. Ostin pirteän limenvihreän, jotta se erottuu tallilla.

Nyt olenkin miettinyt, että mistä voi ostaa hevoselle lisää itsevarmuutta ja uuden, suuremman egon. En ole vielä löytänyt. Ja sille tottatosiaan olisi nyt tarvetta.

Nyt saan varmaan taas kuraa niskaani, koska olen avoimempi, mutta olkoon menneeksi.

Nyt tilanne on juuri se, miten epäilinkin tässä käyvän. Rippe on alempi kahden hevosen "laumassa", eikä uskalla pistää yhtään hanttiin. Ja toinen hevonen käyttää tilaisuutta aivan häikäilemättömästi hyväksi. Pomohevosen ollessa muutenkin hapan luonteeltaan ja kärttyisä naamaltaan, Rippe menee karkuun melko liukkaasti.

Tänään oli vielä sattunut se, mitä eniten pelkäsin. Hevoset olivat menneet samaan mökkiin (koska johtaja ei halua yksin) ja Rippe oli jäänyt sinne jumiin (ei uskaltanut mennä oviliuskojen läpi) ja ryminä oli ollut valtava. Onneksi ei mitään pahempaa tälläkertaa, mutta Ripestä tuli entistä pelokkaampi.
Oviliuskat ovat yleensä olleet osittain ylhäällä juuri Ripen takia, mutta nyt ne ilmeisesti olivat tipahtaneet alas. Aiemmin samaan mökkiin meneminen ei ole aiheuttanut ongelmaa, vaan Rippe on kävellyt mökistä ulos. Nyt alhaalla olevat liuskat pelottivat liikaa.

Sain kyllä Ripen uudelleen mökkiin päivällä, mutta se oli melko varautunut. Ja johtajatamma oli kovasti tulossa taas samaan. Uskoi kyllä lopulta, kun en päästänyt sitä. Mutta eihän siellä ole kokoajan joku vartioimassa. 
 

Pitäisi olla todella iso pihattomökki, jotta tämä toimisi. Koska ilman väliseiniä Rippe ei uskaltaisi sisälle sitäkään vähää.

Vaihtoehtoja ei ole kovin paljon, eikä mikään ole optimaalinen. Joko Rippe saa jäädä pihattoon ja sille voisi kokeilla toista kaveria. Mutta mitä jos sekään ei toimi? Vikaa on myös Ripessä, koska se on niin nössö ja väistää painetta herkästi ihmisenkin kanssa. Edes pieni lisä sen itsevarmuuteen tekisi jo ihmeitä. Kun ei tarvitsi niin kipakasti juosta karkuun ja pelätä kokoajan. 

En tiedä, mitä sille on tapahtunut jossain vaiheessa, koska se ei ole aina ollut tuollainen. Ja keväällähän se vielä antoi Pipsalle kyytiä, kun aikansa katteli pomottelua. Nyt se ei uskalla edes ajatella sellaista, vaikka sitä toivoinkin.
Pipsa taas tuli ihan hyvin toimeen vähemmän herkän ruunan kanssa, joka ei väistänyt sitä (vaikka korvat olisikin päätä myöten), muttei myöskään provosoinut mitenkään.
Ripelle kaveriki sopisi parhaiten samanlainen nössykkä. Tai Ripen pitäisi päästä pomoksi. Tällätavalla homma vaan ei toimi. Eikä minulla riitä hermorakenne kovin kauaa kokeilla, josko tottuisivat. Koska minun hevoseni on se, joka ottaa turpiinsa (vaikkei tee mitään ansaitakseen sitä).
Pehmeämpien hevosten kanssa se on tullut ihan kivasti juttuun. Hemuli oli Rippeä alempana laumassa (mutta oli liian paini-intoinen nuorukainen noin muuten) ja hetken aikaa helmi-maaliskuussa samassa ollut Micky oli myös Ripen alapuolella, kaverukset tulivat ihan hyvin juttuun keskenään.

Rippe ja Taisto 2001

Toinen vaihtoehto on ottaa Rippe pois pihatosta ja siirtää se karsinapaikalle. En tekisi sitä mielelläni, koska Rippe on tykännyt pihatosta ja minusta se on hevoselle aina parempi vaihtoehto.

Sitten ongelmaksi muodostuu myös tarhan pohjat. Meillä ei ole hiekkapohjaisia tarhoja. Rippe ei voi seisoa mudassa ja kosteassa jatkuvasti, koska sillä on se surullisen kuuluisa sädemätä (tai ainakin se uusii erittäin herkästi). Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, pakkasia ei ole odotettavissa pitkiin aikoihin ja sitämyöten kurarallia kestää pahimmillaan koko talven. Ja tuskimpa kaveriongelma tarhassakaan poistuu, joten Rippe joutuisi (tai pääsisi) yksintarhaukseen. 

Toisaalta; olisiko se kuitenkin Ripen kannalta optimaalisin vaihtoehto? Yksin omassa tarhassa, mutta kavereita mahdollisuus aidan yli rapsutella ja koskettaa. Ei tarvitsisi ainakaan stressata ja juosta karkuun kokoajan. Mutta, kun minä haluaisin hevoselleni ainakin sen yhden kaverin, koska hevonen on laumaeläin.
Onko hevosen parempi yksin silloin, kun vaihtoehtona on kaveri, mutta jatkuva stressi ja karkuunjuokseminen. Stressaako se väistely Rippeä vai onko ongelma vain minun pääni sisällä?  Toisaalta, se viimekeväänä laihtui kokoajan, mutta kesän yksinollessaan pysyi ihan hyvin lihassa, oli tasapainoinen, nukkui hyvin jne.

En tiedä. En todellakaan tiedä.

Uudet menomonot ja talviasumukseen muutto

 
Ripellä kävi tänään uusi kengittäjä, koska oma kengittäjämme on sairaana ja hän suositteli tätä kengittäjää.  Erittäin ammattitaitoinen ihminen. Rippeä laitettiin reilusti yli kaksi tuntia ja sain paljon vastauksia minua askarruttaneisiin kysymyksiin (mm. kantojen aristukselle jne). Ripen kavioiden kanssa tehtiin aika isoja muutoksia, joten nyt pitää ottaa muutama päivä vähän kevyemmin, että hevonen saa totutella uusiin asentoihin.
Samalla myös selvisi, että Ripen lapojen lihaksisto on epäsymmetrinen eli se on säästellyt vasenta etujalkaa. Se on juuri se murheenkryyni, jossa on se sädemätä.

Eihän niistä vieläkään täydellisiä saanut, mutta paljon paremmat jo. Vaadittiin vähän enemmän rohkeutta, mitä edellisillä kengittäjillä on ollut. Ripen kaviot eivät missään nimessä ole olleet helpot laitettavat ja sen historia on vaikeuttanut asiaa entuudestaan. Kuuden viikon päähän sovittiin uusi kengitys. 

 
Rippe muutti tiistaina pihattomökkiin, kun tarhaosaan saatiin viimein hiekkaa. Se on ottanut mökistä ilon irti ja sen löytää useimmiten mökistä hengailemasta. Ulkona se käy lähinnä syömässä. Hah! Hyvä, kun on valinnanvaraa. Alkuun vähän pelkäsin, miten Pipsa ja Rippe tulevat taas juttuun, mutta yllättävän hyvin on mennyt ja tänään Rippe jopa huuteli Pipsan perään yksin jäädessään!

Ja kaikki voi joskus rikkoutuu mutta ainakin olin hetken ehjempi kuin moni muu

1.

"Minä synnyin tuhat kertaa
Sinä kuljit jossakin
Eikä tiennyt kumpikaan
Että sydän kyllä muistaa
Ja se tahtoo takaisin
Toisen puolikkaan

Aivan kaikki askeleet
Yksi kerrallaan
Ovat tänne johtaneet
Aivan kaikki kyyneleet
Kaikki askeleet ovat tänne johtaneet"

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

Näprääjä tahtoo hevoseen ryhtiä

Ralliponi ei mahtunut kokonaan kuvaan...

Minusta on tullut näprääjä, ei siitä mihinkään pääse. Senlisäksi, että me maastoillaan yli puolet ratsastuksista, me tehdään myös voimistelua. En näe syytä ravata kenttää ympäri kierrostolkulla saadakseni ponia ravaamaan hyvin, kun useimmiten Ripen kanssa käy niin, että se alku oli kuitenkin se paras hetki. Sitten koko pakka vaan sortuu pikkuhiljaa palapalalta. Vältän siksikin turhaa ravaamista kenttää ympäri, että haluan säästellä jalkoja. Jos haluan ravata pitkään, vien hevoseni maastoon.
Sensijaan voin käyttää vaikka kuinka kauan siihen, että siirtelen hevoseni taka- ja etuosaa sivuille, pyydän ristiaskelia, taivuttelen ja asettelen käynnissä. Nyplään ja näprään jotakin pientä ja haen sitä pientä onnistumista.
Olen myös huomannut, että saan paljon paremman fiilikset itselle (ja hevoselle), kun me tehdään sitä kaikkea pientä näpräystä, jolla sitten tähdätään siihen muutaman metrin hyvään, tasapainoiseen ravipätkään. Saatan lopettaa ratsastuksen siihen, hypätä alas ja kiittää hevosta hienosta yrityksestä.

Ripen kanssa tämä on aivan tajuttoman hauskaa, koska se on niin yritteliäs ja positiivinen hevonen.

Olen alkanut nostaa Rippeä edestä ylös ja pyrkinyt saamaan sen ryhtiin. Hitaaksi ja edestä ylös. Olen ratsastanut näin vasta pari kertaa ja se todella tuntuu olevan ratkaisu ongelmiin, joita meillä on viimeaikoina ollut.

Aluksihan yritin tätä samaa, mutta silloin Rippe oli niin lihakseton, ettei se yksinkertaisesti kyennyt kantamaan itseään niin ylhäällä ja ravi meni aivan sotkotukseksi. Silloin aloin ratsastaa sitä enemmän eteen-alas ja pitkäksi, kunhan se ravasi. Nyt ongelmaksi on tullut se, että sillä isolla ravilla Rippe ei meinaa mahtua kentälle, mutten myöskään ole pystynyt hidastamaan sitä hajottamatta ravia. Ja kaikkihan on kiinni siitä, ettei siitä vauhdista ja etupainoisuudesta voi kukaan hevonen itseään nostaa tasapainossa ylös. Ensin on mentävä hiljaa ja löydettävä voima ja tasapaino. Vasta sitte voi mennä kovempaa.
Toisaalta, aluksi vapaampi ravi on kyllä kehittänyt Ripelle myös sitä lihaksistoa, jota se tarvitsee noustakseen ylös. Rippehän on luonnostaan melko matalassa muodossa liikkuva.

Ideoita tähän mun projektiin olen saanut Penaponi -blogista jo aiemmin ja sittemmin uuden sysäyksen Salaman ja Marjutin uusimmasta valmennuspostauksesta.
Se tuntuu toimivan, että yritän saada Ripen ravaamaan aavistuksen hiljempaa, kun se itse menisi. Silloin se jää odottamaan minua, kantaa itsensä paremmin ja pysyy silloin myös tasapainossa. Toistaiseksi hyvin lyhyitä pätkiä, mutta jostain se on lähdettävä.
Ennen ensimmäistäkään ravipätkää, rakennan ryhtiä ja tasapainoa tekemällä avoja, väistöjä jne. siinä uudessä ryhdikkäämmässä olemuksessa. Kun minusta alkaa tuntua siltä, että ryhti lössähtää ja kaula alkaa taas valua, tarkastan oman istuntani, otan Ripen seis, pyydän sitä taaksepäin vain senverran, että paino siirtyy takaisin takapäälle. Pyydän uudelleen eteen. Nyt tämä alkaa jo toimia niin, että tehdessäni ohjalla pienen pidätteen, Rippe korjaa heti kaulaa ylöspäin ja sitämyöten koko etuosaa ylös. 

Omasta istunnasta senverran, että olen joutunut todella keskittymään siihen, että istun persuksellani penkissä, enkä nojaa eteen. Vatsalihakset ovat päässeet töihin ja niiden löytyminen toi ratsastukseen heti uusia ulottuvuuksia. ;) Lisäksi olen pyrkinyt pitämään käden elävänä, etten vain jäisi vetämään tai kannattelemaan Rippeä. Liikuttelen sormia, jotta käsi pysyisi rentona.

Olen saanut niin mahtavia ahaa-elämyksiä meidän näperrys-tuokioilla, että voi jestas sentään!

Rippe kokeili rajojaan

Ilmeisesti aamuheinät olivat myöhässä.. Hehheh. Rippekin siis viimein huomasi, ettei portissa ole sähköä, se on koko kesän pysynyt siitä kaukana sähkön pelossa.

Karkailujen minimoimiseksi Rippe muutti putkitarhaan siksi aikaa, että saadaan pihattotarha kokonaan valmiiksi. Hiekka sinne on ajetti ja levitetty, mutta aidat pitää vielä korjata.
Rippe ärsytti naapureitaan putkitarhoissa, kun ei vaivautunut edes haistelemaan. Hah. Se vain puuhasi omia juttujaan ja jätti uteliaat ihmettelemään.

Tuntuu olevan ponissa virtaa, vaikka sädemätä taas vähän kiusaakin. Kokeilen nyt uutta "reseptiä" sen hoitoon. Kerron siitä enemmän jos se vaikuttaa toimivalle. 

Kraniointia 2

Ripellä oli taas perjantaina kranio. Otin tallille mukaan kamerankin, joka kuvasi koko hoidon. Toivoin saavani venyttelyjä videolle. Rippe ei kuitenkaan esittänyt yhtään ainoaa venyttelyä tai muutakaan. Toisaalta se toki on positiivista, ettei isoja jumeja ollut. Tilanne oli viimekerrasta parantunut, mutta pientä jumia oli niskassa ja ristiselässä. Lisäksi vasemman takasen vuohinen tuntui tukkoiselle. SI-nivel oli vähän kallistunut oikealle.
Uutta hoitoa ei enää varattu, vaan soitellaan sitten taas tarvittaessa.

Olisin halunnut laittaa teille videota näytille, mutta videoiden pätkiminen ja muokkaaminen osoittautui liian haastavaksi. En jaksa taistella, joten saatte vain videolta pysäytettyjä kuvia.
Pihalla käväissyt sora-auto sai Ripen vähän hillumaan, joten suljin raoillaan olleen oven. Piti sitten lopulta kurkkia, ettei se hirviö tule ikkunasta sisään.

Rippe saa nyt vapailla viikonlopun yli.