Eläinsuojeluasialla

Halusin vain jakaa teidän kanssa tämän jutun, kunhan ensin olin kysynyt tallilta siihen luvan. Kiitos meidän talliväelle, että Taavi saa asua näin mahtavassa paikassa.

Linkki lyhyeen lehtijuttuun!

Juokse sinä humma...

 

 

Tänään sain pitkästä aikaa valjastaa Taavin kärryjen eteen ja kyllä se homma vaan on molemmista mukava liikuntamuoto. Taavi kulkee aina paremmin kärryn edessä ja se taas miellyttää kuskia.

Ajelut on pitänyt hetkeksi unohtaa hännän vammaepisodin takia, mutta nyt kohta alkaa olla kuivunut. Hain vielä heppatarvikkeesta pehmusteen häntäremmiin (löytyi oikein tarkoitukseen oikeasti tehty pehmuste!).
En ole enää pessyt häntää, vain laittanut rasvan kerran päivässä päälle. Haava ei enää eritä ja on kuivahtanut kokonaan.

Laitoin Taaville sidepullit, koska ne olivat ilman ohjia. Laitoin paalinnarun korvaamaan suunnittelemaani "poskiremmiä" ja se kyllä vakautti suitset. Sittenhän minä keksin, että leukahihnan saa irti ja siitähän saisi askarreltua hihnan tuohon posken kohdalle. Sitä pitää lyhentää ja tehdä lisäreikiä.

Toisaalta Taavi ei taida tykätä näistä  niin paljon, kun Orbitlessista. Se koettaa lenkillä hangata päätään jalkoihin ja lenkin jälkeen se hinkuttaisi päätään ihan joka paikkaan. Se ei tee sitä toisten kuolaimettomien kanssa, joten epäilen ehkä turparemmin painavan (vaikka se on löysällä?).

Lenkki meni hyvin. En tiedä onko viime päivien suolavesijuotolla ollut vaikutusta, mutta Taavi hikosi lenkillä paljon enemmän kuin normaalisti! Se on ollut aina huono hikoamaan. Käytiin melko reipashenkinen lenkki, vaikkei kamalan pitkä. Sateen jälkeen oli kyllä mukavan viileää, mutta ötököitä oli aivan kaameesti ja Taavi-parka oli helisemässä.

Tallilla pesin Taavin ja laitoin sille ötökkämyrkyt, se sai iltapuuron ja 5 litraa palautusjuomaa.

Pieniä vieraita!

 
Taavilla kävi tänään taas vieraita, tuttuja jo kolmelta kesältä. Noora kävi taas ratsastamassa, kun ovat olleet perheensä kanssa mökillä. Mukana oli myös pikkusisko Mira (2,5v) sekä pikkuveli Tuukka.Tuukka on vielä liian pieni osallistumaan heppahommiin muuten kuin äidin rintarepusta seuraamalla, mutta molemmat tytöt olivat jo innolla mukana.
Noora ratsasti melko pitkään ja jaksoi hyvin, otettiin vähän ravia yhdessä, mutta muuten Noora sai ratsastaa itsekseen. Olin toki lähellä ja tarvittaessa autoin pohkeiden kanssa, kun jalat on vielä niin lyhyet. Noora ja Taavi askartelivat pujottelun ja puomien parissa, tuli Taavillekin hyvää jumppaa, kun kierteli ja kaarteli tötteröitä.

Lopuksi Mirakin kävi istumassa pari käyntikierrosta Taavin selässä. Alkuun hän oli innoissaan tulossa, mutta sitten selkään nostettaessa alkoi jännittämään. Otettiin uusi houkuttelu ja sitten likkaa ei olisi saanut enää ollenkaan alas selästä. :)
Pesun jälkeen oli herkkujen vuoro ja Mira halusi vielä vähän harjata Taavia ennen laitumellevientiä.

Olipa mukavaa! Taavi on niin hyvä lasten kanssa, kun se on rauhallinen ja kiltti.

Vähän enemmän harjaajia, Taavi nauttii

Lepohetki Taaville ja taputuksia

Taipuu, taipuu, kiertyy, kaartuu

Näin pientä kyyditettävää ei ole vielä tainnut Taavilla ollutkaan

Liikkuvaa Taavia, ruokintapohdintaa syksyksi jne.

Laitoin tänään taas kameran hetkeksi kuvaamaan meidän askartelua kentällä. Lähinnä tarkoitus oli katsella itse, miltä liike videolla näyttää, mutta en nähnyt mitään syytä, miksei tätä voisi julkaista. Se on taas ihan leikkaamaton versio, kaukaa kuvattu jne. Video on kuvattu ihan lopusta, Taavi on jo vähän väsynyt (se on kentällä päässyt todella helpolla) ja ei ole esimerkiksi enää halukas peruuttelemaan.

Minua harmittaa suunnattomasti, etten ole onnistunut löytämään enää toista kertaa sellaisia asetuksia mitä kerran löysin. Silloin sain puolipidäteharjoitusten ja peruutus-ravi-siirtymisten kautta Taavin sellaiseen moodiin, että se hetkittäin kulki erittäin kivasti. Suoraan siirtymisestä se myötäsi niskastaan, kulki suorana ja rehellisesti läpi kehon, vain muutamia metrejä, mutta kuitenkin. Se kulki!
Sitä Taavia en ole sen koommin nähnyt ja se harmittaa, koska tiedän sellaisen olevan jossain.

Harjoittelua, harjoittelua! Helteet vaan ovat saaneet mielen ja hevosen laiskaksi, eikä kentällä tee mieli puurtaa ennen iltayhdeksää. Huh! Eilen oli pakko antaa Taaville vapaa, kun helle nousi täällä ennätyslukemiin. Ei vaan pystynyt, kumpikaan.

Muina päivinä Taavi on juossut pihatiellä ja irtona kentällä (minä pyörän kanssa perässä) ja käynyt ratsain hölkkälenkillä. Yllättäen helteet ovat todellakin tehneet hommasta melko tahmaista ja vastenmielistä molemmille. Ollaan kuitenkin selvitty ja Taavikin on saanut liikunnan jälkeen pesun ja päässyt piehtaroimaan. Pojat pääsivät myös eilen takaisin pihattoon ja olivat asiasta erittäin onnellisia, tönöttivät siellä ihan vain silkasta tönöttäminen riemusta. :D

Löysin muuten veden, jota Taavikin jopa suostuu juomaan. Koska näillä helteillä on hyvä juoda! Se on fysiologinen suolaliuos, niin hullulta kun se kuulostaakin, tätä meni eilen 10 litraa! Tänään ehkä 4-5 litraa, mutta kuitenkin sitä juotiin. Tähän asti on koitettu, melassit, mehut, omena, lese, pellava, murskattu ohra, yrtit... Kaikki tuottaa saman lopputuloksen; yksi kulaus ja se oli siinä sitten. Tämän vinkin bongasin ht-netistä ja siitä puhuttiin myös uusimmassa Hevosenomistaja-lehdessä. Hevonen myös hyödyntää suolan ja nesteen parhaiten tällätavalla.

Taaville on myös tilattu pirunkoura-pellettejä kokeiluun. Otan riskin ja kokeilen, mitä maha sanoo. Niitä on kehuttu nivelien hoidossa paljon, joten siksi asia houkuttaa. Tuloksia pitäisi olla luvassa jo parissa päivässä jos on tullakseen. Jos tuote toimii, eikä maha tule siitä kipeäksi, niin ruusunmarja vaihtuu sitten tähän.
Myös muita muutoksia olen syksylle miettinyt. Yksi on varma, Taavi alkaa saamaan pellavasiemenöljyä rasvahappojen takia. Se korvaa siis hampunsiemenen ja pellavansiemenen. Öljystä se saaa pienestäkin määrästä enemmän hyviä rasvahappoja ja ne ovat valmiita hyödynnettäviksi, siemenistä osa tulee aina pureskelematta läpi ja pienessä määrä myös rasvahappojen määrä jää onnettomaksi. Tämä on myös edullisempi.

Auki on vielä kivennäisasia, minua houkuttaisi henk-koht. kokeilla, että kestääkö maha ihan tavallista kivennäistä nyt, kun kaikki muu on korjattu kuntoon. Toisaalta en tiedä uskallanko, mitä jos maha ottaa takapakkia taas? Toisaalta jos aloittaisi pienellä annostuksella? Jäljellä on vielä juureksia yms., joten niitä voisi alkuun syöttää kivennäisen kaverina. Söihän Taavi laitumella ollutta kivennäisvatiakin, eikä maha siitä tullut kipeäksi...

Kokeiluun menisi ekaksi Black Horsen kivennäinen, koska siinä on kivennäiset hyvin imeytyvässä muodossa ja se on helposti saatavissa sekä maistuvaa. Lisäksi minulla on siitä hyviä kokemuksia; Elmo söi sitä vuosia. Se olikin ihanan helppo hevonen ruokinnallisesti, se sai kivennäisen lisäksi pari desiä Racing Peacemakeria/Racing Ponya, välillä pellavaa ja progutia ja se voi aina hyvin, karva kiilsi jne. Vaikka sekin söi välillä luvattoman huonoa heinää ja sai jopa säilöstä joskus ruokamyrkytyksen. Huhheijaa.

Mutta toisaalta; luulen, ettei se myöskään koskaan ollut kovin herkkä näyttämään kipujaan tai (vatsa)vaivojaan ylipäätään, sehän esimerkiksi alkoi isossa tallissa asuessaan jossain vaiheessa impata. Liekö syynä vatsavaivat, turhautuminen vai mikä, ei sitä tutkittu, koska hevonen ei muuten oireillut selkeästi.
Vatsahaava-buumi oli silloin juuri rantautunut tänne, joten sitä tottakai epäiltiin. Silloin klinikalta annettiin ohjeeksi syöttää Progutia. Ei kuulemma voi olla vatsahaava, kun hevonen kiilsi, eikä se ollut ripulilla!

Luulen, että olisin tänäpäivänä aika paljon tarkempi Elmonkin kanssa. Ehkä se ei ollutkaan niin terve, kun nyt tuntuu. Ikävä on silti välillä niin valtava! 

Kuntokuuri ja hellettä piisaa (pihaton tyhjennys ja talvitarhan salaojitus yms..)

Huh hellettä, ei voi muuta sanoa. Minun puolesta saisi jo lämpötilat vähän laskea, jotta jotain pystyisi päivisin tekemäänkin. 

Taavi on kuitenkin liikkunut ahkerasti (hallelujaa!), sillä olen ottanut nyt tavoitteeksi liikuttaa sitä (vähintään) 20min intensiivisesti päivittäin (tarkoittaa siis Taavin kohdalla hölkkää ja laukkaa tai metsässä rämpimistä, koska sen kävely ei ole intensiivistä nähnytkään). Aika on melko lyhyt, mutta jo se riittää vähentämään riskiä sairastua kaviokuumeeseen ja pistää rasva-aineenvaihdunnan liikkeelle. Nyt kun laitumetkin alkavat olla melko kaluttuja, niin toiveita pienestä hoikistumisesta ehkä on. 

Pihaton siivousta anonyymin kanssa. ;D Taavi on tupatarkastuksella.

Tämä helle vaan tekee hommasta melkoista pakkopullaa, kun aina ei ole mahdollista mennä tallille vasta iltamyöhään. Ajamaankaan ei hännän kanssa pääse, kun häntäremmi tulee juuri siihen ongelmakohtaan.
Ollaan nyt käyty reippaita hölkkälenkkejä ratsain ja pyörän kanssa, eilen käytiin ottamassa alkuverkka pihatiellä ja sitten tultiin kentälle, juoksutin Taavia irtona pyörän kanssa, kun en muuten pysy sen perässä, vaikkei se kovaa menekään. Samalla katsoin vähän sen liikkumista ja ihan hyvinhän tuo juoksi. Viikon alussa se tuntui ylämäkiin taas vähän vetävän takajalkaa, joka näkyy pään nyökkäämisenä, mutta luulen sen johtuvan ihan vain jäykkyydestä, kun se on kesän päässyt melko kevyellä. Seuraillaan..

Hevoset ovat olleen nyt kolme päivää takalaitumella arestissa, kun talvitarhan puolella on menossa salaojien kaivuu ja -putkien asennus. Taavi-parka on kaivannut pihattoaan ja yrittää joka kerta mennä sinne, kun kävelemme siitä ohi. Pihatto on saanut samalla kuivua, kun olkipatja tyhjennettiin alkuviikosta. Laitoin Taaville ötökkäloimen suojaksi, kun muuta suojaa ei takalaitumella ole ja paarmoja riittää. Se vaikutti ratkaisuun tytyväiseltä ja ötökkäloimi on ainut, mille se ei luimi! 


Hännän tilanne on melko hyvä, se erittää vähemmän ja näyttää siistiltä. Keskustan aukko tosin verestää vähän ja on hiukan suurentunut. Aukko umpeutuu varmaan sisältäpäin ja muuten ulkopinta on terveemmän näköinen. Olen huuhdellut alueen edelleen päivittäin ja laittanut siihen nyt muutaman päivän ajan vihreää hevossalvaa. Tuntuu olevan hyvä voide myös ötököiden puremiin ja karkottaa ötökät jopa hetkeksi.

22.7.

24.7.

Maastoilua ja hännän tilanne tänään

Timi on päässyt kylmäköiden suosioon ja se on huolittu myös pihaton suojiin. Mutta Taavin ihmisen luokse ei ole asiaa! ;)

Tänään käytiin Taavin kanssa metsässä kävelyllä. Olisin halunnut ajamaan, mutta valjaita pukiessa vasta tajusin, että häntäremmi ottaa tietenkin siihen hännän "haavaan" kiinni. Ei muuta kun tavarat paikoilleen ja uutta suunnitelmaa keksimään. Koska kuumuus oli ihan lamaannuttava, niin painuttiin metsään poluille seikkailemaan. Siellä ei ollut ötököitäkään.
Retken jälkeen pesin Taavin haalean viileällä vedellä ja se alkoi taas kiukutella, se ei voi sietää edes helteellä yhtään viileää vettä. Ihme kermaperse! Se kuitenkin tyytyi kohtaloonsa.

Käytiin vielä kentän kautta, jotta Taavi pääsi piehtaroimaan oikein kunnon suojan itselleen. Sitten sitä kelpasikin mennä kavereiden kanssa syömään.

Hännän tilanne on samanlainen, kuin eilen. Parempaan päin ollaan menossa, enkä nähnyt nyt sitten tarpeelliseksi kiireellä soittaa eläinlääkäriä. Jossain vaiheessa kuitenkin konsultoidaan, koska asia kiinnostaa. Keskellä oleva reikä on edelleen näkyvissä ja tänään otin siitä oikein kuvankin teille.
Kohtaa on nyt hoidettu ihan vain yksinkertaisesti pesemällä kerran päivässä ja lätkäisemällä päälle tervarasvaa ja pihkaakin olen välillä laittanut. Enää alue ei myöskään kutise yhtä voimakkaasti ja Taavi ei enää nauti esim. pesusta yhtä paljon.

Alue tänään ennen pesua, ei enää niin paljon kudosnestettä päällä

Häntäkuulumiset

Siinä se on tänään, ennen pesua (en muistanut ottaa kuvaa pesun jälkeen). Keskellä on lituskanmallinen tarkkarajainen reikä (joka näkyy harmittavan huonosti tässä kuvassa) ja se valkoinen "kurkkija" on siitä kadonnut. Reiästä tihkuu haavanestettä, mutta mätää ei tule. Koko alue on kaikenkaikkiaan rauhallisempi ja myös haavanestettä on erittynyt vähemmän ympärille.

Tohtoria konsultoidaan kuitenkin huomenissa asiasta tallinpitäjän toimesta, kun on muutakin kysyttävää. Ja kiinnostaa tietää, olisiko hänellä antaa tälle joku selitys.

Ne vuohiset kutiavat edelleen.. Ja itseasiassa tajuttiin, että ne on kutisseet koko talven ja siksi Taavi on koettanut istua siihen kärryyn. Se koettaa rapsuttaa jalkojaan siihen. Luultavasti kutinan syytä on lähdettävä purkamaan ruuasta.

Muuten Taavi on lähinnä vapaillut, koska meillä oli eilen ystävän ihanat hääjuhlat ja tänään en jaksanut ratsastaa helteen takia. Ehkä kahden ja puolen viikon kesäloma toisi asiaan uutta puhtia!

Aina vaan paranee....

Mikä siinä kurkkii, en tiiä. Siinä on reikä ja keskellä jotakin. Maanantaihin asti on elettävä näin, sitten lähtee soitto hevoseläinlääkärin suuntaan. Päivystäjä ei kuitenkaan osaa mitään tehdä, eikä asialla ole hengenhätää.

Olisi mukavaa jos hevonen edes joskus sairastaisi jotain yksinkertaista ja helposti ratkottavaa. Että voisi nukkua yönsä.

Ällökuvia lisää ja aamutalleiluja

Taavi kuuli aamulla mun höpötykset ja tuli katsomaan, että mitä ihmettä teen tallilla kahdeksalta aamulla...

Eipä mitään kummallista kerrottavaa, häntä on ällöttävämpi, kun eilen.. Ja korvassakin on verestävä hankauskohta. Epäilen, että hännällä on jotakin tekemistä tuplamadotuksen kanssa, mutta ei auta kun seurailla nyt ja olla mahdollisesti yhteydessä klinikkaan.
Haava erittää aivan kaamean määrän jotakin visvaa/haavanestettä/mönjää/ällötystä tmv. Jos sen pesee ennen ratsastusta, niin se on jo ratsastuksen jälkeen samanlainen, kun ennen pesua. Eikä siinä sitä pysy oikein mikään tököttikään. Sain ehdotuksen Cothivetistä ja voi olla, että haen sitä jahka kerkeän apteekkiin.  Nyt olen laittanut siihen aloe vera-geeliä ja Helosania vuoroin. Lisäksi pihkaa voisi kokeilla. 

Elmo sai joskus ötökänsyömiin (jotka aukesivat keskeltä verisiksi kraatereiksi, ell epäili bakteeritulehdusta) jotain antibioottivoidetta, se oli kallista, mutta tehokasta. Paukamat paranivat sillä hyvin.

Olen nyt parina päivänä käynyt aamulla tallilla ja Taavi on suhtautunut siihen yllättävän hyvin. Lähinnä se on ollut ihmeissään. Aamuisin on ollut mukavan viileääkin. Eilen me oltiin maastossa, käytiin aika reipas lenkki, kun Taavilla vauhtia piisasi.
Tänään oltiin sitten kentällä. Hain ensin reipasta käyntiä ja sitten koetin saada samaa tahtia säilymään hitaammassa vauhdissa. Oikealle sujui hyvin, mutta vasemmalle (joka on meille molemmille vaikeampi) saikin yrittää ihan tosissaan, kumpikin. Ähellettiin ja puuskutettiin ja saatiin me jotain aikaiseksi. Suoralla pyysin aina reippaampaa käyntiä ja siitä sitten puolen välin jälkeen aloin vauhtia hidastamaan, lyhyille sivuille tein ympyrät, joilla koetin keskittyä ohjaamaan etupäätä haluttua uraa pitkin (Taavilla on tapana oikoa ja mennä omia polkujaan). Vasempaan Taavi todella helposti työntyy sisäänpäin ja sen kanssa saa olla tarkkana.

Tein vielä samaa harjoitusta ravissa ja nostelin muutaman kerran laukatkin. Huomasi, että luistin tällä kertaa puolipidäte-kertauksista ja nostoissa Taavi ei ollut hereillä. Sain kuitenkin molemmat laukat nousemaan, muuten en niitä jäänyt nyt työstämään enempää.

Lopuksi otin vielä ravia ja hain taavin nenää alaspäin, siis koko kaulaa alemmas, kuten eteen-alas. Otin merkiksi sen, että siirrän kättä sivulle, hetken päästä taavi tuntui hoksaavan, mitä haluan sillä. Jos se ei heti laskenut päätään, niin heilutin ohjaa kevyesti. Samalla koetin taivutella sitä vähän, meni paljon paremmin, kun odotin!

Lopeteltiin hyvään fiilikseen, tulin heti alas ja käveltiin yhdessä loppukäynnit. Taavi sai syödä ruohoa pihalla, kun rasvasin sen hankaumat ja ruvet, myrkytin ehjät ihoalueet ja pistin Helosanin nenään. Siivosin vielä pihaton ja rapsuttelin Taavia hetken aikaa, kun se tuli kerjäämään huomiota. Ensi viikolla olisi tarkoitus tyhjätä pihatto oljista ja desinfioida, kun kaikilla on viimein loma!

Kutinaa, raapimista, outoja patteja...

Taavi senkun kutiaa.. Tänään aamulla huomasin hännässä kyseisen jäljen. Ilmeisesti on hangattu niin, että kudosneste tihkuu. Pesin ja laitoin rasvaa päälle. Häntäruodossa ihon alla tuntui olevan sormenpäänkokoisia kovia patteja?? Mitä ihmettä tämä on?

Vuohiset eivät muuten taida enää kutista, ainakaan tänään. Harjaa sensijaan kyhnytettiin pihatossa, mutta se on sentään vielä ehjä, eikä tunnu patteja.

Pesun jälkeen, yksi patti on tuossa hiukan alempana, iho on siinä vielä ehjä ja hankaamaton

Suihkunraikkaana on helppo hymyillä!

Mikä olisikaan ollut tälle hellepäivälle parempaa tekemistä, kun pestä Taavi. Pesun jälkeen piti tietty ottaa kuvat puhtaasta pojasta. Yllätykseksi Taavi hymyili pitkästä aikaa. Se on ollut jonkun takia pidempään hymyilemättä kokonaan, nyt hymy oli sitten sitäkin leveämpi.

Taavi on liikkunut viikon loppupuolella lähinnä iltaisin. Paarmat saavat sen melko hermostuneeksi ja sitten se ei enää pysty liikkumaan mihinkään. Sen kaikki energia menee sätkimiseen ja potkimiseen, huitomiseen ja ravisteluun. Ennenkin hitaista lenkeistä tulee vielä puolet hitaampia.
Onneksi keksin kaivaa viime kesänä suunnitellun "paarmapanssarin" esiin. Se jäi keskeneräiseksi, mutta länkän kanssa sen sai viriteltyä melko toimivaksi. Sitten vaan haaroväliin Offin Teho Pehmeää ja päähän hapsuhuppu, niin päästään edes vähän aikaa eteenpäin. Oikein pahoilla keleillä sitten täytyy pukea loimi lenkille, vielä ei ole tarvinnut. 

Eilen käytiin metsässä rämpimässä ja sain Taavillekin hien pintaan. Käärin sille oikein pintelitkin jalkaan, koska sopivia suojia, joiden kanssa Taavi liikkuisi mielellään ei ole.
Taavi on aivan paras maastohepo, sen kanssa voi huoletta mennä umpimetsään. Se kyllä hoitaa homman kotiin, eikä hermostu hankalassakaan paikassa. Lisäksi se nauttii umpimetsiköistä!

Camun kanssa lähdössä lenkille perjantaina

Lauantain maastorämpijä :)

Taavin jalkojen kutina ei ehkä sittenkään ollut kivennäisen aiheuttamaa, sillä se on jatkunut edelleen, mutta lievempänä. Perjantaina viimein ruuttasin sille matolääkkeet tuplana naamariin. Tänään en ainakaan huomannut sen kutiavan, joten olisiko se sitten auttanut?

Ensi viikolla joudun palaamaan  töihin, onneksi vain viikoksi. Pääsen töistä vasta illalla melko myöhään, mutta helteiden jatkuessa illat ovat jokatapauksessa parasta aikaa liikuttaa hevosta. Yritys on ainakin pitää jonkinlaista liikettä yllä. Nyt kun laitumet on melko kaluttuja, niin ehkä olisi pieniä toiveita Taavin hoikistumisesta taas..

Mikä tekee sut onnelliseksi
Tekee mut onnelliseksi

Matkakuvia

Sain viimeinkin lisättyä muutaman kuvan reissusta tännekin näytille. Poroja tuli kuvattua melko paljonkin, mutta ei niiden laatu useimmiten päätä huimaa.

Maisemia kuvasin lähinnä Norjan puolelta, kun ei täällä Suomessa niin paljon kuvattavaa olekaan. Matkaa kertyi 5000km, kun me innostuttiin vähän ajelemaan. ;) Ensimmäinen yö oltiin Kuusamossa, josta seuraavana päivänä ajettiin rajan tuntumaan Sevettijärvelle yöksi. Mentiin Näätämöstä yli ja ajeltiin vielä samantien Nordkappiin, yövyttiin Olderfjordissa yksi yö ja jatkettiin matkaa Hammerfestin kautta kohti Altaa, toinen yö vietettiin  Langfjordbotnissa ihanalla leirintäalueella. Siitä suunnattiin kohti Tromssaa ja ajettiin yötä myöten vielä Suomen puolelle.

Suomessa sitten laskettiin ensin Sirkkaan (Leville) ja sieltä noustiin vielä takaisin ylös pohjoisempaan. Käytiin katsomassa päälaki ja pohjoisin kylä Nuorgam. Sieltä sitten lasketeltiin alaspäin pikkuhiljaa. Oltiin reissussa 10 päivää, joista yhden yön valvoimme katsellen yötöntä yötä (ja kiiveten Saanalle). Norjassa ei satanut kertaakaan ja aurinko paistoi yötäpäivää. :)

Henkeäsalpaavia maisemia ja ihania muistoja. Kuvat eivät tee oikeutta maisemille, se pitää nähdä itse!

Ei se paikkaa katso, kun nälkä yllättää (Kuusamossa)

Kaunis, täysin valkoinen poro

Tämä poro oli utelias, se tuli pikkuhiljaa lähemmäs ja tuijotettiin toisiamme yhtä ihmeissään (Sevettijärvi)

Välillä tiet veivät ylös tuntureille ja pääsimme ihastelemaan kauniita tunturijärviä/lampia Norjassa

Niin kirkasta vettä!

Värikkäitä kyliä

Nordkapp, melko aavemainen tunnelma. Hieno paikka!

Nordkapp, siellä sataa ja on pilvistä kuulemma noin 300 päivää vuodesta, joten meillä kävi tuuri!

Nordkappiin päästääkseen ajetaan tunnelin läpi, joka on melkein 7km pitkä ja  menee 212 metriä meren alle!

 Langfjordbotnissa kiivettiin vuorille. Olisiko vähän upet maastot? ;)

Kävimme myös katsomassa maan alta pulppuavaa jokea, "Bubbelenia"  Langfjordbotnissa. 

Osa kuvista on otettu ikkunan läpi, joten niissä näkyy vähän täpliä.

Keskiyön aurinko, tässä ollaan jo melkein Suomen rajalla

Kiivettiin Saanalle keskellä yötä ja oltiin huipulla aamuyöllä. Hirveä homma oli kiivetä, mutta tulipa tehtyä. Tuuli oli älytön!

Maisemia Saanan päältä

Hevosia Norjassa! ;) Taavi tahtoisi laitumen tällaisella maisemalla myös!

Poroja Iso-syötteellä. Emiä vasoineen näkyi paljon!